Isosti voimia. Samankaltaista ikävä kyllä kohdattava ja mietittävä jatkoa.. Kyllä sitä olotila menee raivosta, ahdistuksen ja avuttomuuden tunteen kanssa ja tosi mieltä ylentävää saada kannustavaa palautetta että käytetään myös astma lääkettä että kyllä se siitä..
Asia on uusi minulle ja sulattelu kesken enkä villeimmissäkään kuvitelmissani uskonut että joutuisin tilannetta miettimään.. lintujen osalta joita on ja kuuluu edelleen elämääni vuodesta -92. En ole se paras ja lahjakkain ja hyvä pitäjä välttämättä mutta se että edes osa linnuista ehkä myyntiin ja pareittain koska sitoutuneet & pariutuneet toisiinsa ei voi oikein välttämättä erottaa - osa on ollut useassa kodissa.
Kesytys ja yhteiselo ja ymmärräys käytökselle on vienyt vuosia osan kanssa, ajatus laittaa ne eteenpäin kivistää mieltä ja sydäntä, otinhan ne pitääkseni niistä huolta niin kauan kuin ovat ja onhan niitä liikaa mutta osa oli parina jo tullessaan enkä hennonut erottaa niitä.
Mikään lintu ei ole sairas vaikka yksi on iäkäs se näkyy jo monessa asiassa. Suurin osa sitten alle 10 vuoden luokkaa ja nyt just vetää ihan tyhjää mikä ja kuka ikä olikaan.. Osa ei sovellu missään olosuhteissa pesitykseen on sitä isoa sukua ja ulkonäkö ominaisuudet vähän raihnaisen sorttista tms. töyhtö ja olemusta ja nyppijää ja pari ei tajua asian päälle ollenkaan - kuvitteellisia pesiä on jatkuvasti vaikka poikia ovatkin.
Erittäin vaikea tehdä päätöstä suuntaan jos toiseenkin.
Tällä hetkellä pienin paha olisi osa laittaa eläinlääkärissä sateenkaari sillalle mutta se kustannus ja ikä ja ei ole sairaita lintuja... mutta se että saako niitä hyvään paikkaan vaikka niin sanotaan ja jaksaako hermo ja ymmärrys yrittää ymmärtää noiden omalaatuisten maailman kuvaa ja tapaa käyttäytyä?
Entä jos ne muutama muuttaisi toisaalle kestääkö ne sen? Kestänkö minä sen? Miten toiset kestää - linnut sata varmasti pari viikkoa olisi kutsu huutoa se on selkeä asia. Mutta siinäpä se. Kenelle muutama tirppa jotka pelkäisi luultavasti vuoden eikä laula tai vihellä niin kivasti aina saati puhu kun se vaan on neitokakadu.
Muutama oli alkujaan niin arka että vei kaksi vuotta saada jonkinlainen luotto. Kaikki hakee auringonkukan siemenen sormien välistä nyt.. Osa antaa rapsuttaa ja yksi aikoinaan ei emojen kasvatti on aloittanut lintu elämän muutama vuosi sitten - ihminen eli minä ei olekaan enää se kiva rapsuttaja vaan se lintu kaveri.
Ilmanpuhdistimet on auttaa asiaa ei siinä mutta silti on pieni tulehdustila päällä jatkuvasti on päiviä etten voi kauan aikaa olla lintujen lähellä se puru ja ehkä pöly mutta en ole vielä aloittanut himo siivous asiaa kun kunto ei ole vaan sallinut.. mutta kokeillaan vielä muutakin..
En ole työelämässä joten koko ajan kaikki eläimet läsnä ja itse olen paikalla on linnut eri huoneessa mutta silti..
En tälläistä edes toivo no joskus pienesti edes vittuimaisimmalle ihmiselle käydä läpi.. lähipiiri jotka ei ymmärrä lintujen päälle ollenkaan narisee asiasta kahta pahemmin.. huokuvat suorastaan vahingoniloa siltä ajoittain tuntuu.
Kunhan saa voimia enempi fyysiseen puoleen niin toivon mukaan jaksaisi paremmin sisäistää ja käsitellä asiaa ja miten toimia koska se tulee joka tapauksessa eteen että pari lintua muuttaa toisaalle on vähemmän lintupölyä.. mutta miten ja kuka ja mikä en tiedä kaikki auki en ole tarjonnut en kysynyt keneltäkään vielä mitään.
No tasan ei mene nallekarkit.
Eikä sitä Kauluskaijaa sitten tulekaan ikinä. Edes vanhana.
Kyllä on lääkettä joka lähtöön ja tautiin, ilman putsarit ja ylipainehappi yöksi muista syistä ja astmaan liittyvä etten vain hengitä niitä yhtä paljon kuin toista.. Kaikki lävähti vähän yllätyksenä niinkuin elokuun lopulla. Oli yllätys. Olen aina olettanut että astma tapauksilla on se limaa räkivä ja roiskuu jatkuvasti röhii juttua - ei ole minulla. Yhtään.
Olen kiitollinen edes siitä vähästä että ei ole niin paha tilanne että olisi kerta laakina joutunut linnut siirtämään pois että vähän edes armoa annettu asian tiimoilta..
En tiedä miten toimin ja milloin mutta henkisesti kuormittaa ja syyllistetty olotila - en valinnut tätä. En todellakaan. Elämä on minun ei toisten, onnekkaita ovat jos selviää koko ajan lääkityksellä ja nimenomaan jaksaa hoitaa perheen, työn ja normi elämän.. Hienoa.
Minä opettelen.
