Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tavoitteet eläinsuojelulain ja sen asetusten uudistuksiin
Ohessa listattuna yhdistyksemme tavoitteet lakiuudistukseen. Tavoitteenamme on saada Suomeen eläinsuojelulaki, joka ottaa huomioon lemmikkilintujen lajityypilliset vaatimukset riittävän tarkasti, sekä joka edistää eettistä lemmikkilintuharrastusta vaikeuttamatta sitä tarpeettomasti.
Suomi edelläkävijänä lemmikkilintujen hyvinvoinnissa
Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tavoitteet eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen
Tämä dokumentti sisältää Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tavoitteet eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen lemmikkilintujen osalta. Esitellyt tavoitteet ovat yhdistyskokouksen hyväksymiä kantoja. Emme ota tässä yhteydessä kantaa siihen, miten nämä tavoitteet pitäisi toteuttaa lainsäädännöllisesti (esimerkiksi lain suhde asetuksiin), vaan esittelemme näkemyksemme yleisemmällä tasolla. Olemme halukkaita keskustelemaan ja auttamaan lakia valmistelevia tahoja, että eläinsuojelulaki toimisi mahdollisimman hyvin myös lemmikkilintujen osalta.
Vastuullista lemmikkilintuharrastusta
Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n ensisijaisena tavoitteena on, että eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa otetaan lemmikkinä elävät linnut huomioon riittävän hyvin, jotta lain avulla voidaan taata niiden hyvinvointi. Nykyinen laki ei mahdollista tätä täysin. Hyvinvoinnin edistäminen sekä erityisesti uuden tiedon tuottaminen ja levittäminen on Suomessa pitkälti ollut yhdistyksen vastuulla.
Merkittävin ongelma tämän tekstin kirjoittaishetkellä voimassa olevassa laissa (Eläinsuojelulaki 247/1996) on se, että vaikka itse laki määrittelee lemmikin pitämisen yleisen tason vaatimukset kattavasti, ei näitä vaatimuksia ole tarkennettu riittävästi lemmikkilintujen osalta. Tämä jättää liikaa tulkinnanvaraa monissa kysymyksissä, kuten esimerkiksi tilojen vaatimuksissa, eläimen kohtelussa ja käsittelyssä sekä virikkeellistämisessä.
Näkemyksemme mukaan eläinten hyvinvointi koostuu kolmesta tekijästä ja oikeudesta, jotka pitäisi ottaa huomioon laissa sekä yleisellä tasolla, että asetustason vaatimuksissa. Nämä vastaavat Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan määritelmä eläinten hyvinvoinnille:
- Oikeus hyvään terveyteen ja toimintakykyyn
- Oikeus lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja elinympäristöön
- Oikeus hyvään kohteluun sekä positiivisiin tuntemuksiin ja kokemuksiin
Ensimmäinen alue käsittelee eläimen fyysistä hyvinvointia, sisältäen mm.sopivan ja terveyttä ylläpitävän ruokavalion, laadukkaan hoidon ja tarvittavat eläinlääkäripalvelut ongelmatilanteissa. Toinen alue, oikeus lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja elinympäristöön, sisältää eläimen oikeuden riittävään tilaan joka mahdollistaa lajityypillisen käyttäytymisen: esimerkiksi ruanhankintaan liittyvän käyttäytymisen ja muut virikkeet. Kolmas alue, oikeus hyvään kohteluun sisältää eläimen oikeuden väkivallattomaan ja eläimen elekielen huomioivaan kohteluun, mm.eläinten hyvinvointia tukevien koulutusmenetelmien käyttöön. On todella tärkeää, että linnun terveyteen kiinnitetään tarkkaan huomiota, se saa toteuttaa luonnollisia käyttäytymistarpeitaan sekä elää ilman tarpeetonta stressiä ja pelkoa. Uuden eläinsuojelulain tulisi turvata lemmikkilintujen hyvinvointi kaikista näistä näkökulmista riittävän tarkkojen ohjeiden sekä pitovaatimusten avulla. Sen lisäksi, että uusi laki huomioi lemmikkilinnuille tyypilliset seikat, sen tulisi huomioida myös lintulajien lajikohtaiset vaatimukset.
