Ruokinta

Lemmikkilinnun ruokavalion tulisi sisältää monipuolisesti siemeniä ja/tai pellettejä ja tuoreruokaa: lehteviä vihreitä kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, marjoja ja vähän proteiinia. Suurinosa papukaijoista on tuoreruokailijoita, ja pääpainon tulisi olla lajityypillisellä tuoreruoalla. Avokado on ainut linnuille oikeasti myrkyllinen kasvis, jota ihminen voi syödä vaaratta. “Ihmisen ruoat” eivät saa kuulua lemmikkilinnun päivittäiseen ruokavalioon. Papukaijat eivät tarvitse ruoansulatushiekkaa.

Sisältö:

Ruokalautasen osa-alueet

Valitettavasti monen lemmikkilinnun ruokavalio on paljon yksitoikkoisempi, mitä sen kuuluisi olla. Osasyynä voi olla linnun nirsous, mutta suurempana syynä on oikeasti omistajan tietämättömyys linnun vaatimuksista tai ruokavalion toteuttaminen väärin keinoin. Ruokavaliossa tärkeää on sekä monipuolisuus että säännöstely.

Kuivaruoka

Kuivaruoalla tarkoitetaan linnuille tarkoitettuja siemeniä tai pellettejä. Kuivaruoan tulee olla laadukasta, mikä tahansa siemenseos ei riitä. Esimerkiksi pelkästään auringonkukansiemenet ovat rasvaisia. Ne ovat monen linnun mielestä maukkaita, mutta niiden ei pitäisi rakentaa pohjaa linnun ruokavaliolle, esimerkiksi isojen papukaijojen siemenseokset sisältävät helposti liikaa auringonkukansiemeniä ja muita rasvaisia siemeniä.

Pelletit eivät ole täysravintopuriste, vaikka niitä sellaisena mainostetaankin monien eläinkauppiaiden ja ulkomaalaisten lähteiden toimesta. Varsinkin isoille linnuille ne voivat toimia siementen korvikkeena, mutta luontaisille siemensyöjille kuten neitokakaduille ja undulaateille siemeniä ei tulisi korvata kokonaan pelleteillä, esimerkiksi neitokakadulle pelletit sisältävät siemenravintoon nähden monesti liikaa proteiinia.

Pähkinät ja hirssintähkät ovat herkkua auringonkukansiementen ohella, ja suurimmalle osalle linnuista tällaisten energia- ja rasvapitoisten herkkujen tarjoilua tulisi säädellä. Herkkuja voi tarjoilla päivittäin, mutta esimerkiksi virikkeiden kautta, koulutushetkissä tai kädestä tarjoiltuna vahvistamaan linnun ja ihmisten sidettä. Poikkeuksena mainittakoon arat, joiden ruokavalion tulee sisältää enemmän rasvaa kuin monella muulla lajilla, ja näille hyvälaatuista rasvaa sisältäviä pähkinöitä voi tarjoilla hieman muita enemmän.

Kuivaruoka ajatellaan helposti perusruokana, koska sen tarjoileminen ja tarjolla pitäminen on helppoa: ruokaseos ostetaan yleensä valmiina, sen voi tarjoilla suoraan kupista ja ilman pelkoa pilaantumisesta huoneenlämmössä päivän aikana, kuten tuoreruoalle saattaa käydä. Kuivaruoka ei kuitenkaan kaikille lajeille saa olla ruokavalion perusta, eikä se esimerkiksi siemensyöjilläkään saa kattaa lähes koko ruokavaliota, tuoreruoan ollessa vain satunnaisesti tarjolla. Millekään lajille pellettejä ei tulisi pitää niin kokonaisvaltaisena perusravintona, että ne muodostavat valtaosan ruokavaliosta. Pelletit eivät ole täysravintopuriste kuten laadukas kuivanappula voi olla koiralle tai jyrsijälle. Vaikka siemen- tai pellettipussissa onkin tietyn lajin nimi tai kuva, ei se tarkoita, että se olisi välttämättä optimaalinen, ainoa ravinto juuri sille lajille.

Lajeilla, joilla pääpaino tulisi olla tuoreruoalla, voi kaiken kuivaruoan tarjota jostain haastavammasta paikasta, kunhan linnun opettaa ja totuttaa tähän tapaan. Kuivaruoan ollessa vaikeammin saatavilla lintu syö enemmän helpommin tarjolla olevaa tuoreruokaa. Kuivaruoan etsiminen virikkeistä on taas oivaa, luontaista aktivointia linnulle.

Linnuilla on nopea aineenvaihdunta, ja ne syövät kokoonsa nähden paljon ja usein. Tämän takia linnulla tulee olla syömäkelpoista ruokaa tarjolla kaiken aikaa, vaikkakin ruoka voi olla vaikkapa namijemmalelussa avoimen kuppitarjoilun sijaan. Osa linnuista on todella nirsoja eivätkä ne välttämättä edes tunnista ruoaksi kaikkea niille tarjottua tuoreruokaa. Tässä artikkelissa kerrotaan myös, kuinka opettaa nirsoa lintua ruokailemaan monipuolisemmin. Omistajan ei siis kannata sortua laiskuuteen nirson linnun kanssa tarjoten sille vain yksinomaan pellettejä tai siemeniä suoraan kupista, sillä rajattomalla kuivaruualla oleva lintu (hieman lajista riippuen) kärsii helpommin terveysongelmista kuten lihomisesta, sisäelinten rasvoittumisesta ja vitamiinien vajauksesta.

Undulaatti siemenseoksen äärellä

Tuoreruoka

Tuoreruoka pitää sisällään monia erilaisia kasviryhmiä, joiden eri osa-alueet vaihtelevat eri lajien tai sukujen ruokaympyröissä.

Tummat, lehtevät vihreät ovat suuressa osassa monen lajin tuoreruokavaliossa. Luonnossa tällaisia ovat esimerkiksi lehdet, silmut, heinät ja ruohot, mutta lemmikkilinnuille tämän osa-alueen toteuttaminen voi olla haastavampaa. Kesällä kasvien kerääminen ulkoa on helppoa, talvella kasveja voi joutua versottamaan itse. Kaupasta tummia vihreitä ovat mm. lehtikaali, järvikylän ruustinnan salaatti, punainen romaine, punainen salanova, sekä yrtit, kuten basilika ja rucola sekä kasvien mukana tulevat lehdet, joita ei ihmisravinnoksi usein käytetä (kuten porkkanan naatit). Monesti mitä tummemman vihreä lehtevä vihreä on, sitä terveellisempi se on.

Vihannekset ovat myöskin tärkeä osa-alue. Tähän kuuluvat kaikki ihmistenkin ruokalautaselta tutut kasvilajit. Vihannekset tulisi tarjoilla mielellään tuoreena, sillä kerran kypsennetyt tai kertaalleen pakastetut kasvikset alkavat pilaantua nopeasti huoneenlämmössä. Huoneenlämpöön sulatettujen pakastevihannesten tarjoilu ei ole kiellettyä, mutta tällaista seosta ei voi kannata linnun saataville paria tuntia pidempään.

