Vadelma

Rubus idaeus
Hallon, Skogshallon, Wild red raspberry

Syötäväksi: Lehdet, marjat ja piikittömät uudet versot.

Esiintyy: Vadelmaa löytää tienvarsilta ja metsänlaidoilta. Vaikka sitä tavataan enimmäkseen etelästä, sitä kasvaa pohjoisessa runsaastikin hakkuuaukeilla.

Ulkonäkö: Noin metrin korkuinen piikkivartinen pensas. Vihreät 3-5-lehdykkäiset lehdet ovat alapuoleltaan hopeanharmahtavia. Vadelman marja on tavallisesti punainen.

Muuta: Sisältää energiaa, proteiineja, rasvaa, hiilihydraatteja, kuituja, A-vitamiinia, E-vitamiinia, C-vitamiinia, riboflaviinia, tiamiinia, niasiinia, pyridoksiinia, natriumia, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia. Parasta poiminta-aikaa on heinä-elokuu.

Voikukka

Taraxacum officinale
Maskros, Common dandelion

Syötäväksi: Kukat ja lehdet maistuvat parhaiten.

Esiintyy: Voikukka on monivuotinen, koko maassa yleinen ruoho, jota tavataan erityisesti jokien varsilta, rannoilta ja rikkaruohona puutarhoista ja pihoilta.

Ulkonäkö: Pitkät lehdet muodostavat ruusukkeen. Lehdet pitkiä, toisinaan reunoissa lovia. Kukan varsi lehdetön, katkaistessa selkeästi ontto.

Muuta: Alalajeja Suomessa melkein 500. Sisältää paljon erilaisia vitamiineja (etenkin A- ja C-vitamiinia) ja kivennäisiä. Mitä miedomman makuiset lehdet, sitä loivemmat reunat niissä ovat. Syväloviset lehdet omaavat kitkerämmän maun.

Pihatähtimö eli vesiheinä

Stellaria media
Stitchwort, Common starwort, Common chickweed

Syötäväksi: Koko kasvi ennen kukintaa.

Esiintyy: Koko Suomi.

Ulkonäkö: 10-20 cm korkea kasvi, jossa teräväkärkisiä lehtiä ja pieniä, valkoisia kukkia toukokuusta lokakuuhun. Olemus rento tai koheneva. Talvehtii usein vihreänä, vaikka on yksivuotinen.

Muuta: C-vitamiinirikas. (Turkka Aaltosen ja Nalle Coranderin kirja ”Luonnonvaraiset hyöty – ja myrkkykasvit” mainitsee pihatähtimön kananpoikien ja muiden lintujen erityisenä herkkuna.)

Hiirenvirna

Vicia cracca
Vetch, Cow vetch

Syötäväksi: Koko kasvi, tosin siemeniä tulee välttää tai syödä ainoastaan keitettynä.

Esiintyy: Koko Suomessa, pohjoisimmassa lapissa hieman harvemmassa. Lehdoilla ja pientareilla, mutta viihtyy muuallakin.

Ulkonäkö: Parilehdykkäiset lehdet, lehtipareja 6-12. Monikukkaiset tertut. Kasvi on rento ja kiipeilee usein muita kasveja pitkin ( esim. vadelmaa ) yltäen näin toisinaan jopa metrin pituuteen.

Muuta: Siemenet voivat aiheuttaa – joskin harvoin näin tapahtuu – myrkytyksen myrkyllisten valkuaisaineiden takia.

Mustikka

Vaccinium myrtillus
Huckleberry, Whortleberry, Bilberry

Syötäväksi: Niin marjat kuin koko kasvi. Syksyllä kannattaa kerätä lehtensä pudottaneita varpuja ja tarjota niitä. Säilyvät hyvin.

Esiintyy: Tavataan kangasmetsistä, aluskasvillisuuden joukosta.

Ulkonäkö: Ikivihreät, särmikkäät varvut. Marja joko tummansininen ja vahapeitteinen tai musta ja kiiltävä. Suipot, ohuet lehdet.

Energia: proteiinit, rasva, hiilihydraatti, kuitu, A-vitamiini, E-vitamiini, tiamiini, riboflaviini, niasiini, pyridoksiini, C-vitamiini, natrium, kalium, kalsium, magnesium.

