Linnunomistajan perustarvikkeet

Ennen kuin hankkii uuden linnun, tulee sille olla valmiina kaikki sen tarvitsemat perustarvikkeet. Niitä voi alkaa hankkimaan jo hyvissä ajoin ennen kuin lintu on tulossa, sillä suurinosa niistä säilyy kyllä. Tärkein varusteista ja suurin menoerä on tarpeeksi suuri häkki, jonka hankinnassa ei kannata pihistellä. Häkin oikea sisustus on tärkeää, ja niistä tärkeänä, mutta helposti unohtuvana on linnuille tarkoitettu UV-lamppu.

Kuva, jossa on hyvin edustettuna suuri osa perustarvikkeista: suuri häkki, lintulamppu, hyvät orret, tarpeeksi virikkeitä/leluja, ruoka- ja juomakupit, hyvä pohjamateriaali sekä häkin ulkopuolinen kiipeilypuu. Kuva: Jarmo Tuutti

Sisältö:

• Lintuhäkki
• Orret
• Lelut ja muut virikkeet
• Ruoka- ja juomakupit
• Ruoat
• Valaistus
• Häkin pohjalle ja kiipeilypuun alle
• Matkahäkki
• Kylpeminen
• Kiipeilytelineet
• Terveydenhoito
• Kodinhoitoon
• Koulutus ja temput
• Haitallisia hankintoja

Lintuhäkki

Tärkein lintua varten tuleva varuste on sopiva häkki. Lemmikkilinnut viettävät usein valtaosan päivistään häkissä, jolloin hyvään häkkiin kannattaa panostaa jo alussa. Lintua ei tulisi hankkia ennen kuin sillä on jo tarpeeksi suuri ja sopiva häkki valmiina, lintua ei siis kannata ostaa ensin väliaikaiseen, pienempään häkkiin ajatellen, että joskus myöhemmin ostaa sopivan. Valitettavasti toimivaksi todettu pieni häkki jää usein liian pitkäksi aikaa käyttöön. Sopivaan häkkiin kannattaa panostaa siis jo ennen linnun hankkimista!

Tehdastekoiset häkit ovat usein hyviä, kunhan ostaa oikean kokoisen. Varsinkin pienemmille linnuille eläinkaupoissa ja verkkokaupoissa on usein myynnissä aivan liian pieniä häkkejä. Pituus ja leveys ovat häkin mitoista tärkeimmät ja vaikka korkeat, tornimaiset “peippohäkit” näyttävät suurilta, ne ovat usein pinta-alaltaan hyvinkin pieniä.

Yleiset häkkien minimikoot taulukossa tässä:

Linnun pituus* (cm)	Pinta-ala (m2)	Ryhmissä pinta-ala/lintu (m2)	Lyhyimmän sivun pituus (m)	Korkeus (m)	Esimerkkilajeja
alle 16	0,31	0,03	0,40	0,6	Ruusukaijanen
16 – 20	0,31	0,04	0,45	0,6	Undulaatti
21 – 25	0,45	0,06	0,50	0,6	Senegalinkaija
26 – 35	0,75	0,10	0,55	0,8	Neitokakadu
36 – 45	1,20	0,30	0,60	1,0	Siniotsa-amatsoni
46 – 55	1,60	0,50	0,70	1,2	Valkokakadu
56 – 65	2,00	0,80	0,80	1,4	Isokauluskaija
66 – 75	2,50	1,00	0,90	1,6
yli 75	3,00	1,50	1,00	1,6	Isot arat

* Mitattuna linnun nokasta pyrstön päähän

Katso myös LASKURI.

Näihin minimisuosituksiin sisältyy oletus siitä, että lintu pääsee lentelemään turvalliseksi tehtyyn huoneeseen tai asuntoon useammaksi tunniksi jokaisena päivänä viikosta. Vasta kun häkki on huomattavasti minimisuosituksia suurempi, esimerkiksi pienillä linnuilla useamman neliömetrin kokoinen, voidaan puhua aviaariosta eli lentohäkistä, josta linnun ei ole pakko päästä lentelemään päivittäin. Hyvin pienessä häkissä pitäminen ei ole linnulle hyvästä, eikä sitä tulisi perustella runsaalla vapaanapidolla. Vain jos häkki on aidosti ainoastaan ruokailu- ja nukkumapaikkana, linnun ollessa vapaana 12 tuntia vuorokaudesta, koko valveillaoloaikansa, on hyväksyttävää pitää linnulla pientä häkkiä. Normaalisti lintua kuitenkin pidetään häkissä esimerkiksi silloin, kun omistaja on poissa kotoa, jolloin häkin tulee olla tarpeeksi kookas, että lintu mahtuu myös siellä puuhastelemaan mahdollisimman luonnollisesti.

Häkkiä hankkiessa kannattaa siis ottaa huomioon, että monet myyjät, niin ammattilaiset kuin yksityisetkin, myyvät edelleen aivan liian pieniä häkkejä. On siis ostajan vastuulla selvittää myytävän häkin koko, sopiiko se hankittavalle lintulajille, ja jättää se ostamatta, jos se on liian pieni tai muuten sopimaton. Asiallisen kokoinen ja hyvin sisustettu häkki on linnulle viihtyisä koti, jossa se oleilee mielellään myös häkin oven ollessa auki.

Häkkiä valittaessa toinen tärkeä ominaisuus koon ohella on pinnaväli. Liian suuresta pinnavälistä pieni lintu voi karata tai pahimmillaan jäädä kohtalokkaasti jumiin. Liian ohuet pinnat voivat vahingoittaa suurempien lintujen jalkoja, ja pienipinnavälisen häkin pinnoihin ison linnun varvas voi jäädä jopa kiinni.

