AIHE:

Jatketaanpas nyt Kiden tarinaa tänne uudelleki foorumille. Kiden alkutaipaleesta voi lukea lukutilassa olevalta vanhalta Kaijulin foorumilta.

Kide on siis ollut meillä heinäkuusta lähtien, ihka ensimmäinen lintuni. Kesyyntyminen ja temppujen opettelu sujuu kuin unelma. Helmikuun tienoilla Kide on saamassa kaverin, toisen neitokakadunaaraan.

Pistetäänpäs syöpöttelypainotteinen kuvapostaus tulemaan näin lähestyvän joulun kunniaksi:


Tuoreruokaopettelua jatketaan kaupasta löytyvillä tuoreilla näin talviaikaan. Testiin pääsivät sinimailasen ja apilan idut. Maistuivat!


Koska neitsikoilla on suuri kalkin tarve, päätin kokeilla tarjota keitettyjä ja rouhittuja luomukananmunan kuoria. Neiti tykkää näidenkin rouskuttelusta.


Tarjottiin tirpalle joulunajan kunniaksi oma kauralyhde. Voi että se on ihana pehko repiä ja pilkkoa ja kiipeillä, ja ehkä vähän välissä maistaakin.


Sain viimeinkin tarkempaa kuvaa kunnollisessa valossa Kiden silmän väristä. Olin jo aikaisemmin puhunut siitä, että olin näkevinäni Kiden iiriksessä sinertävän harmaaseen taittavaa sävyä, mutta en saanut kaapattua sitä kameralle. Sitä on melko hankalaa erottaa livenäkin heikommassa valossa. Tähän havainto tallentui hyvin!


Loppuun vielä videomateriaalia Kiden temppuharjoittelun jatkumisesta, "Siivet!":
Nyt on siis hallussa jo matkahäkkiin meno pyynnöstä, renkaan läpi meno, "tassun" antaminen, ympäri pyöriminen, sekä siipien levittäminen. Nyt kun on saatu hassutella siirrytään käytännön opetteluun; tutustumme kynsisaksiin ja valjaisiin kaikessa rauhassa. Kide osaa pistää jo päänsä vajaiden lenkistä, ja leikkii mielellään kynsisaksien kanssa. Saksia opetellaan varmuuden varalle - ensisijaisesti kynnet pyritään pitämään lyhyenä luonnollisilla orsivalinnoilla.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Jee, kiva kuulla Kiden kuulumisia uudellakin foorumilla! Sen kuulumisia on aina niin mukava kuulla ja nähdä kuvissa, kun teillä menee kaikki niin ihanasti! Kuinka opetit siipien levittämisen? Capture-tekniikalla (mikähän se onkaan suomeksi... < )?

Kiitos kommentista Lintunen! On aina mukavaa kuulla, että joku seurailee mielellään näitä foorumihöpinöitä. Siipienlevitystempun opetin Kidelle yksinkertaisesti vain palkitsemalla silloin, kun tirppa levitti siipiään. Tämä tarkoitti käytännössä yhden viikonlopun aikaista kyttäämistä ja naksuttimen kanssa kulkemista. Myöhemmin yhdistin sanan ja käsimerkin temppun vihjeiksi. Kide nauttii siipien levittelystä joten temppu oli siinä mielessä hyvin helppo opettaa.Tässä vähän esimerkkiä siitä, mistä siipitempun opettaminen tuli mieleen. Kidehän näytti osaavan sen jo ennen opetteluakaan. Nyt kun Kide on huomannut on tämä on palkittavaa käyttäytymistä, se on vähän oppinut "kerjäämään" sen avulla.. Muun muassa jos rapsutuksia pyydetään, enkä satu huomaamaan, niin levitetään siivet ja odotetaan pää kallellaan.

