Lintulampusta puhuttaessa tarkoitetaan UV-säteilyä tuottavaa, täyden spektrin loistelamppuvalaisinta. Koska kaikille lemmikkeinä pidetyille linnuille näkö on kaikista aisteista tärkein, kannattaa laadukkaaseen valaistukseen kiinnittää erityistä huomiota. Sen lisäksi, että UV-säteet tuottavat linnun höyhenpeitteessä terveen luuston kannalta välttämätöntä D3-vitaminin esiastetta [1], muuttaa uusi valo linnun maailmankuvan täydellisesti - se tulee saamaan näkönsä takaisin.

Teksti: Hanna Miettinen, julkaistu ensimmäisen kerran Kaijutin 2012 -lehdessä

Lintulamppu lintuhuoneen katossa. Kuva: Laure Kurkela

Kaikki päiväaktiiviset linnut omaavat neliväri- eli tetrakromaattisen näön. Linnut siis näkevät punaisen, sinisen, vihreän ja ultravioletin aallonpituudet sekä luonnollisesti näiden erilaiset yhdistelmät. Monilla lajeilla on pentakromaattinen värinäkö, eli nämä pystyvät erottamaan UVA ja UVB -säteilyn toisistaan. Vertailun vuoksi ihmisellä on trikromaattinen näkö, eli silmissämme on ainoastaan kolmenlaisia tappisoluja: punaiselle, siniselle ja vihreälle. Emme siis pysty näkemään ultraviolettia, emmekä näin ollen pysty tietämään millainen väri se olisi. Linnut kuitenkin näkevät sen värinä [2].

Näkyväksi spektriksi kutsutaan aallonpituuksia 380-750 nanometrin väliltä. Alle 380 nanometrin aallonpituuksia kutsumme ultravioletiksi ja yli 750 nanometrin pituutta kutsumme infrapunaksi. Ultravioletti jaetaan lähi-, keski- ja kaukoultravioletin lisäksi vielä muutamiin lyhyemmän aallonpituuden ryhmään. Lähiultraviolettiin kuuluu UVA, josta käytetään myös nimitystä mustavalo. Ultraviolettia ennen tulee röntgen- ja gammasäteily. Infrapuna puolestaan jaetaan lähi-, keski- ja kaukoinfrapunaan. Infrapunan jälkeen tulevat alimillimetrisäteily, mikro- ja radioaallot.

Täyden spektrin valaisimella (full-spectrum light) tarkoitetaan siis lamppua, joka toistaa koko värikirjon aina lähiultravioletista lähi-infrapunaan. Tällaisen lampun värintoistoindeksi, eli Ra-indeksi (CRI, colour rendering index) tulee olla yli 90. Asteikko menee nollasta sataan, jossa sata tarkoittaa täydellisintä värintoistoa, eli samaa kuin auringonvalossa. Täyden spektrin valaisimen värilämpötilan tulee olla vähintään 5000 kelviniä, jotta lamppu vastaa valon väriltään parhaiten keskipäivän aurinkoa. Auringon kelvin -lämpötila on noin 5700, joten mitä lähempänä lamppu on tätä lukua, sitä parempi. Kelvinit määrittävät sen, millaisena valo näkyy. Tavallisissa lampuissa kelvinit ovat alhaisemmat, jolloin lampun tuottama valo on punaisempaa. Päivänvalolampuissa puolestaan on korkeampi värilämpötila, jolloin valo on täysin valkoista. Tämä valo on luonnollisempaa ja siten lintujenkin silmiin miellyttävämpää. Sekä liian korkeat, että liian alhaiset kelvin -lämpötilat stressaavat lintuja.

Miksi juuri UV-valo on tarpeen?

Lintujen UV-näkökyky ei ole niillä turhan takia, vaan sillä on suuri merkitys niin parinvalinnan, kommunikoinnin, ruokailun kuin myös nopean liikkeen[3] näkemisen kannalta. Mikäli UV-valoa ei ole tarjolla, suodattuu linnun maailmasta pois sellaisia asioita, joita niiden kuuluisi nähdä.

Sen lisäksi, että päiväaktiivisilla linnuilla on nelivärinäkö, on niillä lisäksi silmien tappisoluissa erivärisiä öljypisaroita, joiden väriaineet ovat peräisin niiden ravinnosta. Kun öljypisarat muodostuvat linnun varhaisessa kehitysvaiheessa, tulee niiden väri hyvin pysyväksi ja pysyy, vaikka lintua ruokkisikin puutteellisesti. Sen sijaan puutteellisesti ruokittujen lintujen poikaset eivät pysty kehittämään väriaineita öljypisaroita varten, vaan näiden pisarat jäävät lopullisesti värjäämättömiksi. Eriväriset öljypisarat, kuten myös niiden värien puute, muuttavat linnun kokemaa värimaailmaa UV-näön lisäksi.

