Tärkein osa papukaijan anatomiaa ovat kahdeksan pientä varpaankynttä - nämä pienet teräväkärkiset kynnet mahdollistavat vahvan yhteyden minkä tahansa orsimateriaalin kanssa. Koska linnut tarvitsevat kynsiään moniin käyttötarkoituksiin, on terveellä lemmikkipapukaijalla myös terveet kynnet.

Teksti: E.B. Cravens
Käännös: Hanna Miettinen

Sopivat orret voivat auttaa pitämään papukaijan kynnet lyhyinä (kuva: Judy Baxter / CC 2.0)

Onkin äärimmäisen tärkeää huomioida, kuinka huolehdimme lintujemme kynsistä ja kuinka niitä lyhennämme. Kysymys miten ja milloin leikata koukkunokkien kynsiä aiheuttaa erityistä päänvaivaa luonnollisuutta suosivalle linnunomistajalle. Mikäli linnun ravitsemuksellinen tasapaino on kunnossa, kynnet saavat levätä asianmukaisilla materiaaleilla ja saavat samalla riittävästi toimintaa, tulevat ne kulumaan itsekseen. Eniten suosin orsimateriaalina karheaa, kuorimatonta oksaa. Tämä ei ole hyvä pelkästään kynsille vaan myös nokalle, sillä monet papukaijat nauttivat kaarnan pureskelusta, varsinkin sen ollessa tuoretta, kuluttaen näin nokkaansa. Muoviset orret viehättävät joitain linnunomistajia. Vaikka tällaisia orsia löytyykin karhennettuina, ovat ne ssilti kovaa materiaalia tukevaa otetta varten joillekin nuorille tai heikkojalkaisille papukaijoille. Lisäksi ne kuluttavat kynsiä vain hieman. Sama ongelma on sileän ja kovan puun kanssa, vaikka tämä onkin muovia parempi vaihtoehto. Olen nähnyt lintuja laitettavan tällaisille orsille kynsienleikkuun jälkeen, minkä seurauksena linnut istuvat kuin pyörivän puun päällä ja putoavat suoraan häkin pohjalle.

Toisaalta monet antavat lintujensa viettää merkittäviä aikoja hereilläoloajastaan häkkinsä katolla. Jatkuvasti metallipinnojen ympärille kietoutuneet kynnet eivät kulu ollenkaan. Mikäli lintusi tykkää istua häkin katolla, kiinnitä sinne häkin mittainen orsi tarjotaksesi linnullesi paremman istumapaikan. En käytä ollenkaan kuorittuja puita, sillä uskon puun kuoren toimivan hyvänä hierontana linnun jaloille.

Mikäli lintusi jatkuvasti kiipeilee pinnoja pitkin orrelta toiselle, eivät kynnet pääse kulumaan tällöinkään. Kiinnitä puuoksa lintusi kiipeilyyn käyttämälle seinälle tai vaihtoehtoisesti vinottain alanurkasta vastakkaiseen ylänurkkaan rohkaistaksesi lintuasi kävelemään puun päällä.

Yksi aloittelijoiden tekemä virhe on tarjota aina saman kokoisia ohuita orsia linnuilleen, vaikka todellisuudessa erikokoiset orret hioisivat kynsiä eri tavalla. Käytän itse oksia jotka ovat noin kymmenestä senttimetristä viiteentoista halkaisijaltaan saadakseni linnun kynnet lepäämään puun päällä sen sijaan, että ne kietoutuisivat puun ympäri. Kiinnitä huomiota siihen missä lintusi vakituisesti istuu ja kiipeilee. Meillä on myös suuria jokikiviä tai litteitä laattakiviä joiden keskelle on asetettu herkkuja, jotta lintumme kävelisivät niiden päälle kuluttamaan teräviä kynsiään.

Sementti- ja kipsiorret

Sananen sementti- ja kipsiorsista:

Suosittelemme toisinaan näitä keksintöjä käytettäväksi linnuilla, mutta näitä täytyy ehdottomasti käyttää ajatuksen kanssa. Mikäli lintu jatkuvasti istuu ja nukkuu tällaisella "kiviorrella", koska se on laitettu korkeimpaan paikkaan tai on ainoa saatavilla oleva vaihtoehto, on tässä vaarana se, että linnun jalkapohjat hankautuvat tai kehittyvä jalka vahingoittuu. Käytämme itse näitä orsia ajoittain, kun lintujen kynnet ovat liian terävät. Tämän jälkeen poistamme ne, kunnes niitä taas tarvitaan muutaman viikon päästä.

