Yli 10 vuotta lemmikkilintujen hyväksi
Yhdistyksen historiaan viimeisen kymmenen vuoden aikana on mahtunut paljon asioita, mutta juuret ulottuvat vieläkin pidemmälle. Tämä artikkeli käy läpi Kaijuleiden historiaa: miten yhdistys sai alkunsa ja miten se on muovautunut aktiiviseksi toimijaksi, mitä se on nykyisin.
Teksti on julkaistu alunperin artikkelina vuoden 2012 Kaijuttimessa. Kirjoittaja: Jarmo Tuutti
Kaikki alkoi vuonna 2001, jolloin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksikin päätynyt Mika Rantamäki perusti keskustelufoorumin osoitteeseen papukaijat.net, josta yhdistyksen foorumi vielä tämän artikkelin kirjoittamisen hetkellä löytyy. Tällöin Suomesta ei löytynyt mitään lemmikkilintuaiheista keskustelupalstaa, vaan Suomen papukaijayhdistys ry:llä oli olemassa pelkästään infosivu, josta löytyi tietoa yhdistyksestä. Foorumin perustamisen jälkeen itse asiassa SPY:llä oli oma osionsa papukaijat.netin foorumilla.
Kakku yhdistyksen 10-vuotisjuhlista syksyllä 2012.
Perustettu foorumi saikin nopeasti ”siivet alleen” ja keskustelu oli vilkasta heti alusta asti. Foorumin yhteyteen perustettiin myös chat, jossa oli helppo tutustua muihinkin harrastajiin hieman läheisemmin. Chatin keskusteluista saikin alkunsa ajatus uuden yhdistyksen perustamisesta: haluttiin järjestää aktiivisempaa toimintaa sekä enemmän lintupäiviä ympäri Suomea. Myös tämä chat löytyy edelleen yhdistyksen foorumin yhteydestä, joskin osa keskusteluista on siirtynyt uuden sukupolven myötä IRC:iin.
Yhdistyksen chat on kuitenkin kautta historian ollut tärkeä paikka, jossa monet harrastajat ovat viettäneet pitkiäkin iltoja, ja jossa on juteltu paljon muistakin asioita, kuin pelkistä linnuista. Allekirjoittanutkin päätyi yhdistyksen pariin chatin kautta loppuvuodesta 2005, kun olin hankkimassa ensimmäistä papukaijaani. Parhaat omat muistoni chatista liittyvät myöhäisiin viikonloppuiltoihin (mikä elämä?), kun keskusteluille on saanut nauraa vatsa kipeänä.
Yhdistyksen ensimmäiset askeleet
Vuonna 2002 alkoivat hautua ajatukset sekä uuden yhdistyksen perustamisesta että foorumilaisten tapaamisesta. Nämä päätettiinkin yhdistää ja ensimmäinen foorumilaisten tapaaminen sekä yhdistyksen perustamiskokous ajoittuivat viikonlopulle 28. – 29.9.2002. Tällainen ”mökkiviikonloppu” on edelleen yksi vuotuinen perinteinen yhdistyksen tapahtuma ja se järjestetään joka syksy samoihin aikoihin. Tällöin myös papukaijat.netin foorumista tuli yhdistyksen virallinen keskustelufoorumi ja samalla sivustolle alettiin luoda yhdistyksen nettisivuja.
Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Mika Rantamäki, jonka lisäksi hallituksessa mukana olivat Tiina Torikka, Anja Härkönen, Leena Pätiälä, Victor Kadyrov, Ilkka Härkönen, Kirsi Tolvanen, Kati Kokkonen sekä Pentti Laitila.
Yhdistyksen nimen synty onkin kokonaan oma tarinansa. Perustamiskokouksessa esitettiin erilaisia vaihtoehtoja, kuten Suomen Lemmikkilintuyhdistys ry, joka kuitenkin hylättiin, koska se oli monien mielestä liian lähellä Suomen Papukaijayhdistys ry:tä, josta haluttiin erottua selvästi. Jo foorumin alkuaikoina ensimmäisellä ”sisäpiirillä” oli foorumilla oma osionsa ”kaijulit”. Monien variaatioiden kautta päädyttiin nimeen ”Lemmikkilinnut Kaijuli ry”.