Linnut vaikuttavat erottavan värejä meidän näkemistämme aallonpituuksista hyvin samalla tavoin meihin verrattuna, joskin nämä pystyvät pelkän UV-näön ansiosta näkemään miljoonia värejä enemmän. Lintujen värienerottelukyky vaikuttaa kuitenkin olevan heikompi ihmissilmään verrattuna. Harmaan sävyissä erottelukyky on kaikista heikoimmillaan. Toisaalta vastavuoroisesti ihmissilmä ei kykene erottamaan erilaisia ultravioletin sävyjä tai niiden vaikutuksia eri asioihin, vaan nämä näyttävät mielestämme aina täsmälleen samanlaisilta, vaikka lintujen mielestä näissä onkin selkeä ero.

Päiväpetolintuja lukuun ottamatta monien lajien näkötarkkuus on suunnilleen samaa luokkaa ihmisen kanssa, mutta koska lintujen silmissä on huomattavasti enemmän tappisoluja ihmisen silmään verrattuna, erottavat nämä yksityiskohdat tarkemmin ja nopeammin kuin mihin ihminen koskaan pystyy. Yksityiskohtien erottelukyky, kuten värinäkökin, heikkenevät valaistuksen heikentyessä jopa niin rajusti, että linnuista tulee täysin värisokeita jo iltahämärässä[4]. Linnut tarvitsevatkin ihmiseen verrattuna 5-20 kertaa enemmän valoa nähdäkseen hyvin.

Herkkyydet eri aallonpituuksiin vaihtelevat lajin mukaan. Jotkut linnut erottavat paremmin ja toiset huonommin esimerkiksi keltaisen sävyt, kun taas toisilla herkkyydet ovat esimerkiksi punaisen tai sinisen sävyissä. Joidenkin lajien herkkyys on ultravioletin aallonpituuksissa. Vertailun vuoksi ihmissilmä kykenee erottamaan parhaiten vihreän sävyt. Lintujen värimuisti on todella hyvä.

Lintujen iho ja höyhenet heijastavat UV-aallonpituuksia, eli linnut eivät näytä omasta mielestään ollenkaan siltä, miltä ne meidän silmiimme näyttävät. Eri höyhenten ja ihoalueiden heijastavuus vaihtelee, aina kaikki alueet eivät heijasta, vaan linnulla voi olla vain tiettyjä, heijastavia kohtia. Samaten heijastuksen voimakkuus vaihtelee alueiden sekä myös linnun iän, sukupuolen ja yleiskunnon mukaan. Joillakin linnuilla on jopa fluoresoivia höyheniä, eli UV-valon alle joutuessaan ne hohtavat ihmissilmälle näkyvästi. Tähän tosin vaaditaan niin kutsuttu mustavalolamppu, eli lamppu, joka tuottaa melkein pelkkää UVA -valoa, sillä ihmissilmä ei pysty tätä hohdetta erottamaan, mikäli muut valon aallonpituudet ovat sotkemassa. Vaikka laittaisimme höyheniä UV-valon alle, emme silti pysty tietämään miltä ne lintujen mielestä näyttävät, sillä täytyy muistaa, ettei näkömme riitä ultravioletin aallonpituuksille, vaan sininen ja violetti ovat viimeiset näkemämme värit.

Höyhenpuvun UV-heijastus on tärkeässä roolissa lintujen parinvalinnassa. Yleisesti ottaen koiraat heijastavat ultraviolettia naaraita enemmän. Ultravioletin merkitystä parinvalinnassa onkin tutkittu käsittelemällä koiraiden sulkapukuja ultravioletin heijastusta estävillä aineilla. Kaikissa testeissä on havaittu, että naaraat tulevat valitsemaan ne koiraat, joiden sulkapuvut oli käsitelty niin, ettei ultravioletin heijastus estynyt. Poikasten ruokinnan kannalta pään alueen UV-heijastuksella on tärkeä merkitys, tämä saa emot ruokkimaan poikasiaan. UV vaikuttaa myös poikasten sukupuoleen - ilman riittävää UV-valoa tulee suurin osa poikasista olemaan koiraita.

Monet hedelmät, marjat, kukat ja hyönteiset heijastavat UV-valossa, joten myös ruokailun kannalta hyvällä valaistuksella on suuri merkitys linnuille. Ultravioletti auttaa lintuja näkemään onko ruoka syömäkelpoista vai ei, sillä linnut pystyvät näin erottelemaan myös niille kelpaamattomia ruokia ja pilaantuneita ruokia kypsistä ja syömäkelpoisesta. Ultraviolettia heijastavan ruuan erottaa paremmin kaiken muun seasta ja pidemmältä matkalta.

