Lemmikkilinnut eivät ole häkkilintuja, ja niitä tulisikin pitää vapaana joka päivä usean tunnin ajan turvalliseksi tehdyssä sisätilassa. Tähän tuo omat haasteensa lintujen lentokyky, jonka avulla ne pääsevät kulkemaan monipuolisemmin kuin lentokyvyttömät lemmikit, sekä se, jos lintu ei ole käsiteltävissä. Tässä pienessä artikkelissa käydään läpi neuvoja lintujen ensimmäisiin lentoharjoituksiin sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn.
Teksti: Laure Kurkela
Tämä artikkeli on johdatus lemmikkilinnun lennätykseen ja vapaanapitoon sisällä huoneessa tai huoneistossa. Lentämisen tulisi olla osa jokaisen lemmikkilinnun arkipäivää. Tämä artikkeli ja sen neuvot eivät millään tavalla valmenna turvalliseen vapaanalentoon pihalla, eli free-flightiin.
Ennen lintua
Ensimmäiset valmistelut sujuvan arjen takaamiseksi kannattaa tehdä jo ennen kuin lintu tulee kotiin. Suurin niistä on häkki. Linnun häkin tulee olla tarpeeksi suuri, sillä tilavaan ja viihtyisään häkkiin lintu palaa mielellään. Häkin tulee myös sijaita tarpeeksi korkealla. Linnut tuntevat olonsa turvalliseksi korkeammalla, ja häkin tulisikin olla linnun turvapaikka. Riittävän korkealla sijaitsevaan häkkiin lintu palaa mieluummin, sillä muuten edessä voi olla tilanne, että lintu ei uskalla tai halua palata häkkiinsä, vaan jää mieluummin kököttämään korkealla sijaitsevaan kiipeilypuuhun tai vaikka verhotangolle. Jos häkki on kovin matala, se tulee nostaa korkeammalle. Pienemmän häkin voi nostaa pöydälle, ja jalallisiin häkkeihin tehdä korotuspalat. Häkin tulee sijaita niin korkealla, että lintu pääsee halutessaan ihmisen silmätasoa korkeammalle. Sujuvaa häkkiinpaluuta edistää, jos häkki on sellasta mallia, että siinä on luukku myös mahdollisimman ylhäällä. Tämän luukun äärelle kannattaa asentaa orsi niin, että lintu pääsee sujuvasti kulkemaan luukusta ulos ja takaisin kun sen aika on.
Myös muun ympäristön kannattaa olla kunnossa ennen linnun saapumista. Lintuvalon loisteessa lintu näkee huomattavasti paremmin, ja ensilennolla tilan tulee olla muutenkin hyvin valaistu: päivälintujen hämäränäkö on ihmistäkin kehnompi, vaikka niiden näkö valoisalla onkin parempi kuin ihmisellä. Häkin ulkopuolinen osa huoneesta tai asunnosta valmistellaan lintua varten: kiipeilypuun kannattaa olla asennettuna jo linnun saapuessa, jotta se ehtii tottua sen olemassaoloon tarkkaillen sitä häkistä käsin. Myöskin huoneen lintuturvalliseksi tekemistä ei voi aloittaa liian aikaisin: ahtaat raot, joihin lintu voi mennä tai pudota, on tukittava, ja sähköjohdot laitettava pois näkyviltä ainakin korkeammilta paikoilta. Omistajan mielenrauhaa lisää, jos saataville ei jätetä jotain, mitä lintu voi tuhota tai pudottaa. Sallittuja oleskelupaikkoja kannattaa järjestää paljon, ja pääsy kiellettyihin paikkoihin estää jo etukäteen.
Lentäminen on tärkeä osa lemmikkilinnun arkea. Kuva: Laure Kurkela
Ensimmäinen lentoharjoitus
On suositeltavaa, että lintua pidetään häkissään noin kahden viikon ajan ennen ensimmäistä vapaanapitoa. Tänä aikana lintu ehtii tottua rutiineihin ja ympäristöönsä, ja se ehtii myös silmäillä tilaa, jossa sen häkki sijaitsee. Tänä aikana lintu ehtii myös hieman kiintyä häkkiinsä kotina: siellä se saa ruokaa, juomaa, ja saa olla rauhassa.
