AIHE:

Ajattelin perustaa tällaisen, jotta uudelle foorumille saadaan hissuksiin eloa ja keskustelijat voivat hieman tutustua toisiinsa myös lintuharrastuksen ulkopuolella. Vaikka keskustelussa saa - ja ehkä kannattaakin - mainita myös kotona löytyvät linnut, niin ennenkaikkea tarkoitus on esitellä ihminen nimimerkin takana.

Aloitan itse seuraavassa viestissä oman esittelyni.

Nimeni on siis Anni. Olen vuonna 1989 syntynyt nykyinen nurmijärveläinen, entinen helsinkiläinen. Töissä käyn yhä Helsingissä, myyjänä ekokaupan verkkokaupassa. Koulutukseltani olen myyjä ja piakkoin toivottavasti myös merkonomi.

Olen tosiaan asunut lähes koko ikäni Helsingissä, jonne edelleen koen kuuluvani monelta osalta. Lintuharrastuksen(kin) vuoksi etsimme kuitenkin silloisen poikaystäväni, nykyisen aviomiheni, kanssa taloa lähikunnista ja täydellisen talon löydettyämme paikkakunnaksi määräytyi Nurmijärvi. Talo on lintuharrastusta silmälläpitäen hankittu ja sen myyntivalttina toimi parinsadan neliön liikuntasali näyttämöllä, joka tätä nykyä toimittaa lintuhuoneen virkaa. Lemmikkejä talosta löytyykin noin 40 linnun, kolmen kissan, kahden kanin ja nelivarvaskilpikonnan verran.

Lintuharrastukseni olen aloittanut 15-vuotiaana, vuonna 2004. Vuodesta 2005 olen myös kasvattanut neitokakaduja ja vuonna 2014 laajensin kasvatustoimintani myös undulaatteihin. Vuosien varrella kokemusta on kertynyt varmaan kaikista yleisimmistä lemmikkilintulajeistamme, sillä talossa on kiertänyt monenlaista hoidokkia oman parven lisäksi. Lukuisten hyvien ystävien lisäksi vuosien varrella myös puoliso on löytynyt lintuharrastuksen kautta, eli aviomieheni on yhdistyksessäkin paljon hääräävä Jarmo.

Hyvä aihe!

Olen Lintunen, eli FB:n puolella oikealla nimelläni Laure Kurkela... Olen häärännyt yhdistyksen parissa jo yli kymmenen vuotta, ensin foorumilla ja silloisessa chatissa aktiivisena, kohoten toimihenkilöksi, foorumimoderaattoriksi ja nyt muutaman vuoden olen ollut myös hallituksessa. Tämän vuoden päätehtäväni on ollut Kaijutin-vuosijulkaisun parissa häärääminen päätoimittajana ja taittajana!

Linnut ja erityisesti papukaijat on ihan ykkönen kiinnostuksen kohteena. Eniten kiinnostaa käyttäytyminen, sekä koulutuksen näkökannasta, että virikkeellistämisen kannalta. Silmissäni viliseekin koko ajan uusia tapoja virikkeellistää lemmikkilintuja. Tykkään myös piirtää, ja mitäpä muuta sitten piirtäisinkään kuin papukaijoja (parhaillani teen medianomin tutkintooni lopputyötä papukaijojen piirtämisen muodossa). Tykkään aina vain oppia lisää lemmikkilinnuista, ja auttaa myös muita oppimaan, eli olen hyvin aktiivinen kyselijä, kirjoittelija ja tiedonjakaja niin facebook-ryhmissä kuin foorumeillakin.

Olen Jaana, -95 syntynyt, Kangasalta kotoisin ja nykyisin (pääosin) Jyväskylässä asusteleva vesistö/ympäristötieteiden opiskelija. Osa minut jo muistaakin tämän syksyn mökkiviikonlopusta tai Jyväskylän paikallistapahtumista. Vaikka olen ollut tapahtumissa mukana vasta vähän ja foorumillekin kirjoitellut harvakseltaan, on Kaijulit minulle hyvin tuttu yhdistys. Ekan kerran taisin eksyä foorumille vajaat 10 vuotta sitten kun aloittelin aktiivista lintutiedonhankintaa. Foorumille rekisteröidyin muistaakseni 2010 ja Kaijulien jäsen olen ollut vuodesta 2012.

Olen haaveillut omasta lemmikkilinnusta niin kauan kun muistan, mutta edelleenkään tämä haave ei ole toteutunut. Aiemmin vanhempani eivät minulle omaa lintua sallineet. Nykyään elämäntilanteeni on vielä kaikin puolin epävakaa ja lisäksi kesällä jouduin muuttamaan pienempään kämppään, johon koirakaan ei enää sopeutunut. Olen yhä osittain myös sidoksissa Kangasalle, mm. koiran ja mahdollisesti kesätöidenkin takia, joten linnut ovat yhä vain haave ainakin pari vuotta.