Värinäön lisäksi hyvä valaistus vaikuttaa siis positiivisesti linnun mielialaan ja aktiivisuuteen ja koko perusterveyteen. Se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti psyykkiseen hyvinvointiin, lisääntymiskykyyn ja halukkuuteen, poikasten sukupuolijakaumaan sekä myös lintujen fyysiseen kuntoon. Ei ole siis mitään syytä miksi linnuilleen ei tulisi tarjota riittävää valaistusta, sillä valo on liioittelematta elintärkeää.

Tarvitaanko lamppua, jos asunto on valoisa / jos linnut ulkoilevat?

Ikkunan läpi tuleva valo ei riitä korvaamaan lintulamppua, sillä UVB -säteily ei läpäise lasia melkein ollenkaan, UVA -säteilystä puolestaan suurin osa pääsee läpi, mikäli ikkuna on puhdas ja kirkas eikä millään tavoin UV -suojattu. Säteilyä jää kuitenkin huomattavasti matkan varrelle, joten lamppu on tarpeen. Lisäksi tulee ottaa huomioon Suomen pitkät ja pimeät talvet, jolloin auringosta ei ole miltei tietoakaan.

Ulkotarhoissa lamppua ei tarvita, sillä tällöin linnut saavat säteilyn suoraan auringosta, mutta sisätiloissa oleville linnuille se on aina tarpeen ympäri vuoden. Vaikka linnut viettäisivät koko kesän ulkona, tarvitaan lamppua silti talven ajaksi sisälle.

Miten lamppu tulee sijoittaa?

Valaisin tulee sijoittaa noin metrin säteelle linnusta, sillä sitä ennen ultravioletin tuotanto on tehokkain. Parasta olisi, mikäli lintu pääsisi halutessaan todella lähelle lamppua, tehokkain säteily kun riittää ainoastaan noin 30 cm päähän. Sekä loisteputkimalliset, että kierrekantaiset mallit eivät kuumene nimeksikään, joten lintu ei voi polttaa itseään siihen. Kannattaa myös muistaa, että lintu on tasalämpöinen eläin, joten se tuntee kyllä, jos olo käy liian kuumaksi lampun alla. Linnun kannattaa siis antaa kaikessa rauhassa paistatella päivää ihan lampun alla, jos se niin tahtoo.

Ylhäältä tuleva valo on kaikista luonnollisin, mutta sivulta tai viistosti ylhäältä tuleva valo on parempi kuin ei ollenkaan, eli käytettävissä oleva lintuhäkki määrittää paljon siitä, miten valot saa asennettua. Liikaa sivulta tuleva valo saattaa häikäistä lintujen silmiä hyvinkin pahasti, joten lamput kannattaa pyrkiä aina asentamaan häkin yläpuolelle

Lampun asentamisessa tulee ottaa huomioon, ettei lintu saa päästä koskettamaan itse lamppuun tai sähköjohtoihin, mikäli se pystyy nokallaan niihin vauriota aiheuttamaan. Sähköjohdot kannattaa suojata johtolistoilla tai -putkilla.

Koska UV-säteet läpäisevät huonosti tai ei ollenkaan muovin ja lasin, ei lampun päällä tule käyttää mitään peittävää materiaalia, ellei näiden erityisesti luvata päästävän kaikkea UV-säteilyä lävitseen. Tarvittaessa lampun voi suojata verkolla.

Heijastimen käyttö on suositeltua, sillä näin valoa ei mene hukkaan, vaan kaiken saa siirrettyä lintujen suuntaan. Parhaimmillaan heijastimen käyttö jopa tuplaa valotehon.

Kuinka kauan lamppua tulee pitää päällä?

Lamppua pidetään päällä koko linnun hereilläoloajan, eli 12 tuntia vuorokaudesta. Ajastin on hyvä hankinta, sillä näin lamppu syttyy ja sammuu tasaisesti joka päivä samaan aikaan. Mikäli on useampia lamppuja, kannattaa nämä ajastaa sammumaan ja syttymään hieman eri aikaan toisistaan, näin linnut saavat aamu- ja iltahämärän äkillisen, täyden pimeyden sijaan.

Linnut tarvitsevat lintulampun valoa koko hereilläoloajakseen eivätkä ainoastaan muutamaksi tunniksi. Jos lamppua pitää päällä vain lyhyitä jaksoja, eivät linnut pysty loppuaikana näkemään kunnolla. Tämä aiheuttaa stressiä ja erilaisia käytöshäiriöitä.

Jos lintu oleilee paljon muuallakin kuin häkissään, myös muiden oleskelupaikkojen oikeaoppinen valaisu on tärkeää. Kuva: Hanna Miettinen

Ovatko linnun silmät vaarassa?