Kyseinen nimi on luultavasti aiheuttanut monia haasteita, kun yhdistys on pyrkinyt luomaan yhteistyösuhteita ja kasvamaan, sillä nimi voi vaikuttaa hieman kummalliselta yhdistystä tuntemattomalle. Nimi kuitenkin jäi pysymään, sillä alkuaikojen aktiivit tulivat siihen lopputulokseen, että nimi ei määrää yhdistyksen uskottavuutta, vaan yhdistyksen toiminta. Nyt 10 vuoden jälkeen tätä kirjoitettaessa asiasta voi olla täysin samaa mieltä. Tätä kuvastaa esimerkiksi SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liitto ry:n toiminnanjohtajan Helinä Ylisirmiön kommentti ”Mutu-tuntuman sijasta tutkittuun tietoon perustuvaa lintutietoutta – sitä tarvitaan aina. Lemmikkilintujen kohdalla vallalla on vielä liikaa oletuksia ja vanhakantaista ajattelua. Kaijuleiden aktiivinen ote lemmikkilintujen puolestapuhujana on tarpeellista ja tärkeää”.
Varsinkin alkuaikoina Leena Pätiälän aktiivinen työ yhdistyksen eteen sekä nykyisin laadukas ja johdonmukainen, lintujen hyvinvointiin keskittyvä työ on tehnyt Kaijuleista tunnetun yhdistyksen, johon monet tahot luottavat yhteistyökumppanina. Lisäksi monille aktiivisille jäsenille kaijulina oleminen on jo itsessään tärkeä asia ja merkittävä osa yhdistyksen identiteettiä.
Myös edellä mainittu ”sisäpiiri” on aiheuttanut paljon keskustelua vuosien mittaan. Tutuksi on tullut mm. erään yhdistyksen ulkopuolisen henkilön aktiivisesti levittämä kommentti ”piiri pieni pyörii”. Kaijuleissa olemme kuitenkin ylpeitä tämän aktiivisen ”sisäpiirin” olemassa olosta, sillä ilman tällaista yhdistys ei pystyisi toimimaan tehokkaasti ja jonkinlaisen sisäpiirin muodostuminen aktiivisten toimijoiden keskuuteen on vääjäämätöntä. Olemme myös yhtä ylpeitä siitä, että tähän sisäpiiriin on myös ”ulkopuolisten” erittäin helppo päästä mukaan, sillä uudet kasvot otetaan avosylin vastaan. Kuten hiljattain mukaan tullut Ninnu Ahlgren kommentoi asiaa: ”Meidät otettiin iloisesti ja ystävällisesti vastaan, ihan kuin olisi tunnettu kauemminkin! Ilmapiiristä huokui tunnelma, joka kertoi yhteen hiileen puhaltavista ja lintujen hyvinvoinnista välittävistä ihmisistä.”
Alku ei ole aina hankalaa
Voisi kuvitella, että uudella yhdistyksellä olisi vaikeuksia vakiinnuttaa itseään, mutta Kaijuleiden kohdalla alku oli yllättävän helppoa. Varsinkin Leena järjesteli paljon asioita, ja aluksi lintupäiviä oli lähes joka viikonloppu. Valitettavasti tämä vauhti myös sai aikaan sen, että joiltain into alkoi loppua ja he jäivät muutaman vuoden päästä taka-alalle toiminnasta. Tosin nämäkin tapahtuivat hyvissä merkeissä ja ”ovet paukkuen” lähteneitä aktiiveja ei yhdistyksen historiasta taida löytyä yhtään. Nykyisin tapahtumia järjestetään hieman harvemmin ja painopiste on muuttunut tapahtumiin, joissa harrastajat pääsevät tutustumaan toisiinsa.
Monilla alkuaikojen aktiiveilla myös elämäntilanteet ovat muuttuneet ja esimerkiksi lapsien hankkiminen on tarkoittanut sitä, ettei yhdistystoiminnalle ole jäänyt niin paljoa aikaa, kuin aikaisemmin. Esimerkiksi Mika joutui jättämään puheenjohtajan tehtävät 2004, jolloin tähän rooliin tuli nykyinen puheenjohtaja Tiina ”Tinttu” Torikka. Samoihin aikoihin mukaan tuli myös monta muuta nykyisinkin vielä yhdistyksen parissa olevaa henkilöä, kuten foorumin ylläpitäjäksi tullut ja nykyisin varapuheenjohtajana toimiva Jarkko ”Jake” Leppänen.