Häkki tulisi sijoittaa niin korkealle, että sen ylimmät orret ovat ihmisen silmätasoa korkeammalla. Tällöin lintu tuntee olonsa turvalliseksi. Vanha käsitys siitä, että ihmistä korkeammalla orrella oleva lintu pomottaisi ja alistaisi ihmistä, on virheellinen! Pienemmät häkit kannattaa sijoittaa sopivan korkuiselle pöydälle tai hyllylle. Mataliin jalallisiin häkkeihin kannattaa tehdä jalkoihin korotuspalat. Tarpeeksi korkealla olevaan häkkiin lintu usein myös palaa vapaana olon jälkeen helpommin.

Häkkiä ei kannata sijoittaa ikkunan eteen tai sen välittömään läheisyyteen, sillä varsinkin talvisin ikkunanpielistä usein vetää. Kaikki lemmikkilintulajit ovat alun perin kotoisin trooppisilta seuduilta, ja siten ne ovat hyvin herkkiä vedolle. Lintuhäkki tulisi mielellään sijoittaa seinää vasten, jolloin lintu saa edes yhdestä seinästä turvaa itselleen. Häkin paikka ei ole keittiössä, sillä ruokaa laitettaessa syntyy erilaisia linnuille mahdollisesti haitallisia huuruja. Esimerkiksi teflon-höyryt ovat linnuille hengenvaarallisia, ja lintutaloudessa ylipäätään kannattaisi välttää teflonilla pinnoitettujen välineiden käyttöä.

Lintuhäkin voi tehdä myös itse. Tällöin kannattaa kiinnittää huomiota materiaaleihin. Esimerkiksi rautakaupoissa myytävät minkki- ja myyräverkot ovat usein päällistetyt sinkillä, joka on vaarallista. Sinkki estää verkkoa ruostumasta kosteudesta, mutta kosteus myös irrottaa sinkkiä verkosta. Linnun kiipeillessä verkossa se ottaa verkosta kiinni nokallaan, jolloin sinkkiä saattaa joutua linnun suuhun. Suoranokkaisilla linnuilla sinkkiverkko ei ole niin haitallinen, sillä ne eivät käytä nokkaansa verkossa kiipeillessään. Sinkityn verkon voi pulverimaalata jauhemaalaukseen erikoistuneessa firmassa, jolloin haitallinen sinkki jää maalikerroksen alle linnun tavoittamattomiin. Turvallisin vaihtoehto on ruostumaton teräsverkko, mutta se on usein kallista, vaikka toisaalta se on käytännössä ikuinen materiaali. Myynnissä on myös muovipinnoitettuja sinkkiverkkoja, mutta pienetkin papukaijat usein jyrsivät näistä muovipinnoitteen pois. Täten muovipinnoitettu verkko sopii käytännössä vain suoranokille. Itse tehdyn lintuhäkin rungon voi tehdä pienemmille linnuille ja suoranokille käsittelemättömästä puusta. Sitäkin jyrsitään ajan mittaan. Suurille papukaijoille puuraamit ovat yleensä kertakäyttötavaraa, ja suuren papukaijan häkin kehykset kannattaakin tehdä metallista.

Tehdastekoisia häkkejä, joissa asuu aratteja. Hyvä häkki on tarpeeksi suuri, ja se on myös sisustettu ja valaistu asiallisesti. Häkin ulkopuoliset kiipeilypuut lisäävät linnun viihtyvyyttä ja pitävät sen paremmin poissa pahanteosta. Kuva: Sanna Pitkäranta

Orret

Lintuhäkin tärkein sisustuselementti ovat sopivat orret. Luonnonorret ovat ehdottomasti parhaimmat. Häkin mukana tulevat muoviset orret ovat huonot kynsille, sillä muovin liukas pinta ei kuluta kynttä lainkaan, kuten puu tekee. Häkin mukana tulevat “harjanvarsiorret” ovat paremmat, mutta eivät tarjoa läheskään samanlaista vaihtelua ja virikettä kuten luonnonorret. Oikeanlaiset orret tarjoavat paitsi istuskelupaikan, niitä voi myös jyrsiä, tutkia ja ne kuluttavat kynsiä.

Hyviä orsipuita ovat mm. koivu, pihlaja, haapa, leppä ja hedelmäpuut. Orsia hankkiessa kannattaa kiinnittää huomiota paikkaan: puun tulee olla tarpeeksi kaukana autoteistä ja luonnonlintujen lepopaikoista, jotta ne eivät ole saasteisia tai ulosteiden tuhrimia. Myöskään maassa lojuvat homeiset tai mädät oksat eivät ole hyviä. Parhaimmat oksat saa suoraan puusta sahaamalla, mutta oksien katkominen ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin! Hedelmäpuista oksia ottaessa tulee huomata että puita ei ole myrkytetty tuholaisaineilla. Havupuut usein pihkovat sotkuisesti, mutta pihkomatonta, kauan kuivunutta puuta voi käyttää. Luonnonorsia ei kannata kuoria, sillä karkea kuori kuluttaa mainiosti kynsiä sekä nokkaa ja tarjoaa linnulle tutkailtavaa. Oksat kannattaa pestä kuumalla vedellä ja harjalla, pesuaineita käyttämättä.

