Lemmikkilinnun ostajan opas

Lemmikkilintua hankkiessa ostopaikalla on väliä. Lintu viettää kanssasi parhaimmillaan vuosikymmeniä, joten myyjän valitsemiseen kannattaa panostaa.

Ennen kuin lintu voi saapua taloon, ostajalla on monta asiaa huolehdittavanaan. Käytännön asiat, kuten häkki ja perustarvikkeet on oltava jo valmiina ennen lintua, ja samoin opiskelu linnun tarpeista ja hoidosta on tehtävä ennen linnun hankkimista. Kun lintu vihdoin löytyy, kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, onko tämä oikea paikka hankkia lintu. Lintukaupan piiriin mahtuu monia epärehellisiä ja tietämättömiä myyjiä, ja linnunostajan tulee varmuudeksi olla selvillä muunmuassa linnun terveydentilan tulkitsemisesta sekä useimmilla lajeilla myös virallisista paperiasioista.

Sisältö:

Kakarikeja

Kuva: Jarmo Tuutti

Ensimmäistä lintua ostaessa

Ensilinnun ostajia on yleistettynä kolmea sorttia: Hakusessa on luovutusikäinen lintu suoraan pesittäjältä, aikuinen lintu yksityiseltä tai lintu eläinkaupasta. Jokainen kohtaa omia haasteitaan linnun hankkimisessa, mutta yhteistäkin on.

Linnun ostajan tarkistuslista tilanteesta riippumatta

  • Lintu on hyvässä kunnossa ja se myydään hyvistä oloista. Varsinkaan kaupallisista lähteistä lintua ei tule ostaa säälistä! Epäeettisesti toimivat eläinkaupat hankkivat vain tilalle uuden yksilön myytäväksi. Kun ostajakunta on valveutunutta eikä tue tällaista toimintaa, on epäeettisten myyjien myös pakko paikata toimintaansa.
  • Lintua kohdellaan hyvin. Linnun pelottelu (esimerkiksi häkin pinnojen lyöminen huutamisen lopettamiseksi) tai käsittely kovin, alistavin keinoin on linnun hyvinvointia laskeva tekijä, ja tällainen lintu on luultavasti stressaantunut ja pelokas ihmisten seurassa. Paremman alun uuden linnun kanssa saa, jos sillä ei ole ihmisistä valmiiksi huonoja kokemuksia.
  • Lintu saa mukaansa asianmukaiset paperit. Suurin osa lemmikkilintulajeista vaatii jonkinlaisen alkuperätodistuksen, jota ilman sen myyminen ja ostaminen on laitonta. Todistuksilla estetään luonnosta pyydystettyjen ja salakuljetettujen lintujen kauppaa. Lisää papereista ja todistuksista myöhemmin tällä sivulla.

Linnunpoikasen ostaminen

Poikasen ostajana on tärkeää tukea oikeanlaista, eettistä kasvatustoimintaa. Tietotaitoisen pesittäjän tai kasvattajan valitsemalla saa ostaja itselleen sekä hyväkuntoisen poikasen hyvistä lähtökohdista, ja usein myös myyjän tuen mahdollisia ongelmatilanteita varten. Luovutusikäinen poikanen on harvoin kerennyt oppimaan pahoja tapoja, mutta se voi olla iästään huolimatta sairas, tai pahimmillaan harkitsemattoman emovalinnan vuoksi jopa perinnöllisesti sairas.

Poikasen ostajan tarkistuslista:

  • Poikanen on luovutusikäinen. Joskus myyjällä saattaa olla kiire päästä poikasista eroon, ja Suomessakin on ilmennyt tapauksia, joissa poikanen on myyty uuteen kotiin selvästi liian aikaisin, ja tästä on aiheutunut ongelmia.
  • Poikasta ei ole käsinruokittu turhaan. Nykytietämyksen mukaan käsinruokinta aiheuttaa monia ongelmia, eikä se ole tarpeellista linnun kesyyntymiselle. Ostajan kannattaakin miettiä, haluaako tukea myyjää joka toimii käsinruokkii poikaset perusteetta.
  • Poikasen emot soveltuvat pesimiseen. Kaikki pesittäjät eivät panosta emojen hyvinvointiin, ja emot saattavat olla esimerkiksi huonokuntoisia, liian nuoria tai vanhoja, keskenään sukua tai edustaa värimuotoja, joita ei saa pesittää keskenään. Tällaista toimintaa ei tulisi tukea poikasia ostamalla.
  • Pesittäjä ei pesitä lintujaan liikaa. Lintupiireihinkin mahtuu ns. “pentutehtaita”, joissa lintuja pesitetään selvästi liikaa vain rahan vuoksi. Lemmikkilintuja pesittämällä ei Suomessa koville rahoille pääse, eikä suuri lintu- tai poikasmäärä ole hyvän kasvattajan mittari. Ostajan kannattaa arvioida, onko myyjän pesittämistoiminta päämäärällistä ja harkittua, ja tukea hankinnoillaan vain eettisesti toimivaa pesittäjää.

Undulaatin poikanen

Vastuullinen pesittäjä luovuttaa poikaset vähintään luovutusiässä, tai jopa myöhemmin, jos kokee ettei poikanen ole valmis uuteen kotiin lajin normaalissa luovutusiässä. Kuva: Anni Pohja

Aikuisen linnun tai kodinvaihtajan ostaminen

Aikuista lintua tai kodinvaihtajaa hankkiessa ostaja on hankkimassa jo omanlaisekseen kasvaneen ja omille tavoilleen oppineen linnun. Kaikki kodinvaihtajat eivät ole ongelmalintuja, vaan vaihtavat kotia mm. allergian, ajanpuutteen tai elämäntilanteen muutoksen vuoksi. Valitettavasti osa myyjistä pitää näitä myös tekosyinä myydä ja saada kaupaksi lintu, jolla saattaa olla ongelmia, ja joka siksi olisi vaikeampi saada kaupaksi.

Kodinvaihtajan tai aikuisen linnun ostajan tarkistuslista:

  • Lintu on terve. Asiallinen myyjä ei laita myyntiin sairasta lintua. Sairaan linnun ostamalla ostaja tukee epäeettistä toimintaa, ja saa huolekseen linnun, jonka parantamiseen voi kulua huimia summia rahaa. Osalla vanhemmista kodinvaihtajista voi olla kroonisia ongelmia, kuten nyppimistä tai kieroon kasvava nokka, jotka eivät välttämättä vaikuta sen yleisterveyteen. Rehellinen myyjä kertoo näistä avoimesti niitä vähättelemättä.
  • Linnulla ei ole käytösongelmia tai myyjä kertoo mahdollisista ongelmista avoimesti. Moni kodinvaihtaja saattaa kehittää käytöshäiriöitä, esimerkiksi huomiohuutoa, nyppimistä, pelkotiloja tai aggressiivista käytöstä. Tarkkailemalla kuinka lintu käyttäytyy vierasta tai omistajaa kohtaan voi saada vihiä näistä, ja tämän vuoksi lintua ja sen toimia kannattaisikin tarkkailla hieman pidempään kuin pikaisen noutovisiitin ajan. Linnun arvoa käytöshäiriöt eivät välttämättä alenna, ja rehellinen myyjä kertoo ostajalle niistä etukäteen. Ensimmäistä lintua hankkiessa kannattaa ostajan harkita tarkkaan, haluaako kokemattomana ottaa huolehdittavakseen vaativaa lintua.
  • Myyjällä ei ole kiire saada lintua kaupaksi ilman syytä. Jos myyjä kiirehtii linnun myynnin kanssa, lintu saattaa olla sairas, käytöshäiriöinen tai jotain muuta, joka tekee siitä epähalutun myyjän silmissä. Joskus kiire voi olla aito, kuten maasta pois muuttaessa, mutta yleisesti liian kiireellä myynnissä olevan linnun pitäisi saada ostajan hälytyskellot soimaan. Jos tilanne epäilyttää, ei lintua kannata ostaa vain koska myyjä painostaa siihen.
Terve neitokakadu