Marjat ovat usealle lajille tärkeä osa tuoreruokavaliota. Kesällä ja syksyllä marjoja on helppo kerätä itse, talvella on taas usein tyydyttävä kaupan tai pakastimen tarjontaan. Pakastemarjoja tarjoillessa koskee sama, kuin muiden pakasteiden kanssa: kerran pakastetut ja sulatetut marjat pilaantuvat nopeasti lämpimässä. Kannattaa huomioida, että ulkomailta tulevat kaupan pakastemarjat suositellaan lisäksi kiehautettavan salmonellariskin minimoimiseksi. Omistajan kannattaa pitää mielessä, että muitakin kuin maukkaimpia marjoja voi tarjoilla linnuille, kunhan ne ovat myrkyttömiä: esimerkiksi monen takapihalta löytyvän pihlajan ja marja-aronian marjat maistuvat monelle linnulle.

Valkovatsa-aratti.
Kuva: Ida-Emilia Kaukonen.

Hedelmät ovat monen papukaijan herkkua. Ne sisältävät paljon energiaa ja sokeria, joten niitä ei tulisi tarjoilla paljoa päivässä. Varsinkin monen linnun herkku, banaani on hyvin kaloririkasta, ja viinirypäleet voivat sisältää jämiä tuholaismyrkyistä. Avokado on ainoa linnuille myrkyllinen hedelmä, jota ihminen voi syödä huoletta. Avokadon sisältämä persiini voi aiheuttaa linnuissa sydämenpysähdyksen jo pieninäkin määrinä.

Mukuloita ja juureksia ei monen lemmikkilinnun luontaiseen ruokavalioon kuulu. Osa papukaijalajeista kuitenkin kaivelee maatakin esim. juuria syöden, eikä juuresten satunnaisessa tarjoamisessa ole mitään pahaa. Esimerkiksi porkkana sisältää paljon A-vitamiinia. Bataatti sisältää myös höydyllisiä vitamiineja, mutta niiden kunnollisen imeytymisen vuoksi bataatti kannattaa kiehauttaa tai höyryttää, ja jäähdyttää huoneenlämpöön ennen tarjoilua.

Nuput, kukat ja silmut kuuluvat monen linnun luontaiseen ruokavalioon, mutta niiden tarjoileminen varsinkin muulloin kuin kesällä voi olla haastavaa. Turvallisia kasveja voi kasvattaa sisällä tai kerätä kesäisin joko tuoreena tarjoiltavaksi tai kuivattaa talven varalle. Turvallisia luonnonkasveja ovat mm. voikukka, piharatamo ja apilat, ja kukkapenkistäkin tarjottavaksi kelpaavat mm. ruusu (kunhan varoo piikkejä), auringonkukka ja orvokki. Kukkakaupan antimiin kannattaa suhtautua varauksella, sillä linnulle ei tulisi tarjoilla kasvin osia, jotka on käsitelty tuholaistorjunta-ainein.

Idut ovat ravintorikkaita ja linnun omaa siemenseosta on helppo idättää itse. Idätettävässä siemenseoksessa ei saa olla mukana pellettejä tai kuorittuja siemeniä. Idätyksen kanssa tulee olla tarkka hygienian kanssa, sillä idut pilaantuvat helposti. Varsinkin vahingoittuneet idut ovat erityisen herkkiä pilaantumaan. Idätyksen voi aloittaa vain liottamalla siemeniä esimerkiksi tunnin ajan. Jo tämä laukaisee itämisprosessin, vaikka mitään ulkoista muutosta siemenissä ei näin lyhyessä ajassa ehdikään tapahtua. Ituja voi idättää pitkällekin, kunhan huolehtii, etteivät ne pilaannu. Linnuille turvallisista siemenistä voi myös kasvattaa versoja lintujen syötäväksi, esimerkiksi auringonkukka ja herne kasvavat nopeasti sisälläkin. Lue lisää idätyksestä TÄÄLTÄ. Ituseoksia saa ostettua valmiina myös ruokakaupoista.

Useimmat lemmikkilinnut ovat periaatteessa sekasyöjiä. Niiden ruokavalio on kasvipainoitteinen, mutta tulee sisältää myös jonkin verran proteiinia. Proteiinia, kuten mitään muutakaan ruoka-ainesta ei ole kuitenkaan pakko tarjoilla välttämättä päivittäin, kunhan noin viikon mittaan ruokavalion eri osa-alueet tasapainottavat toisensa. Proteiininlähteitä ovat mm. keitetty kananmuna, kananliha ja jauhomadot. Eläinkaupoista saa ostettua myös kuivattuja hyönteisiä tai munaruokaa. Myös pavut ja herneet sisältävät proteiinia, mutta ne pitää valmistaa samoin kuin ihmiselle: käsittelemättömät pavut voivat olla myrkyllisiä. Joidenkin harrastajalähteiden mukaan papukaijat eivät tarvitse lainkaan eläinproteiinin lähteitä, vaan saavat tarvittavan proteiinimäärän huolella koostetusta kasvis- ja pellettiruokavaliosta. Eläinproteiinia ei tulisikaan tarjoilla liikaa.

Lisäravinteet

Linnuille tarkoitettuja lisäravinteita voi ostaa hyvin varusteilluista eläinkaupoista. Niitä on saatavilla esimerkiksi jauheena tai nesteenä, jotka annostellaan paketin ohjeen mukaan esimerkiksi veteen tai tuoreruoan päälle. Kuorellisten siemenien päälle tai sekaan ripoteltuna lisäravinne menee helposti hukkaan, sillä lintu yleensä kuorii siemenet jättäen kuoret syömättä. Lisäravinteista ei ole tehty tarkkaa tutkimusta, kuinka paljon ja usein niitä tulisi tarjoilla. Yleensä niitä ei suositella pidettävän osana päivittäistä ruokavaliota, vaan tarjota esimerkiksi kuureittain tilanteissa, joissa lintu voi kaivata lisää vitamiineja, kuten sulkasadon aikaan, muutossa tai muussa stressissä tai pesinnän aikana.

Lisäravinteiksi laskettakoon myös erilaiset linnuille tarjottavat kalkkikivet. Esimerkiksi teolliset kalkkikivet tai luonnolliset seepiansuomut takaavat linnulle kalkinsaannin, joka on tärkeää erityisesti muniville linnuille. Saatavilla on myös muita mineraalikiviä, kuten jodikiviä sekä savikiviä. Näitä kutsutaan joskus myös nimellä nokkakivi. Niitä kannattaa pitää linnuilla tarjolla kaiken aikaa, ja lintu voi itse niitä syödä mielensä mukaan. Jotkut linnut kuitenkin tuhoavat kalkkikiviä aikamoisella vauhdilla vain murustaen ne palaakaan syömättä, jolloin uusien kalkkikivien ostaminen ja tarjolle laittaminen yksi toisensa jälkeen ei ole välttämättä käytännöllistä. Tällöin linnulle voi tarjota välillä nestemäistä kalsiumia, esim. Calcivetia.

Ruoansulatushiekan soveltuvuudesta erilaisille linnuille on ollut puhetta jo kauan. Nyt on jo vakiintunut käsitys, että papukaijat eivät sitä tarvitse, mutta suoranokkaisille linnuille se voi olla hyödyksi. On olemassa myös esimerkiksi osterinkuorimurskaa, joka on lähes puhdasta kalkkia, ja jos se ei sisällä lainkaan hiekanjyviä, sitä voi pitää tarjolla myös papukaijoille, kunhan pitää huolen, ettei lintu ahmi sitä ylettömiä määriä. Hiekan liika ahmiminen lajiin katsomatta voi aiheuttaa hengenvaarallisen kuputukoksen. Linnun hiekankulutusta kannattaa siis tarkkailla.