Ennen ensimmäistä vapaanaoloa on varmistettava alueen turvallisuus. Ikkunat ja peilit kannattaa peittää törmäyksien välttämiseksi. Tilan on kuitenkin oltava hyvin valaistu, että lintu näkee eteensä. Sälekaihtimet alhaalla, mutta auki-asennossa ja/tai hento valoverho ovat usein riittävä suoja ikkunaan. Tuuletusikkunat on suljettava, ja ovista on kuljettava niin, että lintu ei missään nimessä pääse livahtamaan ovenraosta pihalle saakka. Jos tila, missä lintu on, on suuri, esim. tupakeittiö, voi tilaa yrittää rajata alkuun. Jos tilassa on ovia, kannattaa ovet sulkea aluksi, vaikka lintu saisikin lopulta olla vapaana useammassa huoneessa. Kun lintu tottuu tilaan päivien/viikkojen myötä, voi rajausta hellittää. Jos taloudessa on muita eläimiä, on huolehdittava niiden suhteesta lintuihin: saalistajia, kuten kissoja tai koiria ei tulisi pitää samassa tilassa vapaanaolon aikana, sillä rauhallisenkin saalistajan vaistot voivat herätä nopean linnun sinkoillessa ympäriinsä. Saalistaja voi olla myös linnulle pelottava, vaikkei esim. leikkisä koira tarkoittaisikaan pahaa riehumisellaan. On otettava huomioon, että esimerkiksi kani- tai rottahäkin päälle laskeutuessaan lintu voi menettää jalan puremalle, ja kannettomaan akvaarioon lintu voi hukkua. Jos kyseessä on tila, jossa keittiötä ei voi rajata pois, on huolehdittava että keittiössä ei ole sillä hetkellä seisovaa vettä (tiskialtaassa), kuumia pintoja tai teräviä esineitä.
Kun lintu päästetään ensimmäisen kerran häkistään ulos, tulee tämä tapahtua harkittuna ajankohtana, jonka aikana ei ole kiire minnekään. Aikaa kannattaa varata reilusti, vähintään koko päivä, mutta mielellään jättää myös seuraava päivä vapaaksi, jos kaikki ei menekään putkeen. Monesti vapaapäivä lauantai aamupäivänä on hyvä aika, sillä tällöin linnulla on tunteja aikaa mennä takaisin häkkiinsä, ja pakon edessä myös viettää yö ulkona häkistään.
Joskus törmää neuvoon, että linnun pitäisi olla kesy, jotta sen voi päästää häkistä. Tämä ei ole totta, vaan myös ei-käsikesyt linnut kaipaavat liikuntaa. Nekin voi opettaa menemään takaisin häkkiin. Kesytys on myös pitkäaikainen prosessi, linnusta riippuen, jolloin olisi tarpeetonta riistää linnulta lentomahdollisuus pitkällisen kesytysprosessin ajaksi.
Häkin luukku tai luukut avataan, ja tarkkaillaan linnun reaktiota. Jos lintu on pelokas tai arka, voi auttaa, jos ihminen ei ole häkin välittömässä läheisyydessä. Kesyä lintua voi sen sijaan kannustaa tulemaan ulos jopa pelkällä ihmisseuralla. Linnun kulkemista helpottaakseen varsinkin aremmat tai kömpelömmät linnut voivat kaivata apua luukun löytämiseen, jolloin luukun mallista riippuen siihen kannattaa olla asennettuna orsi. Herkut voivat toimia kannusteena ensimmäisillä kerroilla, että lintu oppii kulkemaan ovesta, mutta myöhemmin lintua ei kannata juuri ruokkia häkin ulkopuolella: perusruoka on häkissä, ja pienen nälän sekä rutiineiden motivoimana lintu palaa häkkiin sujuvammin.
Häkin luukulla istuva undulaatti. Kuvassa näkyvät tikkaat saattavat auttaa lintua luukun äärelle.