Odottelinkin jo että teistä kuuluisi jotain. Mukavaa kun Kide saa kaverin, onko sekin poikanen vai jo aikuinen tyttö? Kide näyttää tosi hyvältä, pimeä vuodenaika ei ole käynyt voimille niinkuin se joskus tekee, lisäpiristystä tuo vielä uusi kaveri.
En tiennytkään että ituja saa "valmiina", olen surkea idättäjä, ne vain eivät onnistu. Pitää käydä jossakin isommassa marketissa kuin normaalisti käyn niin saan tuliaisia omillekin tirpoille, mandariinit ovat meillä nyt kova sana mutta kyllä varmasti idutkin menevät, ellei muuten niin keittiön pöydältä "pihistettynä", siitä menevät vaikka rautanaulat.
Kiva kuulla teistä ja opinnoistanne, kaverin tultua voi tulla pieni takapakki mutta aika jännittävää nähdä missä määrin uusi lintu ottaa Kidestä mallia omiin opintoihinsa, pienet paimenkoirat oppivat koulutuskentän laidalla paremmin kuin kentällä, saa nähdä oppiiko lintu kuunteluoppilaan ominaisuudessa.

Voi että minkä harmin iski... Tänään sattui tirpan ensimmäinen haaveri. En ole edes täysin varma miten se pääsi tapahtumaan: Kide lenteli olkkarissa vapaana normaalisti. Se laskeutui hetkeksi häkkinsä päälle istumaan, ja pyrähti lentoon - mutta siinä samassa kuului myös pieni kivusta viestivä, matala ja lyhyt rääkäisy. Kide lensi katonrajassa olevalle narulleen ja minä hyppäsin katsomaan mitä oli tapahtunut. Tirppa piti oikeaa jalkaansa ylhäällä.

Kide lähti liikkeelle häkkinsä katon reunalta, jossa ei pitäisi olla mitään vaarallista. Kun tutkin paikkaa tarkemmin, en keksi muuta kuin tuon yläluukkua kiinni pitävän pyöreän lätkän: ehkä varvas olisi voinut sujahtaa sen väliin, ja lentoon lähtiessä venähtää/vääntyä?

Kun oikein tarkkaan katsoo, siinä voisi olla varpaan mentävä kolo... Lisäksi lätkä oli juuri noin hieman "koholla". Haaverin jälkeen painoin sen aivan alas asti.

Huolestuttaa toden teolla, ettei vain varvas olisi murtunut. Tutkin jalan käyttöä koko päivän: Kide käyttää jalkaansa todella normaalisti. Alun aristeun jälkeen se alkoi pian kävellä sillä, varata painoa, kiipeillä, pomppia... Se pystyy puristamaan varpaat sormen/orren ympärille, kiipeilemään pinnoissa, ja ojentaa oikean jalkansa aina edellä kun on astumassa johonkin.

Mutta levossa tirppa ei varaa jalalle lähes ollenkaan painoa, vaan pitää sitä mieluummin ylhäällä. Päivän aikana oikean jalan pidempään etuvarpaaseen alkoi kehittyä myös mielestäni jonkinlaista viivamaista mustelmaa. Myös varpaan pää näyttää tummemmalta.

Jalan "lepoarkuutta":

Mustelma varpaan sisäsyrjällä? Muu asento näyttää myös kielivän, ettei jalalla ole paljoa painoa, vaikka pitääkin molemmat jalat maassa.

Alla vielä videota, miten Kide käyttää jalkaansa touhuillessaan. Voiko oikea jalka olla murtunut kun lintu käyttää sitä noinkin hyvin? Kuinka toimia - seuratako tilannetta päivän, pari, vai mahdollisimman pian eläinlääkärille röntgeniin?

Harmillinen tilanne! Jalan käyttö kielii hyvää, mutta tietenkään arastelu ei. Valitettavasti linnut ovat mestareita saamaan jalkansa, varpaansa ja kyntensä jumiin mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, ja täysin turvalliseksikin kuviteltu paikka saattaa yllättää vaarallisuudellaan. Älä siis soimaa itseäsi, kaikkea ei vain voi huomata!