Orsien tulee olla eri paksuisia. Keskimäärin niiden tulee olla niin paksuja, etteivät linnun etu- ja takakynnet osu toisiinsa linnun puristaessa ortta varpaillaan. Kaikkia orsia ei kannata laittaa täysin vaakasuoraan, vaan eri kulmissa olevilla orsilla kiipeillessään linnun jalat saavat luonnollista jumppaa. Orret kannattaa sijoittaa niin, että ne eivät ole kovin paljoa päällekkäin niin, että ylemmällä orrella istuva lintu voi ulostaa alemman orren päälle. Samasta syystä ruoka- ja juomakuppeja ei saa sijoittaa suoraan orsien alle, jotta linnun ravinto ei sotkeennu. Orsia kannattaa sijoittaa häkin ja lintujen kokoon nähden tarpeeksi niin, että lintu pääsee liikkumaan niitä pitkin vaivatta. Liian monet orret tuovat ahtautta, ja liian vähän tai huonosti sijoitellut orret rajoittavat linnun oleskelutilaa. Esimerkiksi jos orret sijoittaa kovin matalalle tornimallisessa häkissä, saattavat ujot linnut mieluummin vain roikkua pinnoissa häkin yläosassa.

Erilaisia kaupallisia erikoisorsia on myös olemassa. Pedikyyri- tai betoniorret ovat kovaa, karkeaa materiaalia, jotka ovat suunniteltu pitämään linnun kynnet lyhyinä. Pedikyyriorren pinta on yleensä kauttaaltaan karkea, jolloin se saattaa haitallisesti kuluttaa myös linnun jalkapohjaa. Pedikyyriortta ei kannata laittaa paikkaan jossa lintu viettää hyvin runsaasti aikaa, vaan ennemminkin vaikka ruokakupin äärelle, jossa lintu ei istuskele tuntitolkulla.

Monet linnunomistajat sisustavat lintuhäkkiä erilaisilla köysiorsilla. Eläinkaupoissa myydään mm. spiraalimaisia, ripustettavia köysikeinuja. Köysiä voi käyttää myös sellaisenaan, tai niiden sisälle voi laittaa jäykkää rautalankaa, jolloin köyden voi muotoilla mieleisekseen. Köysimateriaalin tulisi olla käsittelemätöntä luonnontuotetta, kuten sisalia tai puuvillaa. Köysien kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä köyden tupsuihin linnun kynnet saattavat jäädä kiinni. Erilaiset keinut ovat usein myös lintujen suosiossa. Niitäkin saa eläinkaupoista, tai niitä voi tehdä helposti itse.

Orsipaperit, eli sylinterin malliseksi, orren ympärille tarkoitetut hiekkapaperit ovat turhia, jos orret ja linnun elintila on muuten kunnossa. Hiekkapaperi saattaa kuluttaa jalkapohjia, ja aiheuttaa haavaumia ja tulehduksia. Jos hiekkapaperia käyttää, se tulisi asentaa niin, että se on vain orren alapinnalla, kuluttaen vain kynsiä, mutta ei linnun jalkapohjaa. Käytännössä kuitenkin hyvät, huolella asetellut orret ja riittävä lentotila riittävät pitämään terveen lemmikkilinnun kynnet hyvässä kunnossa.

Luonnonorsia kannattaa hankkia eri paksuisia, eikä niitä kaikkia kannata asetella vaakasuoraan. Kuori tarjoaa luonnonkarhean tarttumispinnan ja papukaijat tykkäävät yleensä myös jyrsiä sitä. Kuva: Ida-Emilia Kaukonen.

Lelut ja muut virikkeet

Papukaijat ovat älykkäitä eläimiä, ja lemmikkinäkin ne kaipaavat paljon tekemistä. Luonnossa linnut käyttävät suuren osan ajastaan ruokaa etsien, ja tätä voi hyödyntää myös lemmikkilinnuilla. Erilaisia namijemma-leluja on helppo tehdä itse. Materiaaleina voi käyttää vaikkapa pahvirullia, pahvia, paperia, puuta, sisalia ja käsittelemätöntä nahkaa. Papukaijat kaipaavat tekemistä myös nokalleen, ja niinpä niitä kiinnostavat myös erilaiset jyrsittävät lelut. Monenlaisia leluja löytyy useimmista eläinkaupoista, mutta ajan mittaan pääsee halvemmalla ja helpommalla, kun tekee leluja itse. Pienehköt pahvilaatikot ovat hyviä runkoja namijemma-leluille, mutta pahvilaatikon tulisi olla sen kokoinen että lintu ei mahdu sinne sisälle. Pimeät, ahtaat paikat saattavat innostaa joitain lintuja pesimään.

Isommille papukaijoille on myynnissä myös erilaisia metallisia ja akryylisiä herkkuleluja, joihin tarvitsee voimaa ja älyä jotta niistä saa herkut irti. Pienille linnuille voi antaa valvonnanalaisena erilaisia muovisia leluja tutkittavaksi, kuten suuria nappeja. Haitallisia leluja ovat peilejä sisältävät lelut, sillä kaikki linnut eivät tunnista katsovansa peilikuvaansa ja peilissä näkyvä "lajitoveri" käyttäytyy oikeaan lintuun verrattuna todella ristiriitaisesti. Monet linnut pitävät myös kelloista. Kulkusia sisältävät lelut eivät ole aina turvallisia, sillä linnun nokka voi jäädä kulkusen reikään kiinni.

Suoranokkaisille linnuille voi käyttää virikkeenä tutkittavia leluja, tai ruoan hankintaa paikoista, joihin ne nokallaan yltävät. Esimerkiksi peippoja voi kannustaa lentelemään ja kiipeilemään ripustamalla hirssintähkän normaalia haastavampaan paikkaan nokittavaksi.