Ruokavalion koostaminen

Yleisesti iso osa isoista papukaijoista kuuluu niinsanottuihin erikoistumattomiin latvustoruokailijoihin, joilloin ne hyödyntävät ruokavaliossaan monen kasvin eri osia, ja ne ovat yleensä tuoreruokailijoita. Toinen kategoria, johon kuuluvat monet pienet papukaijat, esimerkiksi neitokakadut ja undulaatit, ovat siemensyöjiä, joiden ruokavalio sisältää tuoreruokailijoita enemmän siemeniä. Tämä ei tarkoita, että siemensyöjiin kuuluvat lajit söisivät luonnossakaan pelkästään siemeniä, vaan että niiden ruokavalio sisältää enemmän siemeniä kuin varsinaisen tuoreruokailevan lajin ruokavalio!

Joidenkin papukaijalajien ruokailutapoja on tutkittu jonkin verran luonnossa. Omat rajoitteensa luonnonmukaisen ruokailun järjestämiseen muodostavat jo pelkästään tarjolla olevat kasvikset: Suomen kauppojen vihanneshyllyihin harvoin eksyy eteläamerikkalaisen tai australialaisen lajin luonnonmukaisen ruokavalion kaikkia osasia. Tärkeää onkin jäljitellä ruokavalion sisältöä vitamiinien ja mineraalien puolesta, ei tarkalleen jokaista kasvilajia.

Vaikka siemensyöjiä kutsutaan nimellä siemensyöjä, se ei tarkoita, että lajin ruokavalion tulisi olla yksinomaan siemeniä. Edes hyvälaatuinen siemenseos tai pelletit ei korvaa monipuolista tuoreruokavaliota. Siemensyöjien ohjeellinen suhde siemenille ja tuoreruoalle on noin 60-50% siemeniä ja 40-50% tuoreruokaa. Karkeasti noin puolet ja puolet, joka on todellakin enemmän kuin pelkkä omenasiivu tai salaatinlehti silloin tällöin päivittäisen siemenannoksen kylkeen.

Papukaijan ruokapyramidin (tekijä Gloria Scholbe) pohjalta piirretty suuntaa-antava tuoreruokalautanen.

Erikoistumattomiin latvustoruokailijoihin kuuluu iso osa papukaijoista. Lajikohtaista vaihtelua mahtuu, mutta pääasiassa latvustoruokailijoiden ravinto on tuoreruokaa. Esimerkiksi papukaijojen ruokapyramidissa (kirjoittanut Gloria Scholbe, artikkeli löytyy myös suomennettuna Kaijutin 2006 -lehdestä) nämä keskimääräiset ohjearvot ovat 25% kuivaruokaa ja 75% tuoreravintoa. Euroopan eläintarhajärjestö EAZA:n ohjeistuksessa amatsoneille ohjearvo kuiva- ja tuoreruuan suhteelle on 30% kuivaruokaa ja 70% tuoreruokaa. Latvustoruokailijoilla tuoreruoan osuus on siis huomattavan suuri. (Lähde: EAZA Best Practice Guidelines ja Kaijutin 2006 / Papukaijojen ruokapyramidi.)

Tärkeää minkä tahansa lajin kanssa on kuitenkin pyrkiä monipuolisuuteen sekä päivittäisessä että viikottaisessa ruokavaliossa, ja tähdätä mahdollisimman lajityypilliseen ruokavalioon. Nykyisin valitettavasti näkee yhä, että papukaijoja ruokitaan liikaa kuivaruoalla, oli se sitten siemeniä tai pellettejä.

Peippojen ja kanarialintujen ruokinta eroaa jonkin verran papukaijojen ruokinnasta. Yleisimmät peipot ovat voimakkaammin siemensyöjiä kuin varsinaiset siemensyöjäpapukaijatkaan. Sen vuoksi peippolinnuille on tärkeää tarjota erityisen hyvälaatuista ja monipuolista kuivaruokaa. Tuoreruokaa ei kannata kuitenkaan jättää täysin pois, ja erona papukaijoihin kanarialintujen kohdalla monesti mainitaan sitrushedelmät vältettävänä ruokana. Peippolinnutkin tarvitsevat proteiinia ruokavalioonsa. Yleisen ohjeen mukaan peippolinnuilla kannattaa pitää tarjolla ruoansulatushiekkaa, joskin osa harrastajista ei ole kohdannut ongelmia sen pois jättämisessäkään. Tärkeää kuitenkin on, että hiekan kulutusta seurataan niin, että siihen voidaan puuttua jos lintu alkaa ahmia hiekkaa. Joillakin lajeilla, esimerkiksi kanarialinnulla korostuvat myös erot ruokavaliossa arkena ja pesimäaikaan. Oman tai tulevan oman lajin ruokintaan kannattaakin perehtyä myös lajitasolla käyttäen luotettavia lähteitä, esimerkiksi tietotaitoaan alati päivittävien kasvattajien ohjeita.

Kyyhkyt, kuten lemmikkinä pidettävät timantti- ja naurukyyhkyt ovat peippojen tapaan enemmän kuivaruokailijoita. Naurukyyhkyille voi laittaa tarjolle eläinkaupoissa myytävää naurukyyhkyjen siemenseosta, mutta timanttikyyhkylle se voi olla liian suurirakeista nieltäväksi. Timanttikyyhkylle käy peipoille tarkoitettu siemenseos, joka sisältää pieniä siemeniä. Kyyhkytkään eivät pysty pilkkomaan tai kuorimaan ruokaa nokallaan, joten niillekin on pidettävä tarjolla ruoansulatushiekkaa. Tuoreruokaa voi tarjoilla, mutta se ei ole pääpainossa ruokavaliossa.

Sisällä pidettävien siniviiriäisten ruokinta on samankaltaista kuin muidenkin kanalintujen: se sisältää enemmän viljoja ja proteiinia verrattuna muihin lemmikkilintuihin. Kalkki on erityisen tärkeää viiriäisillä, sillä naaraat munivat paljon munia. Laadukas, monipuolinen siemenseos, kalkki ja sopiva kanojen valmisrehu ovat hyvä pohja ruokinnalle. Yrttejä, salaatteja, pieniä ituja ja muuta helppoa tuoreruokaa olisi myös hyvä tarjota, joskin papukaijoista eroten tomaatti on monesti mainittu kiellettyjen listalla. Ruoansulatushiekan tarpeellisuus on viiriäistenkin kohdalla melko kiistelty asia, mutta jonkinlaista puhdasta hiekkaa viiriäiset kuitenkin tarvitsevat kylpemistä varten. Proteiinia voi tarjota samassa muodossa kuin muillekin lemmikkilinnuille.

Suoranokkaisten lintujen kanssa on otettava erityisesti huomioon tarjottavan ruuan raekoko. Suoranokkainen lintu ei voi hajottaa ruokaa nokallaan samoin kuin papukaijat, joten niillä ruoan, esimerkiksi siementen, on oltava sen kokoista, että lintu pystyy nielemään ruokapalat vaivatta. Tuoreruoka kannattaa tarjoilla joko tarpeeksi pieneksi pilkottuna, tai pehmeät ruuat isoina paloina niin, että lintu voi nokkia niistä sopivia paloja irti.