Itse olisin jonkin verran huolissani jalasta, sillä jos on käynyt kuten epäilit (ja itsekin epäilen), että linnun varvas (tai kynsi) on jäänyt kiinni johonkin ja se on venähtänyt linnun lähtiessä lentoon, ei kyseessä ole välttämättä vain pelkkä varvas. Sopeutuvaisina otuksina jopa yhden varpaan menetys ei ole papukaijalle katastrofi, mutta itseäni huolettaisi, jos vamma ei olekaan vain varpaassa, vaan jossain korkeammalla.

Jalan käyttö kuitenkin viittaisi, että lintu ei ole kovin kipuinen, mikä on hyvä asia ja toivottavasti kertoo myös, että vamma ei ole kovin suuri tai vakava! Lintu käyttää jalkaa liikkuessaan todella normaalin näköisesti, ja kokee liikkumisen kannattavana vaikka jalkaa vähän jomottaisikin. Levossa kuitenkin antaa jalan nousta, koska liikkumatta yhdelläkin pärjää. Mikäli linnulla olisi todella kipeä jalka, se luultavasti nilkuttaisi tai passivoituisi tai muuten välttäisi jalan käyttämistä viimeiseen saakka.

Kuten FB:ssä kirjoitit, maanantaina olisi mahdollisuus mennä röntgeniin, jos sillon vielä aristaa, ja mielestäni se on hyvä aikamääre! Haaverista on kuitenkin sen verran vähän aikaa, ja nyt jo lintu liikkuu noin reippaasti! Maanantaihin mennessä kyllä näkee, onko sen vointi paranemassa vai pysynyt samana (toivottavasti ei sentään huonone).

Voimia pikkuiselle, ja henkisiä voimia omistajille myöskin, toivottavasti tämäkin haaveri jää piakkoin menneisyyteen!

Harmin paikka! Varvas näyttäisi olevan malliltaan samanlainen kuin toisen jalan vastaava eli turvotusta ei vaikuta olevan mutta voin kuvitella ettei tuollainen mustelma tunnu kivalta. Varvas kiertyy orren ympäri mutta Kide säästelee sitä ihan selvästi.
Mielestäni jalan näkyvässä osassa ei ole murtumia mutta tämä on taas vaan minun mutua eli seuraa jalkojen symmetriaa ja linnun käytöstä silloin kun se on sitä mieltä ettei kukaan näe sitä, silloin se saattaa avoimemmin näyttää mitä mieltä se itse on tilanteesta.
Jos Kide hypistelee varvasta ei kannata huolestua, mustelma on iso ja parantuessaan se kutiaa mutta jos se järsii jalkaansa enemmän näkyvältä osalta tai muualta ja ehkä vähän riitelee sille niin sitten siellä häiritsee jokin. Jos tilanne olisi paha Kide ei tosiaan seurustelisi kanssanne, villieläin ei hakeudu seuraan sairaana vaan vetäytyisi häkin perimmäiseen nurkkaan nököttämään
Kidellä on vielä käytössään se paras lääke, siis nuoruus ja se oppii katsomaan lentoon lähtiessään että varpaat ovat vapaana ja irroittamaan itse itsensä esim maton hapsuista tai ikkunaverhoista jos niistä jotain punoutuu varpaisiin.
En uskoisi sitä ellen olisi itse todistanut tämmöistä Houdini- suoritusta, kirjoitan siitä joskus toisen otsikon alle.

Kiitos vielä nopeista vastailuistanne silloin, kun olin tirpasta huolissani. Nyt voin ilokseni kirjoittaa, että Kide parantui haaveristaan täysin ennalleen eikä jalka ole laisinkaan kipeä eikä arka. Jopa mustelma on tähän mennessä kadonnut kokonaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Opin tästä ainakin sen, että lintujen kanssa saa ihan todella olla tarkkana. Teen parhaani ympäristön turvalliseksi tekemisessä niin pitkälle kuin mahdollista ja pidän silmät auki.