Lemmikkinä pidettävät linnut ovat kaikki kotoisin alueilta, joissa auringonpaiste on hyvin voimakasta. Lintujen elimistö ja silmät on suunniteltu kestämään vahvaa UV-säteilyä, sillä lentäessään korkeuksissa ne altistuvat suurille säteilymäärille, joskin tulee ottaa huomioon, että luonnossa linnut pääsevät aina halutessaan myös varjoon. Lamppujen säteilytehot sen sijaan ovat todella heikkoja, joten niistä ei tarvitse olla ollenkaan huolissaan. Jopa tehokkaatkin aavikkomatelijoille tarkoitetut lamput tuottavat usein ainoastaan korkeintaan yhden UV-indeksin (UVI) säteilyn. Ulkona, jopa Suomen auringossa, saa hetkessä tehokkaamman annoksen eikä lintulampulla päästä koskaan vastaamaan aurinkoa. Koko hereilläoloaika lampun alla vastaa ainoastaan joitain minuutteja auringonvalossa oleskelua.

Lintujen silmien voi ajatella olevan enemmän vaarassa ilman lamppua, sillä tällöin lintu näkee jatkuvasti huonommin. Huonossa valaistuksessa linnun elämänlaatu ja terveys kärsii huomattavasti.

Poikkeuksellisesti linnuille vaaraksi ovat huonolaatuiset lamput [5], joiden lasit päästävät lävitseen lyhyen aallonpituuden UVB ja UVC -säteitä, sellaisia, joita maapallolla ei esiinny. Näiden lamppujen käyttö johtaa silmävaurioihin. Mikäli linnulla esiintyy silmäoireita, kuten vetisyyttä tai silmien alueen punoitusta, ota välittömästi yhteyttä lintuja hoitavaan eläinlääkäriin selvittääksesi silmäoireiden syyn.

Voiko lintu pelätä lamppua?

Kaikki uudet asiat voivat olla pelottavia lintujen mielestä ja tämä pätee myös lintulamppuihin. Sen lisäksi, että uusi valaisin pelottelee ulkonäöllään, tulee siitä hyvin erikoinen valo entiseen verrattuna. Ei siis ihme, jos linnun maailma tuntuu mullistuneen, sillä niin itse asiassa juuri onkin käynyt.

Mikäli lintu on elänyt aina ilman lintulamppua, saattaa tuo uusi, kirkkaampi ja väririkkaampi maailma olla sen mielestä niin pelottava juttu, että lampun käyttäminen kannattaa aloittaa hyvin varovasti. Käytännössä siis lamppu laitetaan päälle vain hetkeksi, vaikka pelkästään muutamaksi minuutiksi. Seuraavana päivänä, tai myöhemmin samana päivänä, lamppu sytytetään uudelleen hieman pidemmäksi hetkeksi. Linnun pelkoreaktioita kannattaa tarkkailla jatkuvasti ja pitää lamppua mieluummin vähemmän aikaa päällä, kuin antaa linnun pelätä sitä. Kuitenkin ennen pitkää, aikaa vähitellen pidentäen lintu kyllä tottuu uuteen valonlähteeseensä. Pelon hälvetessä lintu oppii arvostamaan lampun tekemää uutta maailmaa.

Mahdollisista alun peloista huolimatta lamppuun totuttaminen kannattaa ehdottomasti, sillä se parantaa merkittävästi linnun hyvinvointia pitkällä tähtäimellä

Kelpaako päivänvalolamppu, matelijalamppu tai muut vastaavat?

Mikäli päivänvalolamppu tuottaa oikeasti sekä UVA että UVB -aallonpituuksia ja näiden lisäksi myös koko kirjon aina infrapunaan asti, niin kelpaa. Hyvin monesti nämä tuottavat korkeintaan UVA -aallonpituuksia, jos niitäkään, joten lamppuostoksilla kannattaa olla kriittinen ja tarvittaessa varmistaa tiedot ja ultravioletin prosenttimäärät valmistajalta ennen ostamista. On kuitenkin olemassa ihmisille tarkoitettuja täyden spektrin valaisimia, jotka sopivat erittäin hyvin myös lintujenkin valonlähteeksi. Näiden hinta on usein sama tai jopa tuplasti korkeampi kuin lintulampuissa, joten säästöä siitä ei tule, vaikka tällaisen lintulampun tilalle ottaisikin.

UVC aallonpituuksia läpi päästävää valaisinta ei lintujen lähelle saa laittaa, sillä tätä valoa ei luonnostaan maapallolla esiinny ja se on erittäin haitallista kaikelle elolliselle.