Olemme kuitenkin olleet siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että uusia innokkaita toimijoita on tullut tasaisesti yhdistyksen pariin. Esimerkiksi nykyinen yhdistyksen hallitus on kokoelma vanhempia kasvoja sekä tuoreita harrastajia.
Kaijulit on alusta asti ollut myös median kiinnostuksen kohteena ja yhdistyksen toiminnasta kirjoitettiinkin alkuun monta artikkelia. Lisäksi yhdistyksen linnut ovat esiintyneet mm. Aki Louhivuoren Gourmet club –elokuvassa, josta löytyy senegalinkaija Jade, amatsonianamatsoni Yrtti sekä valkokakadu Niilo. Mediaesiintymisiä on tullut myöhemminkin eteen, esimerkiksi Barbara Heidenreichin seminaarin yhteydessä sekä hiljattain Jaken ja Sannan radioesiintyminen NRJ:n aamuohjelmassa.
Yhdistyksen osasto PetExpo 2012:ssa. Mukana ensimmäistä kertaa myös lennätysteltta.
Merkittävää muutosta asenteissa
Mielestäni yksi merkittävimpiä yhdistyksen saavutuksia on ollut lemmikkilintuharrastukseen liittyvien asenteiden sekä uuden tiedon levittäminen Suomessa. Tämä murros alkoi joskus vuoden 2006 jälkeen, kun itsekin olin aloitteleva lintuharrastaja. Kuulun kuitenkin vielä siihen sukupolveen, joka on tehnyt asioita ”perinteisten” tapojen kautta ja törmännyt sen aiheuttamiin ongelmiin.
Yksi merkittävä murros on ollut lintujen käsittely ja kouluttaminen. Perinteiset neuvot kertoivat, että linnulle ei tulisi antaa koskaan periksi ja se tulisi laittaa tekemään omistajan haluamat asiat hyvällä tai pahalla. Tähän on liittynyt myös väärinkäsitys siitä, papukaijoilla olisi jonkinlainen tarve pyrkiä dominoimaan omistajaansa tai pyrkiä parven johtajaksi. Näihin kuviteltuihin haasteisiin on aikaisemmin vastattu laittamalla ”kova kovaa vastaan”, mutta nykyisin ilmapiiri on muuttunut ja harrastajien ymmärtäessä paremmin lintujen käyttäytymistä pystytään tällaisten aiheuttamat konfliktit ratkomaan ilman kovia otteita.
Selkein alku tälle murrokselle oli Milla Koskinen, joka ei suostunut kuuntelemaan perinteisiä neuvoja siniotsa-amatsoni Ekun kanssa, vaan tutustui tuoreempaan tietoon. Hän muun muassa kävi kuuntelemassa Barbara Heidenreichin seminaaria ja Millan aktiivisuuden ansiosta Barbara on pitänyt kaksi koulutusseminaaria myös Suomessa. Lukuisten käännettyjen artikkeleiden sekä foorumikeskusteluiden jälkeen ilmapiiri on alkanut muuttua merkittävästi, ja nykyisin lähtökohtana on pakon sijaan vapaaehtoisuus sekä erityisesti lintujen hyvinvointi. Luonnollisesti tällaiset aiheet ovat herättäneet suuria tunteita suuntaan ja toiseen, ja aiheen ympäriltä onkin käyty monia tiukkoja vääntöjä foorumilla.
Muitakin muutoksia on tapahtunut. Hyvänä esimerkkinä on käsinruokinnan rooli kasvatuksessa: kun aikaisemmin käsinruokinta oli lähes vakio ja sitä  Kasvattajalistalle voivat hakea kaikki muutaman pidettiin hyvänä tapana kesyttää poikanen, suositaan nykyisin ”luonnollisempaa” tapaa kasvattaa lintuja, joissa poikaset saavat elää elämänsä alun emojensa hoivissa. Lisäksi esimerkiksi virikkeellistämisen merkitys on noussut entisestään ja lintuhäkkien koot kasvaneet merkittävästi. Nykyinen hallituksen jäsen Jonne Stenroth kommentoikin näkevänsä tätä muutosta ympärillämme ollessaan aktiivisesti yhteydessä lukuisiin harrastajiin ympäri Suomea.