Dyykkauskori tai kaivelulaatikko on helppo virikeidea. Kannettomaan laatikkoon tai koriin laitetaan kaikkea lintuturvallista roinaa lelunpalasista paperisilppuun ja oksanpätkiin, ja mukaan heitetään hieman siemeniä tai muuta herkkua. Maassa ruokailevilla lajeille tämä on todella hyvä ja "luonnonmukainen" virike. Jos lintu ei mielellään mene häkin pohjalle, kannattaa kori kiinnittää tukevasti orteen tai häkin seinään, niin ettei se pääse putoamaan. Tämä virike ei sovi kaikille, sillä esim. seeprapeipot innostuvat irtomateriaalista yleensä pesimistarkoituksessa, mikä ei yleensä ole toivottavaa.

Leluja ja virikkeitä hankkiessa tulee kuitenkin ensisijaisesti kiinnittää huomiota lelun soveltuvuuteen ja turvallisuuteen. Esimerkiksi jos lelu on linnun mielestä pelottava, se kannattaa totuttaa siihen vähitellen ensin asettamalla lelu häkin ulkopuolelle katseltavaksi. Jos lintu ei mitenkään hyödynnä häkissä olevaa lelua, se on turhaan tilaa viemässä, ja kannattaa vaihtaa sopivampaan. Leluja asetellessa kannattaa ottaa huomioon sama kuin orsien kanssa: hyvin aseteltu virike kannustaa lintua vuorovaikuttamaan sen kanssa, mutta huonosti aseteltu virike jää koskemattomaksi tai vie tilaa tärkeämmiltä toimilta. Linnun koko tulee myös huomioida: liian jämäkät lelut jäävät pienillä linnuilla käyttämättä, ja liian hentoinen lelu saattaa rikkoutua vaarallisiksi säpäleiksi ison linnun nokassa. Lelujen materiaaleja tulee myös harkita: mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Osa linnuista osaa olla nielemättä mitään mikä ei ole ruokaa, ja tällaisten lintujen kanssa voi suhteellisin turvallisin mielin käyttää myös muita kuin luonnonmateriaaleja myös itsetehdyissä leluissa. Kaikille linnuille tällaiset materiaalit eivät kuitenkaan sovellu.

Lisää leluista ja virikkeellistämisestä julkaistaan artikkelissa “7. Virikkeellistäminen ja lelut”.

Leluja voi sekä ostaa että tehdä itse. Namijemmalelut voivat vaatia linnulta opettelua, mutta lopulta ne voi sijoittaa haastavaankin paikkaan. Kuvassa kultaposkiamatsoni Nutcase-lelua tutkimassa. Erittäin vinot orret ovat oiva keino kynsien kuluttamiselle. Kuva: Jarmo Tuutti.

Ruoka- ja juomakupit

Linnun pitää syödä, joten ruokakupit ovat siinä mielessä hyvin tärkeä osa lintuhäkin sisustusta. Useimmiten käytetään eläinkaupoista saatavia muovisia tai metallisia ruokakuppeja. Muoviset käyvät paremmin pienille linnuille. Isommat linnut saattavat rikkoa ne vahvalla nokallaan tai heitellä ne pois, sillä muovikupit ovat usein melko kevyitä. Metallisia kuppeja voi käyttää millä lajilla tahansa. Niitäkin on eri kokoisia ja erilaisilla kiinnitysmekanismeilla.

Maassa ruokailevilla lajeilla voi käyttää myös mitä tahansa tukevaa astiaa häkin pohjalle sijoitettuna. Tällöin pitää huomioida, että ruokakupin päällä ei ole orsia, jotta ruokaan ei tippuisi ulosteita. Ruokakupin tulisi olla myös sen mallinen ja kokoinen, ettei lintu syödessään seisoisi ruoassa. Mikäli häkin pohja on huoneen lattian tasalla, aremmat linnut eivät välttämättä uskaltaudu ruokailemaan, tällöin kannattaa pitää tarjolla myös normaaleja ruokakuppeja korkeammalla häkissä. Joissain tehdastekoisissa häkeissä on ulkoa päin vaihdettavat ruokakupit. Nämä ovat käteviä esimerkiksi silloin, jos ruoka pitää vaihtaa niin että lintu on yhä nukkumassa, tai jos pelkää linnun karkaavan häkin oven avaamisen yhteydessä.

Ruokakuppien määrä riippuu lintujen määrästä ja ruokavaliosta. Yleensä suositellaan vähintään kahta: toinen kuivaruoalle eli siemenille ja/tai pelleteille ja toinen tuoreruoalle. Jos lintu syö hyvin tuoreruokaa, ei kuivaruokaa tarvitse olla jatkuvasti kupissa, vaan kuivaruoat tai osan niistä voi tarjoilla erilaisista namijemmaleluista. Siemensyöjät, kuten peipot, neitokakadut ja undulaatit kuitenkin tarvitsevat kokoajan tarjolle hyvälaatuista siemenseosta. Mitä enemmän lintuja on, sitä enemmän ruokakuppeja tarvitaan. Ruoasta syntyy helposti tarpeetonta nahistelua useamman linnun kesken, mikäli ne joutuvat ruokailemaan vain yhdellä kupilla. Tuoreruoat voi laittaa tarjolle myös ns. tuoreruokatikkuun, joka on eläinkaupoista saatava metallinen tikku johon ruoanpalaset lävistetään.

Juomaveden voi tarjota kupista, automaatista tai pullosta. Kupissa oleva vesi pilaantuu hitaammin kuin pullossa oleva. Joskus kuitenkin linnulla on tapana dipata kuivaruokaansa juomakupissa,on vesi vaarassa mennä juomakelvottomasti todella nopeasti. Joillakin tähän auttaa, ettei sijoita ruoka- ja juomakuppeja ihan vierekkäin. Pienten lintujen juoma-automaattiinkin saa tungettua siemeniä, jolloin vedentulo saattaa ehtyä.