Matelijalamput ovat yleensä, etenkin silmille haitallisen UVB -säteilyn osalta, huomattavasti tehokkaampia kuin lintujen vastaavat, mutta yleensä parhaimmatkin näistä vastaavat uusina, täydellä teholla toimiessaan hyvin varjoisan paikan UV -säteilymäärää. Ongelmaksi näiden jatkuvaa käyttöä ajatellen muodostuukin UVB -säteilyn sijaan kelvinit, jotka ovat liian korkeat [6], joten parhaimmillaan nämä sopivat ainoastaan väliaikaisratkaisuiksi.

Matelijoille tarkoitettu päivänvalolamppu sopii kuitenkin hyvin lintutiloihinkin yleisvalaistukseksi. Varsinaista UV-lamppua se ei silti korvaa, koska on tarkoitettu käytettäväksi UV-lamppujen rinnalla, eikä näin ollen tuota välttämättä ollenkaan UVB -säteilyä. Näillä voi kuitenkin huoletta valaista tilat, joihin tarvitsee vielä lisävaloa lintulampun lisäksi, tai joissa lintulamppua ei käytetä ollenkaan, mutta on tarvetta linnulle sopivalle valaistukselle. Näidenkin lamppujen kohdalla tulee kiinnittää huomiota CRI ja kelvin -arvoihin. CRI:n tulee olla mahdollisimman lähellä 100, esimerkiksi yli 95 menevät ovat jo varsin oivallisia. Kelvineiden taas tulee pysytellä lähellä 5700, näissä enemmän ei ole parempi, sillä liian suuret kelvin -arvot muuttavat valon väriä siniseksi. Liian sininen valo stressaa lintuja ja vääristää poikasten sukupuolijakaumaa.

Sen sijaan matelijoille tarkoitettuja aurinko- ja elohopealamppuja ei tule lintujen valaistuksena käyttää, sillä nämä kuumenevat valtavasti. Sallitut lamput ovat loistelamppuja, eli putkimallisia tai kierrekantaisia energiansäästölamppuja eivätkä siis kuumene miltei ollenkaan. Luonnollisesti poikkeuksena on infrapunalämpölamppu, joista matelijaversiot sopivat täydellisesti lintujenkin lämpölampuiksi.

Akvaariolamppujen kohdalla ongelma muodostuu suuremmaksi. Hyvin moni akvaariovalaisin ei ole täyden spektrin valaisin, vaan ne tuottavat ainoastaan tiettyjä aallonpituuksia näkyvän spektrin alueelta, esimerkiksi usein pelkkää sinistä. UV-aallonpituuksiin menee hyvin harva näistä, sen lisäksi ongelmaksi muodostuu pelkkien tiettyjen spektrien aallonpituuksilla toimiva valaistus - lintu ei pysty näkemään hyvin tällaisessa valossa, vaan se tarvitsee kaikki muutkin spektrit.

Kasvit puolestaan tarvitsevat sinistä ja punaista aallonpituutta. Tämän vuoksi kasvilampuissa nämä ovat huipuissaan, muiden aallonpituuksien - myös sen ultravioletin - jäädessä jopa kokonaan pois. Vihreää aallonpituutta kasvit eivät käytä ollenkaan, vaan heijastavat sen pois, joten kasvilampuistakin voi jättää tämän aallonpituuden kokonaan pois. Linnut kuitenkin tarvitsevat kaikkia aallonpituuksia, myös vihreää, nähdäkseen hyvin. Väärillä aallonpituuksilla toimivat lamput vääristävät linnun värit ihmisenkin silmään.

Lampuissa ja niiden tuottamissa spektreissä on valtavasti eroja valmistajasta ja lampun laadusta riippuen, joten kaikista varmin ratkaisu linnun omaksi valoksi on ostaa juuri linnuille tarkoitettu, laadukkaan valmistajan tuottama lamppu.

Lampuissa ja niiden tuottamissa spektreissä on valtavasti eroja valmistajasta ja lampun laadusta riippuen, joten kaikista varmin ratkaisu linnun omaksi valoksi on ostaa juuri linnuille tarkoitettu, laadukkaan valmistajan tuottama lamppu. Huonolaatuiset lamput, kuten halvat kiinaversiot, saattavat päästää läpi hyvin alhaisen aallonpituuden UVB -säteilyä ja jopa pahimmissa tapauksissa UVC -säteilyä. Nämä lamput johtavat silmävaurioihin [7]. Älä siis osta koskaan halpaa kopiota ja varmista, että lamppu on valmistettu esimerkiksi Euroopassa.

Kultaposkiamatsoni nauttii UV-valon loisteesta. Kuva: Janina Vartiainen

Montako lamppua tarvitsen?