Voidaankin sanoa, että yhdistyksen aktiivisen toiminnan ansiosta lemmikkilintujen pitäminen on siirtynyt ”luonnollisempaan” suuntaan: niitä yritetään nykyisin ymmärtää enemmän lintuna ja tämän pohjalta tarjota niille hyvät olot lemmikkeinä. Tätä muutosta on leimannut myös se, että tiedon lähteenä pyritään käyttämään mahdollisimman paljon laadukkaita lähteitä, kuten tieteellisiä tutkimuksia, pelkän mutu-tiedon sijaan.
Maailma ei tietenkään ole valmis paikka. Vielä ajoittain tulee vastaan järkyttävän pienissä häkeissä pidettäviä lintuja, satunnaisesti jotkut käsinruokkivat pesitettävien lintujen poikaset automaattisesti sekä jotkut vielä neuvovat kesyttämään linnut pitämällä paniikissa vastaan pyristelevää lintua kiinni esimerkiksi valjaisiin laittamista varten. Olemme kuitenkin tulleet Suomessa pitkälle siitä, mitä harrastus oli ennen Kaijuleiden perustamista.
Muita isoja askeleita
Yhdistyksen toiminta ei ole keskittynyt pelkästään tiedon jakamiseen, vaan Kaijuleiden piiriin on syntynyt paljon muutakin toimintaa. Sijoitusrinki on ollut merkittävänä osana toimintaa jo pitkään ja sen kautta on löytänyt uuden kodin monta haastavistakin olosuhteista tullutta lintua. Sijoitusrinki pystyykin auttamaan juuri yksittäisiä lintuja ja tällaiselle toiminnalle on Suomessa selkeästi tarvetta.
Muita merkittäviä mainitsemisen arvoisia palveluita ovat esimerkiksi 2011 valmiiksi saadut kasvattajalista sekä linturekisteri.
Kasvattajalistalle voivat hakea kaikki muutaman poikueen kokemuksen kasvattamisesta omaavat harrastajat. Emme ole halunneet tehdä sivustollemme avointa listaa, sillä haluamme kantaa yhdistyksenä vastuun siitä, että nettisivujemme kautta löydetyt kasvattajat toimivat eettisesti. Tämän takia kasvattajatoimintaan liittyykin sertifikaatti, jonka listalle hyväksytty kasvattaja saa. Se on merkki siitä, että yhdistys hyväksyy hänen toimintansa periaatteet sekä on tarkastanut lintujen tilat.
Linturekisteri taas perustettiin sen takia, että Papukaijayhdistyksen linturekisteri ei ole ollut enää vuosiin toiminnassa eikä siitä ole kuulunut pitkään aikaan mitään. Pidimme asiaa niin tärkeänä, että päätimme perustaa oman rekisterin. Vuodessa rekisteröityjen lintujen määrä on noussut jo yli sadan, mutta tässä on vielä selkeästi kehitettävää. Yhtenä haasteena tosin vaikuttaa olevan se, että monia vanhempia lintuja ei ole tunnistemerkitty, joka on vähentänyt rekisteröitävien lintujen määrää.
Tulevaisuuden haasteita ja mahdollisuuksia
10 vuotta täyttäneen Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n toiminta ei näytä hidastumisen merkkejä. Pitkälti tämä on sen ansiota, että yhdistyksen pariin tulee säännöllisesti uusia innokkaita harrastajia, jotka jatkavat kymmenen vuotta sitten alkaneella tiellä.
