Lajiesittely:

Seeprapeippo

Seeprapeipot (Taeniopygia guttata) ovat yleisin keski-Australialainen loistopeippolaji ja ne levittäytyvätkin tehokkaasti koko mantereen laajuudelta vältellen ainoastaan etelän kylmänkosteaa ilmanalaa sekä aivan pohjoisimpia trooppisia alueita. Seeprapeippoja tavataan myös kotoperäisenä Indonesiassa sekä Itä-Timorissa. Kooltaan linnut ovat n.12cm pitkiä ja elinikä 6-10 vuotta. Vanhimman tunnetun seeprapeipon tiedetään eläneen aina 14.5 ikävuoteen asti.

Luonne:

Seeprapeippo
Kuva: Maria Böhm

Seuralliset ja touhukkaat seeprapeipot tarjoavat harrastajalle alati mielenkiintoista seurailtavaa. Sosiaalisen luontonsa puolesta tulisi niillä aina olla lajitovereita ympärillään sillä luonnossakin nämä pienet siivekkäät elelevät osana suurempaa parvea. Seeprapeipot eivät varsinaisesti ole käsiteltäviä lintuja pienen kokonsa ja nopealiikkeisyytensä puolesta, mutta suloinen ulkomuoto yhdistettynä puuhakkaan olemukseen ja jännittäviin sirkutuksiin on tuonut seeprapeipoille paikan suosituimpien lemmikkilintujen joukossa.

Hoito ja ravinto:

Seeprapeipon vakiasumuksen pohjapinta-alan tulisi olla vähintään 0,31 neliömetriä ja 0,03 neliötä lisää per lintu. Lintuja ei tulisi koskaan pitää yksin, mutta useampi koiras samassa häkissä on kahnausaltis yhdistelmä. Suotavaa onkin hankkia yksi koiras ja yksi tai useampi naaras.

Lajin ruokavalio koostuu pääosin erilaisista siemenistä sekä tuoreista kasviksista. Monipuolisen siemensekoituksen tulisi olla linnuilla aina saatavilla ja päivittäin tulisi tarjoilla tuoreita vihanneksia ja kasviksia perusruoan lisänä. Ruoansulatushiekkaa tulisi olla myös aina näiden pienten suoranokkien ulottuvilla, sillä niillä ei ole koukkunokkaisten tovereidensa tavoin mahdollisuutta jauhaa ruokaansa nokallansa, vaan käyttävät hiekkaa apuna syöden sitä hienontaakseen ateriansa mahassansa.

Siemen- ja tuoreruoan lisäksi laji tarvitsee ajoittain hieman rikastusta ruokavalioonsa esim. erilaisten voimaruokien muodossa. Ravinnerikkaita ruokia tulisi tarjoilla eritoten sulkasatojen tai pesinnän yhteydessä.

Erityispiirteet:

Persoonallinen, koomisen tööttäävä ääni, jonka ansiosta lajia kutsutaankin leikkimielisesti harrastajien kesken “Töötiksi”.