Suuri unelma linnuista on siis yhä toteutumatta, mutta koiranomistajuutta on ollut ilo kokea jo 10 vuotta. Bretagnenbasset Lilli tuli meille vuonna 2006 pitkän koirakuumeen ja kinuamisen jälkeen. Olin tuolloin vasta lapsi, ja Lillistä tuli koko perheen lemmikki vaikka koira hankittiinkin minulle. Paljon on matkan varrella koettu, huonoa tuuriakin Lillin sairasteltua paljon. Nykyään opinnot ovat heitelleet kapuloita rattaisiin. Lilli oli vuoden luonani Jyväskylässä, mutta tänä syksynä jätin sen kokeilujakson jälkeen vanhempieni luokse - se pelkäsi liikaa uudessa kämpässäni ja kaupunkiympäristössä. Lillistä voi lukea lisää Lillin kotisivuilla . Viimeisestä päivityksestä on tosin jo vierähtänyt aikaa, mutta blogissa on tuoreempaakin juttua.

Lintu- ja koiratouhujen lisäksi tykkään mm. piirtämisestä, sarjakuvien ja tarinoiden tekemisestä. Näitä teen sikäli miten ehdin ja jaksan, mutta aika harvoin mitään julkaisukelpoista syntyy. Luonnossa liikkuminen on myös minulle todella tärkeää, ja harrastan mm. suunnistusta ajoittain, mutta kaikista parhaita ovat pitkät ja rauhalliset metsälenkit.

Heippa vaan, olen Eva-Mari Saarinen, nelkyt ja risat (sairaala-)farmaseutti Uudestakaupungista. Omia lintuja minulla on ollut vuodesta 1998, undulaatteja ja neitokakaduja. Lisäksi meillä on 11v mittelspitz Minttu. Ihmisperheeseeni kuuluu lapset 10v ja 8v sekä aviomies.

Lintuparveni koostuu lähinnä kodinvaihtajista ja vähän iäkkäämmistä linnuista. Tavoitteenani on ollut antaa koteja sellaisille undulaateille ja neitokakaduille, joille kodin löytäminen muuten olisi vaikeaa. Välillä olen tehnyt poikkeuksia, syystä tai toisesta. Lintujen lisäksi harrastan kaikenlaista näpertelyä, tällä hetkellä enimmäkseen virkkaamista ja korujen tekemistä.

.

//Muokkaus 11.2019: Päivitetäänpä jo pari vuotta vanha esittäytyminen nykyaikaan!

Moikka kaikille! Olen Janina Vartiainen, 25-vuotias luokanopettajaksi ja käsityönopettajaksi valmistunut savonlinnalainen. Tällä hetkellä opiskelen erityispedagogiikkaa ja sijaistan opettajia opintojen ohessa.
Lapsuuteni vietin Pohjois-Karjalan maaseudulla, joten kaikenlaiset eläimet ovat olleet lähellä sydäntä pienestä pitäen. Ensimmäisen oman lemmikkini ja samalla ensimmäisen lintuni sain kesällä 2016, kun kotiin saapui neitsikkatyttö Deus Ex Avibus's Quality Chick eli tuttavallisemmin Kide. 2017 mukaan liittyi toinen neitsikka, Usvan De Facto, kutsumanimeltään Nova. Tirppojen touhuista voi lukea lisää foorumin Elämänkaari -osion takaa. Omasta lemmikkilinnusta oli tuota ennen haaveiltu miltei kahdeksan vuotta, mikä käytettiin tarkkaan ja intohimoiseen lintutiedon opiskeluun. Samalla löysin myös Kaijulit ja toimin nykyään yhdistyksessä sihteerinä ja moderaattorina. Harrastan piirtämistä ja käsitöiden parissa näpertelyä. Tietysti myös omat lintuset ovat aina arjessa mukana ja niiden kanssa tuleekin puuhailtua paljon asioita koulutustuokioista erilasiin reissuihin.

Olen Marjaleena Stolt. Aiemmalla foorumilla kirjoittelin harvakseltaan Muru papukaijastani . Hän on tänä vuonna 28 vuotta täyttävä Afrikan harmaapapukaija timneh.
Itse olen jo ihan aikuiseen ikään ehtinyt, eläimiä rakastava ihminen.
Meillä oli miltei neljätoista vuotta ihana karkeakarvainen kääpiömäyräkoira poika Onni. Hänet jouduimme lähettämään Sateenkaarisillalle viime joulukuun ensimmäisenä päivänä. Suuri suru on siis yhä läsnä. Ja valtava rutistava kaipaus.
Onneksi meillä on Muru.
Myös kohta yhdeksäntoista vuotta täyttävät leopardigekko rouvat ( kolme kappaletta) sekä heidän lapsiaan kaksi, asustavat terraarioissaan meillä.