Vaikka Kaijulit onkin vakiintunut kymmenen vuoden aikana merkittävänä toimijana Suomen lemmikkiharrastuksessa, on tämän suhteen vielä töitä tehtävänä. 10-vuotis juhlavuotenaan yhdistyksellä oli 300 jäsentä, joka teki Kaijuleista Suomen suurimman lemmikkilintuyhdistyksen. Tämä määrä ei varmastikaan kata sitä potentiaalia, mitä Suomesta löytyisi. Jäsenmäärän kasvattaminen onkin yksi tärkeä asia yhdistyksen toiminnassa tulevina vuosina, sillä suurempi jäsenmäärä mahdollistaa suuremmat resurssit sekä tekee yhdistyksestä entistäkin vakavammin otettavan toimijan tällä kentällä.
Toinen haaste on nykyisten tärkeiden toimintojen, kuten linturekisterin sekä kasvattajalistan, vakiinnuttaminen osina suomalaista lemmikkilintuharrastusta. Tämä tulee vaatimaan ennen kaikkea aktiivista työskentelyä sekä tiedottamista, jotta ihmiset saataisiin laajalla joukolla tähän mukaan.
Yksi merkittävimpiä yhdistyksen historian aikana vastaan tulleita haasteita lienee kuitenkin tuleva eläinsuojelulain uudistus. Tätä varten valtakunnan mittakaavassa suhteellisen pienen yhdistyksen on onnistuttava vakuuttamaan monia mukana olevia tahoja, sillä kyseessä on merkittävä lakiuudistus ja jota valmistelemassa on useita korkean tason virkamiehiä. Haasteena on samalla saada laki huomioimaan linnut tarpeeksi hyvin, mutta niin, ettei harrastuksesta tule liian vaikeaa. Otamme tämänkin haasteen kuitenkin innokkaina vastaan ja pyrimme saamaan aikaan harrastuksen kannalta merkittäviä asioita.
Tulevaisuus ei kuitenkaan ole pelkkiä haasteita, vaan ennen kaikkea näemme tulevaisuuden mahdollisuuksia täynnä. Yhdistys jatkaa työtään lemmikkilintujen hyvinvoinnin eteen ja pyrimme jatkossa tavoittamaan yhä suuremman osan ihmisiä sekä olemaan ”kokoamme suurempi yhdistys”. Hyvä esimerkki mahdollisuuksista on hiljattain julkaistu Minun lemmikkini –kirjasarjan papukaijaosa, jonka kirjoittivat kaksi yhdistyksen hallituslaista. Tämä kirja päätyy myös kirjastoihin ja tavoittaa kokonaan uutta lukijakuntaa. Lisäksi yhteistyö viranomaisten ja muiden vastaavien toimijoiden kanssa on alkanut kantamaan hedelmää: esimerkiksi CITES-asioita on saatu edistettyä sen ansiosta, että olemme itse olleet proaktiivisesti yhteydessä Ympäristökeskukseen.
Tämä pikainen historiikki yhdistyksen ensimmäisen kymmenen vuoden ajalta onkin hyvä päättää yhdistyksen puheenjohtaja Tiina ”Tinttu” Torikan sanoihin:
”10 vuotta on pitkä aika, mutta varsinkin asennemuutosten tekemiseen se on kovasti lyhyt. Pitää muistaa, että yhdistyksen ensimmäinen toimintavuosi oli 2003, joten kovin lyhyessä ajassa Lemmikkilinnut Kaijuli ry on saanut aikaan mm. asenteiden muutosta lintujen hyvinvointia silmällä pitäen. Muutenkin se, että tänä päivänä ollaan jo niin pitkällä, että eri viranomaistahot ottavat meihin yhteyttä eri asioissa, kuten vaikka aikaisemmin mainitut lakimuutokset, kertovat siitä sinnikkyydestä ja ahkeruudesta, minkä eteen jokainen yhdistysläinen on tehnyt vapaaehtoista, palkatonta työtä. Monesti tuo työ on vieläpä tehty oman työn ja/tai opiskelujen ohella. Yhdistyksen saavutukset ovat hyvä esimerkki siitä, että porukassa on voimaa. Pienillä teoilla saadaan paljon aikaiseksi, kun halutaan uskoa omaan tekemiseen. Uskon, että seuraavatkin 10 vuotta on vähintään yhtä tuloksellisia ja hauskoja. Haluan kiittää niitä kaikkia, jotka ovat oman panoksensa tuoneet yhdistyksen toimintaan kuluneen 10 vuoden aikana.”