Pienille linnuille kuivaruoan voi tarjoilla myös automaatista. Kuva: Emma Korpela

Ruokavalion toteuttaminen käytännössä

Tyypillisimmin eniten haasteita lemmikkinsä ruokinnassa kokevat papukaijojen omistajat. Isot linnut saavat ja syövät liian vähän tuoreita, ja pienet papukaijat saattavat elää nirsoudessaan pelkillä siemenillä. Mikä siis avuksi? Kun on päätetty, että lintu ei saa enää rajattomasti pellettejä tai siemeniä, ja sen tuoreruokakuppiin laitetaan muutakin kuin satunnainen salaatinlehti, kurkkuviipale tai omenasiivu, on aika perehtyä lajityypilliseen ruokavalioon. Se ei kuitenkaan riitä.

Mikäli linnulle rakentaa täydellisen ravintoympyrän, joka sisältää kaiken sen kaipaaman energian ja ravintoaineet, voi silti mennä vikaan. Yksi linnunomistajan suurimmista ruokintavirheistä vääristyneen ruokaympyrän tarjoilun ohella on liiallinen yltäkylläisyys! Vaikka tarjolla olisi monipuolisesti kaikkea, mutta liikaa, lintu pääsee valikoimaan ja syömään vain parhaat päältä. Tämä taas johtaa ruokavalion yksipuolistumiseen, vaikka tavoite on juuri päinvastainen!

Sopiva määrä ruokaa on silloin, jos linnun ruokakuppi on juuri tyhjentynyt, kun se täytetään uudelleen. Lintua ei tarvitse pitää nälässä ja odottamassa ruokakuppi tyhjänä, mutta mitä vähemmän tähteitä, sen parempi. Linnun tarvitseman ruoan määrä vaihtelee jopa lajin sisällä yksilön aktiivisuudesta ja luonteesta riippuen, joten juuri omalle linnulle sopiva ruokamäärä selviää vain kokeilemalla.

Osa linnuista tyhjentää ruokakuppiaan heittämällä syömäkelpoista ruokaa tarkoituksella pois, etsien parhaita paloja kupin pohjalta. Osa linnuista ei suostu menemään häkin pohjalle myöhemmin keräämään tiputtamiaan ruoanpalasia. Tällöin voi harkita, tarjoaisiko tuoreruoan jollain muulla keinolla, jolloin ruoan hävikki vähenee, esimerkiksi tuoreruokatikkuun lävistämällä, tai tekemällä ruoasta pientä silppua, jolloin isojen palasten pois heittäminen on mahdotonta. Myöskin virikeruokailu vähentää ruoanhukkaa, sillä lintu ei pääse koskaan suureen ruokamäärään käsiksi kerrallaa, eikä pääse viskomaan ruokaa.

Mitä välttää ja miksi?

Leipä ei ole linnulle ideaalia ravintoa, muttei myöskään haitallista pienissä määrissä.

Monen papukaijan päivittäiseen arkeen kuuluu ruokahetki omistajan kanssa. Linnuille tarjoillaan mitä tahansa karjalanpaistista jäätelöön, sillä lintu pitää niistä ja yhteinen ruokailu vahvistaa linnun ja omistajan sidettä. On kuitenkin tarpeen muistaa, että ihmisen ja papukaijan luontaiset ruokavaliot ovat hyvin erilaiset. On linnun terveyden kannalta parempi, jos sille ei tarjoiltaisi rutiininomaisesti ihmisille tarkoitettua ruokaa. Pidemmän päälle tarjoiltuna vääränlainen ruokavalio johtaa terveysongelmiin. Yhteisessä ruokahetkessä voisi sen sijaan keskittyä lintuturvallisiin ruokiin, sillä tärkeintä on yhteinen, jaettu kokemus, eikä välttämättä se, että lintu pääsee jakamaan juuri ihmisruokaa perheensä kanssa.

Turvallista ihmisten ruokaa voi tarjoilla herkkupalana silloin tällöin, jos se ei ole liian kuumaa, kylmää, mausteista eikä sisällä suurta määrää laktoosia. Päivittäiseen ruokavalioon tällaisten herkkupalojen ei ole kuitenkaan tarve kuulua.

Haitallisia ovat myös kahvi, tee ja muut kofeiinia sisältävät juomat. Myöskin kaikki ilmiselvästi epäterveelliset tai rasvaiset ruoat, esimerkiksi karkit, pitsa ja sipsit ovat linnuilta kiellettyä. Suklaan sisältämän theobromiinin myötä se on erityisesti kiellettyjen listalla.

Osa haitallisista ruoista tai juomista eivät ole kertanauttimisesta vaaraksi, vaan haitalliset ainesosat kertyvät kehoon ja niiden vaikutukset voivat näkyä vasta vuosien kuluttua. Vääränlainen ja/tai puutteellinen ruokavalio aiheuttaa terveysongelmia, joista linnuilla näkyvimpänä ovat höyhenpeitteen laadun huonontuminen ja pigmenttihäiriöt. Vihreillä linnuilla höyhenet muuttuvat keltaisiksi ja vaaleat linnut alkavat esim. maksa- tai munuaisongelmien myötä kellertää. Lintukin voi olla ylipainoinen, ja kärsiä sen aiheuttamista terveysongelmista.

Nämä ovat vain ulospäin näkyvät muutokset, ja puutteellinen tai väärä ruokavalio vaikuttaa linnun terveyteen myös sisältä päin. Lintu saattaa näyttää ulospäin normaalipainoiselta, mutta huonon ruokavalion vuoksi sen sisäelimet voivat olla täysin rasvoittuneet, joka ilmiselvästi vaikuttaa linnun terveydentilaan.

Ihmisille turvallisista tai syötävistä kasviksista ja hedelmistä kaikki tai kaikki osat eivät ole linnuille vaarattomia. Avokado on selvästi haitallisin, sillä sen sisältämä persiini voi aiheuttaa pienellä eläimellä sydämenpysähdyksen. Sipulit ja valkosipuli voivat aiheuttaa eläimissä solumuutoksia ja/tai anemiaa, ja niiden käyttöä pitäisi välttää, ellei kyseessä ole esim. valkosipulin käyttö sen antibakteerisuuden vuoksi linnun terveydenhoidossa. Raparperin lehdet ovat myrkyllisiä, ja varsi sisältää runsaasti oksaalihappoa, joka sitoo kalsiumia linnun elimistöstä, jonka vuoksi sen tarjoamista tulee välttää. Tomaatin ja paprikan kannat ovat myöskin vaarallisia syötyinä, mutta paprikan siemenet ovat syötäviä, joskin ihmisen suussa yleensä pahanmakuisia. Luumukasvien ja kirsikoiden kivet tulee poistaa ennen tarjoilua, samoin omenan siemenet. Ei-luomutuotettuja hedelmiä ei kannata laittaa tarjolle kuorineen, sillä niihin on saatettu ruiskuttaa tuholaistorjunta-aineita.