PirjoG, unohdin vahingossa vastata viimekertaiseen viestiisi, kun olin niin tohkeissani varvasäksidentin kanssa! Niinpä vähän lisätietoa: Kide saa kaverikseen toisen naaraspoikasen noin helmikuun lopun / maaliskuun alun tienoilla, kun pikkuinen on luovutusikäinen. Poikanen olisi tulossa Elina Myllykankaan tämänhetkisestä poikueesta (emoina Möökö ja Havu) jos vain poikueeseen sattuu naarasyksilö. Pidetään peukkuja! Neljä tervettä pikkuruista siellä pesässsä jo kasvaa. Kasvattaja on kertoillut pikkuisista enemmän omassa blogissaan: korpilintu.blogspot.fi/2016/12/d-poikue-rengastettu.html

Minua jo jännittääkin, miten Kide vastaanottaa uuden tulokkaan! Mitä mieltä olette, pitäisikö pistää väliseinä häkkiin, vai laittaa reippaasti tirpylät vain suoraan samaan häkkiin? Mitä muita esivalmisteluja kannattaisi tehdä? Ainakin lisäkuppeja on tulossa, sekä suunnitelmissa suurempi häkinsiivous ja järjestyksenvaihto ennen uuden tulokkaan saapumista.

Ja mitä kaupan ituihin tulee, minustakin ovat oikein käteviä näin talvisaikaan. Näitä tosiaan löytyy ainakin ihan perus cittareista ja prismoista. Kesällä on helppo kasvattaa ituja ja versoja itse kun valo ja lämpö on kohdillaan, mutta herneenidut minulla nyykähtivät näin talvella, kun ei ollut tarpeeksi valoa. Pitäisi hankkia sellainen kasvilamppu, että saisi ituihin kotikonstein hieman vihreyttä.

Laitetaas lisää kuvia Kiden arjesta. Tein vähän ennen varvasturmaa Kiden häkille suuremman siivousoperaation. Tyhjensin häkin kokonaan kaikista orsista, leluista ja pohjamateriaaleista, puunasin kuumalla vedellä itse häkin ja kaikki sen sisällöt, sekä vaihdoin pellavakuivikkeen kokonaan uuteen (tähän asti se on kestänyt ihan hyvänä viikottaisella siivouksella ja pienillä pellavalisäyksillä). Vaihtelin aavistuksen perusorsien asentoja ja laitoin pari uutta lelua. Vaikkei ehkä uskoisi, operaatiossa kesti likimain kolme ja puoli tuntia. Kide hääräsi koko ajan mukana ja testasi uudet orsiasennot jo kiinnitysvaiheessa. Järjestys on tuntunut olevan oikein mieluinen.

Laitoin leluja ja orsia myös vähän alemmas ja ähän mennessä ne ovat olleet kovassa käytössä! Ajattelin aina, että linnut viihtyisivät poikkeuksetta enemmän yläilmoissa, mutta Kide hyödyntää kyllä reippaasti häkin joka kolkan, kunhan siihen on annettu mahdollisuus.

Joulunpäivät vietimme reissaten perheeni luokse. Kide tuntuu ottavan matkustamisen todella rennosti. Se osaa mennä matkahäkkiin itse ja vapaaehtoisesti pikkupalkkion perässä, ja käy autoon päästyään sukimaan tai syömään. Välistä kuuluu silloin tällöin tyytyväisen kuuloista "jupisevaa" sirkutusta. Parituntisen automatka tirppa ottaa ainakin tosi hyvin. Ei räpistelyä, ei edestakaisin hääräämistä, vaan reuhallista olemista ja katselua.

Perillä Kide pääsi hieman suurempaan oleiluhäkkiin kuin pelkkä matkis. Tilasin Ameriikan Eläintarvikkeelta 200€ häkin, joka oli mielestäni kokoonsa nähden hyvin edullinen: secure.vilkasgroup.com/epages/ameriikane...4102101/Products/058 Kaikki kävi niin mukavasti. Muistin joskus nähneeni häkin, mutta olin kadottanut sen verkkokaupan enkä löytänyt enää mistään - vaan eikös Kaijulin fb sivuilta saatu apu tähänkin. :D Joku muisti kaupan ja linkkasi sen minulle. Verkkokaupan pitäjä oli myös ystävällinen ja pisti häkin pyynnöstäni nopeasti postin kuljetettavaksi, jotta häkki ehtisi joulun reissuihin. Tilasin häkin 19. päivä, se lähti postiin 20. päivä ja oli perillä 22. päivä. Olen häkkiin oikein tyytyväinen.