Laadukkaan lain luomisen edellytyksenä on kuulla kaikkia osapuolia, joita lakiuudistus koskee. Muuten riskinä on se, ettei laki ole riittävän kattava, tai se, että laki vaikeuttaa harrastusta kohtuuttoman paljon. Tällä hetkellä Suomessa on vain kourallinen eläinlääkäreitä, jotka pystyvät hoitamaan lemmikkilintuja. Siirryttäessä muihin aiheisiin, kuten virikkeellistämiseen tai koulutukseen, osaamista löytyy lähinnä harrastajilta. Tämän takia toivommekin, että Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n toimijoiden asiantuntemusta käytettäisiin hyväksi uutta lakia valmistellessa.
Yksittäiset tavoitteet koskien lemmikkilintuja
Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tavoitteena on kattava eläinsuojelulaki, joka turvaa lemmikkilintujen hyvinvointia. Esitämme laki- tai asetustasolla säädettäväksi lemmikkilintuja koskevia tarkempia linjauksia.
Tavoite 1: Edistää lintujen hyvinvoinnin huomioivan lemmikkilintuharrastuksen jatkumista Suomessa jatkossakin
Viimeisten vuosien aikana lemmikkilintuharrastus on ottanut valtavia askeleita Suomessa lintujen hyvinvoinnin edistämiseen liittyvissä kysymyksissä. Tämän ansiosta esimerkiksi lintuhäkkien koot ovat kasvaneet merkittävästi, virikkeellistäminen on kehittynyt sekä eläinten kohtelu (varsinkin osana koulutusta) on parantunut. Tavoitteenamme on, että tämä kehitys jatkuu tulevaisuudessakin.
Haluamme painottaa, ettemme koe tarpeellisena kieltää yksittäisiä, jo lemmikkeinä eläviä, lintulajeja tai -lajiryhmiä. Näille lajille on mahdollista tarjota hyvinvoinnin kannalta riittävät olosuhteet seuraeläimenä. Suurimmat haasteet liittyvät erityisesti lintujen kokoon sekä virikkeellistämiseen. Kantamme on, että näihin ongelmiin tulee puuttua luomalla riittävät vaatimukset eläinten pidosta, ei kieltämällä yksittäisiä lajeja. Lisäksi haluamme painottaa, että vaikka monet papukaijalajit ovat virikkeellistämisen näkökulmasta haastavia, ei mikään niistä ole luonnossa saalistaja, minkä vuoksi esimerkiksi ruoan käyttö niiden virikkeellistämisessä ei ole erityisen haastavaa.
Tosin poikkeuksen edellisen kappaleen asioihin voivat muodostaa jotkin muuttolinnut, joille tarve muuttaa tiettynä vuodenaikana voi aiheuttaa kohtuutonta stressiä. Tällaisia lajeja ei Suomessa kuitenkaan tiettävästi pidetä lemmikkinä.
Haluamme myös huomauttaa, että ongelmia eläinten hyvinvoinnissa löytyy paljon myös domestikoituneilla lajeilla, kuten koirilla, kissoilla ja jyrsijöillä. Kuten näiden kohdalla, lemmikkinä elävien lintujenkaan ongelmat eivät johdu lajien lemmikkinä pitämisen mahdottomuudesta, vaan ihmisten tietämättömyydestä tai piittaamattomuudesta. Eläinsuojelullisesta näkökulmasta lemmikkilintujen haasteet eivät siis poikkea merkittävästi muista lajeista.
Yhdistyksemme kanta ns. “positiivilistaan”, jossa listattaisiin sallitut lemmikkilajit, on kielteinen sen haasteiden takia. Tällä hetkellä Suomesta löytyy lemmikkeinä useita kymmeniä lintulajeja, jonka lisäksi esimerkiksi Euroopasta löytyy paljon lisää lajeja. Mikään yksittäinen lemmikiksi saatavilla oleva lintulaji ei ole niin haastava, että se pitäisi jättää listan ulkopuolelle. Toisaalta jos päädyttäisiin jättämään joitain lajeja listan ulkopuolelle, pitäisi laissa olla vuosikymmenten mittaiset siirtymäajat, sillä monet papukaijat voivat elää jopa yli 50-vuotiaiksi. Tämä tekisi myös valvonnasta haastavaa.
Varsinkin yksittäisten lajien kieltäminen voisi johtaa tilanteeseen, jossa niitä salakuljetettaisiin maahan herkemmin. Tällaisissa tilanteissa linnun alkuperä on täysin hämärän peitossa ja riski tuoda maahan luonnosta pyydettyjä yksilöitä kasvaa.