Tarvittava valaistus riippuu lintujen käytössä olevan tilan koosta, sillä valaistuksen tulee olla riittävän kirkas lintutiloihin nähden. Yksi kierrelamppu keskellä huoneen kattoa ei riitä mihinkään, vaan yleisesti ottaen olisi hyvä, jos koko häkki olisi kattavasti valaistu, mutta kuitenkin niin, että linnuilla on halutessaan mahdollisuus vetäytyä pois suoran valon alta. Tämä hoituu siis esimerkiksi laittamalla valaisimet häkin katon päälle, jolloin linnut voivat laskeutua alemmaksi halutessaan kauemmaksi valosta. Häkistä voi myös jättää toisesta päädystä pienen alueen valaisematta. Halutessaan UV-valaisimia voi täydentää päivänvalolampuilla.

Yleensä lintujen valaistuksen ongelmana ei ole liian kirkas valaistus, vaan ennemmin toisin päin - lintuja pidetään liian pimeässä. Liian heikossa valaistuksessa lintujen näkö ja värienerottelukyky heikkenee, tämä puolestaan voi johtaa erilaisiin ongelmiin kuten ruokahaluttomuuteen, pelkotiloihin, aggressiivisuuteen ja väsymykseen.

Luksi on valaistusvoimakkuuden mitta. Nähdäkseen hyvin tarvitsevat sekä ihminen että lintu riittävän kirkkaan valaistuksen. Ohessa hieman eri asioiden luksiarvoja antamaan suuntaa tarvittavan valaistuksen määrälle:

• Tähtien valo: 0,00005 lx
• Täyden kuun valo: 1 lx
• Olohuone: 50 lx
• Keittiö: 300 lx
• Kirkas toimisto: 400 lx (lintujen värinäkö katoaa tässä)
• Auringonnousu ja lasku: 400 lx
• Pilvinen päivä: 10 000 - 25 000 lx
• Auringonvalo: alkaen 32 000 lx
• Kirkas auringonvalo: 130 000 lx

Kuinka usein lamppu tulisi vaihtaa?

Lamppu tulee vaihtaa uuteen noin puolen vuoden - vuoden välein vaikka siinä olisikin vielä näkyvää valoa jäljellä. Ultravioletin tuotto on kuitenkin heikentynyt, joten linnut tarvitsevat uuden, tehokkaan lampun. Halutessaan lampun voi käyttää loppuun muualla asunnossa yleisvalona.

Tämä pätee sekä putkimallisiin, että kierrekantaisiin lamppuihin. Molemmat tulee vaihtaa uusiin vähintään kerran vuodessa, vaikka ne näyttäisivätkin päällisin puolin toimivilta.

Tarkimmat vaihtoajat saa, mikäli omistaa digitaalisen UV -mittarin ja tarkkailee tällä säännöllisesti lampun tehoja.

Lintulamppu perinteisesti asennettuna häkin päällä. Kuva: Janina Vartiainen

Mikä on elektroninen liitäntälaite?

Elektroninen liitäntälaite on valaisimen kantaan tuleva laite, joka muuttaa lampun taajuuden normaalista 50-100 hertsistä vähintään 30000 hertsiin. Viidenkymmenen hertsin taajuudella oleva lamppu siis syttyy ja sammuu 50 kertaa jokaisen sekunnin aikana. Koska ihminen näkee 60Hz taajuudella, emme pysty näkemään lampun valossa mitään omituista, vaan mielestämme se palaa tasaisesti. Lintujen näköaisti on kuitenkin nopeampi ihmisen näköön verrattuna. Niiden näkö toimii vähintään 100Hz taajuudella, ja joidenkin lajien kohdalla puhutaan huomattavasti korkeammista luvuista. Näin siis linnun on mahdollista nähdä lampun vilkkuminen.

Lisäys: Joskus elektronisesta liitäntälaitteesta käytetään nimiä "elektroninen sytytin", "elektroninen sytkä" ja "elektroninen kanta". Elektroninen sytytin ei kuitenkaan ole sama kuin elektroninen liitäntälaite. Liitäntälaite käsittää koko lampun syötön (ohjauksen) ja sytytin vain sytyttämisen. Elektroninen sytytin vain sytyttää loisteputken vilkuttamatta, mutta ei säädä jännitteen tai virran taajuutta lainkaan. Lamppu vilkkuu edelleen 100Hz taajuudella, jos se on 50Hz verkossa kiinni. Myös perinteiseen magneettisella kuristimella olevaan valoon voi vaihtaa pelkän elektronisen sytyttimen, tällöin vain syttymisvälkyntä poistetaan ja se säästää putken elektrodeja.

Vaikkei ihmissilmä vilkkuvaa valoa pystykään erottamaan, on silti havaittu ihmisaivojen tähän pystyvän. Siksi tavallinen loisteputkivalaistus aiheuttaa monille helposti päänsärkyä, migreeniä, keskittymisvaikeuksia ja muita haittapuolia. Elektronista liitäntälaitetta käyttäessä nämä haittapuolet katoavat, sillä tätä käyttäessä taajuus nousee niin korkeaksi, ettei tätä pysty havaitsemaan yksikään elollinen olento.