Tosiaan, kuvaustekstistä huolimatta vedettäviä pohjalaatikoita ei ole, mutta siivous käy ihan hyvin suuren etuluukun kautta. Häkki ei ole valtavan tukeva (verrattuna jämäkkään kotihäkki Montanaan) mutta se on hyvin kevyt ja helppo kasata ja purkaa, mikä on vierailupaikassa loistojuttu!

Mukana tuli harjanvarsiorsia kuten tehdastekoisissa häkeissä yleensä. Hieman ikävää tässä on se, että häkki tuntuu olettavan niiden käyttöä, sillä kevyet seinärakenteet kääntyvät - ainakin tässä häkkiyksilössä - hieman sisäänpäin, jos orsia ei pingota häkkiin tukemaan seiniä sisäpuolelta. Tämän vuoksi yksi harjanvarsiorsi oli matkallamme käytössä väliaikaisesti, mutta tilalle on varmasti helppo asentaa oikea luonnonorsi, kunhan sopivat pituudet mitataan tarkasti.

Kuvassa häkki saapumispäivän iltana. Sisustus oli tuolloin vielä hyvin karu, mutta ajoi asiaansa. Yritin lievittää uuden häkin jännitystä tutuilla leluilla ja naruorsilla. Tirppa otti jälleen oikein rennosti, tutkaili häkkiä, leikki ja hoksasi nopeasti uudet ruokapaikat. Parin päivän reissumme aikana Kide sai häkkiin uusia luonnonorsia kiipeiltäväkseen ja ohuista pajunoksista tehdyn kimpun nakerrettavakseen. Pajukimppu oli niin ihana, että sellainen piti napsia mukaan kotiinkin. Pienien silmujen alta löytyy ihania pajunkissoja, jotka muuten saavat kyytiä. Toki häkin lisäksi Kide pääsi joka päivä lentelemään ja ottamaan vauhtia lapsuudenkotini suuressa tuvassa. On mukavaa nähdä Kiden lentoa hieman isommassa tilassa. Perheeni pitää Kidestä kovasti, ja samoin Kide heistä: lentää perheenjäsenen luota toiselle, sukii, antaa suukkoja, ja raapii kaikkien päänahat laskeutuessaan ja lähtiessään.

Sain nyt viimeinkin aikaiseksi myös liittyä Kaijuleiden jäseneksi! On tämä niin tärkeä yhdistys ollut minulle jo pitkän aikaa, että oli jo aikakin.

Ihanaa, että Kiden jalka parantui! Haavereita sattuu, onneksi pääsitte vähällä

Kokeneemmat saavat vastata tuohon kysymykseeksi väliseinästä, mutta käsittääkseni neitsikat ovat aika sopeutuvaisia lintuja ja usein (varsinkin emojen ruokkimat linnut) hyväksyvät kaverin ilman ongelmia. Tarkkana kannattaa tietysti aluksi seurata yhteiseloa. Ja kuten sanoit, kuppeja ja uniorsia ym. tulee riittää molemmille

Mielenkiinnolla jään odottamaan kuulumisia! Ja hyvää uutta vuotta, toivottavasti teidän arki jatkuu yhtä mukavasti ensi vuonnakin

