Lintuihin mahtuu elämäntarinoita, yksilöitä, lajeja ja luonteita hyvin paljon. Joskus uusi omistaja kohtaa ennakoimattomia ongelmia sen suhteen, kuinka pelokas tai arka lemmikki oma lintu onkaan. Tämä artikkeli avaa hieman, kuinka pelokkaan tai aran linnun kanssa kannattaa toimia, jotta linnun kanssa voidaan rakentaa toimiva arki ja pohja kesytykselle.

Teksti: Laure Kurkela

Kaikki linnut eivät ole automaattisesti kesyjä tai käsiteltävissä. Uuden lintuharrastajan onkin tarpeen tarkistaa, mitä on linnulta vailla, ja millainen lemmikki lintu on. Vaikka erittäin hellyydenkipeitä ja solmuunväänneltäviä lintujakin on, suurinosa linnuista ei ole sellaisia. Lintu ei ole kuin nisäkäslemmikki, jota voi silittää kyselemättä. Yleensä kesykään lintu ei salli kosketusta kuin pään alueelle. On normaalia, että hyvin kesykään lintu ei salli pään alueen silityksiä tai rapsutuksia edes omistajaltaan, jos lintu ei sitä itse pyydä. Käsikesy terminä taas tarkoittaa lintua, joka astuu kädelle. Lintu voi myös pelätä käsiä, mutta antaa rapsuttaa nenällä tai sulalla, tai tulla kädelle mutta vähät välittää rapsutuksista. Kaikkea tätä ei voi kaikkien lintujen kanssa saavuttaa, vaan jokainen lintu on yksilö.

Linnulta ei siis tule odottaa, että sen voisi ikinä kaapata kiinni käteen kuin hamsterin tai kanin. Kaappaaminen on linnulle pelottava kokemus, ellei linnun ja ihmisen välillä ole 100% luottamusta, ja kiinnipitely on enemmän leikkiä kuin käsittelyä. Lajienkin välillä on eroja: kesyt, isot kakadut sietävät herkemmin kosketuksen muuallekin kuin päähän, kesyt valkovatsa- tai viheraratit taas painivat herkemmin selällään kuin muut, kun taas esimerkiksi neitokakadu ja undulaatti eivät yleensä kesyinäkään nauti selälläänmakoilusta, painileikeistä tai kehon koskettelusta.

Kaikkein pelokkain lintu ei välttämättä ole erityisen kaltoinkohdeltu, mutta se ei ole saanut riittävästi hyviä kokemuksia ihmisestä, ja on omasta mielestään saanut huonoja, pelottavia kokemuksia. Pelokkailla linnuilla jo perus hoitotoimenpiteet tai jopa ihmisen ohikulkeminen voivat olla erittäin pelottavia ja stressaavia. Tärkeää on taata linnulle elinolosuhteet ja arkirutiinit, jossa sen ei koskaan tarvitsisi pelätä ihmistä.

Tämä aloitetaan jo ottamalla huomioon linnun asumus. Linnut tuntevat olonsa turvalliseksi korkealla, joten häkin tulisi sijaita mahdollisimman korkealla. Mikäli häkki on matala, se kannattaa asettaa tarpeeksi korkealle pöydälle. Jalalliseen häkkiin voi tehdä korotuspalat, jotta häkki on korkeammalla. Normaalillakin linnulla ylimpien orsien tulisi olla ihmisen silmätasoa korkeammalla, ja pelokkaalla linnulla tämän tärkeys korostuu. Lintu ei yritä pomottaa ihmistä, jos se saa olla ihmistä korkeammalla. (Korkeuteen perustuvasta valta-asemasta voit lukea enemmän TÄÄLTÄ.) Korkeassa turvapaikassaan linnulla on turvallisempi olo. Korkealla sijaitseva häkki (ja korkealla oleva oviaukko) auttaa myös häkkiin palaamista, kun on lennätyksen aika. Häkin tulisi sijaita paikassa, jossa lintu voi seurailla huoneen/asunnon touhuja, mutta se ei ole kiireisessä paikassa, tai paikassa, jossa se yllättyy kun huoneeseen saavutaan. Seinän viereen tai nurkkaan sijoitettu häkki on turvallinen ja suojaisa paikka. Arka lintu voi pelätä ihmistä niin paljon, että jopa ihmisen ohikulkeminen voi olla pelottavaa. Tämän vuoksi häkki kannattaa sijoittaa paikkaan, jonka ohi ei kuljeta läheltä jatkuvasti. Linnun elinympäristö kannattaa tehdä valmiiksi jo ennen linnun saapumista: hyvä, lopullinen häkki kannattaa hankkia heti aluksi, asettaa se lopulliselle paikalleen, asentaa tarvittaessa pimennysverhot kiskoille tai ikkunaan, laittaa lintupuu pystyyn ja sisustaa häkki sopivaksi. Jos lintu on arka, se voi pelästyä paljon, jos näitä asioita aletaan myöhemmin muuttamaan. Hyvä valaistus on myös tärkeä: päivälintujen eli lemmikkilintujen hämäränäkö on heikompi kuin ihmisen, jolloin hämärässä ne saattavat pelätä enemmän, koska eivät näe kunnolla.