Juomapulloja on monenlaisia. Niissä ei ole avonaista vesialuetta, joten niihin lintu ei saa kuivaruokaa likoamaan. Niistä juominen kuitenkin vaatii opettelua. Yksinkertaisimmillaan kyseessä on jyrsijäpullo, jonka kärjessä olevaa kuulaa lintu pyörittää ja kuula päästää sivuiltaan vettä linnun suuhun. On myös olemassa linnuille suunniteltuja juomapulloja, joissa kuulan tilalla on tikku, jota painamalla vettä tulee. Jos lintu ei ole ennen juonut pullosta, se tulee opettaa siihen ennen kuin avonainen vesikuppi otetaan pois. Juomapullo kannattaa sijoittaa vesikupin ylle, ja yleensä lintu ajan mittaan oppii itse juomaan siitä.

Mosambikinkaija syömässä pellettejä.

Ruoat

Uutta lintua hankkiessa se on kasvattajan/edellisen omistajan luona tottunut syömään tiettyä ruokaa. Kannattaa hankkia tätä samaa ruokaa ainakin aluksi, jotta kotiutuminen kävisi mahdollisimman helposti. Mikäli entinen ruokavalio on lajille epätyypillinen, kannattaa ruokavalionmuutokset tehdä vasta kun lintu on edes hieman kotiutunut, ja silloinkin muuttaa ruokavaliota vain vähitellen. Useimmiten linnun perusruokana ovat siemenseokset ja/tai pelletit. Vaikka ne säilyvätkin kauan, niitä ei kannata ostaa valmiiksi kuukausia ennen linnun saapumista. Tuoreena kaupan hyllystä ravintoarvot ovat parempia kuin kaapissa aikapäiviä seisoneella ruoalla.

Herkkuruokia ovat mm. hirssintähkät ja erilaiset siementangot. On kiisteltyä, tarvitseeko mikään lemmikkilintulaji ruoansulatushiekkaa, mutta papukaijat eivät sitä ainakaan tarvitse! Kalkinlähteeksi on olemassa erilaisia kalkki- ja jodikiviä sekä seepiansuomu. Hyvin varustellut eläinkaupat myyvät lisäravinteita höyhentenkasvuun, D-vitamiinilisiä sekä päivittäislisäravinteita. Ne annostellaan pakkauksen ohjeen mukaan ruokaan tai veteen. Luri-papukaijoille hankitaan myös jauhetta, joka veteen sekoitettuna on keinotekoista nektaria ja tärkeä osa lurien ruokavaliota.

Papukaijat eivät tarvitse ruoansulatushiekkaa, vaan se voi olla jopa vaaraksi.

Jokainen lintu tarvitsee ruokavalioonsa myös monipuolisesti tuoreruokia, siis hedelmiä, vihanneksia ja marjoja. Näitä saa luonnollisesti normaalien ruokakauppojen kasvishyllyiltä. Kesällä sopivia kasveja voi kerätä luonnosta.

Lisää aiheesta tulossa artikkeliin “6. Lemmikkilinnun ruokavalio.”

Valaistus

Yksi terveydellisesti tärkeimmistä varusteista lemmikkilinnuille on lintulamppu. Luonnonvaraisena lajit saavat tarvitsemansa UV-säteilyn auringosta. Sisällä tämä ei kuitenkaan toteudu, sillä ikkunat suodattavat suuren osan UV-säteilystä pois, ja lisäksi Suomen talvi on hyvin pimeä. Linnulle tulee ostaa nimenomaan linnuille tarkoitettu UV-lamppu, jonka arvot ovat UVB 2,4% ja UVA 12%. Matelijoille, kaloille tai kasveille tarkoitetuissa lampuissa arvot ovat yleensä erilaisia, eivätkä ne täten ole linnuille soveliaita. UV-säteily yltää lähteistä riippuen noin 30-60 cm päähän lampusta, joten valaisin kannattaa sijoittaa sellaisen paikan läheisyyteen, jossa lintu oleilee paljon. UV-lampun käyttöikä on puolesta vuodesta vuoteen, se kyllä valaisee tämän jälkeenkin näkyvää valoa, mutta UV-säteilyn teho on jo laantunut. UV-lampun tulisi olla päällä linnun valveillaolon ajan, eli noin 12 tuntia vuorokaudessa.

Vastapainoksi valolle linnulle tulee taata myös pimeät yöt. Tämä hoituu yleensä pimennysverhoilla ja häkin päälle laitettavalla kankaalla. Pimeä, häiriötön ja noin 12 tuntia kestävä yö on linnuille tärkeä.

Jos UV-lamppua ei ole välittömästi saatavilla, vaikka se tulisi hankkia jo ennen linnun tuloa, tulee linnulle silti muilla keinoin taata 12 tuntia valoisaa aikaa vuorokauteen. Lemmikkilintua ei voi jättää yksin kotiin pelkän luonnonvalon varaan varsinkaan talvisin!

Joidenkin lintujen, kuten päiväaktiivisten papukaijojen hämäränäkö on heikko, ja oikeanlainen valaistus on tärkeä osa niiden elinympäristöä. Kukapa nauttisi hyvin hämärässä valaistuksessa puuhailusta kaikki päivät. Linnut näkevät myös "nopeammin" kuin ihmiset, ja ilman elektronista sytytintä varustetut valot välkkyvät niiden silmissä jatkuvasti, kuten joistain hidastetuista videoista voi havaita (ihmissilmä ei paljaaltaan tätä välkettä havaitse). On siis tärkeää myös valaistuksella tarjota lemmikilleen parhaat mahdolliset olot, tarpeeksi kirkkaat että puuhailu ja tekeminen on mielekästä, sekä mielellään myös mahdollisimman välkkymättömät valot.