Ihan ensiksi hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Kide oli saanut hienot uudet sisustukset, jännää kun eläimetkin inspiroituvat uusista asioista, uusi lelu tai vaikka värikäs matto tai verhot saavat ne hurmioon. Luulin aiemmin että se olisi vain joku tyttöjen juttu.
Käytä huoletta aika paksujakin oksia, niiden työstäminen ja asentaminen on hankalampaa mutta linnut riekkuvat mielellään vaikkapa ranteen paksuisella oksalla. Lomahäkin suorat orret eivät välttämättä ole mikään katastrofi, ovathan ne tylsiä mutta jos häkin lujuus niitä vaatii niin sinne vaan, vanhanajan häkeissä piti olla aina jokunen suora orsi rungon tueksi mutta niitä sai sopivasti höystettyä juurikin sisal- ja luomuorsilla.
Tuo lintujen yhdistäminen on vähän askarruttava juttu, kasvattaessani undulaatteja vein poikaset lintuja kasvattavalle eläinkauppiaalle Lohjalle ja kyllä hän sujautti muitta mutkitta poikaset "nuorisohäkkiin" muiden nuorten lintujen kanssa muodostamaan pareja joista vahvimpia hän pesitti.
Tässähän on kysymys parvilinnuista jotka ovat lisäksi kasvissyöjiä ja nuoria sekä uteliaita ja seurallisia ja innokkaita tutustumaan uusiin asioihin, naaraat vartioivat reviiriä valppaasti mutta nähdäkseni vain urokset aktiivisesti puolustavat aluettaan.
Lähtökohtaisesti voidaan ajatella että menettelisitpä miten hyvänsä ne eivät vahingoita tai tapa toisiaan. Linnut antavat myös anteeksi ihmisen tekemät pikkuvirheet kun perusluottamus on muutoin kunnossa. Linnut ovat lisäksi emojen kasvattamia ja heillä on yhteinen kieli, oli väliseinää häkissä tai ei niin ne ovat kiinnostuneita toisistaan.
Tytöt vain häkkiin ja itse joksikin aikaa muualle jännittämästä niin takaisin tultua löytyy bestikset herkkuja napostelemasta.

Vaikka ei täsmälleen samaa mieltä Pirjon kanssa yhdistämisestä olekaan, esimerkiksi hieman territoriaalisten lajien tai käsinruokittujen, kauan yksin olleiden yksilöiden kanssa saa kasvinsyöjäpapukaijojenkin kanssa olla tarkkana, sillä puruvoimaisen nokan kanssa ruumiitakin voi tulla. Onneksi neitokakadut (ja ne mainitut undulaatit) ovat yksiä sopuisammista lajeista, ja niiden yhdistäminen uuteen parveen käy yleensä täysin vaivatta ja huoletta.

Meillä ainakin uusien neitokakadujen liittyessä parveen enemmän stressaantuneelta uusi lintu vaikutti väliaikaishäkissään: muut saivat lentää ympärillä (lintuhuoneessa), mutta yksin oli uusi tulokas tuomittu häkkituomioon, sielua riipivät kutsuhuudot raikasivat. Sen jälkeen päästinkin uudet linnut aina suoraan vanhojen luo. Sisustuksen muuttaminen ei välttämättä ole huono idea, sillä se ajaa lintua vähemmän pois "minun OMA reviirini, puolustan sitä!"-mielentilasta, vaikka neitokakaduilla siihen harvoin törmää (itse en lintuhuoneen sisustukseen kajonnut, kun olin sen saanut toimivaksi, mutta toisaalta JOS olisi tullut konflikteja, olisi linnuilla ollut joka suuntaan metrejä tilaa väistää).

Uskon että Kide ottaa uuden tulokkaan vastaan avosylin! Se on vielä niin nuori eikä ole ollut kauaa ainoana lintuna, eikä ole käsinruokittu. Kuten itsekin huomasit, lisää resursseja, jotka voivat aiheuttaa kiistaa, ja näistä varsinkin unille alkaessa tärkein: onhan molemmilla linnuilla sitten mahdollisuus yhtä mieluisaan, korkeaan lepopaikkaan? Ne eivät välttämättä kiinnitä siihen huomiota päivällä, mutta illalla unen painaessa napinaa saattaa tulla, ja silloin on hankala myös alkaa sisustamaan lisää, koska yhtäkkiä ilmaantunut, uusi istumapaikka saattaa yötä vasten olla vähän liian jännittävä. Eli jos Kidellä (vai Kiteellä? ) on joku lempparipaikka, luultavasti se on myös toisen linnun lempipaikka, ja varmista että siinä on joko samalla orrella yhtä korkealla tai välittömässä läheisyydessä yhtä korkealla yhtä kelvollinen nukkumapaikka. Kyllä se siitä! Onnittelut uudesta pienokaisesta jo nyt!