Ostettavan linnun tulee aina olla terve. Terveyden merkkejä ovat mm. eritteettömät silmät ja sieraimet, puhdas takapuoli, moitteeton liikuntakyky ja valpas olemus. Kuva: Joonas Nieminen

Myyjällä on väliä

Asiantuntevalta ja osaavalta myyjältä ostaja saa terveen linnun, jonka tausta on tiedossa. Linnulla on myös tarvittaessa asianmukaiset paperit mukanaan. Tietotaitoinen pesittäjä tai kasvattaja osaa opastaa poikasen ostajaa viimeisimmän lintutietämyksen mukaan, ja suurin osa kasvattajista tarjoaa tukensa myös tulevaisuuden ongelmia varten.

Mistä etsiä myytävää lintua?

Nykyään väyliä lemmikkieläimen hankkimiseen on enemmän kuin koskaan ennen.
  • Kasvattajan kotisivut
  • Eläinkauppa
  • Sosiaalisen median osto- ja myyntiryhmät
  • Netin myyntipalstat, sanomalehdet ja kauppojen ilmoitustaulut
  • Yhdistyksen kasvattajalista
  • Yhdistyksen sijoitusrinki
  • Ulkomailta hakeminen

Yhdistyksen kanavat: Kasvattajalista, myyntiryhmä ja foorum

Luotettavin kanava on ehdottomasti Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kasvattajalista. Yhdistys ylläpitää ja valvoo virallista kasvattajalistaansa, jonka kasvattajien toiminta ja tilat on tarkastettu yhdistyksen toimesta. Listan kasvattajat ovat suostuneet toimimaan yhdistyksen asettamien laatuvaatimusten mukaisesti.

Lemmikkilintuharrastajiin tutustumalla saa myös hyvää tietoa hyvistä ja luotettavista pesittäjistä. Kaikki pesittäjät eivät pesitä lintujaan niin aktiivisesti, että he olisivat kokeneet halua liittyä kasvattajalistalle, vaikkei heidän toiminnassaan mitään vikaa olisikaan.

Kuka tahansa voi kuitenkin nimittää itseään kasvattajaksi, luoda nettisivut ja keksiä jopa kasvattajanimen itselleen, sillä niitä ei valvota tai rajoiteta mitenkään. Tämä tekeekin kokemattomalle ostajalle asiasta kinkkisemmän, koska on yritettävä muilla keinoin selvittää pesittäjän asiantuntijuus ja luotettavuus. Myöskään kokemusvuodet tai lintumäärä eivät kerro pesittäjän todellisesta tietotaidosta: jos myyjä on harrastanut lintuja 25 vuotta ikinä tietojaan päivittämättä, tai lintuja on satoja mutta huonoissa oloissa, ei selvästi kyse ole vastuunsa kantavasta harrastajasta.

Lemmikkilinnut Kaijuli ry:llä on sekä keskustelufoorumilla että Facebookissa omat kauppapalstansa, joita valvotaan ja moderoidaan hallitusti, ja epäilyttävään toimintaan puututaan. Yhdistyksen kauppakanavat ovat siis asiallisia kanavia lintukauppaan, vaikka tietenkään yhdistys ei voi taata yksityishenkilöiden luotettavuutta pienen ilmoituspätkän perusteella. Selkeisiin väärinkäytöksiin (kuten liian pienen häkin myymiseen, sairaan linnun tai liian nuoren linnun myymisen) kuitenkin puututaan eikä niitä jätetä huomiotta.

Sosiaalinen media ja netin myyntipalstat

Internet on nykyään täynnä kauppapalstoja niin sivustoilla kuin esimerkiksi Facebookin sisällä. Vapaat ja moderoimattomat myyntipalstat ovat toisinaan hämäräperäisiä ja niiden luotettavuus kannattaa kyseenalaistaa. Jos kaupankäyntiä ei valvota mitenkään, ostaja ottaa melkoisen riskin: kaupan voi olla paperittomia, väärillä tiedoilla (laji, sukupuoli, ikä, värimuoto) myynnissä olevia tai jopa sairaita lintuja ilman mitään mainintaa.