Palmuaratteja lintulampun loisteessa. Kuva: Jarmo Tuutti.

Häkin pohjalle ja kiipeilypuun alle

Häkin kannattaa yleensä laittaa jotain kuiviketta siivoamisen helpottamiseksi. Mitään ehdotonta totuutta ei ole, vaan vaihtoehtoja on monia, ja eniten vaihtoehtoja määrittää omistajan mieltymys.

Esimerkkejä:

• Sanomalehti: ilmainen ja helppo siivota. Saattaa aiheuttaa hormonaalisissa linnuista pesimäkäytöksen lisääntymistä, jos lintu pääsee repimään paperia tai piiloutumaan sen alle. Tällöin kannattaa suosia jotain muuta vaihtoehtoa.
• Puru, puuhake (mörttiröpö), puupelletti, pellava: kaikkien toimintaperiaate on sama: pohjalla pidetään kuivikekerrosta, josta kerätään likaantuneet kuivikkeet pois. Puru pölyää enemmän kuin muut mainitut.
• Hiekka: Jos lintu ei syö hiekkaa, on se varsinkin isommille linnuille hyvä kuivike. Hiekasta kerätään siivilällä tai pienellä lapiolla pois ulosteet ja ruoantähteet. Pienillä linnuilla pienet jätökset ja siemenenkuoret voi olla vaivalloista siivota hiekan seasta. Hiekan tulisi olla pölytämätöntä, esimerkiksi rautakaupoista saatavaa hiekkapuhallushiekkaa.
• Muovimatto tai -liina: Muovinen alusta, joka pestään ja/tai vaihdetaan puhtaaseen tietyin väliajoin.

Matkahäkki

Kuljetushäkkejä on monenlaisia erilaisiin tarkoituksiin. Isommille linnuille niitä on myynnissä erikseen, ja osa omistajista käyttää koirien näyttelyhäkkejä, joita saa monessa eri koossa. Pienet linnut on helppo kuljettaa normaaleissa pienikokoisissa lintuhäkeissä. Lyhyelle matkalle ja oleskelulle häkki voi olla pienikin, mielellään niin että lintu mahtuu siellä venyttelemään ja kääntymään pyrstö- ja siipisulkiaan vahingoittamatta. Kuljetushäkki kannattaa sisustaa hyvin minimalistisesti ainakin silloin kun sitä liikutetaan. Perusvarustukseen kuuluu ruoka- ja juoma-astiat sekä tukeva orsi. Roikkuvat lelut ja keinut saattavat heiluessaan vahingoittaa lintua. Yleensä matkustettaessa lintu ei edes leiki leluillaan, vaan tutkailee maisemia. Kuljetushäkin pohjalla kannattaa käyttää sanomalehteä, sillä irtonaiset kuivikkeet saattavat lentää pois pohjakaukalosta häkkiä liikuteltaessa.

Mikäli matka on pitkä tai päämäärässä viivytään kauemmin, voi häkki olla hieman suurempi. Jotkut käyttävät kahta häkkiä: kuljetushäkki itse matkan aikana ja päämäärässä perillä suurempi matkahäkki, jonka voi sisustaa monipuolisemmin. Jos reissu tehdään usein samaan paikkaan, esimerkiksi omalle mökille, voi määränpäähän hankkia lintua varten kuljetushäkkiä suuremman oleskeluhäkin.

Jotkut käyttävät linnuilla pimeät yöunet turvatakseen myös unihäkkiä. Käytännössä se on askeettisesti sisustettu matkahäkki, joka sijoitetaan paikkaan jossa lintu saa nukkua täysin pimeässä ja rauhassa. Tämä tulee kyseeseen esimerkiksi silloin, jos linnun oma häkki on niin suuri, ettei sitä saa peitettyä täysin pimeäksi öitä varten. Yleensä unihäkkejä käytetään vain kesyillä isommilla linnuilla.

Lintuja lemmikkimessuilla matkahäkeissään. Oikein koulutettuna ja totutettuna lintu kipuaa matkahäkkiinsä omatoimisesti ja voi jopa nauttia matkustelusta. Kuva: Jarmo Tuutti.

Kylpeminen

Kaikkien lintujen höyhenpuvut tarvitsevat jonkin verran kosteutta pysyäkseen kunnossa. Lemmikkilinnuilla tämä on helppo toteuttaa kylpymahdollisuuksilla. Suihkupullo on näistä ehdottomasti yleisin. Suihkupulloja saa monesta kaupasta, ja tärkeää on ostaa sellainen uutena. Käytetyissä suihkupulloissa on usein ollut pesu- tai tuholaistorjunta-aineita, joiden jämät voivat vahingoittaa lintua. On linnusta kiinni, tykkääkö se suihkuteltavan itseään ihan sumulla vai suuremmalla pisarakoolla, yleensä tätä voi säätää suihkupullosta. Veden lämpötilaksi suositellaan yleensä haaleaa vettä.

Ihan kaikki linnut eivät kuitenkaan suihkuttelusta tykkää, vaan ne suosivat kylpyallasta. Käytännössä mikä tahansa matala ja vedenpitävä astia käy kylpyaltaaksi. Altaan tulisi olla sen kokoinen, että linnun siipi- ja pyrstösulat eivät vaurioidu sen kylpiessä. Altaan pohja ei suosi olevan täysin sileä ja liukas, ettei lintu liukastu. Vettä laitetaan sopivasti linnun kokoon nähden muistaen, että lemmikkilinnut eivät ole vesilintuja ja liian syvässä vedessä on hukkumisvaara.