Ja noista alhaalla olevista orsista! Omilla neitokakaduillani lemppariksi muodostui matalin, noin vähän rintakehääni alempana oleva orsi, vaikka kukaan linnuista ei ollut erityisen kesy! Sitä en tiedä, mikä kyseisessä orressa sitten viehätti.

Kiitos kaikille taas vastauksista! Ilo on täällä jakaa ajatuksia, kun saa aina niin perusteltuja ajatuksia vastineeksi.
Kide tuntuu nauttivan erityisesti ohuista orsista, kun ne hieman heiluvan ja joustavat liikkumisen myötä. Mutta nyt kun katselen häkkiä, siellä on kyllä kieltämättä melko paljon jo noita ohuita karahkoita, joten voisin kyllä lisätä/vaihtaa muutaman paksummankin orren häkkiin. Näin kynsien kuluminen ainakin olisi varmempaa. Tänään itse asiassa kyllä napsautin kokeilumielessä Kiden molemmista jaloista kaksi pisintä kynttä hieman lyhyemmiksi silloin, kun Kiden huomio oli lähinnä sukimisessa. Tirppa ei huomannutkaan toimenpidettä, joten kynsisaksiin totuttelu on sujunut ilmeisen hyvin. Palkinnoksi kunnon rapsutukset.
Lintunen, hauskaa tuossa Kiden uniorsimieltymyksessä on se, että tirppa on valinnut unipaikakseen melo alhaalla (n. minun vyötäröni tasolla) olevan naruorren. Naruorsia on kokeiltu ylemmäskin, mutta tämä nimenomainen paikka on kestosuosikki. Kun valot sammuvat, Kide vinttaa vauhdilla tälle orrelle nukkumaan, vaikka olisikin ollut puuhamassa jotakin korkeammalla. Olen huomannutu, että se alkaa hakeutua myös päiväunilleen tälle paikalle. Pitää ehdottomasti järjestää useampi potentiaalinen nukkumapaikka myös uudelle tulokkaalle ja tarkastella, mikä hänen mielestään olisi mielekkäin spotti.

Olen aivan samoilla linjoilla Lintusen kanssa tuosta että mitä hyvänsä lintuja ei voi yhdistää ihan noin vain. Juuri käsin ruokittu ja ihmisen "puolisokseen" valinnut sekä tällä tavoin vuosia elänyt lintu ei välttämättä ilahdu uudesta tulokkaasta. Vanhalla forumilla taisi olla muutamia näitä yhdistämisjuttuja ja ne kyllä vaativat aikaa ja pitkää pinnaa. Unduja pystyin yhdistämään huolettomasti koska häkki oli iso ja saatoin luottaa siihen että parveni alfanaaras hoitaisi homman kotiin saksalaisen sotapäällikön taidoilla. Ongelmia (ja ruumis) tuli vasta rautarouvan menehdyttyä jolloin jo vakiintuneen parven hierarkia meni sekaisin.
Myöskään nykyiselle neitsikkaparilleni en hankkisi lintuseuraa minkään kokoiseen häkkiin koska uros on senverran tarkka pikkurouvastaan että kukkotappelu olisi väistämätön..tosin olen haaveillut että päästäisin rouvan eläkkeelle johonkin tyttöporukkaan ja hankkisin urokselle uuden vaimon, olen katsellut sillä silmällä erään vahinkopoikueen vahvan naaraspoikasen aikuistumista ja pitänyt näkemästäni. Siitä gimmasta höyrypäinen uros saisi varsinaisen rautarouvan.