Muuta: Marjat sisältävät A-, B- ja erityisesti C-vitamiinia. Lehtiä tulee antaa kohtuudella niissä olevan kverketiinin tähden. (Myrkytys on eläinkokeissa aiheuttanut mm. anemiaa ja painon laskemista.)

Piharatamo

Plantago major
Common plantain, Rat-tail plantain, Greater plantain, Whiteman’s foot

Syötäväksi: Lehtien lisäksi kannattaa tarjota patukkamaisia kukintoja.

Esiintyy: Löytyy yleisesti lähes koko maasta eteläiseen Lappiin saakka, pohjoisempana harvinainen. Tavataan poluilta ja nurmikoilta.

Ulkonäkö: Pitkä, tähkämäinen kukinto sitkeän varren päässä. Kasvin tyvessä on silposuonisten lehtien muodostama ruusuke. 10-30 cm.

Muuta: Piharatamo sisältää aukubosidiglykosidia, joka vaikuttaa bakteereita tuhoavasti. (Turkka Aaltosen ja Nalle Coranderin kirja ”Luonnonvaraiset hyöty – ja myrkkykasvit” mainitsee erityisestipiharatamon siemenet käytettäväksi häkkilintujen ravintona.)

Pihasaunio

Matricaria matricarioides
Gatkamomill, Pineappleweed

Syötäväksi: Koko kasvi.

Esiintyy: Mykerökukkaiskasveihin kuuluvaa pihasauniota esiintyy koko maassa. Se viihtyy erityisesti pelloilla ja asutuksen tuntumassa.

Ulkonäkö: Tanakka varsi haarautuu latvasta ja omaa hienoliuskaiset lehdet. Sen kukka muodostaa kekomaisen mykerön, joka on väriltään kellanvihreä. Laitakukkia ei ole. Pituutta n. 12-35 cm. Voimakas tuoksu.

Muuta: Tullut Suomeen vasta 1800-luvun loppupuolella Amerikasta.

Valkoapila

Trifolium repens
White clover

Syötäväksi: Koko kasvi. Imelät kukat ovat monien herkkua. Kerätään alkukesällä.

Esiintyy: Tavataan koko maasta nurmikoilta, niityiltä ja tienvarsilta.

Ulkonäkö: Kukka on pallomainen mykerö, jossa on valkoiset tai aavistuksen punertavat teriöt. Kasvaa n. 10-30 cm pituuteen. Kukintovarressa ei ole lehtiä. Itse lehdet ovat ”kolmisormiset”.

Muuta: Valkoapilan lehdet sisältävät runsaasti valkuaisaineita ja C-vitamiinia.

Peltotaskuruoho eli taskuheinä

Thlaspi arvense
Stinkweed, Mithridate mustard, Field pennycress

Syötäväksi: Koko kasvi.

Esiintyy: Koko Suomessa.

Ulkonäkö: Ristikukkaiskasvi.

Lutukka

Capsella bursa-pastoris
Pick-pocket, Shepherd’s purse

Syötäväksi: Koko kasvi.

Esiintyy: Kasvupaikka vaihtelee, sillä kasvi pölyttää itsensä, mikä mahdollistaa sopeutumisen. Enimmäkseen se kuitenkin viihtyy pelloilla, pihoilla ja tienvierillä.

Ulkonäkö: Ristikukkaiskasveihin kuuluvan lutukan ulkonäkö ja koko vaihtelevat jonkin verran. Aluslehdistä muodostuu maan lähelle eräänlainen ruusuke. Vanhat kukat muodostavat varteen kolmiomaisia litulehtiä, uudet kukat ovat valkoisia ja kasvavat kasvin yläosassa.

Muuta: Lutukassa on rautaa, valkuaisaineita, A- ja C-vitamiinia ja kalsiumsuoloja. Sitä kerättäessä on kuitenkin ehdottomasti varottava sellaisia lehtiä, jotka ovat valkoruosteen saastuttamat. Tällaisia lehtiä ei saa syödä, sillä tauti tekee niistä myrkyllisiä.