Jotkut linnut tykkäävät kylpeä juoksevan hanan tai suihkun alla. Veden ei tule kummassakaan tapauksessa tulla liian kovalla paineella, jotta se ei vahingoita lintua. Varsinkaan suihkuun ei kannata viedä kovin pieniä lintuja. Kylvyn jälkeen vedoton kuivattelupaikka on ehdoton. Märkää lintua ei tule föönata kuivaksi hiustenkuivaimella, vaikka jotkut linnut siitä pitävätkin. Kuuma ilma voi vahingoittaa höyheniä, ja lisäksi kylvyn jälkeen rauhassa kuivattelu ja sukiminen on tärkeää. Lintua ei tulisi kuitenkaan kylvettää pakolla esimerkiksi viemällä se pienessä häkissä suihkun alle. Vettä inhoava lintu totutetaan veteen vähitellen positiivista vahvistamista käyttäen.

Kiipeilytelineet

Mikäli lintu ei elä suuressa aviaariossa tai lintuhuoneessa, sen tulisi päästä vapaaksi huoneeseen/asuntoon päivittäin lentelemään ja mahdollisesti seurustelemaan ihmisten kanssa. Häkin ulkopuolella olevat sopivat kiipeily- ja laskeutumispaikat pitävät linnun touhussa ja säästävät normaalia sisustusta linnun nokalta ja ulosteilta. Kuten häkin orsien kanssa, myös kiipeilypuut kannattaa sijoittaa niin että korkeimmat orret ovat ihmisen silmätasoa korkeammalla. Orsien kanssa samoja materiaaleja voi käyttää myös kiipeilypuissa.

Yksinkertaisen kiipeilypuun saa pystyttämällä ison runkopuun esim. joulukuusenjalkaan tai aurinkovarjon betonijalkaan. Runkopuuhun voi esimerkiksi nippusiteillä kiinnittää lisää oksia ja leluja. Mikäli mahdollista, erilaisia riippuvia rakennelmia voi ripustaa myös huoneen katosta roikkumaan. Myöskin häkin päälle voi laittaa kiipeilyviritelmiä, varsinkin jos linnut oleilevat paljon häkin päällä: lintujen jalat soveltuvat paremmin orsilla istumiseen kuin pinnojen päällä kävelyyn. Kiipeilypuiden alla voi käyttää sanomalehteä tai alusastiaa jossa on jotain kuiviketta. Lintu yleensä valitsee jonkun kiipeilypaikoista lempipaikakseen, ja tämä on se paikka jonka alle ulosteet kertyvät. Kannattaa olla huolellinen kiipeilypuiden sijoituksessa: niitä ei kannata sijoittaa niin lähelle huonekaluja että lintu uloimmalla orrella ollessaan pääsee pudottamaan ulostepommin huonekalun päälle. Kiipeilypuita kannattaa olla useita, jolloin lintu saa hyvää liikuntaa lentämällä paikkojen välillä. Järkevillä kiipeilypuuratkaisuilla lintu pysyy myös paremmin poissa pahanteosta esimerkiksi kirjahyllystä tai verhotangon päältä.

Kiipeilypuita ja -telineitä, sekä katosta roikkumaan ripustettavia telineitä löytyy myös kaupallisena. Ne ovat monen linnun suosiossa, mutta niiden pelkistetyt materiaalit, kuten metalli ja harjanvarsiorret saattavat olla lintujen mielestä tylsiä. Kaupallisiin telineisiin kannattaakin lisätä jotain omaa, kuten linnun suosimia leluja, jotta ne pysyvät kiinnostavina.

Monipuolisessa kiipeilypuussa lintu saa liikuntaa kiipeilemälllä, ja viihtyy pahanteon sijaan. Myös sotkua on helpompi hallita, jos linnun jätökset ovat pääasiassa kiipeilypuun alla, sen sijaan että ne olisivat esimerkiksi verhotangon tai ovenpielen alapuolella. Kuva: Jonne Stenroth

Terveydenhoito

Aina vahingoilta ei voi välttyä, joten ei tee pahaa varautua myös hoitamaan linnun terveyttä. Yleisin ongelma terveyden kanssa ovat ylipitkät kynnet. Hyvillä orsilla ja paljolla lentämisellä kynnet pysyvät yleensä hyvässä kunnossa, mutta aina nämäkään eivät riitä. Tällöin linnun kynsiä on lyhennettävä. Eläinkaupoista saa pienille koirille/jyrsijöille tarkoitettuja kynsisaksia, joilla lintujenkin kynsiä voi leikata. Aina kynnet eivät ole ylipitkät, vaan ne ovat ihmisen kädelle kiusallisen terävät. Tällöin kynsien kärkiä voi viilata metallisella kynsiviilalla.

Linnun sairastuessa se kaipaa lisälämpöä. Kohdennetun lämpöpaikan saa infrapuna- eli lämpölampun avulla. Joidenkin lämpölamppujen valo on niin himmeää, että sitä voi pitää yölläkin päällä. Toinen vaihtoehto on keraaminen lamppu, joka ei valaise lainkaan. Molempia saa hyvin varustelluista eläinkaupoista, yleensä matelijaosastolta. Valaisematon tai vain himmeästi valaiseva lämmitin on hyvin suositeltava vaihtoehto, sillä sairas lintu kaipaa lisälämpöä ympäri vuorokauden, mutta tarvitsee pimeän yön saadakseen kunnolla unta.