Yhdistyksemme ei hyväksy luonnosta pyydettyjen lintujen pitämistä lemmikkeinä. Mielestämme uhanalaisten lajien kohdalla CITES-säädökset antavat riittävästi työkaluja puuttua mahdollisiin ongelmiin, kunhan niitä valvotaan riittävän tarkasti. Lemmikkilinnut Kaijuli ry tekee jo nyt yhteistyötä Ympäristökeskuksen kanssa liittyen CITES-kysymyksiin.
Tavoite 2: Saada lakiin selkeät kokovaatimukset lintujen tiloille
Yleensä harrastajat pitävät lintujaan lintuhäkeissä. Tällä hetkellä ei ole olemassa sitovia kokovaatimuksia lemmikkilintujen häkeistä. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa jotkin lintujen omistajat pitävät lemmikkilintujaan riittämättömän kokoisissa lintuhäkeissä liian pitkiä aikoja. Lisäksi monet eläinkaupat myyvät liian pieniä häkkejä. Mielestämme uuteen lakiin tulisi saada selkeät ohjeet lemmikkilintujen tilojen kokovaatimuksista.
Lakia säädettäessä on tärkeää huomioida se, millaisissa tiloissa lintua pidetään ja miten pitkään. Jos lintu vain nukkuu yönsä lintuhäkissä ja on päivät vapaana huoneistossa, ei häkkikoon tarvitse olla niin suuri, kuin esimerkiksi linnunomistajan työpäivät häkissä viettävien lintujen kohdalla (tällöin voidaan sanoa, että häkki ei ole linnun varsinainen elinympäristö). Lisäksi häkkikokojen tulisi huomioida linnun fyysinen koko sekä lajityypillinen käyttäytyminen.
Laissa linnun elintiloiksi tulee laskea myös muut tilat, kuin pelkkä lintuhäkki. Ellei kyseessä ole suuri lentohäkki, pitäisi linnun päästä tästä häkistä päivittäin liikkumaan sekä lentämään huoneistoon tai muuhun turvalliseen tilaan useammaksi tunniksi.
Tavoite 3: Kielto lemmikkilintujen siipisulkien typistämiselle
Siipisulkien typistäminen tarkoittaa sitä, että linnulta viedään osittain tai täysin lentokyky lyhentämällä sen siipisulkia. Vaikka toimenpide itsessään on oikein tehtynä kivuton, vie se linnulta lajityypillisen liikkumatavan ja vaikuttaa sen hyvinvointiin. Tyypillisimmin siipisulat typistetään isommilta papukaijoilta. Toimenpide ei ole Suomessa yleinen, mutta mikään ei estä tekemästä niin ja tällaisia tapauksia tulee ajoittain vastaan.
Lemmikkilinnut Kaijuli ry ehdottaa, että lemmikkilintujen siipisulkien typistäminen kiellettäisiin. Vain harvinaisissa tai poikkeuksellisissa erikoistapauksissa eläinlääkäri voisi suorittaa toimenpiteen.
Tavoite 4: Saada linnun kiinnikytkeminen nilkkarenkaasta kiellettyä
Nykyiset asetukset sallivat linnun kiinnikytkemisen nilkkarenkaasta väliaikaisesti, esimerkiksi ulkoilutusta varten. Millään Suomessa lemmikkinä löytyvällä lintulajilla jalkojen luut eivät kuitenkaan ole niin vahvoja, ettei kiinnikytkeminen nilkasta loisi riskiä: jos lintu säikähtää, voi pelkästään jalkaan kohdistuva nykäisy vahingoittaa lintua. Esimerkiksi International Association of Avian Trainers and Educatorsin (IAATE) kanta on, ettei tällaista tulisi käyttää kuin petolintujen kanssa (joita Suomessa ei pidetä lemmikkeinä), joiden jalkojen luut voisivat kestää tämän.
Linnun kytkeminen nilkkarenkaasta edes väliaikaisesti tulisi kieltää kokonaan. Ulkoiluttamisen tulisi tapahtua joko erillisissä ulkohäkeissä tai valjailla, jotka jakavat mahdollisen iskun tasaisesti loukkaamatta lintua.
Tavoite 5: Selkeyttää lintujen poikasten luovutusikiä
Nykyisessä laissa on selkeästi määritelty, ettei nuoria eläimiä saisi luovuttaa liian aikaisin uuteen kotiin. Tämä määritelmä ei kuitenkaan ole riittävän selkeä lemmikkilintuja varten, jolloin ajoittain vastaan tulee vieroittumattomina luovutettuja poikasia. Tämä voi johtua joko kasvattajan tietämättömyydestä tai kiireestä saada lintu uuteen kotiin kuluttamasta hänen resurssejaan.