Lintujen ruokintaa koskien hoito-ohjeet päivittyvät tämän tästä, ja eri lähteet voivat olla ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi tomaatti on happoisuutensa vuoksi monella ulkomaisella listalla mainittu haitallisena, joskin suomalaiset linnut tuntuvat syövän sitä ongelmitta. Samoin kanarialinnuilta on monissa lähteissä kielletty sitrushedelmät, jotka ovat monien papukaijojen herkkua. Tankoparsa on myös kiistanalainen, sillä tuntuu olevan yksilöllistä, reagoiko lintu siihen huonosti vai ei. Sama koskee kaalien lehtiä: osa lähteistä mainitsee myös keräkaalin (vihreän ja punaisen) OK ravinnoksi, osa taas pitää sitä linnuille sopimattomana ruokana. Selleri mainitaan joskus kiellettyjen listalla sen sisältämien pitkien kuitujen vuoksi, jotka voivat jäädä jumiin linnun ruoansulatuselimistöön, joskin pilkkomalla sellerinvarren pieniksi paloiksi tämä vaara poistuu. Jotkut tuotteet voivat sisältää huonosti säilytettyinä ja kuljetettuina homeita ja itiöitä, joiden vuoksi jotkut harrastajat välttävät täysin esimerkiksi kuivamaissia (irtona ja tähkänä), hirssintähkiä sekä maapähkinöitä (kuorineen ja kuorittuina), vaikka kaikki luetellut ovat vakituinen osa tuhansien lemmikkilintujen päivittäistä ruokavaliota ilman mitään ongelmia, ja tuotteita myös myydään luotettavissa lintuihin erikoistuneissa kaupoissa.

Tuoreruokia tarjoillessa voikin tehdä tutkimusta, mitä eri lähteissä sanotaan eri ruoista, ja tehdä omat johtopäätelmänsä niistä. Tieto päivittyy kaiken aikaa, mutta internetissa myös virheellinen tieto leviää nopeasti. Onneksi kasviksia kuitenkin maailmassa riittää, joten varmuuden vuoksi tiettyjen yksittäisten kasvisten tarjoamatta jättäminen ei luultavasti ravintoympyrän kokonaiskuvaan kovin paljon vaikuta.

Lintu ei syö tuoreruokaa, mitä sitten?

Moni linnunomistaja kamppailee saman ongelman parissa: lintu ei syö tuoreruokaa. Tuoreruoka on kuitenkin iso osa monien lajien ruokavaliota, esimerkiksi monilla isoilla papukaijoilla tuoreruoan tulisi olla ruokavalion perusta, ja kuivaruoan vain lisä. Monipuolisesta tuoreruokavaliosta lintu saa tarvitsemiaan vitamiineja ja muita hyödyllisiä aineita. Tuoreruokien erilaiset värit, maut ja koostumukset tuovat ruokailuun vaihtelevuutta, joka tekee siitä kiinnostavampaa ja tälläkin tavoin toimii virikkeenä eläimelle.

Miten saada siis tuoreet uppoamaan? Tärkeintä on olla periksiantamaton asian suhteen. Tuoreruokia tulisi olla tarjolla papukaijoille joka ikinen päivä, vaikka lintu ei niihin aluksi koskisi lainkaan. Toinen tärkeä pointti on tarjota tuoreruokia erilaisissa muodoissa ja eri paikoista tuputtaen. Erilaisia muotoja voivat olla mm. erikokoiset kuutiot, viipaleet, raasteet, soseet, isot palat tai jopa kokonaiset vihannekset. Kannattaa myös kokeilla kokeilla tuoreita tuoreena, kuivattuna, keitettynä, höyrytettynä jne., tosin kerralleen keitetyt tai höyrytetyt vihannekset eivät säily hyvänä niin kauaa kuin tuoreet, kuivatut taas säilyvät kastumatta pitkäänkin. Ruokaa kannattaa tarjota eri paikoista. Leluihin piilotettuina, ruokakupeista, pinnoihin kiinnitettynä jne. Kuivattuja hedelmien ja vihannesten paloja voi käyttää jopa osana leluissa. Kuivatut kasvikset tulisi ostaa luomuina, sillä muuten niiden kuivatuksessa on voitu käyttää rikkiä, joka ei ole hyväksi linnuille. Kasviksia voi kuivattaa myös itse!

Ruoan tarjoilupaikalla on merkitystä. Onko siemenkuppi houkuttelevammalla paikalla, ja tuoreruoka jossain missä lintu ei muutenkaan koskaan oleile? Ruoan ripustaminen ympäriinsä, esim. orsille tai sinkittömiin kaltereihin tyrkylle, sekä tuoreruokatikun ja -kupin asettaminen lähelle linnun lempipaikkaa voi auttaa uuden ruoan maistelussa. Samoin kuivaruoan voi sijoittaa jonnekin haastavampaan paikkaan, jonka äärellä lintu ei huvikseen istuskele.

Mikäli lintu syö jo jonkinlaista tuoreruokaa, eli vaikkapa mitä tahansa muuta ruokaa siementen, pellettien ja herkkutankojen/hirssintähkien lisäksi, voi kasviksia yrittää ujuttaa tähän muuhun ruokaan mukaan. Moni lintu tuntuu nauttivan esim. keitetystä pastasta, joka ei itsessään ole linnuille ravintorikkainta ruokaa, mutta pastan sekaan voi ujuttaa erilaisia tuoreruokia linnulle maisteltavaksi. Omena ja kurkku vaikuttavat maistuvan monelle linnulle, jotka muuten oudoksuvat tuoreruokia. Kannattaa käyttää tuttujen kasvisten apua opetellessa uusiin makuihin. Esimerkiksi tarjota kasviksia rinta rinnan samanlaisissa muodoissa, esim. samanvärisiä ruokia raasteena keskenään. Jotkut linnut nauttivat itsetehdyistä soseista, joiden kautta voi uusiin ruokiin opetella.

Edellistä voi koettaa myös muun tutun ruoan kanssa, esimerkiksi sekoittamalla pilkottua tuoreruokaa linnun normaaliin ruokaan, kuten siemeniin tai pelletteihin. Tällöin lintu joutuu pakosta koskemaan tuoreruokaan, ja tajuaa ettei se ole vaarallista tai vastenmielistä. Saattaapa tällä tavoin kokeiltuna lintu vahingossa maistaakin tuoreruokaa, mikäli niitä on tarpeeksi kuivaruoan seassa. Tuoreruoka-annokseen voi lisätä myös linnun lempiherkkua, esim. hirssiä tai murskattuja pähkinöitä.

Linnuille värit ovat erittäin tärkeitä, ja pelkästään “väärän väriset” ruoat saattavat aiheuttaa epäilystä, joten kannattaa samoista ruoista yrittää myös eri värisiä versioita, kuten eri värisiä paprikoita pelkästään punaisen paprikan sijaan. Lintulamppu auttaa näkemään värit paremmin, joten ruokakupille suunnattu valo tuo linnun silmille kasvisten väriloiston ja voi täten tehdä kasviksista houkuttelevampia.

