Lajiesittely:
Kyyhkyt
Tämä artikkeli koskee lähinnä sisätiloissa eläviä lemmikkikyyhkyjä, ei ulkona kyyhkyslakoissa eläviä. Kyyhkyt ovat luonnossakin sopeutuneet elämään ihmisten ympärillä, joten niistä on jalostettu oikein sopivia lemmikkejä. Lemmikkinä pidetään monenlaisia ja -lajisia kyyhkyjä. Yleisimpiä lemmikkikyyhkylajeja ovat pienet timanttikyyhkyt ja vähän suuremmat naurukyyhkyt. Lemmikkinä voi pitää myös muita kyyhkyjä, kuten isompia riikinkukkokyyhkyjä, mutta nämä linnut tarvitsevat huomattavasti enemmän tilaa. Kyyhkyt voivat hyvällä hoidolla saavuttaa yli 10 vuoden iän.
Luonne:
Kyyhkyt ovat aktiivisia ja hyvin uteliaita lintuja, jotka kesyyntyvät suhteellisen helposti hyvällä käsittelyllä. Kaikki kyyhkyt ovat parvilintuja ja turvautuvat toisiinsa, joten lintuja tulee aina olla vähintään kaksi ja mieluiten samaa lajia. Kyyhkyt ovat suosittuja lemmikkejä niiden hiljaisen äänen ja helppouden vuoksi. Papukaijoihin verrattuna kyyhkyjen äänenvoimakkuus on hiljainen, vaikka ne saattavatkin kurista jopa öisin.
Kyyhkyt eroavat muutoinkin suuresti papukaijoista hoidon ja ulkonäön suhteen. Kyyhkyt viihtyvät hyvin lajitovereidensa seurassa eivätkä ne vaadi omistajaltaan niin suurta huomiota kuin esimerkiksi papukaijat. Kyyhkyt ovat suoranokkia, mikä vaikuttaa niiden ruokailuun. Kyyhkyt eivät saa samanlaista tuhoa aikaan nokallaan kuin koukkunokat. Lisäksi tyypillisesti kyyhkyillä kolme varvasta osoittaa eteen ja yksi taakse.
Kyyhkyt ovat kuitenkin hieman sotkuisempia kuin samankokoiset papukaijat, sillä niiden ulosteet ovat suurempia. Ne eivät myöskään välttämättä yhtä uskollisesti oleskele lintupuussa tai häkin päällä, vaan saattavat käveleskellä lattioilla ja pöydillä sujuvasti.
Hoito ja ravinto:
Kyyhkyt ovat taitavia lentäjiä ja vaativat suuremman häkin kuin muut samankokoiset linnut. Kyyhkyt saattavat myös käyttäytyä aggressiivisesti toisia lintuja kohtaan, jos tilaa ei ole tarpeeksi. Häkissä tulee olla tilaa oikeasti lentää eikä vain hyppiä orrelta toiselle. Kyyhkyt eivät voi hyödyntää häkkien pinnoja liikkumiseen kuten papukaijat, sillä kyyhkyt eivät kiipeile.
Kyyhkyt ovat lähinnä siemensyöjiä. Niillä on oltava koko ajan ruokaa tarjolla. Timanttikyyhkyt tarvitsevat pienempirakeista ruokaa kuin isommat kyyhkyt. Esimerkiksi peippojen ja undulaattien ruokia sekoittamalla saa niille siemenkooltaan sopivaa ruokaa. Kyyhkyt eivät suoran nokkansa avulla pysty avaamaan siementen kuoria kuten papukaijat. Kyyhkyt tarvitsevat ruoansulatushiekkaa auttamaan ruoan hienontamisessa niiden mahassa. Hiekkaa on oltava tarjolla koko ajan kyyhkylajista riippumatta. Hiekan lisäksi kyyhkyillä pitää olla aina tarjolla jotain kalkkipitoista. Tärkeää ruokinnassa on myös tuoreruoka sekä ruoan varioiminen. Lajista riippuen pitää ottaa huomioon tuoreruoan koko – kyyhkyt eivät voi jyrsiä paloja pienemmiksi, joten ruoan pitää olla linnulle nieltävän kokoista. Kyyhkyille voi lisäksi tarjota ravinnoksi hyönteisiä.
Erityispiirteet:
Kyyhkyjä on erirotuisia ja -lajisia, ja niiden koko, luonne ja vaatimukset vaihtelevat. Rodut, kuten riikinkukkokyyhky ja viestikyyhky on jalostettu kesykyyhkystä – ne ovat siis samaa lajia pulujen kanssa. Sen sijaan omia lajejaan ovat esimerkiksi naurukyyhky ja timanttikyyhky. Kyyhkyt tulisi ensisijaisesti majoittaa saman lajin edustajien kanssa. Pienestä timanttikyyhkystä ei ole seuraa isolle riikinkukkokyyhkylle. Kyyhkyjä voi pitää isoissa tiloissa myös sekaparvina, kunhan kaikilla on kuitenkin kaverina oman lajin edustaja. Kesykyyhkyn eri rotuja tapaa kuitenkin pääasiassa lakoissa eikä lemmikkeinä sisätiloissa. Sisälemmikkinä pidettävät pienet lajit vaativat aina lämmitetyn sisätilan, kun taas suuria kesykyyhkyjä voi pitää talvisin myös lämmittämättömissä sisätiloissa.
Esimerkkilajeja:
Kuva: Minttu
30 cm / 150-200 g
Suomen yleisin lemmikkinä pidettävä kyyhky, jonka kantamuoto on saharanturturikyyhky. Värimuotoja on käytännössä kaksi: luonnollinen vaaleanruskea, jolla on mustavalkoinen kaularengas, sekä kokonaan valkoinen. On ajoittain taipuvainen ylimunintaan, joten naaraiden tai parien kohdalla pesämäisiä kuppeja/koreja ja pesämateriaalin tarjolla pitoa kannattaa välttää, ellei lintuja ole tarkoitus harkitusti pesittää.
Kuva: Viivi Jäger
20 cm / 35 g
Noin varpusen kokoinen timanttikyyhky on pieni kyyhkylaji, jolla on pitkä pyrstö. Sen luontainen väritys on harmaankirjava, jolla on pieniä valkoisia ‘timantteja’ selässään. Siitä on kuitenkin jalostettu erilaisia värimuotoja, kuten ruskeita, kirjavia ja valkoisia, joista osa alkaa rantautua Suomeenkin.
Kuva: Viivi Jäger
Riikinkukkokyyhky on kesykyyhkyn koristerotu, joita ei yleensä pideta sisälemmikeinä. Niitä pidetään muiden kesykyyhkyn rotujen tavoin yleensä puolilämpimissä tiloissa. Rodun tunnusomainen merkki on viuhkaksi levitetty pyrstö, josta se on myös saanut nimensä. Yleisin väri on ehdottomasti valkoinen.