Tervetuloa, Vieras
Käyttäjätunnus: Salasana: Muista minut
  • Sivu:
  • 1

AIHE: Omistautuva isä-undu

Omistautuva isä-undu 3 vuotta 3 kuukautta sitten #203

  • Mustikka
  • Mustikka hahmo Kirjoittaja
  • Poissa
  • New Member
  • New Member
  • Viestejä: 2
  • Vastaanotettu kiitos 0
Undulaattiparveemme on kuoriutunut kaksi eloisaa pikkutipua ja pesiminen on sujunut tähän asti hyvin. Äiti ja isä ovat hoitaneet poikasia mallikkaasti, vuorotellen. Nyt kun poikaset ovat reilun kolmen viikon ikäisiä, on tapahtunut outo käänne. Isä on ominut ruokkimisen ja hoivaamisen itselleen, ja on suorastaan agressiivinen äitiä kohtaan. Se ei anna sen mennä pesäkopan lähellekään ja omii jopa ruokapaikkoja itselleen. Välillä kina äityy tosi pahaksi ja isä painaa äidin häkin pohjalle, ja naaras huutaa tuskissaan.
Isä ruokkii kyllä poikasia mallikkaasti ja jopa yli-innokkaasti.
Äiti pujahtaa koppaan sisään (silloin kun isän silmä välttää) ja isä ruokkii poikasia vain suuaukosta. Onko mahdollista, että äidillä on mielessä uusi muniminen tai poikasten ulosviskaaminen, vai mistä isän huoli johtuu?
Kuoriutuneita poikasia tuli kaikkiaan kolme kuudesta munasta, mutta pääsiäisenä kolmikon kuopus löytyi kuolleena pesästä. Voisiko tästä johtua isän agressiivisuus äitiä kohtaan? Eli kenet pitäisi nyt eristää ja kuinka pitkäksi aikaa? Pesintä on vanhemmille ensimmäinen ja molemmat ovat yli kaksivuotiaita.
Parvessa on myös yksi tyttö "kolmantena pyöränä" ja aiheutti pesinnän aluksi levottomuutta isässä. Yritimme eristää "tätilinnun" omaan häkkiin, mutta siitä syntyi kaikkien taholta niin kova mekkala, että laitoimme ne kuitenkin samaan häkkiin (joka on laskujemme mukaan normien mukaisen kokoinen). Nykyään täti saa olla rauhassa ja lähinnä katselee ihmeissään pariskunnan riitelyä.
Onko jollain kokemusta mitä pitäisi tehdä ja mikä vaihe nyt on meneillään?

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Omistautuva isä-undu 3 vuotta 3 kuukautta sitten #205

  • Pirjo
  • Pirjo hahmo
  • Poissa
  • Senior Member
  • Senior Member
  • Viestejä: 74
  • Vastaanotettu kiitos 8
Meillä kävi samalla tavalla undulaattien kanssa sillä erotuksella että naaras omi poikaset, se pesi yhteensä kolmesti aina eri uroksen kanssa ja joka kerta sama juttu. Poikasia oli maksimissaan kolme, niiden määrää rajoitettiin etteivät vanhemmat rasitu liikaa, mietinkin että pienen poikueen ruokkimiseen riittää yhdenkin vanhemman panos. Syytä tähän en osaa sanoa, poikasten kasvaessa uroksenkin apu taas kelpasi, se sai tarjoilla ruokaa vaimolleen joka puolestaan ruokki poikaset. Häkin ovea voisi pitää auki jotta naaras pääsisi karkuun jos urokselle tulee mieleen rusikoida sitä ja tätilinnun laittaisin eri häkkiin viimeistään siinä vaiheessa kun poikaset tulevat pesästä ulos, huudosta viis. Uuden pesinnän välttämiseksi myös pönttö pois heti kun poikaset lähtevät pesästä, vanhemmat eivät lemmenhuumassaan välttämättä muista ruokkia vielä toistaitoisia jälkeläisiään ja ne saattavat kuolla nälkään, samoin tätilintu saattaa rusikoida ne hengiltä. Mukavaa sakkia nämä.
Näyttääkö naaras tai poikaset olevan kunnossa? Näin undulaattien käyttäytyvän joskus oudosti jos puoliso meni huonoon kuntoon, alfanaaras vaihtoi muitta mutkitta heikkenevän vanhan puolisonsa uuteen ja myöhemmin alfanaaraan poika ylisuojeli kuolevaa puolisoaan niin aggressiivisesti että ne piti laittaa eri häkkiin muiden kanssa jotta uros sai saattohoitaa vaimonsa rauhassa. Muun parven kohdalla moisia draamoja ei nähty.
Ensiapuna tarjoaisin lisää tilaa ja seuraisin miten käy, eipä siinä paljon muuta voi mutta onnea joka tapauksessa sinulle ja lintuperheellesi

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Omistautuva isä-undu 3 vuotta 3 kuukautta sitten #206

  • Mustikka
  • Mustikka hahmo Kirjoittaja
  • Poissa
  • New Member
  • New Member
  • Viestejä: 2
  • Vastaanotettu kiitos 0
Kiitos Pirjolle kokemuksistasi. Teimme nyt niin, että eristimme äidin omaan häkkiin, jossa on oma tyhjä pesäkoppa. Saa purettua mahdollista munimishaluaan siellä. Epäilimme, että sillä on lisämuniminen vielä mielessä ja hormonit sekaisin. Ratkaisi auttoi ainakin siten, että nyt on välirauha häkeissä ja isäkään ei ole niin stressaantunut, kun ei tarvitse koko ajan vahtia pesää. Isä saa keskittyä poikasten ruokkimiseen ja antaa tätilinnun olla kaverinaan. Ja ihan kuin eristetty äitikin olisi helpottunut tilanteesta eikä oleminen ole jatkuvaa jahtaamista. Se kun ei ollut mitään normaalia undulaattinahistelua. Häkit ovat vierekkäin ja pystyvät kommunikoimaan keskenään.
Seuraava vaihe tosiaan on se, kun poikaset lähtevät ulos, niin ehkä jätämme isän niiden kanssa keskenään ja laitamme äidin ja tätilinnun omaan häkkiinsä (ovat tulleet meille parivaljakkona ja ovat aina olleet tiivis pari).
Häkin ovi on perinteisesti ollut paljon auki, eli ovat päässeet paljon lentelemään, mutta nyt kun on tämmöinen poikkeustila, niin pidämme toistaiseksi molemmat kiinni. Seuraillaan tilannetta. Pääasia on että on joku, joka huolehtii poikasista tunnollisesti.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

  • Sivu:
  • 1
Sivu luotiin ajassa: 0.127 sekuntia