Heippa kaikille! Olen Päivi, Etelä-Pohjanmaalta. Olen harrastanut lintuja reilut 20 vuotta. Lintuja löytyy, seeprapeippo, undulaatit, munkkiaratti, aurinkoaratti, smaragdiara, naurukyyhkyt, riikinkukot ja kanat.
Olen aina tarjonnut kodin lemmikkilinnuille, jotka syystä tai toisesta ovat kiireesti kodin tarvinneet. Olen myös tarjonnut linnuille sijaiskodin, mutta useimmiten minulle sijaiskoti In tulleet linnut ovat tulleet jäädäkseen.
Minulla on myös FB sivu jonne päivittelen lintujen kuulumisia ja kuvia aina kun aikaa vaan on. (Kivelän lintutalo)
Meillä linnut ovat vapaana ja touhuavat mukana arjen askareissa. Häkit toki löytyy ja ruoat, sekä yöpyminen on häkissä. Kesäisin myös ulkoilevat säiden salliessa.

Hei! Olen Pirjo, lähes kuusikymppinen(), kotoisin Lounais- Suomen maaseudulta mutta olen jo pitkään asunut Kotkassa ja toimin yrityspalveluyrittäjänä. Kaikenlaiset eläimet ovat olleet osa arkea koko ikäni, maalla äitini toimi kesäisin maatalouslomittajana ja minä olin mukana pikkutytöstä lähtien, äiti hoiti suurkarjan ja minä kanat ja lemmikit.
Kotona oli koira ja kissa sekä lemmikkijyrsijöitä joita äiti inhosi, linnut koettiin pienemmäksi pahaksi ja sain ensimmäiset kodinvaihtajaundulaatit kattavine ja nykyisinkin vielä pätevine hoito- ohjeineen jo varhain, kasvatin niitä myös pienimuotoisesti vanhempien avustuksella. Myöhemmin kaupunkiin muutettuamme lintuparvi kasvoi uusilla kodinvaihtajilla. Lintuparvi hupeni ajan kanssa ja harrastukseen tuli kissasukupolven pituinen tauko, kissojen siirryttyä ajasta ikuisuuteen etsiskelin uutta lemmikkiä, kaikki mahdollisuudet olivat avoinna. Tein tiedusteluja eri kissoista, colliesta jolla oli helposti korjattavissa oleva käytösongelma mutta nähtyäni ilmoituksen myynnissä olevasta neitokakadupariskunnasta jokin siinä särähti ja pahasti, tiesin ettei kaikki ollut kunnossa ja soitettuani paikkaan asia varmistui, hankin kotiin kattavan starttipakkauksen lintujuttuja ja painelin pelastamaan otukset, täällä ne nyt ovat mellastaneet jo yli viisi vuotta.
En kohdista pelastettuihin eläimiin suuria vaatimuksia, niille pitää tarjota rauhallinen koti ja ensiluokkaista ruokaa, jos niiden kanssa pystyy puuhastelemaan jotain tai kouluttamaan jotenkin se on pelkkää bonusta ja näillä mennään. Terveysongelmia hoidon aiemmasta laiminlyönnistä ei ole jäänyt ja linnut ovat riittävän kesyjä ja kivoja kämppiksiä. Niillä on loppuelämän koti luonani.

Hei,

Olen Anssi ja tuo -65 on syntymävuosi, eli täytän loppuvuodesta 55v, asun Keski-Pohjanmaalla ja olen koko ikäni urheillut, kahdessa lajissa maajoukkueessakin ja sen lisäksi minulla oli undulaatteja jo ala-asteella. Niden jälkeen neitokakadupari ja sitten seuraava olikin aikuisikään päästyäni jo Jako, harmaapapukaija, joka oli ollut huonossa paikassa, mutta senpä kanssa oppi todella käsittelemään papukaijoja. Oli niin haastava tapaus, mutta kahden vuoden yrittämisten ja erehdysten kautta viimein istui olkapäälläni ja sitten alkoikin monenmoisten temppujen opettaminen. Mukaan tuli myös todella helppo kaulanauhapapukaija, jonka mielipaikka olisi ollut povitaskuni ja jolle kehittyi todella laaja sanavarasto! Eteen tuli elämän mukana muuttoja ja edellämainittujen siirryttyä ajasta iäisyyteen aikanaan odotin useita vuosia sopivaa tilaisuutta, elämäntilannetta, jolloin minulla olisi tilaa ja aikaa jälleen vähintään keskikokoiselle papukaijalle ja tänä vuonna sellainen elämäntilanne on: asun yksin omakotitalossa, joten hankin harmaapapukaijanpoikasen nyt syksyllä 2020 seurakseni.
Olen aina pitänyt papukaijojani, noita alkuun mainittuja undulaatteja lukuunottamatta lähes kaiken kotona olemisen aikani vapaana öitä lukuunottamatta ja näin on tämän poikasenkin kohdalla. Pystyn tekemään suurimman osan töistäni kotoa käsin, joten tuossahan tuo menee olalle siinä samalla. Pian lähden salille, siksi aikaa harmaa häkkiin, ettei tee täällä typeryyksiä (nakerra sähköjohtoja tms) ja kun saavun kotiin, niin häkin ovi taasen auki. Tulkoot sitten ulos milloin haluaa jos haluaa.
Tuota mahdollista matkimista paljon enemmän minua kiinnostaa opettaa näille kaikenlaisia juttuja, temppuja yms ja olinkin edellisen harmaani kanssa usein messuosastoilla milloin missäkin messuilla. Toki tällä oli myös kohtalainen sanavarasto ja aina koiran nähdessään Jakoni haukkui, kissan nähdessään naukui ym. Nyt pääsen kokeilemaan kolmikuukautisen harmaan kanssa mitä kaikkea keksitäänkään yhdessä!