Vilkkuvan valon vaikutuksesta lintuun ei olla täysin varmoja. Kun kottaraisten annettiin itse valita [8], menivät ne mieluummin elektronisten valaisimien alle, josta voidaan päätellä näiden pystyvän näkemään valon vilkunta ja kokevan vilkkumaton valo mieluisammaksi. Tutkimuksessa olleet linnut eivät kuitenkaan osoittaneet fyysisiä merkkejä stressistä kummankaan valon alla. Samalla lajilla tehdyssä aikaisemmassa tutkimuksessa puolestaan havaittiin vilkkuvan valon alla olevien lintujen stressistä kertovien kortikosteronitasojen nousevan [9]. Vilkkuvan valon stressaavuutta puoltaa myös muuttohaukoille aiheutuneet epilepsiakohtaukset [10] ilman elektronisia liitäntälaitteita olevien valojen alla.

Varmaksi voimme kuitenkin olettaa, että lintulamppu tulee aina olla lintujen tiloissa, vaikkei elektronisia liitäntälaitteita hankkisikaan. Suosittelen kuitenkin hankkimaan ne heti mahdollisuuden tullen. Elektroniset liitäntälaitteet voi asentaa sähkömiehen toimesta vanhaan lampunkantaan tai sitten voi ostaa uuden, jossa nämä ovat valmiina

Kierrekantaisissa lampuissa elektroninen liitäntälaite on jo sisäänrakennettuna, eli näihin sitä ei tarvita enää erikseen.

Hinta-arviot vuoden 2012 alkupuolelta.

• Loisteputkilamppu: 20 - 40e. Hinta määräytyy wattien mukaan, enemmän watteja tarkoittaa pidempää putkea. Lyhyin, eli 8W lamppu on 30 cm pitkä, kun taas pisin, eli 58W on 150 cm pitkä.
• Kierrekantainen lamppu: 40 - 50e. Kaikki kierrekantaiset lintulamput ovat E27, eli suuremmalla kannalla varustettuja. Wattimäärät näissä on yleensä 20W luokkaa, eli samaa kuin normaaleissa energiansäästölampussa. Valoteholtaan tämä vastaa noin 100W hehkulamppua.
• Elektronisella liitäntälaitteella varustettu kanta loisteputkelle: Alkaen 30 - 70e
• Loisteputken kanta ilman elektronista liitäntälaitetta: Alkaen 30e
• Heijastin (ilman koteloa oleviin valaisimiin): Alkaen 15e
• Kanta kierrekantaiselle lampulle: E27 kannat alkaen 10e. Kierrekantaiselle lampulle käy mikä tahansa sopivan kokoinen kanta, loisteputkea ostaessa tulee huomioida, että kannan pituuden tulee täsmätä lampun pituuteen, eli molemmissa pitää olla sama wattimäärä.

Lamppuja saa useista eläinkaupoista, ostaessa tulee kuitenkin pitää huoli siitä, että ostaa nimenomaan linnuille tarkoitetun lampun: monet myyjät kun pyrkivät tarjoamaan tilalle akvaario- ja matelijalamppuja. Lamppuja saa myös tilattua koti- ja ulkomaisista verkkokaupoista suoraan kotiovelle tai lähimpään postiin, näin lampun saa hankittua, vaikkei lähialueen eläinkaupoissa sellaisia myytäisikään.

Täyden spektrin päivänvalolamppuja (lisävalaistukseksi) myydään useissa eläinkaupoissa ja valaisinliikkeissä.

Loisteputkenkantoja saa hankittua kaikista rautakaupoista ja valaisinliikkeistä sekä useista eläinkaupoista, automarketeista ja muista päivittäistavarakaupoista. Elektronisella liitäntälaitteella varustettuja kantoja löytyy eläinkaupoista sekä valaisinliikkeistä.

Kierrekantaisille lampuille tarkoitettuja kantoja löytää rautakauppojen, valaisinliikkeiden ja suurten päivittäistavarakauppojen lisäksi erilaisista huonekaluliikkeistä.

Loisteputki-mallinen lintulamppu valaisee neitokakadujen häkin. Kuva: Janina Vartiainen

Miten toimia lampun rikkoutuessa?

Joskus sattuu vahinkoja: lamppu voi kaatua tai pudota, siihen voi osua jotain, se voi poksahtaa itsellään tai siivekäs pikku ystävä saattaa kokeilla siihen nokkansa voimia. Lampun rikkoutuessa välitön huolenaihe linnun kannalta ovat sirpaleet. Terävät sirpaleet satuttavat lintuakin, joten vahingon sattuessa tulee pyrkiä huolehtimaan, ettei linnulle käy mitään. Lintu kannattaa pyrkiä siirtämään pois tiloista siivouksen ja tuuletuksen ajaksi, mikäli mahdollista. Ei-kesyjen lintujen kohdalla tämä voi kuitenkin olla mahdotonta, jolloin tila täytyy pyrkiä tuulettamaan mahdollisimman huolellisesti.