Lintujen kynsien leikkaaminen lyhyiksi aiheuttaa joitain negatiivisia vaikutuksia. Lyhennetyt kynnet aiheuttavat menetystä tasapainon ja tarttumakyvyn suhteen. Valtavalla osalla kotitalouksien papukaijoista on todella heitkot jalkavoimat, sillä nämä ovat käsinruokittuja ja vähän lentäviä, koska niiltä on ennenaikaisesti leikattu siipisulat sekä rajoitteita lentotilan ja sopivan laskeutumispaikan suhteen. Tämä tarkoittaa, että nämä linnut luottavat enemmän kynsiensä pituuteen ja terävyyteen tarttuakseen ja istuakseen. Uskon täysin, ettei monella käsinkasvatetulla amatsonilla, harmaapapukaijalla tai aralla ole kykyä hypätä pystysuoralta luudan kahvalta orrelle, sillä niille ei ole annettu mahdollisuutta kehittää voimaa ja tekniikkaa tunnistaakseen vaakasuoraa ortta mennäkseen sinne.

Usein ylipainoisilla ja nuorilla linnuilla leikatut kynnet voivat johtaa putoamisesta aiheutuviin vammoihin. Erityisesti isoilta, kömpelöiltä ja hitaasti lentokyvyn saavuttaviilta lajeilta - kuten harmaapapukaijoilta, avoparikaijoilta, suurilta amatsoneilta sekä molukkien- ja valkokaduilta - ei koskaan pitäisi leikata kynsiä äkkiseltään lyhyiksi! Lentokyvyttömät poikaset tarvitsevat neulanterävät kynnet pystyäkseen takertumaan mitä kummallisimpiin paikkoihin (esimerkiksi huonon lentoyrityksen jälkeen yhdellä kynnellä taulunkehyksiin!). Nuoren linnun kynsien leikkaamiseen ei ole todellakaan mitään syytä ennen kuin lintu on täysin lentokykyinen, vieroitettu emoistaan ja oppinut lisäksi kiipeilyn ja laskeutumisen salat.

Peruskiipeilytaidoissa papukaijalle ovat tärkeimpiä kynnet numero yksi ja neljä, eli papukaijan jalkajärjestyksessä kaksi takakynttä. Näiden kahden kynnen täytyy tukea suuri osa jalan painosta papukaijan kiivetessä pää alaspäin. Koska kynsi numero yksi on heikoin, leikkaamalla se lyhyeksi linnulta viedään lähemmäs kolme neljäsosaa sen otteen tukevuudesta. Todella monet huonotaitoiset koukkunokat näyttävät epäröivän merkittävästi alaspäin kiipeämistä, sen sijaan mieluummin perääntyvän siksak-tyylillä tukeutuen suuriin etukynsiin sekä nokkaan tukeakseen ruumistaan. On myös huomattava, että leikkaamattomat kynnet voivat olla täysin luonnollinen puolustuskeino petoja vastaan. Olen nähnyt nurkkaan ajettujen papukaijojen kääntyvän selälleen, tasapainoilevan kevyesti levitetyillä siivillään ja huitovan täysin avatuilla kynsillään samalla napsien nokallaan ajaakseen pois uteliaan ja uhkaavan kissan.

Joitain huomioita kynsien lyhentämisestä

On muutamia asioita jotka tulee ottaa huomioon, kun päätetään lyhentää papukaijan kynsiä. Ensimmäisenä lintu täytyy saada kiinni ja pitää liikkumatta paikoillaan, yleensä täysin vasten sen tahtoa. Tämä on todella stressaava kokemus, joka yleensä saa linnun sydämen hakkaamaan erittäin lujaa. Olemme kuulleet sydänhalvauksista luonnosta pyydettyjen lintujen joutuessa tällaisen käsittelyn kohteeksi. Kahden ihmisen täytyy aina tehdä yhteistyötä saadakseen vastustelevan linnun kynnet leikattua. Toinen pitää lintua hellästi mutta tukevasti pyyhkeeseen käärittynä tasaisella alustalla ja toinen kaivaa varpaan kerrallaan esiin pyyhkeen alta ja leikkaa kynnet. Olen kehitellyt myös tavan pitää lintua oikeinpäin pyyhkeen alla kynsien leikkuun aikana, sillä hyvin harvalla linnulla on mukavat oltavat selällään vieraiden seurassa.

Papukaija on mahdollista opettaa antamaan leikata kyntensä vapaaehtoisesti, mutta ensisijaisena menetelmänä luonnollinen kuluminen on parempi vaihtoehto.

Omistaja tai avustaja pitää lintua pimeässä ja kiepauttaa sen varovasti yhdelle jalalle. Samaan aikaan minä nappaan toisen jalan ja leikkaan tarvittavat kynnet. Sitten on toisen jalan vuoro. Tämän pystyasennon tekniikan käyttäminen näyttää vähentävän tilanteita, joissa lintu puristaa jalan nyrkkiin, mikä voi todellakin olla kynsienleikkaajan painajainen...

Mikäli kynsiä leikkaamaton ihminen on kokematon tai huolimaton, voi hän leikata liian syvälle, kynnen alueeseen missä hermot ja verisuonet kulkevat. Tämä saa linnun huutamaan tai säpsähtämään ja usko minua, kuten ihmisilläkin, myös linnuilla liian syvälle leikkaaminen ja veren vuodattaminen tekee ehdottomasti kipeää!!!