Onko totta, että “Siperia opettaa”? Vanha neuvo linnun tuoreruoalle opettamiseen oli linnun pitäminen nälässä. Vanhojen, virheellisten tietojen mukaan 24 tuntia ilman tuttua ruokaa ajaisi linnun automaattisesti syömään tuoreruokaa. 24 tuntia on kuitenkin todella pitkä aika pienelle eläimelle, jolla on nopea aineenvaihdunta. Pieni nälkä voi kuitenkin olla hyvästä tuoreruokakoulussa. Tätä voi koettaa esimerkiksi niin, että aamusta linnun herätessä sillä ei aamun kovimmaksi näläksi olisi syömiseksi siemeniä tai pellettejä (ainakaan suoraan kupista), vaan tuoreruokaa. Tämä toimii parhaiten lintuun, joka kyllä tunnistaa tuoreruoan syötäväksi ravinnoksi, mutta ei vain tykkää siitä tai nirsoilee koska sillä on aina maukkaampaakin ruokaa tarjolla.

Parvitoverin näyttämä esimerkki toimii usein loistavasti. Mikäli lintu on kesy ja ihmisrakas, yleensä se on kiinnostunut ihmisen tekemisistä, myös syömisen suhteen. Tällöin kannattaa omat herkut vaihtaa linnulle sopiviin makupaloihin, ja herkutella yhdessä linnun kanssa. Parvieläiminä linnut monesti syövät samaa mitä naapuri, vaikka yksinään jättäisivätkin kyseisen ruoan koskemattomaksi. Uusi, monipuolisemmin syövä parvitoveri saa usein vanhat nirsot linnut kokeilemaan uusia ruokia. Kannattaa kuitenkin huomioida, että ihmisen sylki voi olla jopa hengenvaarallista linnulle, jolloin lintua ei kannata ruokkia suoraan suusta, tai tarjota linnulle samaa makupalaa mitä ihminen on ensin syönyt.

Oksien ja lehtien kautta voi myös opetella tuoreruoalle. Monet linnut eivät välttämättä välitä pehmeistä hedelmistä, kuten esimerkiksi neitokakadut ja undulaatit eivät luonnossakaan juurikaan syö hedelmiä, vaan niiden tuoreruokavalio koostuu karkeammasta, vihreästä tuoreravinnosta. Luonnosta kannattaakin kantaa sisälle monenmoista purtavaa linnuille, ja ehkä risuja jyrsiessä lintu pääsee jyvälle, että versoja tai lehtiä voi syödäkin, eikä vain tuhota. Luonnontuotteissa on myös se hyvä puoli, että ne ovat ilmaisia, ja niitä voi täten ripustella hyvinkin tuhlailevasti ympäriinsä. “Karkeina” tuoreina ne eivät myöskään pilaannu häkissä niin nopeasti kuin pehmeät hedelmät. Lehtiä voi tarjota myös huonekasveista, mutta kannattaa ottaa huomioon riski tuholaistorjunta-aineiden kanssa: linnulle tulee tarjota vain myrkyttömiä huonekasveja, ja sellaisia osia, jotka ovat kasvaneet uusina kasvin ostamisen jälkeen, ja joita ei ole varmasti käsitelty torjunta-ainein.

Siementen idätys on oiva lisä kaikkien lintujen ruokavalioon. Hyvin idätetyt siemenet sisältävät paljon ravinteita, mutta näyttävät siemeniin tottuneelle linnulle normaalilta ravinnolta. Idättämällä siemeniä ensin lyhyemmän, ja sitten pidemmän aikaa voi vähitellen altistaa linnun idätetyille siemenille, ja lopulta kunnolla itäneille versoille saakka. Idätettyjen siementen kanssa tulee muistaa huolellinen hygienia, sillä idätetyt siemenet pilaantuvat herkästi ja nopeasti.

Yksi tapa saada vaihtelua linnun ruokavalioon lintuleipä ja itsetehdyt pelletit. Aineksina voi käyttää kaikkea linnuille sopivaa, riippuen haluaako tehdä herkkua vai enemmän opettelua tuoreruoalle. Pääaineena linnuille suositellut ruoka-aineet, ei siis jauhot tms. vaan ennemminkin siemenet, kasvikset ja luonnonkasvit. Aineet muussataan sähkövatkaimella tai tehosekoittimella sekaisin, taputellaan ohuiksi levyksi ja kuivuriin muutamaksi päiväksi (jotta kaikki kosteus on varmasti poissa, eikä pääse kasvamaan hometta), jonka jälkeen kuiva näkkäri murustellaan pelleteiksi. Saman voi myös toistaa uunissa, kunhan paistaa tarpeeksi pienessä lämpötilassa eikä anna leipästen palaa. On myös huolehdittava säilytyksestä: kosteiksi jääneet kakkuset eivät säily niin kauaa pilaantumatta kuin ihan kuivaksi tehdyt. Reseptejä voi muunnella oman ja lintujen maun mukaan, muistaen kuitenkin, että tarkoitus on syöttää leipäset linnuille, ei ihmisille.

Tiivistettynä
  • Älä luovuta!
  • Ruoat eri muodoissa ja eri paikoissa
  • Sekoita tuttua ja uutta ruokaa
  • Anna tuoreruoat aamulla, kuivaruokaa vasta illemmalla
  • Mallia ihmiseltä tai parvitovereilta
  • Erilaisia tuoreruokia: ulkoa kasveja ja siemeniä idättämällä
  • Lintuleipä
Tuoreruokaa

Ulkoa tuodun ilmaisen ja runsaan tuoreruoan parissa on hyvä opetella syömään tuoreruokaa. Kuva: Laure Kurkela

Tarjottavia kasviksia

Tarjolle laitettavia hedelmiä ja kasviksia kaupasta ja puutarhasta:

Ananas, annoona (eli kermaomena), appelsiini (ei kanarioille/peipoille), aprikoosi (ei kiveä), banaani (pienissä määrin, sisältää paljon sokeria), basilika, bataatti (kypsennettynä), durian, cantaloupe-meloni, chilit/chilipaprikat, fenkoli (tuoreena), granaattiomena, goji-marjat, herne (myös palot ja versot), hunajameloni (myös siemenet), juolukka, kaitapäivänhattu, karhunmarja, karviaismarja, kesäkurpitsa, kiivi, kirsikka, kookospähkinä, kukkakaali, kumina (tuoreena), kumkvatti, kurkku, kurpitsa, lakka/hilla, lanttu, lehtiselleri, litsi, luumu (ei kiveä), maissi, mandariini, mango, mansikka, marja-aronia, marjatuomipihlajan marjat, minimaissi, munakoiso, mustaherukka/-viinimarja, mustikka, nauris, nektariini (ei kiveä), omena (ei siemeniä), ohran versot, omenapäärynä, papaija, paprika (ei kantaa), parsa (ei päivittäin), parsakaali, passionhedelmä, persikka (ei kiveä), persilja (pienissä määrin), persimon (ei raakana), pihlajanmarjat, pinaatti (pienissä määrin), piparjuuri, piparminttu, pomelo, porkkana (naatit myös), punaherukka/-viinimarja, punajuuri (tuoreena, ei purkkiversiota), puolukka, päärynä, retiisi, rosmariini (tuoreena), ruusunmarja, salaatit, saskatoonia, sharon (vain varmasti kypsänä), taateli, tilli, tinjami (tuoreena), tomaatit (ei kantaa), vadelma, variksenmarja, varsiselleri, vesimeloni, vihreät pavut, viikuna, viinisuolaheinä, viinimarjat, viinirypäleet (pienissä määrin, kuoressa saattaa olla tuholaiskarkotteen jäämiä)