-Anssi

Hei! Olen Nitta ja aloittelemasa lintuharrastusta. Hakusessa olisi siis perheellemme ensimmäisiä unduja. Perheeseen kuuluu itseni lisäksi mieheni ja 8 vuotias tyttömme sekä pieni koira. Asumme rivitalossa Pertunmaalla ja linnuilla mahdollisuus lennellä asunnossamme vapaana. Eläimistä pidämme kaikki.

Olen Satu, kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta. Minulla on joskus ollut undulaatteja, ja haaveilen nyt uudestaan niistä. Haaveilen myös neitokakaduista, vaikka minulla ei ole koskaan ollutkaan niitä. Tällä palstalla käyn "fiilistelemässä" ja lukemassa ketjuja. Olisipa kiva saada tänne aikaan lisää keskustelua!

Olen Lotta ja asun Ruotsin puolella Haaparannalla tällä hetkellä 14-päisen undulaattiparven kanssa. Ylenpalttisen metelöinnin sekä elämöinnin lisäksi on meillä muutama pari saanut myös tehdä poikasia ja tavoitteena onkin kasvattaa englantilaisia undulaatteja reippailla luonteilla ja terveellä rakenteella harrastaviin koteihin.

Ensimmäiset undulaattini sain 13-vuotiaana ja siitä reilut 10 vuotta myöhemmin hankin pienen parven joka kasvoi kasvattamista varten isommaksi. Tuolloin 2008-2011 kasvatin muutamia pesueita silloisella parvella, mutta jouduin aika yllättäen elämän tilanteen vuoksi luopumaan kaikista linnuistani. Lasten kasvettua isommaksi kuitenkin hankimme lintuja uudestaan keväällä 2020. Nyt olen kovasti tehnyt kaikkeni hankkiakseni vain englantilaisia undulaatteja, joka oli haaveena jo 15 vuotta sitten - ja nyt sen toteuttaminen onkin ollut helpompaa ja laadukkaita lintuja on ollut saatavilla jopa täällä pohjoisesssa.

Parvi onkin ollut todella terve ja aktiivinen. Tähän astiset 5 pesuetta ovat tuottaneet oikein hienoja jälkeläisiä joista kustakin on kotiin jäänyt 1 tai 2 poikasta, sillä meille ensinnä hankitut alkavat jo olla pesintäiästään ohi ja liittyvät eläkeläisten joukkoon. Keski-ikä parvessa ei silti ole yli 3 vuotta ja vanhinkin on vasta reilu 4 vuotias, tai papereiden ja renkaan uupuessa toki ikää voi olla enemmänkin.

Undulaatteja hankin alunperin siksi että se oli pieni ja helppo lemmikki joiden hankintaan vanhempani suostuivat. Sittemmin kasvatuksen myötä erityisesti harrastaminen on lisääntynyt ja muuttanut muotoaan, tiedonhaku ja uuden oppiminen tuntuu olevan liki päivittäinen välttämättömyys, varsinkin pesityskaudella. Lemmikkinä undulaatti on mielestäni edelleen kohtuullisen vaivaton, mikäli on mahdollisuus pitää "omatoimista" parvea ja tilaa ja virikkeitä linnuille on tarpeeksi.

Kirjoitan myös blogia osoitteessa chirpingchicks.blogspot.com/ tai voit myös klikata maapallon kuvaa profiilistani. Meidät löytää myös facebookista jos jaksaa kaivella.

Hei Lotta! Olemmekin tuttuja 15 v. takaa kun minullakin oli undulaatteja. Kiva kun kasvatat enkkuja! Mulla ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta lintuihin, mutta haaveilla voi!