Palatakseni otsikon alle niin tarkoitin että tässä nimenomaisessa lintujen yhdistämisessä ei mielestäni ole suurempaa huolta juuri tuon tirppojen nuoruuden takia, kumpikaan ei ole vielä sukukypsä eikä Kide ole vielä valinnut ihmisparvestaan itselleen puolisoa vaan hieroo innokkaasti tuttavuutta ja verkostoituu ihmisten kanssa, miksei se menettelisi samoin uuden tulokkaan kanssa. Ei liene kauhean suurta merkitystä sillä onko uudella tuttavuudella sulkapeite vaiko ei, uusi kamu siinä joka tapauksessa on .
Nukkumapaikat ja herkut ovat kyllä tosiaan näitä asioita joista toraillaan mutta jos niitä on tarpeeksi niin torat eivät (ehkä) ole vakavia, parhaana pidetystä torkkuorresta voidaan jähistä puolittain huvin vuoksi.

Kirjoitellaanpas pitkästä aikaa kuulumisia!

Kiden kanssa on mennyt todella mukavasti. Ensimmäiset kevätkonsertit lähtivät raikamaan muutama viikko sitten aurinkoisten päivien kunniaksi. Nyt siihenkin on hyvin jo totuttu. Kävimpä Kiden kanssa parvekkeellakin ihailemassa aurinkoa pikaisesti (n. minuutin ajan, ettei pienelle tule varmasti vilu) eräänä ihanan kirkkaana päivänä. Parveke on on lasitettu ja sen verran tiivis ja tilkitty, ettei karkaaminen ole mahdollista. Olen mielessäni jo suunnitellut partsille kaikenlaista mukavaa tirpalle kesää silmällä pitäen.

Tilasin myös melko ison satsin kaikenlaista lintutarviketta parrotshopilta. Ostin kaksi melko isokokoista lelua / istumapaikkaa, lisää siemenseosta, siementankoja ja hirssiä, köysispiraalin, jne. Kaikki uudet elementit eivät heti mahtuneetkaan tarjolle, mutta ne odottavat sitten laatikossa omaa vuoroaan kun vaihtelen taas uudestaan sisustusta.

Toinen leluista. Parrotshopilta tuli tämä vääränä tuoteena. Tilasin "Seashell Swing"in ja tämä tuli tilalla. Tuotteet olivat hyvin samankaltaisia ja Kide tykkää, joten ei valittamista.

Mutta sitten vielä suurempia ilouutisia! Eilen selvisi viimein jännittävien DNA-testi odottelujen jälkeen, mikä tirppa Elinan D-poikueesta meille pian kotiutuu. Katraan naaraaksi paljastui hurmaava De Facto! Tytöllä on kerrassaan somat harlekiinikuviot (valkoiset käsisulat ja keskimmäinen pyrstösulka) ja pikkuinen on selkeästi kesyyntynyt hurjasti jo kasvatuskodissaan. Enää tasan kolme viikkoa, kun pienokainen kotiutuu tänne 16.3. ♡ Nimiehdotuksia saa heitellä! Tällä hetkellä kärkisijoilla ovat Hile tai Nova.

Tervetuloa kolmen viikon päästä, täällä odotellaan jo! ♡

Kide on todella kaunis, selkeästi on vielä näkyvissä "lapsenkasvoisuutta" eli huomaa että kysymyksessä on nuori lintu. Nokan ja vahanahkan pinnasta sekä yleisestä olemuksesta sen näkee parhaiten.
Etsiskelin myös lähiliikkeistä leluja linnuille mutta valikoima oli olematon joten päädyin tilaamaan vähän tuhottavaa Ruotsista tai Norjasta, putiikin nimi oli Animail eikä sielläkään kauhean häävi valikoima ollut, Parrotshopilla on parempi ellei paras.
Mukavaa kun uuden linnun tulo on varmistunut, se ehtii opetella "talon tapoja" ja tutustua Kiden kanssa kunnolla ennen kesän lomamatkoja ja muita kuvioita. Odotamme mielenkiinnolla miten tyttöjen tutustuminen sujuu vaikka uskonkin että se sujuu mallikkaasti:)