Tarjolle laitettavia kasveja ulkoa:

Ahokeltano, ailakit, apilat, auringonhattu (kohtuudella), auringonkukat, haapa, happomarjat (kohtuudella), hedelmäpuut, heinät / heinäkasvit, hilla, humalat, jauhosavikka (kohtuudella oksaalihapon takia), juolukka, karvasohdake, kellokukat, keltanot, kissankello, kohokit, koivu (ei jo vahapinnan saaneita aikuisia lehtiä), kruunuohdake, kullerot, kurjenherne (kohtuudella), lakka, lehmus, leppä, lillukka, lutukka, maarianohdake (kohtuudella), maitiaiset, maitohorsma, mansikka, meriajokas, merikohokki, metsämansikka, metsätähti, mustikka (lehtiä kohtuudella, sisältävät oksaalihappoa), nokkoset (kohtuullisesti/harvoin), ohdakkeet, omenapuu, orvokit, paju (kohtuudella, kuori sisältää salisylaattia), peltokanankaali, piharatamo, pihatatar, pihatähtimö, pihlaja, peltovalvatti (kohtuudella), poimulehdet, pujo, pukinparta, puna-ailakki, puolukka, päivänkakkara, raita, rakkolevä (kohtuudella), saarni, siankärsämö (kohtuudella), suolaheinät (kohtuudella oksaalihapon takia), syreenit, takiaiset, terijoensalava, timotei, tuoksuvatukka, tähtimöt, ulpukat, vaahtera, vadelma, valkoapila, valvatit (kohtuudella), variksenmarja, vesiheinä, vesirutto, voikukka, vuohenputki (huom. samannäköiset myrkkykatko, myrkkykeiso ja hukanputki haitallisia!)

Virikeruokinta

Lemmikkilinnun ja sen villin lajitoverin suuri ero ruokailussa on ruokailun kesto. Lemmikkilinnut syövät kupunsa täyteen huomattavasti nopeammin, sillä ruokaa on yleensä lähes rajattomasti saatavilla. Tämä ei välttämättä ole hyvä asia, sillä liian nopea ruokailu jättää luppoaikaa loppupäiväksi, ja se taas antaa sijaa tylsistymiselle.

Ruoka onkin hyvä tapa aktivoida lintua kuin lintua, sillä kaikki lintulajit syövät! Virikeruokailua voi harrastaa jo ihan yksinkertaisilla ja nopeilla muutoksilla ruokintatottumuksissa, ja sen voi viedä äärimmilleen antamalla linnulle haastetta lähes koko päiväksi.

Virikeruokinta tulisi aloittaa vähästä, ja tehdä muutoksia sellaisessa tahdissa, että lintu pysyy niiden mukana. Liian hankalaan paikkaan laitettu ruoka lannistaa linnun, joten kannattaa aloittaa helposta ja vaikeuttaa vähitellen.

Helpoin tapa virikkeellistää lintua ruoan kanssa ovat erilaiset namijemmalelut. Niiden parissa lintu joutuu työskentelemään ruokansa eteen. Yksinkertaisimmillaan se on vain astia, jossa on jotain muutakin ruoan lisäksi: esimerkiksi käpyjä, puunpalasia tai vaikka puhdasta pohjamateriaalia. Lintu joutuu käyttämään päätään, silmiään ja aikaa erotellessaan ruoan “roskien” seasta. Virikeleluja voi tehdä itse esimerkiksi pahvista, paperista ja puusta, tai ostaa tuhottavia tai uudelleentäytettäviä ruokavirikkeitä eläin- tai nettikaupasta.

Tarjoamalla linnulle sen tarvitseman kuivaruoan jonkinlaisten virikkeiden kautta, lintu saattaa helpommin hakeutua tuoreruoan äärelle, ja täten linnun ruokavalio monipuolistuu. Moni linnunomistaja tekeekin näin.

Virikeruokintaa voi harrastaa myös pelkän aktivoinnin vuoksi: vaikka normaali ruoka olisikin kupissa saatavilla (rajallisin määrin), voi lintua aktivoida liikkeelle ja puuhailemaan herkuilla, kuten hirssillä tai pähkinöillä. Mitä tahansa lajia voi aktivoida ruualla, myös pieniä peippoja, kunhan pitää mielessä aktiviteetin soveltuvuuden omalle lajilleen.

Käytännönläheisiä ohjeita ruokkimiseen

Uuden lemmikin ruokavalion järjestäminen saattaa olla hankalaa. Aina lemmikin ei tarvitse olla edes uusi, vaan vanhan lemmikin kanssa tehdään elämäntapamuutos, ja kannustetaan lemmikkiä terveellisemmän ja lajityypillisemmän elämäntavan tielle.

Tässä muutamia neuvoja, kuinka lemmikkilinnun ruokavaliota voi alkaa rakentamaan tai muuttamaan.

Runsauden sarven stoppaus: Lemmikkilinnun ei tarvitse elää loputtomassa yltäkylläisyydessä, sillä se sallii linnun valikoida ruuastaan vain herkkupalat. Omistajan kannattaa siis ottaa huomioon, ja jopa tarkoituksella pitää kirjaa, paljonko lintu syö päivän aikana, eikä tarjoilla ruokaa juuri enempää.

Tuoreruokavalion rakentaminen: Tuoreruokavalion tulee olla monipuolinen. Sen ei tulisi sisältää pelkästään yleisimpiä kasviksia mitä jääkaapista sattuu löytymään. Yksi neuvo on ottaa tavoitteeksi esimerkiksi tarjota tuoreruokaa liikennevalomallin mukaan: jotain vihreää, jotain keltaista/oranssia ja jotain punaista. Toinen taktiikka monipuolisuuteen on vaihdella kolmea ruoka-ainesta tuoreruokakupissa niin, että samaa ruoka-ainesta ei tarjoilla peräkkäisinä päivinä.

Toisaalta tuoreruoka-annoksen valmistamisen nopeuteen voi vaikuttaa valmistamalla osan annoksesta ennalta, varsinkin talouksissa joissa lintuja on paljon. Esimerkiksi tekemällä tuoreruoalle vihreän pohjan valmiiksi useamman päivän ajaksi ja lisäämällä siihen päivittäin eri vihanneksia, marjoja ja hedelmiä on annoksen teko todella näppärää ja helppoa. Vihreät, kuten voikukanlehdet, salaatit, yrtit ja lehtikaali säilyvät yleensä jääkaapissa hyvinä useita päiviä.

Ruoka esille eri tavoin: Jotta linnun kyllästyminen ennaltaehkäistään ja ruokailussa pidetään mielenkiinto yllä, kannattaa yrittää tarjoilla tuoreruoka erilailla eri päivinä. Esimerkiksi kokonaisena, tuoreruokatikusta, pinnoihin kiinnitettynä, paloina tai pienenä silppuna.