Omaa päätä kannattaa aina käyttää: Myyntisivustolta voi löytää hyvänkin linnun ja luotettavan myyjän. Joskus myyjä on vain halunnut laittaa ilmoituksen mahdollisimman moneen paikkaan tai ei ole esimerkiksi ollut tietoinen luotettavammista väylistä. Kuitenkin myös monet lintuharrastajien keskuudessa tunnetut ongelmakasvattajat käyttävät lähinnä tällaisia kanavia lintuja myydessä. Syynä voi olla yhdistyksen moderoinnin aiheuttamat laatupaineet ja erimielisyys lintukauppaa koskevista vaatimuksista ja standardeista.

Hiukankin kyseenalaisemmista ja löyhien tai puutteellisten sääntöjen kauppapaikoista ostaessa kannattaa tarkkailla ilmoituksen tietoja ja olla itse perehtynyt ostettavaan asiaan.

Sanomalehdet ja kauppojen ilmoitustaulut

Sanomalehti-ilmoituksia ja kauppojen ilmoitustauluilmoituksia koskevat valitettavasti monesti samat asiat kuin netin yleiskauppapalstojen huonot puolet. Valvontaa ei ole, jolloin kuka tahansa voi jättää lähes minkälaisen ilmoituksen tahansa.

Eläinkaupat

Eläinkauppojen epäeettisyyttä käsiteltiin jo edellisessä kappaleessa. Kaikki eläinkaupat eivät ole huonoja, mutta mihinkään eläinkauppaan ei voi myöskään automaattisesti luottaa, kuten ei yksityiseenkään myyjään. Osa eläinkaupoista tilaa lintuja myytäväksi vain asiakkaan toiveesta, ja tämä onkin huomattavasti parempi vaihtoehto. Tällöin ei tue epäeettisesti isoja lintuja hyllyssä pitävää kauppiasta, ja lintukin voi todennäköisesti paremmin, kun se ei ole joutunut kököttämään kuukausikaupalla kaupan hyllyllä riittämättömissä olosuhteissa. Eläinkauppiaiden ammattitaito ei myöskään aina ole viimeisimmän lintutietämyksen tasolla, ja vaikka kauppias onkin eläinalan ammattilainen, ei kauppiaan kaikkia neuvoja kannata noudattaa kyseenalaistamatta. Hyvässä ja vastuullisessa eläinkaupassa neuvotaan viimeisimmän tiedon mukaan.

Ulkomailta hakeminen

Kaikille lajeille ei Suomesta löydy kasvattajaa. Osa ratkaisee ongelman suuntaamalla ulkomaille linnunhakuun, jolloin yhtälailla ulkomaiselta myyjältä lintua hankkiessa tulee olla perillä linnun lähtökohdista. Yleensä ulkomailta tuodut linnut ovat nuoria lintuja lajista, jota Suomessa ei kasvateta. On siis ostajan vastuulla selvittää onko löytynyt kasvattaja hyvä ja asiansa osaava. Ulkomailta hakiessa tulee myös huolehtia riittävistä luvista ja papereista, jotka tarvitsee kaikille lintulajeille.

Tärkeää ulkomailta hankkiessa on tiedostaa, että lintuharrastuskulttuuri voi olla todella erilainen. Positiivinen vahvistaminen voi olla täysin hepreaa, ja suuremman skaalan kasvattajan valjumpi tunneside kasvatteihin saattaa yllättää. Suomalainen lintukulttuuri on hyvin lemmikkipainotteinen, eikä meillä ole lintunäyttelyiden tuomaa kilpailuhenkisyyttä, joka joidenkin lajien kohdalla voi tehdä kaupankäynnistä vähintäänkin mielenkiintoista. Joissain maissa käsinkasvatus on lailla kiellettyä, mutta niissä lopuissa se voikin olla lemmikiksi (ei kasvatukseen/jalostukseen) lähtevän poikasen ainoa kasvatustapa. Ulkomailta lintua ostaessa tulee siis kiinnittää huomiota myös tähän asiaan, sillä jotkut kasvattajat saattavat käsinruokkia poikaset automaattisesti.