Kodinhoitoon

Vaikka lintu ei välttämättä ilmanpuhdistinta ja ilmankostutinta käytäkään, ne ovat hyödyllisiä hankintoja. Linnut ovat todella pölyäviä eläimiä. Varsinkin kakadut ja harmaapapukaijat tuottavat paljon erittäin kevyttä ja tarrautuvaa pölyä. Kevyt pöly leijailee ilmassa ja tarttuu helposti huonekaluihin. Tehokas ilmanpuhdistaja pitää hengitysilman raikkaampana. Imurointia ja pölyjenpyyhkimistä ei tule silti unohtaa, vaikka ilmanpuhdistaja siivousurakkaa auttaakin.

Ilmankostutin on etenkin talvisin mainio keksintö sillä se pitää huoneen ilmankosteuden hyvällä tasolla tuottamalla ilmankosteutta muuten kuivaan huoneilmaan. Varsinkin talvisin huoneen ilmankosteus voi olla todella alhainen. Hyvin alhainen ilmankosteus ärsyttää niin ihmisen kuin linnunkin hengityselimiä ja ihoa. Ilmankosteutta voi nostaa myös kuivattamalla pyykkiä samassa tilassa tai välillä kastelemalla häkin pohjamateriaalia. Pohjamateriaali ei kuitenkaan saa päästä homehtumaan.

Koulutus ja temput

Mikäli lintuaan aikoo kouluttaa määrätietoisemmin, voi siihen hankkia tai tehdä myös apuvälineitä. Esimerkiksi “target” voi olla mikä tahansa esine, jonka luokse lintu opetetaan menemään ja koskettamaan sitä. Kaupallinen target-kohde on metallinen keppi, jonka päässä on muovinen pallo. Sen avulla saa villimmänkin linnun siirtymään haluttuun paikkaan ilman että lintua tarvitsee ottaa kädelle tai kepille. Palkitsemisen tarkentamiseen auttaa naksutin, eli klikkeri (clicker). Hauskoja temppuja voivat olla esimerkiksi papukaijakoripallo tai esineiden noutaminen. Valjaisiin opettelu lisää kesyn linnun matkustusmahdollisuuksia, ja matkahäkkiin menemisestäkin saa mukavan toiminnon kun lintu opetetaan siihen oikein. Lintuaiheisissa nettikaupoissa on myynnissä myös mitä erinäisimpiä varusteita linnun kouluttamiseen ja temputtamiseen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että linnun kouluttaminen lähtee vapaaehtoisuudesta, positiivisuudesta ja yhteistyöstä, eikä varsinkaan kaikkien nettikauppojen valikoimaan tai koulutusvälineiden ohjeistukseen tule luottaa.

Sivustolle on tuloillaan erikseen koulutuksesta ja käyttäytymisestä kertova artikkeli.

Kultaposkiamatsoni kohde- eli target-harjoituksissa. Kuva: Jarmo Tuutti.

Haitallisia hankintoja

Kuten muillekin lemmikinomistajille, myös linnunomistajille myydään kaikenlaista krääsää, joka ei välttämättä ole lainkaan tarpeellista ja voi olla jopa haitallista. Tässä vielä tiivistettynä hankinnat, joista voi olla linnulle haittaa.

• Liian pieni kotihäkki
• Peilit ja kulkuset leluina
• Ruoansulatushiekka papukaijoille
• Orsipaperit asennettuna niin, että ne pääsevät kuluttamaan linnun jalkapohjia

Toisin kuin vanhoissa lintukirjoissa joskus ohjeistetaan, lemmikkilinnut eivät tarvitse pesää tai pesäpönttöä nukkumiseen. Erityisesti pesimäintoon taipuvaiset lajit, kuten seeprapeippo, undulaatti ja neitokakadu esimerkiksi ovat ajoittain erittäin herkkiä pesimään, ja harkitsemattomasti tarjottu pesäpaikka kannustaa lintuja tähän, vaikka niiden olot eivät muuten olisi otolliset pesimiselle esimerkiksi vaikkapa lintujen iän, sukulaissuhteiden tai pesimärauhan puolesta, sillä pesän ominut lintupari voi puolustaa sitä häkin muilta asukkailta jopa kuolemaan saakka. Jostain syystä erityisesti peipoille ja rakkauspapukaijoille, eli kaijasille (Agapornis-suku) neuvotaan vanhoissa ohjeistuksissa laittamaan pesä nukkumapaikaksi. Isommilla linnuilla, esimerkiksi amatsoneilla esiintyy joskus pesimiseen liittyvää hormonaalista käytöstä, joka voi yltyä jopa aggressiivisuudeksi jos linnulla on pesäpaikka puolustettavanaan. Sen sijaan jotkut lajit, kuten esimerkiksi jotkut aratti-sukujen linnut voivat nukkua suojaisissa paikoissa, kuten fleecesta tehdyissä lintuteltoissa ilman havaintoakaan pesimiseen liittyvästä käytöksestä. Omistajan kannattaa siis olla selvillä oman lintulajinsa suurpiirteisistä käytöspiirteistä, kannattaako sille edes tarjota minkään sortin nukkumakoloa. Oikein käytetystä nukkumakolosta kielii se, että lintu on siellä vain nukkuessaan, eikä vietä siellä aikaa pesää valmistellen pitkin päivää. Varsinkaan tässä kappaleessa mainituille pienille, yleisille lajeille pesäpaikkaa ei kannata tarjota ennen kuin jos niitä aikoo harkitusti ja tarkoituksella pesittää.

Seuraava artikkeli kertoo uuden linnun tuomisesta kotiin.