“Chop”, eli pieneksi pilkottu tuoreruoka: Amerikkalaisessa harrastuskulttuurissa jo kulttimaineeseen noussut “chop” on hyvin pieneksi pilkottua tuoreruokaa. Monet harrastajat tekevät ison satsin kerralla parhaiden ohjeiden mukaisesti, jota he pakastavat, ja tarjoilevat päivittäin. Tällaisen hienoksi pilkotun ruuan hyvä puoli on se, että linnun on hyvin hankala valikoida ruokaansa. Huonona puolena on ruoan ennalta-arvattavuus: ruoka on joka päivä samaa niin kauan kuin samaa sekoituserää on jäljellä.

Marjoja voi tarjoilla myös tertuissa, ja ripustaa niitä linnun elinympäristöön. Kuva: Jarmo Tuutti

Lajityypillisiä vinkkejä

Osa lajeista on erityisen herkkiä lihomaan tai niille kehittyy helposti rasvamaksa. Näitä ovat muun muassa munkkiaratti ja ruusukakadu. Tällaisten lajien kanssa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota rasvaisten herkkujen tarjoamisen kanssa, ja panostaa vähärasvaisiin tai hyvälaatuisempaa rasvaa sisältäviin vaihtoehtoihin, sekä valvoa linnun ruoan kulutusta suhteessa tarjotun ruoan määrään.

Harmaapapukaijat ovat erityisen herkkiä kalkkihalvaukselle, eli kalkin vajaukselle, jossa lintu ei saa tarpeeksi kalsiumia ruoastaan tai se ei pysty imeyttämään sitä tarpeeksi kehoonsa. Kalkkihalvaukselle altistaa myös lajista riippumatta naaraan jatkuva muniminen, sillä munien kuoriin käytetty kalsium otetaan emon kehosta. Tämän seurauksena linnun lihastoiminta heikkenee merkittävästi ja sen heikot luut voivat murtua esim. putoamisen seurauksena. Kalkkihalvauksen hoitokeino on eläinlääkärin antama pistos. Kalsiumia on muun muassa parsakaalissa, pinaatissa, seesaminsiemenissä, manteleissa sekä tietenkin maitotuotteissa ja kananmunankuorissa. Kalkkikivi tulee olla linnun saatavilla aina. Maitotuotteista tulee käyttää vain laktoosittomia versioita, sillä linnun ruoansulatusjärjestelmä ei voi pilkkoa laktoosia ihmisten tapaan. D-vitamiini auttaa kalsiumia imeytymään, ja linnuille pääasiallinen D-vitamiinin lähde tulisi olla UV-säteily, jota linnun tulisi saada päivittäin linnuille tarkoitetusta UV-lampusta.

Avoparikaijat ovat erityisen tarkkoja ruokavalionsa suhteen, sillä niiden ruoansulatusjärjestelmä eroaa jonkin verran muiden papukaijojen elimistöstä. Niiden ruokavalion tulisi koostua lähes yksinomaan tuoreruoasta ja pähkinöistä, välttäen pellettejä. Niiden ruokavalion tulisi sisältää muita lajeja enemmän A-vitamiinia, jota saa mm. bataatista, porkkanasta, ruusunmarjoista ja persiljasta.

Lurit ja lurikit ovat ruokavalioltaan erityislaatuisia papukaijoja. Niiden ruokavalio sisältää luonnossa myös kukkien mettä ja siitepölyä, jota ne harjakärkisellä kielellään kukista tonkivat. Hyvinvarustetuista eläinkaupoista saa lureille tarkoitettua mesitiivistettä, jauhetta, johon vettä sekoittamalla valmistetaan keinotekoista mettä. Lurien ruokavalio on muutenkin pehmeämpi ja hedelmäpitoisempi kuin muiden papukaijojen. Tämä kuitenkin aiheuttaa sen, että lurien uloste on myöskin lähes juoksevaa. Lurit ovatkin yksiä sotkuisimmista papukaijoista.

Beokottaraiset eli pyhämainat ovat myöskin hedelmänsyöjiä. Pehmeän ravinnon myötä niidenkin uloste on hyvin juoksevaa ja lentää pitkälle. Beot ovat tämän vuoksi sotkuisia lemmikkejä, sillä ne sotkevat sekä pehmeällä, nopeasti pilaantuvalla ruoallaan, sekä ulosteellaan.

Joillain lajeilla ruokavalio voi vaikuttaa käyttäytymiseen. Esimerkiksi neitokakadut ja undulaatit pesivät luonnossa sadekauden aikaan, jolloin luonnossa on yltäkylläisesti tuoretta, vihreää ravintoa saatavilla. Näiden lajien pesimävireeseen voi osittain vaikuttaa ruokavaliota muuttamalla. Ylimääräistä pesimävirettä voi hillitä yksinkertaistamalla tuoreruokavaliota, ja päin vastoin jos haluaa innostaa lintuja pesimään, voi tuoreruokaa tarjoilla monipuolisemmin ja runsaammin.

Lajeilla, jotka elävät tropiikin vehreässä yltäkylläisyydessä kaiken aikaa, saman asian ajaa proteiini ja rasva: liian rasvainen tai proteiinipitoinen ruokavalio voi ajaa linnun pesimätilaan, ja jotkut lajit voivat olla hormonaalisessa tilassa aggressiivisia. Tällaiseen aggressiiviseen käytökseen voi osittain vaikuttaa ruokavalion mittasuhteita muuttamalla.

Jotkut linnut pitävät myös pehmennetyistä, lämpimistä ruoista kuten soseista. Tämä voi olla harmiton tapa saada lintu syömään paremmin ja monipuolisemmin (kunhan huolehtii, ettei ruoka ole tulikuumaa). Joillain kuitenkin yksilöillä lämmin, sosemainen ruoka voi aiheuttaa mielleyhtymiä pesimiseen ja pesimiskäytökseen, sillä pesimisen yhteydessä se luontaisesti oksentaisi poikaselleen/kumppanilleen samanlaista ruokaa. Tämä voi olla portti hormonaalisen käyttäytymisen lisääntymiseen, joten soseilla rutiininomaisesti ruokkiessa kannattaa kiinnittää huomiota linnun käyttäytymiseen ja reagoida nopeasti poikkeamiin käyttäytymisessä.

Lopuksi

Linnun ruokinta saattaa kuulostaa vaikeammalta kuin avaruusfysiikka tai aivokirurgia. Lintujen ruokinta on hankalampaa kuin monen muun lemmikin, mutta ruoka-annosten pähkäily ja tekeminen on osa niiden viehätystä lemmikkinä. Tämä artikkeli on kaikessa pituudessaan ollut pinnallinen raapaisu lemmikkilinnun ruokintaan. Lemmikkinä pidettäviä lintulajeja on runsaasti, ja omistajan kannattaakin perehtyä juuri sen oman lintulajin/-suvun ruokintaan luotettavasti lähteestä. Näitä ovat esimerkiksi luonnonvaraisilla linnuilla tehdyt tutkimukset, monet eläintarhojen hoito-oppaat sekä kokeneet, menestyvät kasvattajat ja harrastajat. Sen sijaan pellettivalmistajien kaupallisiin mainoksiin kannattaa suhtautua varauksella. Lähdekritiikki on tärkeää lemmikeistä luettaessa, ja lopulta omistajakin voi tehdä vain parhaansa yrittäessään taata lemmikilleen mahdollisimman lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistavan elämän, johon sisältyy myös oikea ja oikein toteutuva ruokavalio.

Oppaan seuraavassa osassa perehdyään lemmikkilinnun virikkeellistämiseen.