EU:n sisällä lintujen ostaminen on nykyään kohtuullisen helppoa. Säädökset muuttuvat ja päivittyvät kuitenkin aika ajoin, ja aina ennen maahantuontiprosessia tulee tarkistaa viranomaisilta viimeisimmät vaatimukset. Vastuullinen kasvattaja myy vain laillisia lintuja, ja auttaa kaupanteossa ja lupaprosessissa lähtömaassa.

Yhdistyksen sijoitusrinki

Vaikka ajoittain kyselyitä yhdistys aiheesta saakin, yhdistys ei itsessään myy lintuja runsaasti, ja esimerkiksi eläinmessuilla tai lintupäivillä esillä olevat linnut eivät ole myytävänä, vaan jäsenten omia lemmikkejä esiteltävänä. Sen sijaan yhdistyksellä pyörii sijoitusrinki. Sijoitusringin kautta kotia etsivät lähinnä suuret papukaijat, joilla saattaa olla jo elämää takanaan. Yleensä sijoitusringin piiriin tulevilla linnuilla on joitain haastavia ominaisuuksia, eivätkä ne välttämättä sovellu kokemattomalle tai ensimmäiseksi linnuksi.

Siniotsa-amatsoni

Yhdistyksen sijoitusringin piiriin tulevat linnut ovat yleensä suuria lintuja. Kuvassa siniotsa-amatsoni Kalle, joka kuului yhdistyksen sijoitusrinkiin. Kuva: Jarmo Tuutti

Tyypillisimpiä ongelmia

Lintupiireihin mahtuu monenlaista epärehellistä tai tietämätöntä myyjää, ja linnunostajan vaikeus on yrittää runsauden pulassa valita se järkevin paikka hankkia lintu.

Julkisilla netin ilmoituspalstoilla esiintyy tämän tästä kääntökoneella tehtyjä, huonolla suomella kirjoitettuja ilmoituksia myytävistä papukaijoista. Yleensä näissä mainitaan lintujen olevan rokotettuja, hyväkuntoisia, puhuvia ja ne ovat yleensä lajin normaaliin hintatasoon nähden erittäin edullisia. Suurimmassa osassa näistä tapauksista itse lintuja ei ole olemassakaan, vaan ostaja yritetään saada maksamaan esim. varaus- tai kuljetusmaksu, jonka jälkeen myyjä katoaa kuin tuhka tuuleen. Huijareita liikkuu eri palstoilla, nykyisin myös sosiaalisessa mediassa.

Kuten mitään muutakaan lemmikkiä, lintuakaan ei tulisi ostaa ensin sitä näkemättä paikanpäällä, ja tällöinkin pitää olla mahdollisuus perua kaupat, jos linnussa tai myyjässä ilmenee jotain vikaa.

Epärehellisiä myyjiä mahtuu myös Suomeen. Lintua saatetaan kaupata esimerkiksi kuuluvana harvinaisempaan lajiin tai väritykseen, jota se ei todellisuudessa edusta. Toisaalta myös päinvastaisia esimerkkejä on olemassa: lintu myydään yleisemmän lajin edustajana, jolloin se ei tarvitse lain silmissä niin paljoa papereita. Harvinaisen värimuunnoksen myymisessä voi kyse olla silkasta tietämättömyydestä ja väärintulkinnasta, mutta yhtälailla myös tahallisesta harhaanjohtamisesta.

Harvinaisemmista värimuunnoksista esimerkiksi neitokakaduilla tai undulaateilla saatetaan myös pyytää reilusti ylihintaa verrattuna siihen, mitä kyseistä värimuotoa edustava yksilö normaalisti maksaisi luotettavalta kasvattajalta. Ostajan kannattaa myös perehtyä kiinnostuksen kohteena olevan lintulajin yleiseen hintatasoon Suomessa, jotta ei maksa vahingossa perusteetonta ylihintaa. Myyjien kaupittelutaidot eivät välttämättä jää vääriin laji- tai värimääritelmiin. Epärehellinen myyjä voi kertoa linnusta mitä tahansa, mitä ostaja haluaa kuulla saadakseen linnun kaupaksi.