Pelokas lintu saattaa pyrkiä mahdollisimman kauas ihmisestä roikkumalla häkkinsä takaseinän pinnoissa.

Miten lintu ilmaisee pelon?

Linnulla on useita tapoja ilmaista pelkoaan, joista arkojen lintujen yleisin tapa on pakoon meneminen. Kesympi lintu voi ilmaista epämukavuuttaan tai pelkoaan myös puremalla tai uhittelemalla. Uuden omistajan kannattaa seurailla lintunsa elekieltä oppiakseen tunnistamaan pelon ja pakenemista edeltävän kehonkielen. Niitä voivat olla muunmuassa tekemisen (esimerkiksi sukimisen, syömisen tai leikkimisen) keskeyttäminen, jähmettyminen paikoilleen, sulkien vetäminen kehon myötäiseksi, poispäin nojaaminen/astuminen/kävely, ja lopulta poispäin lentäminen, tai jos tila on rajallinen, lintu jää räpistelemään ympäriinsä tai juoksemaan pohjalle edestakaisin, koska ei pääse niin kauas pelon aiheuttajasta kuin haluaisi.

Tärkeää on, että omistaja/ihminen aiheuttaisi linnussaan mahdollisimman vähän pelkoa, eli omistaja keskittyisi seuraamaan lintuaan, ja perääntyä tai hidastaa toimintaansa jo kun linnun olo on hiemankaan epämukava. On hyvä opetella lukemaan linnun elekieltä, ja ennakoimaan oma toiminta niin, että voi pysähtyä jo ennen kuin lintu alkaa pelätä. Linnut pelkäävät yhtäkkisiä liikkeitä, joten pelokasta lintua kannattaa lähestyä varovaisesti, mutta ei tuijottaa saalistajan elkein. Jos lintu vaikuttaa pelkäävän, tulee ihmisen lopettaa eteneminen, ja joko jäädä paikalleen kunnes lintu on jälleen rento, tai perääntyä. Perääntyminenkin tulee tehdä hiljalleen, koska lintu voi säikähtää myös poispäin kohdistuvaa liikettä.

Peloton lintu taas ilmaisee rentoutensa pörhistämällä höyheniään rennosti. Tulee huomioida, että myös sairas lintu voi pörhistellä, eikä rentouden ja sairauden aiheuttamaa pörröisyyttä kannata sekoittaa. Rento lintu on valpas, muttei seuraa ympäristöään pakonomaisesti, kuten pelokas lintu tekee. Rento lintu uskaltaa myös katsoa ihmisestä poispäin ja kääntää selkänsä muutenkin kuin paetakseen. Peloton lintu uskaltaa puuhailla mitä linnun kuuluu: sukia, levätä yhdellä jalalla, narskutella tyytyväisyyttään, syödä, juoda, kylpeä, leikkiä ja muuten vain puuhailla. On siis ymmärrettävää, että on myös linnun hyöty, ettei sen tarvitse pelätä, sillä pelon lamauttamana ja pakonomaisesti ympäristöä tarkkaillessaan sillä jää vähemmän aikaa lajityypilliselle tekemiselle.

Linnun elekielen opetteleminen ja tulkitseminen on tärkeää. Pelokas tai arka lintu saattaa seurata ihmistä tiiviisti katsellaan eikä välttämättä voi pelkonsa vuoksi keskittyä lajityypilliseen tekemiseen. Kuva: Laure Kurkela