Lampun ollessa päällä sen sisällä oleva elohopea höyrystyy. Mikäli lamppu rikkoutuu tällöin, vapautuu elohopeahöyry huoneilmaan. Tämän vuoksi tulee huonetta tuulettaa välittömästi noin puolen tunnin ajan. Elohopea kerääntyy elimistöön, mutta lampuissa sitä on niin pieninä määrinä, ettei syytä huoleen ole linnun tai ihmisen kannalta, mikäli lamppuja ei hajoile kovin usein ja mikäli muistaa huolehtia asianmukaisesta tuuletuksesta. Ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin, mikäli havaitset lintujen käytöksessä poikkeavuuksia, kuten oksentelua, ripulia, hengitysvaikeuksia tai muuttunutta käytöstä.

Kylmän lampun rikkoutuessa elohopea on nestemäisessä muodossa, jolloin sen saa pois siivoamalla sirpaleet ja pyyhkimällä lattian kostealla. Imuria ei kannata käyttää, jottei elohopea pääse höyrystymään. Rikkoutunutta lamppua ei tule laittaa esimerkiksi kaatopaikkajätteen tai metalliromun keräysastiaan, vaan se tulee käsitellä ongelmajätteenä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sirpaleet ja niiden siivoamiseen käytetyt rätit suljetaan lasipurkkiin ja toimitetaan ongelmajätelaitokselle. Purkin päälle kannattaa kirjoittaa sen sisältävän elohopeaa.

Miten vanha lamppu hävitetään?

Loisteputkivalaisimet, sekä kierrekantaiset, että putken malliset, sisältävät pienen määrän elohopeaa. Tämän vuoksi ne tulee käsitellä ongelmajätteenä, eikä niitä saa laittaa tavalliseen roskikseen. Oikeat kierrätystavat näille on joko sähkö- ja elektroniikkaromun (SER) tai ongelmajätteen keräyspiste.

Lähimmän keräyspisteen sijainnin voi tarkistaa vaikkapa osoitteista kierratys.info tai ongelmajate.fi

Lisäluettavaa

• Luescher, Andrew U.: Manual of Parrot Behavior
• Peiponen, Valto A.: Linnun silmin: Lintujen näköaisti, ulkonäkö ja sukupuolivalinta
• Proctor, Noble S.; Lynch, Patrick J.: Manual of Ornithology - Avian Structure & Function
• Ritchie, Branson W.; Harrison, Greg J.; Harrison, Linda R.: Avian Medicine: Principles and Application
• Tully, Thomas N.; Dorrestein, Gerry M.; Lawton, Martin: Handbook of Avian Medicine
• Zeigler, Harris Philip; Bischof, Hans-Joachim: Vision, Brain and Behavior in Birds

Lähdeviittaukset:

1. Stanford, Michael: Effects of UVB radiation on calcium metabolism in psittacine birds

2. Goldsmith, Timothy H.; Butler, Byron K.: Color vision of the budgerigar (Melopsittacus undulatus): hue matches, tetrachromacy, and intensity discrimination

3. Rubene, Diana; Håstad, Olle; Tauson, Ragnar; Wall, Helena; Ödeen, Anders: The presence of UV wavelengths improves the temporal resolution of the avian visual system

4. Lind, Olle; Kelber, Almut: The intensity threshold of colour vision in two species of parrot

5. Wade, Laura: Ultraviolet-induced Photokeratitis in a Meyer’s Parrot (Poicephalus meyeri) and Ultraviolet-induced Photodermatitis in an African grey parrot (Psittacus erithacus)

6. Esimerkiksi Repti Glo -lamput, CRI 98, 6700 K

7. Wade, Laura: Ultraviolet-induced Photokeratitis in a Meyer’s Parrot (Poicephalus meyeri) and Ultraviolet-induced Photodermatitis in an African grey parrot (Psittacus erithacus)

8. Greenwood, Verity J.; Smith, Emma L.; Goldsmith, Arthur R.; Cuthill, Innes C.; Crisp, Louisa H.; Walter-Swan, Mark B.; Bennett, Andrew T.D.: Does the flicker frequency of fluorescent lighting affect the welfare of captive European starlings?

9. Maddocks, Sam A.; Goldsmith, Arthur R.; Cuthill, Innes C.: The Influence of Flicker Rate on Plasma Corticosterone Levels of European Starlings, Sturnus vulgaris

10. Verwoerd, Dirk: Episodic Epileptiform Seizures in Peregrine Falcons in Dubai, UAE