Lajiesittely:

Neitokakadu

Neitokakadu (Nymphicus hollandicus), entiseltä nimeltään nymfipapukaija, on Australiasta kotoisin oleva laji. Sen luonnontyyppi on helppo tunnistaa harmaasta vartalosta, punertavasta poskilaikusta, pitkästä pyrstöstä ja sirosta töyhdöstä. Siitä on kuitenkin jalostettu myös monia muita värimuotoja. Neitokakadu voi elää noin 20–25-vuotiaaksi. Säyseä luonne ja kohtalaisen helposti toteutettavissa oleva ruokavalio tekevät lajista aloittelijaystävällisen. Neitokakadu onkin yksi maailman suosituimpia lemmikkilintulajeja.

Luonne:

Neitokakadu on hilpeä ja yleisesti hyväntuulinen lintu. Sen liikekieli on vikkelää ja aktiivista, mutta päivärytmiin mahtuu myös rauhallisempia hetkiä.

Laji on lempeä ja toimii aggressiivisesti lähinnä uhattuna tai pesäänsä puolustaessaan: jos neitokakadu puree, purema on todennäköisesti ansaittu.

Neitokakadu on erittäin sosiaalinen lintu, joka tarvitsee seurakseen lajitoverin tai useampia.

Hoito ja ravinto:

Neitokakadun vakituisen häkin tulee olla vähintään 0,85 neliömetriä paria kohden ja 0,10 neliötä lisää jokaista uutta lintua kohden. Laji on aktiivinen ja vaatii runsaasti lentoaikaa häkin ulkopuolella. Paras ratkaisu neitokakadulle olisikin niin suuri häkki, että pyrähtely tai lentely olisi mahdollista jatkuvasti.

Neitokakadun ruokavalion avainsana on monipuolisuus. Se koostuu laadukkaasta siemensekoituksesta, jonka ohessa tarjotaan monipuolisesti tuoreruokaa. Siemenet ovat luonnossa neitokakadun perusravintoa. Neitokakadu on maassa ruokaileva laji, joka on tottunut nokkimaan kaikenlaisia siemeniä. Laadukkaaseen siemensekoitukseen kannattaa panostaa, ja erilaisia sekoituksia voi myös sotkea keskenään monipulisuuden varmistamiseksi. Sopivaan seokseen kuuluu erityisesti kanariansiemeniä ja erilaisia hirssejä, pellavan- ja hampunsiemeniä sekä rapsia. Myös monet muut siemenet, kuten erilaiset ruohonsiemenet käyvät neitokakadulle. Auringonkukansiemeniäkin voi antaa, mutta ne eivät saisi olla pääosassa, sillä ne sisältävät rasvaa.

Siementen lisäksi neitokakadulle tulee tarjota vihanneksia, kasviksia, ituja ja ruohoja. Kasviksista sopivia ovat esimerkiksi porkkana, peruna, paprika, chili, parsakaali ja maissi. Erityisesti tummat lehtevät kasvikset (salaatit, pavut, herneet, pinaatti, yrtit) ovat terveellistä ja yleensä hyvin maistuvaa ravintoa. Myös hedelmiä voi tarjota rajoitetusti, ja niiden kohdalla neitokakadut tuntuvat suosivan mietoja vaihtoehtoja kuten omenaa tai päärynää. Siemen- ja tuoreruoan lisäksi laji tarvitsee ajoittain proteiinilisää kuten keitettyä kananmunaa tai voimaruokapateesta löytyvää gammarusta, katkarapuja ja jauhomatoja.

Neitokakadu ruokailee yleensä aamulla ja illalla parven kanssa yhtä aikaa, mutta syö myös päivän mittaan vähän väliä. Näin ollen ravintoa pitää olla jatkuvasti tarjolla.

Neitokakadut nauttivat virikkeistä, joita voi tuhota nokalla. Lelujen sisään voi myös piilottaa herkkuja, jolloin neitokakadut saavat niiden etsimistä hyvää luonnollista aktiviteettia.

Erityispiirteet:

Harmaa neito­kakadu­koiras.
Kuva: Ida-Emilia Kaukonen.

Neitokakadu on taipuvainen nirsouteen. Nuoren linnun ruokavalion monipuolisuuden laiminlyönti johtaa helposti tuoreravinnon karsastamiseen. Omistajan on sinnikkäästi tarjoiltava erilaisia tuoreruokia neitokakadulle, että se pysyy terveenä. Pelkkä siemen- tai pellettiravinto ei ole neitokakadulle hyväksi, ja puutteet ruoan laadussa voivat näkyä vasta pidemmän ajan kuluttua erilaisina puutostiloina ja sairauksina.

Koska laji on säyseä ja anteeksiantavainen, näkyvät myös käsittely- ja koulutusvirheidenkin tulokset monesti vähän viiveellä. Siksi maine “helppona” lajina ei saa johtaa hutiloimiseen tai linnun aliarvioimiseen. Neitokakadua ei saa esimerkiksi ottaa kiinni väkisin kuin hätätapauksessa, ja sen koulutuksessa tulee käyttää positiivisen vahvistamisen menetelmiä eli toivotun käyttäytymisen palkitsemista.

Neitokakadu lisääntyy verrattain helposti. Laji on altis krooniselle munimiselle, joka ennen pitkää voi olla naaraalle hengenvaarallista. Mikäli aikomusta tavoitteelliselle pesittämiselle tai kasvattamiselle ei ole, kannattaa perehtyä hormonaalisuuden ehkäisemiseen. Eläinkauppoihin tukuista tulevat linnut saattavat olla samasta poikueesta: jos ei ole varma erisukuisuudesta, ei samasta paikasta ostetun naaraan ja koiraan saa antaa pesiä. Lisäksi kahta lutinoväritteistä neitokakadua ei saa pesittää keskenään.

Neitokakadu ei kuulu CITES-piiriin, eli ei tarvitse virallisia papereita, mutta kauppakirja tai jonkinlainen syntymätodistus on aina suositeltavaa pyytää kasvattajalta.