Päämäärä

Tavoitteena on luoda linnulle elämä, jossa sen ei tarvitse pelätä. Vasta kun lintu voi elää elämäänsä pelkäämättä ihmistä, voi se rentoutua niin, että se voi alkaa todella kesyyntymään. Kannattaa siis panostaa linnulle turvallisentuntuisiin arkirutiineihin, ja sitten vasta alkaa tehdä kesyttämissuunnitelmaa. Linnun kesyyden voi ajatella mitta-asteikkona, jossa 0 on neutraali tilanne, ja miinuspuolella lintu on pelokas, ja pluspuolella kesympi. Jokainen todellinen positiivinen vuorovaikutus ihmisen kanssa vie asteikkoa plussalle, mutta jokainen tilanne, jossa lintu pelkää, vie asteikkoa runsaasti miinukselle. Ei ole linnun kannalta väliä, pelotellaanko sitä tahalleen/kiusallaan, vai kokeeko se vain ihmisen ohikulkemisen, hoitotoimenpiteet tai jopa liian lähelle tungettelevat kesyttämisyritykset pelottavaksi, sillä näissä tilanteissa lintu tietää vain pelon, ei ihmisen aikomuksia. Tämän vuoksi kesytysohjelmassa onkin otettava huomioon, että lintu ei opi vain kun sitä tarkoituksella treenataan kesymmäksi, vaan se oppii kokemuksistaan kaiken aikaa. On täten kannattamatonta toimia niin, että käyttää paljon energiaa ja aikaa varsinaisiin "treeneihin", ja treenien ulkopuolella ihminen tiedostamattaan pelottelee lintua esim. siivoamalla sen häkin pohjan tai vaihtamalla ruokakupit liian suurin elkein.

Vaikka tie sydämeen käy vatsan kautta, liian arkaa lintua ei kannata lähestyä ruokalahjuksin: luultavasti lintu on niin pelokas, että se ei pysty edes syömään ihmisen lähellä. Tällöin linnun etäinen suhtautuminen ja pelko saattaa aiheuttaa omistajassa turhautumisen tunnetta. Linnun kesyttäminen ruokaa käyttäen kannattaa aloittaa vasta, kun lintu on arjessa niin rohkea, ettei se enää pelkää sen häkkiin tulevia käsiä hoitotoimenpiteiden ohessa, tai pystyy syömään omasta kupistaan myös ihmisen ollessa häkin vieressä.

Turvallinen arki

Omistajan kannattaa miettiä rutiinit valmiiksi: mitkä ovat asiat, jotka pitää tehdä päivittäin tai viikoittain. Verhojen avaaminen, valon laittaminen päälle, ruoan- ja veden vaihtaminen, lelujen vaihtaminen, siivoaminen, häkistä ulospääsy ja takaisinmeno (kunhan lintu on kotiutunut kunnolla), illalla verhot takaisin kiinni ja valot pois. Jokainen noista asioista voi olla sellainen, jota lintu pelkää jopa kuollakseen. Jos omistaja tietää tulevan linnun olevan arka, kannattaa näitä asioita miettiä etukäteen. Jos omistajalla on jo pelokas lintu kotonaan, kannattaa muutokset arkeen tehdä niin, että lintu joutuu pelkäämään arjessa mahdollisimman vähän.

Esimerkiksi:

• Jos lintu pelkää tai sen voi aavistella pelkäävän häkin pimennystä kankaalla, ei häkkiä kannata pimentää kankain, vaan käyttää pimennysverhoja koko tilan pimentämiseen öiksi.
• Ruoka- ja juoma-astiat kannattaa asentaa niin, että ne voi hoitaa ne ilman että lintu pelkää, esim. ulkoapäin vaihdettavat kupit tai automaatit, tai kupit ihan oviaukon vieressä.
• Virikkeitä kannattaa vaihtaa ja lisätä niin, että niiden vaihtaminen tai itse lelut eivät pelota lintua.
• Häkin pohjamateriaalin kannattaa olla sellaista, jonka voi siivota vähitellen ja hitain liikkein.
• Vapaanaollessa vapaaksipäästäminen, vapaanaolo ja häkkiin palaaminen järjestetään niin, ettei lintu pelkää, eli sitä ei hätistellä tai pyydystetä, mutta vältetään myös vahingossa pelottelu.

Päämäärä olisi hoitaa lintu niin, että sen ei tarvitse pelätä lainkaan. Tämä ei aina onnistu, esimerkiksi osa häkeistä on niin pieniä, että lintu pelkää myös hakeutuessaan kauimmaiseen nurkkaan, jolloin omistajan tehtävä on hoitaa lintu niin että se pelkää mahdollisimman vähän. Ideaalitilanteessa on otettu aiemmin huomioon linnun tilantarve, ja arka lintu pääsee myös perääntymään ihmisestä kauemmas, jos hoitotoimenpiteet eivät kertakaikkiaan suju täysin ilman pelkoa (jo perääntyminen on pientä pelkoa). Kaikki hoitotoimenpiteet kannattaa tehdä hyvin hitaasti. Esimerkiksi siivoukseen auttaa, jos pohjamateriaalina on esim. pellava- tai hamppukuiviketta, jonka voi poimia pienissä määrin pois, sen sijaan että tarvitsisi asetella isoja, heiluvia ja rapisevia sanomalehden sivuja. Jos häkissä on vedettävä alaosa, kannattaa opetella sen hidasta ja äänetöntä käyttöä jo etukäteen.

