AIHE:

Hei, voisiko kukaan kertoa jos hankin koiraan ja Naaran naurukyyhkyjä miten niiden poikasten laita, hehän pesivät elämän aikana paljon. Mihin voisi viedä poikasia? Onko mitään järkevää ratkaisua tilanteeseen??

Erinomainen pohdinta! Naurukyyhkyt ovat valitettavasti kuin lintumaailman kanit, ja saattavat lisääntyä mielin määrin. Ensisijassa jo ennen lintujen hankkimista kannattaa perehtyä, kuinka pitää lintuja ilman että niitä pesittää. Linnuilla ei ole kiima-aikaa, vaan hormonitoimintaa säätelee ympäristö, esim. valo, lämpötila, ravinto, sosiaaliset kontaktit sekä suurimpana pesimäpaikkojen ja -materiaalien saanti.

Hormonaalisuus on yleensä kierre, jota voi olla hankala pysäyttää. Varsinkin helposti lisääntyvillä lajeilla kuten juuri naurukyyhkyillä (ja seeprapeipoilla, neitokakaduilla, undulaateilla ja ruusukaijasilla) se voi johtaa jatkuvaan pesimävimmaan, koska vankeudessa olot ovat aina otoilliset pesimiseen, vaikka luonnossa pesimäkausi olisi vain osan vuodesta. Tämä voi johtaa siihen, että pahimmillaan linnut pukkaavat ulos poikasia jatkuvasti, mikä tietenkin kuluttaa ja stressaa lintuja paljon, mutta on ongelma myös omistajalle, jonka pitäisi keksiä sijotuspaikka poikasille. Kotiin jättäminen ei ole hyvä ykkössuunnitelma, sillä osa lintuvanhemmista voi alkaa todella aggressiivisiksi omaa jälkikasvuaan kohtaan.

Kaikken järkevin ratkaisu olisi hankkia kaksi varmaa koirasta, esim. veljekset, jotka tulevat toimeen keskenään. Ilman naaraita ne hyvin todennäköisesti tulevat toimeen myös aikuisina. Koiraatkin voivat stressaantua hormonaalisina, jos niillä on tarjolla pesäpaikkoja ja -tarvikkeita, jolloin kiistoja voi tulla. Naaraspari on myös OK, mutta niilläkin hormoneiden nouseminen kannattaa estää ja ehkäistä, koska vaikka poikasia ei voi tulla, naaraat voivat munia itsensä uuvuksiin. Sisarusparia hankkiessa kannattaa linnut kuitenkin DNA-testata ensin, jotta ei tule vahingossa hankkineeksi siskoa ja veljeä, joiden pesimään pääseminen edes vahingossa voi olla haitallista.

Oli kokoonpano mikä tahansa, kannattaa pyrkiä tarkoituksella miettimään lintujen olot niin, että niillä ei ole pesäpaikkoja (eli koreja tai isoja ruoka-/juomakuppeja, joihin ne pääsevät kökkimään) tai pesämateriaalia (heinää, korsia, risuja tai vastaavia).

Kannattaa myös pohtia, antaako lintujen saada poikasia, vaikka ne innostuisivatkin pesimään. Jos lintuja haluaa tarkoituksella kasvattaa, tulisi olla kasvatussuunnitelma ja hankkia vanhemmat linjoista, jotka sopivat toisilleen. Vahinkopoikasia en antaisi syntyä lainkaan, koska tällaisissa tapauksissa vanhempien taustat eivät yleensä ole tiedossa, ja ongelmamuninta ja liiallinen hormonaalisuus voi olla myös perinnöllistä: ongelmamunijoiden omat jälkeläisetkin ovat todennäköisesti ongelmamunijoita.

Vahinkopoikaset voi ehkäistä munat keittämällä, merkkaamalla lyijykynällä ja antamalla jäähtyä takaisin huoneenlämpöön, ja palauttamalla linnuille haudottavaksi. On tarkkailtava, ettei munia tule lisää, sen takia kynämerkkaus. Linnut sitten ajan mittaan kyllästyvät hautomiseen. Jos munat ottaa vain pois, naaras yleensä pyrkii paikkaamaan puuttuvien munien määrän munimalla lisää ja lisää uusia. Kyyhkyille voi ostaa myös muovimunia, joilla aidot voi korvata.

Yksinkertaisin ratkaisu on ottaa munat pois. En ole tajunnutkaan tuota yllämainittua tapaa, mikä ehkäisisi lintujen pesimisviettiä, pitäisi varmaan kokeilla ja suosittelen kokeilemaan! Mulla naurukyyhkyt tekee melkein kuukausittain yhden munan, jota sitten innoissaan hautovat, mutta naaraslinnulla on tapa kyyhöttää pesässä "huvikseen" (todennäköisesti otti suojatavaksi silloin, kun naurukyyhkyjä oli useampi ja koiraslinnut hätyyttelivät koko ajan -> sai olla rauhassa pesäkulhossa). Tän takia oon antanut ns. pesäkulhon (avonainen, kovamuovinen astia) olla häkissä, että naaraslintu voisi olla siellä rauhassa.

Mun naurukyyhkyt ovat saaneet tehdä 3 poikasta, mutta viimeisen poikasen jälkeen munien rakenne on muuttunut ja ne ovat sellaisia "vesimunia", joista ei ole mitään lähtenyt kehittymään, vaikka oonkin välillä niitä jättänyt pesään ajatuksella että jos nyt välttämättä haluavat, niin pesiköön sitten, mutta nyt mä säännöllisesti otan ne pois + ohjeistan vanhempia ottamaan niitä pois. Mutta tosiaan, tuota munien keittämiskikkaa/tekomunia voisi kokeilla, jos se sitten hillitsisi sitä käyttäytymistä. Ja taitaahan se niinkin mennä, että jatkuva lisääntymishormonituotanto varmasti stressaa.

+ Todellakaan ei kannata jättää mahdollisia poikasia kotiin, ainakaan samaan häkkiin vanhempien kanssa. Mulla oli n. vuoden viimeinen poikanen yhdessä vanhempien kanssa, tuli hyvin juttuun koiraslinnun kanssa (poikanen oli myös koiras), mutta ne sitten yhdessä kiusasivat naaraslintua niin pahasti, että naaraslinnulla oli pitkään kalju pää ja niska. Tilanne rauhoittui heti, kun poikanen lähti uuteen kotiin ja tämmöistä aggressiivista nokkimiskäytöstä tapahtuu nykyään huomattavasti harvemmin. Että jos poikasia tulee, niin mahd. pian myyntiin kuhan ovat tarpeeksi vanhoja, mutta näiden myyminen voi olla hankalaakin (molemmilla kerroilla kun myin poikasia, ostajaehdokkaita oli todella vähän, tottakai tämä riippuu omasta sijainnista. Pohjois-Suomessa ei vaikuta olevan kovaa kysyntää.) Eläinkaupat ei ainakaan pienemmillä paikkakunnilla ota vastaan. Että jos päättää antaa lintujen hautoa, niin suosittelen etsimään jo hautomisvaiheessa kiinnostuneita ottajia.