Ostajan kannattaa olla tarpeeksi perehtynyt lintuihin ja kyseiseen lajiin jo ennen yhteydenottoa myyjään. Moni myyjä ei ole välttämättä perehtynyt lemmikkilintujen pitoon ja hoitoon niin perusteellisesti kuin olisi toivottavaa. Esimerkiksi sairaan linnun ostamiselta voi välttyä, jos tunnistaa huonovointisen linnun merkit.

Rehellisen ja tietotaitoisen myyjän tunnistaa myös muista merkeistä, kuin pelkästään myytävän linnun kunnosta ja tiedoista. Myyjä osaa kertoa linnusta tarpeeksi, mutta on myös kiinnostunut kuulemaan sen tulevasta omistajasta ja kodista. Linnun myymisellä ei pitäisi olla koskaan niin kiire, että se myydään ensimmäiselle ostajaehdokkaalle mitään kyselemättä.

Nykyään yhä myös monet eläinkaupat myyvät lintuja. Eläinkaupasta lintua ostettaessa tulee olla erityisen tarkkana monesta syystä. Eläinkauppias ei välttämättä ole tietoinen viimeisimmästä ja parhaasta tiedosta lintujen hoidon suhteen, jolloin hän saattaa antaa myös ostajalle hyvin virheellisiä neuvoja ja hoito-ohjeita. Eläinkauppiaat eivät välttämättä ole tietoisia kaikista lajeista, värimuotojen tai sukupuolten tulkitsemisesta, sillä he eivät välttämättä ole erikoistuneet vain yhteen tai kahteen lajiin kuten monet vastuulliset kasvattajat ovat. Lintu voi olla myynnissä väärällä lajinimellä, väärän värisenä tai väärää sukupuolta edustavana, joko myyjän tietämättömyydestä johtuen, tai aikeena saada lintu väärien tietojen avulla paremmin kaupaksi. Valitettavan usein eläinkauppalintujen alkuperä on myös hämärän peitossa, ja niiden mukaan ei välttämättä saa laillisuuden kannalta välttämättömiä papereita. Alkuperän hämäryyteen liittyy myös lintukaupan eettisyys: voiko ostaja olla varma, että lintu on todella vastuulliselta kasvattajalta eläinkauppaan hankittu, vai poikastehtailijalta tai lintutorilta epämääräisistä olosuhteista. Lemmikkilinnut Kaijuli ry ei hyväksy isojen papukaijojen pitämistä hyllytavarana, sillä siellä niille ei voida tarjota riittäviä oloja. Ostajan kannattaa miettiä, haluaako tukea eläinkaupan toimintaa, joka pitää isoja lintuja hyllytavarana. Eläinkaupasta lintua ostaessa kannattaakin olla erityisen tarkkana lintujen alkuperästä, kunnosta sekä siitä, että CITES-todistuksen vaativat lajit saavat alkuperätodistuksen mukaansa samalla kerralla, kuin lintu ostetaan. Kaupallista toimijaa tukiessa ei koskaan osta vain sitä yhtä lintua, vaan ostollaan tukee koko toimintaa. On siis harkittava, haluaako ostaa epäeettisesti toimivasta liikkeestä sen yhden hyväksi todetun yksilön, jos sillä mahdollistaa epäasiallisen eläinliikkeen toiminnan tulevaisuudessa.