Hoitotoimenpiteet voivat pelottaa lintuja paljonkin. Jotkin lajit saattavat hakea turvaa toisiinsa painautuen.

Jos lintu on hyvin arka, voi sen kanssa käyttää samoja koulutusmenetelmiä kuin eläintarhojen eläintenkouluttajat käyttävät pelokkaiden eläinten kanssa. Mitään ihmistä pelkäävää, vankeudessa elävää eläintä ei voi jättää täysin rauhaan, sillä hoitotoimenpiteet on tehtävä silti. Näitä ovat esimerkiksi ruoan ja juoman vaihtaminen, siivoaminen sekä virikkeiden tarjoaminen. Hoitotoimenpiteiden pelkoon voi auttaa, jos eläimen rutiinit ovat aina samanlaiset, jolloin eläin pystyy ennakoimaan pelottavan tilanteen. Hyvin pelokkailla linnuilla arjen kannattaakin olla samanlaista, ja asiat tapahtuvat aina samaan aikaan päivästä ja samalla tavalla. Tällöin esimerkiksi ruoka tarjoillaan aina samaan aikaan ja häkki siivotaan aina samaan aikaan päivästä. Tähän voi ottaa lisäksi myös äänimerkin: tietty äänimerkki tarkoittaa sitä, että ihminen käyttäytyy nyt lintua kohtaan pelottavasti, esimerkiksi avaa häkin oven ja touhuilee häkissä. Lintu yhdistää äänimerkin nopeasti tuleviin tapahtumiin, ja pystyy ikään kuin henkisesti valmistautumaan tulevaan koitokseen. Tämä auttaa pelkoon muutoin arjessa, koska lintu ei niin herkästi pelkää esimerkiksi sitä, kun häkin ohi kuljetaan ilman äänimerkkiä.

Pelokkaan linnun vapaanapito

Kuten kaikkien muidenkin lintujen kohdalla, tulisi linnun ensimmäinen vapaanaolo olla aikana, jolloin sillä on runsaasti aikaa palata häkkiin. (Ensimmäisestä vapaanaolosta voit lukea enemmän TÄÄLTÄ.) Luottamuksen karttuminen on tärkeää, ja se menee pilalle, jos lintua joutuu esimerkiksi hätistelemään pois kielletyistä paikoista, hätistelemään kohti häkkiä tai pyydystämään kiinni pyyhkeellä tai haavilla, jotta sen saa takaisin häkkiin. Tällaiset tapaukset saavat linnun pelkäämään ihmistä, ja sen hoitaminen pelotta vaikeutuu, puhumattakaan kesyyntymisen edistämisestä.

Pelokas lintu ei välttämättä halua lähteä häkistään lainkaan. Sitä ei myöskään sen oman lihaskunnon edistämisen vuoksi tulisi pakottaa lentämään, jos se ei halua. Rohkaistuttuaan moni lintu lähtee lentokierrokselle, mutta arkaa lintua ei tule pakottaa tai pelotella pois häkistään. Pelokkaan linnun vapaanapito vaatii kärsivällisyyttä, sillä lintu saattaa pelästyä vapaana normaalisti kävelevää ihmistä. Ainakin aluksi aran linnun lentoaika kannattaa rauhoittaa ylimääräiseltä liikkumiselta, jos tuntuu että lintu sitä vaatii.

Korkeat tähystyspaikat vapaanaollessaankin lisäävät linnun turvallisuudentunnetta. Kun vapaanapito on rutiiini, omistaja voi hyödyntää linnun vapautta ja esimerkiksi siivota häkin sillävälin kun lintu on vapaana, jos lintu edelleen arastelee sitä että sen häkin sisällä puuhaillaan.

Jos arka lintu päätyy lattialle tai muuhun paikkaan ensilennoillaan, sitä ei kannata lähestyä. Lintu saattaa olla järkyttynyt, eikä sen vuoksi välttämättä edes liiku karkuun tai ilmennä pelkoa elekielellään. Lisäksi ylhäältäpäin tuleva ihminen saattaa pelottaa lintua entisestään. Pakenemattomuus ei tarkoita, että se olisi yhtäkkiä kesyyntynyt. Moni arka lintu saattaa nousta jopa oksalle järkytyksessään, vaikkei normaalisti ihmisen pitelemälle oksalle tulisikaan. Jos lintu ei ole välittömässä vaarassa eikä ole loukkaantunut, se kannattaa jättää niille sijoilleen, ja se jatkaa matkaansa kun toipuu järkytyksestä.