Oletko koskaan ihmetellyt miksi lemmikkisi hermostuu kynsileikkurien lähellä sen jälkeen kun sen aikaisemmat kokemukset leikkaamisesta ovat olleet "auts!" ja sen jälkeen pikaisesti toimivaa verenhyydyttäjää? Jotkut näistä pulvereista jopa polttavat toisin kuin jauhojen tai maissitärkkelyksen käyttäminen.

Kun papukaijan kynsiä tutkitaan läheltä kirkkaassa valossa, on mahdollista nähdä missä kohti elävä kudos kaventuu kohti kynnen kärkeä. Itse käytän tähän suurennuslasia apuna. Tämä on se kohta, minkä jälkeen kynnen voi leikata täysin kivuttomasti, aivan kuten leikkaisi omasta varpaankynnestään pois valkoisen osan. Mikäli linnulla on aivan täysin ylipitkä, vinoon kasvanut kynsi, täytyy se leikata kuntoon pienissä erissä. Hermojen täytyy antaa vetäytyä muutamien viikkojen ajan ennen kuin kynttä voidaan jälleen leikata lyhyemmäksi. Ihanteellinen pituus kynnelle on varpaan tasosta katsoen noin 75 asteen kulma.

Jatkuvasti liikaa kasvavat kynnet eivät kerro pelkästään niiden luonnollisen kulumismahdollisuuden puutteesta, vaan voivat myös kertoa epätasapainosta linnun ruokavaliossa tai ongelmasta tietyissä soluissa, joiden tehtävä on muodostaa sarveisaineeksi kuitumaista proteiinia (keratiinia), josta nokka ja kynnet on rakennettu. Nämä eivät ole tavanomaisia merkkejä ellei linnulla ole myös ylikasvanutta nokkaa. Lisäksi on todisteita siitä, että suuret papukaijat, joille tehdään usein säännöllinen kynsienleikkuu (esimerkiksi 4-6 kertaa vuodessa) tulevat kehittämään paksumpaa sarveisainetta kynsiinsä niiden hienovaraisesti kapenevien kynsien sijaan, jollaiset on linnuilla joilta ei ole koskaan kynsiä leikattu.

Tietenkin kaikista luonnollisin tapa on olla leikkaamatta kynsiä ollenkaan... Oma suosikkisaavutukseni on se, ettei minulla ole ollut viimeisen reilun kahdenkymmenen vuoden aikana tarvetta leikata yhdenkään lintuni kynsiä! Vaatii ainoastaan mielikuvitusta ja ongelmanratkaisukykyä pystyäkseen järjestämään linnulleen ympäristön, jossa se pystyy kuluttamaan omat kyntensä luonnollisesti. Eikö tämä ole juuri sitä, mistä linnunhoidossa pohjimmiltaan on kyse?

Mikäli papukaija osaa lentää, laskeutuminen karheille puualustoille toimii varsin loistavana tapana kynsien kulutukseen. Sama toteutuu myös maassa viihtyvien lajien, kuten australialaisten parakiittien, kakadujen ja lurien kanssa, jotka tykkäävät kuopsutella ja kaivella puhtaassa hiekassa tai sorassa.

Jotkut linnunomistajat ovat harjoittelun avulla saaneet lintunsa sietämään (tai jopa nauttimaan!) säännöllisestä hiekkaviilalla tehtävästä kynsienhoidosta samalla kun linnut istuskelevat omistajansa sylissä. Jos lintusi tulee joka kerta todella stressaantuneeksi matkasta eläinlääkärin vastaanotolle tai eläinkauppaan harkitse, että kutsuisit kynsienleikkaajan luoksesi kylään tai pyydä, jos kaverisi jolla on paljon kokemusta, voisi tulla auttamaan sinua kynsien leikkaamisessa.

Kynsienleikkausta varten kiukuttelevat linnut täytyy ottaa yöllä pois häkistään himmeästi valaistussa huoneessa ja kääriä pyyhkeeseen. Toimenpiteen jälkeen ne lasketaan välittömästi pyyhkeestä takaisin häkkiin, jossa ne saavat pysyä aamuun asti. Yleensä tämän jälkeen ne käyttäytyvät aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Ja lopuksi on tärkeää huomata, että kynsien kasvaminen, aivan kuten sulkienkin uusiutuminen, tapahtuu kausittain ja vuodenaikojen mukaan sykäyksittäin. Neulanterävät kärjet kestävät yleensä vain muutamia viikkoja niiden ilmaannuttua, joten tällä välin voit tehdä kuten minä teen lemmikkieni tähden: suojaudun paksun puseron alle.

Papukaijat on mahdollista opettaa antamaan leikata omat kyntensä vapaaehtoisesti, kuten videolla esiintyvä kultaposkiamatsoni tekee.