Pääasiassa lemmikkilintu kannattaa hankkia muualta kuin eläinkaupasta, jossa lintuja on alituiseen myynnissä. Eläinkaupassa varsinkin isommille linnuille on lähes mahdoton järjestää niiden hyvinvointiin vaadittavat olosuhteet. Pientenkin lintujen kanssa kannattaa olla tarkkana. Joskus vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole, mutta kannattaa silti pitää mielessä seuraavat asiat:

  • Epäeettisesti toimivan eläinkaupan toimintaa ei kannata tukea omalla asiakkuudellaan. Epäpätevässä liikkeessä lintujen olot, hoito ja/tai kohtelu ovat huonot, ja tämä altistaa linnut mm. stressille, pelolle ja sairauksille.
  • Milloin kauppias on viimeksi päivittänyt tietonsa linnuista? Jos kauppiaan osaaminen on edes 10 vuotta vanhentunutta, saattaa seurauksena olla vääränlaiset hoito-ohjeet tai kyseenalaisten/haitallisten tuotteiden mukaan tuputtaminen.
Undulaatit

Eläinkauppojakin on moneen lähtöön, ja ne myyvät varsinkin pieniä lintuja. Aina kauppiaan tietotaito ei ole viimeisimmällä tasolla. Ulkomailta pitkän matkan tulleet linnut voivat myös olla stressaantuneita ja jopa sairaita. Vastuullinen kauppias ei joko tilaa lintuja ollenkaan hyllyyn myyntiin, tai takaa myynnissä oleville linnuille erittäin moitteettomat elinolosuhteet ja neuvoo tulevaa omistajaa viimeisimmän tiedon mukaisesti.

Paperit ja laki

Papukaijat ja CITES

Lähes kaikki lemmikkilinnut kuuluvat CITES:n piiriin. CITES (Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) on kansainvälinen sopimus, jolla rajoitetaan uhanalaisten eläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa. Papukaijoista vain undulaatti, neitokakadu, ruusukaijanen ja kauluskaija eivät kuulu CITES:n pariin. Suoranokkaisista suurinosa ei kuulu CITES:n piiriin, mutta jos lintukauppaa aikoo käydä, kannattaa lajin status tarkistaa esimerkiksi osoitteesta checklist.cites.org.

CITES-sopimuksessa lajit on jaoteltu lajiliitteisiin. Tämän takia puhutaan esimerkiksi CITES-liitteen I tai II lajeista. EU:n lainsäädännössä tämä sopimus on toimeenpantu uhanalaisten lajien kauppaa säätelevällä lainsäädännöllä, jossa käytössä on liitteet A, B, C ja D. EU:n lainsäädäntö on CITES-säädöksiä tiukempi. Käytännössä papukaijojen kohdalla CITES I -lajit vastaavat EU-liitteen A lajeja, ja CITES II -lajit EU-liitteen B-lajeja. Joidenkin eläinten kohdalla esimerkiksi CITES II -laji voi kuulua EU-liite A:han, jolloin sen kaupassa noudatetaan tiukempia kriteereitä.

Suurin osa lemmikkinä pidettävistä papukaijalajeista kuuluu liitteeseen CITES II/B-luokkaan, ja nekin vaativat lain mukaan alkuperätodistuksen. Ilman alkuperätodistusta lintua on laitonta myydä ja ostaa.

CITES I/A-liitteen lajeilla käytävä kauppa on yhä säännöstellympää: CITES I/A-liitteen lajit vaativat myynti- sekä ostoilmoituksissa EU-lupanumeron, jonka myöntää Suomen Ympäristökeskus. Kyseisen lupanumeron tulee esiintyä myynti-ilmoituksen yhteydessä. I/A-liitteen lajit on oltava pysyvästi tunnistemerkittyjä, esimerkiksi umpirenkaalla tai sirulla.

CITES I -lajeista poikkeuksen muodostavat uudenseelanninviherkaija (Cyanoramphus novaezelandiae) ja huppuparatiisikaija (Psephotus dissimilis). Näitä saa myydä EU:n sisällä ilman lupaa, kunhan mukana tulee alkuperäistodistus ja lintu on merkitty umpirenkaalla.

Myös CITES:n pariin kuulumattomille lajeille tulisi saada alkuperätodistus sekä kauppakirja.

Harmaapapukaija

Harmaapapukaija siirtyi vastikään CITES II-luokasta korkeimpaan I-luokkaan. Nykyään sen myyminen vaatii EU-todistuksen numeron jo myynti-ilmoitukseen. Kuva: Jarmo Tuutti