Kun lintu ei pelkää, se voi jopa viihtyä lattialla. Kuvassa käsikesy neitokakadu viettää mielellään aikaa lattialla ihmisten kanssa. Kuva: Jarmo Tuutti

Kesyttäminen

Tämä artikkeli oli lähinnä johdanto kesyttämisen pariin tilanteessa, jossa lintu on aloitustilanteessa erittäin arka ja pelokas. Vasta kun linnun arki ja pohjatyö on kunnossa, voidaan alkaa puhua kesyttämisestä. Kesyttämisprosessista ja sen periaatteista kannattaa lukea artikkelista: Papukaijan kesyttäminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä

Hyvin pelokkaan linnun kesyttäminen on erilaista, kuin käsiä välttävän, mutta uteliaan linnun kesyttäminen. Jos lintu ottaa herkun kädestä (tai edes lusikasta, tai malttaa syödä hirssintähkän kärkeä), ollaan jo erittäin pitkällä! Mikäli lintu on kuitenkin niin arka, ettei sitä voi palkata ruoalla lainkaan, ei tilanne ole vielä menetetty. Jälleen voimme tukeutua eläintarhoissa käytettyihin menetelmiin, sillä eläimet oppivat samoin mekanismein lajista riippumatta. Jos lintu on niin arka, että se alkaa paeta ihmistä jo ihmisen ollessa samassa huoneessa, on linnulle hyvä olla sen verran kesy, että se voisi elää stressittömän elämän myös hoitotoimenpiteistä (ruokinta, siivous) huolimatta.

Vaikka eläinten koulutuksessa suositellaan positiivisen vahvistamisen keinoja, eli tilannetta, jossa eläimelle tarjotaan jotain mieluisaa, kun se tekee toivotun asian, voidaan tästä välillä harkitusti poiketa. Vastapari positiiviselle vahvistamisella on negatiivinen vahvistaminen, jolloin tilanteesta poistetaan jotain epämiellyttävää, jotta esitetty käytös lisääntyy. Tämä voi toimia pelokkaan linnun kohdalla seuraavasti: Lintu on vielä rauhallinen ja rento harjoituksen alussa. Ihminen, eli linnun kannalta negatiivinen asia, lähestyy häkkiä/lintua. Kun lintu alkaa ilmentää pientäkään epämukavuutta, esim. sen höyhenet liikahtavat niin että se ei ole enää täysin rento, ihminen pysähtyy paikoilleen. Kun lintu rentoutuu jälleen, ihminen poistuu. Tällöin tapahtuu negatiivinen vahvistaminen: lintu rentoutui, painostava ihminen eli negatiivinen asia poistuu paikalta, joka on linnulle palkkio. Huom! Jos lintu pakenee harjoituksen aikana, on menty jo ihan liian pitkälle!

Jos tällaisen koulutuksen aikana on pakollista lähestyä häkkiä enemmän ja yhtäkkiä (joka on yleensä arjessa pakollista), kannattaa linnulle kouluttaa samalla myös jokin äänimerkki, joka käytännössä tarkoittaa: "Nyt ihminen tulee liian lähelle." Tällöin lintu ehtii valmistautua epämiellyttävään kohtaamiseen. Ajan kanssa lintu päästää ihmisen yhä lähemmäs ja lähemmäs pelkäämättä, olettaen, että koulutus tapahtuu oikein eikä kiirehtien! Tavoitteena on lintu, jonka ei tarvitsisi enää pelätä häkin lähestymistä ja normaalien, arkisten hoitotoimenpiteiden hoitamista.

Lopuksi

Linnut ovat palkitsevia lemmikkieläimiä, mutta huomattavasti erilaisia kuin monet muut. Valitettavasti pelko varjostaa monen lemmikkilinnun elämää. Samoin joidenkin omistajien mielenpäällä saattaa olla, miksi linnut eivät kesyynny, vaikka he yrittävät niitä herkuin ja silityksin lähestyä. Tärkeää on ymmärtää, millainen lintu on lemmikkinä sekä yksilönä, ja muuttaa omaa arkea palvelemaan pelokkaan linnun tarpeita. Tällöin sekä lintu, että omistaja saavat toisistaan enemmän irti.