Uuden eläinsuojelulain tulisikin varmistaa, ettei lintujen poikasia luovuteta vieroittumattomina kasvattajalta uuteen kotiin. Tämä tapahtuisi joko luomalla selkeät lajikohtaiset luovutusiät Suomessa kasvatettaville lajeille tai määrittelemällä tarkat kriteerit luovuttamista varten. Lain tulee kuitenkin huomioida erot eri lajien kasvamisen nopeudessa, sillä turvallisessa luovutusiässä on lajien väleillä suurimmillaan kuukausien erot. Yksi lemmikkilinnuille yhtenäinen luovutusikä ei toimisi, sillä esimerkiksi joidenkin lajien emot voivat käyttäytyä aggressiivisesti liian vanhoja poikasiaan kohtaan, jotka luonnossa eläisivät jo omillaan.
Tavoite 6: Selkeyttää eläinkauppojen harjoittamaa lintujen myyntiä
Nykyisellään eläinkauppojen harjoittama lintujen myynti ei ole riittävän selkeästi valvottua. Kaikki eläinkaupat eivät edes tiedä myymiensä lajien nimiä, saati sitten niiden vaatimuksia. Myös ongelmia CITES-säädösten noudattamisessa on esiintynyt, eikä kaikista liikkeistä ole saanut linnun mukana esimerkiksi alkuperäistodistusta. Pahimmillaan ongelmat ovat johtaneet siihen, että yksittäiset linnut ovat odottaneet uutta kotia pitkiä aikoja riittämättömissä olosuhteissa tai linnun myynyt eläinkauppa ei ole pystynyt neuvomaan ostajaa edes perushoidon suhteen.
Eläinkauppojen harjoittamaan lintujen myyntiin tulisikin saada selkeämmät ohjeet, jotka varmistaisivat, että eläinkauppojen työntekijöillä on riittävästi tietoa myymistään linnuista, niitä hoidetaan hyvin eläinkaupoissa, sekä eläinkaupat pystyvät ohjeistamaan ostajia sekä tarvittaessa määrittelemään, riittääkö kyseisen henkilön osaaminen linnun hoitamiseen.
Tavoite 7: Saada termi "häkkilintu" muutettua muotoon "lemmikkilintu" tai "seuralintu"
Nykyisellään eläinsuojelulaissa ja -asetuksissa puhutaan häkkilinnuista. Tämä luo virheellisen kuvan siitä, että linnun pitäminen pienessä häkissä jatkuvasti olisi hyväksyttävä tapa pitää lintua lemmikkinä.
Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tavoitteena onkin, että tulevissa laeissa ja asetuksissa lemmikkinä eläviä lintuja ei enää kutsuttaisi häkkilinnuiksi, vaan niistä käytettäisiin termiä lemmikkilintu tai seuralintu.
Lemmikkilinnut Kaijuli ry
Lemmikkilinnut Kaijuli ry on vuodesta 2002 asti toiminut lemmikkilintuharrastajien yhdistys. Tavoitteenamme on edistää Suomessa elävien lemmikkilintujen hyvinvointia sekä järjestää harrastajille heidän tarvitsemiaan palveluita.
Viimeisten vuosien aikana olemme tehneet merkittävästi töitä, jotta suomalaiset lemmikkilintuharrastajat saisivat ajanmukaista tietoa lintujen pitämisestä lemmikkinä sekä niiden vaatimuksista. Olemme jakaneet tietoa mm. Internetin kautta sekä painettujen julkaisujen muodossa, kuten yhdistyksen vuosijulkaisu, esitteet sekä “Papukaija lemmikiksi?” -kirja. Olemme myös päässeet seuraamaan tämän työn vaikutuksia harrastukseen ja Suomessa elävien lemmikkilintujen hyvinvoinnin paranemiseen.
Tiedon välittämisen lisäksi ylläpidämme myös merkittäviä palveluita. Esimerkkinä mm. kasvattajasertifiointijärjestelmä, joka määrittelee eettisen lintujen kasvattamisen kriteerit sekä mahdollistaa sertifikaatin hakemisen.
Lisätietoa ja tarkennuksia antaa yhdistyksen eläinsuojelulain uudistuksen eteen tekemästä työstä:
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.