Vaikka lentäminen on linnulle luonnollista ja vapaanaolo on sille ehdottomasti hyvästä, lintua ei tule pakottaa lentämään. Sitä ei tule hätistää saati pyydystää pois häkistään lentämään huoneeseen, vaan antaa päättää itse, haluaako tulla pois. Aina ensimmäisellä kerralla lintu ei edes halua poistua häkistä. Silloin jonkin ajan jälkeen häkin luukut voi sulkea, ja koettaa seuraavana päivänä uudestaan. Ei ole hyödyllistä, jos häkin luukut jättää auki niin, että lintu päättää tulla ulos juuri ennen pimeää, sillä silloin se ei yleensä halua enää mennä takaisin häkkiin samana iltana.
On sanomattakin selvää, että linnun liikunnantarvetta ei tulisi tyydyttää sillä, että lintua jahdataan tai hätistellään lentoon sen kunnon kohottamiseksi. Tämä on saaliseläimelle hyvin stressaavaa. Jos lintu ei vapaanaollessaan tee muuta kuin kököttää yhdessä paikassa, se voi johtua pelosta. Ensimmäisillä kerroilla harva lintu on kovin utelias, sillä vieras paikka on vielä vähän liian jännittävä. Vähitellen, päivien, viikkojen ja kuukausien myötä linnun luonteesta riippuen se alkaa rohkaistua ja liikkua tilassa enemmän. Jos lintu vielä kotiuduttuaankin paikallaankököttäjä, kannattaa omistajan perehtyä linnun tarkoitukselliseen aktivoimiseen positiivisin keinoin.
Jos lintu on nuori tai tottumaton lentäjä, linnun ensilento ei ole kovin hallittu. Tämän voi aiheuttaa myös pelko tai paniikki. Se saattaa törmäillä seiniin, jopa kattoon ja tehdä pakkolaskun lattialle. Monesti mitään vakavaa ei käy, sillä varovaisesti vieraassa tilassa lentävä lintu ei lennä kovin lujaa. Jos lintu muksahtaa lattialle, eikä se ole loukkaantunut, välittömässä vaarassa, tai paikassa josta se ei pääse pois (esim. patterin tai hyllyn takana), kannattaa lintu jättää niille sijoilleen. Se on hämmentynyt, ja arkakin lintu saattaa vaikuttaa yllättäen kesyltä, mutta lintua ei kannata lähestyä. Lintu pelkää luonnostaan ylhäältäpäin tulevia asioita, joten lähestyvä ihminen saattaa olla sille kammotus. Linnun toivottua se yleensä jatkaa matkaa itsekseen, ehkä ensin kävellen ja sitten siivilleen nousten.
Jos hyvävointinen lintu on ihan pakko saada siirrettyä lattialta, sitä ei kannata heti pyydystää pyyhkeellä tai haavilla, vaan sen voi yrittää saada astumaan kepille. Tällöin ihmisen tulee olla mahdollisimman matalana, liikkua mahdollisimman hitaasti ja ujuttaa keppi niin, että lintu astuisi sille. Osa linnuista kuitenkin pelkää liikkuvia keppejä, joten jos lintu vaikuttaa ahdistuneelta, se kannattaa jättää rauhaan ennemmin kuin alkaa jahtaamaan sitä kepin kanssa tai ilman.
Lento saattaa päätyä myös hyllyn päälle, verhotangolle, ovenkarmille tai jopa kattolamppuun, mutta ensikokemuksen tulisi olla positiivinen, eikä lintua tulisi häätää näistä paikoista, vaikka ne myöhemmin linnulta kiellettäisiinkin. Lintu saattaa laskeutua myös ihmisen päähän, vaikkei se olisikaan erityisen kesy: seisovan ihmisen pää saattaa olla korkein selkeä paikka johon laskeutua. Tätä ei kannata säikähtää suurieleisesti. Hutilentojen välttämiseksi on tärkeää, että linnulla on ollut jo etukäteen tilassa katseltavanaan sille sopivia kiipeilypuita, joihin se voi laskeutua.
Hutilento vieraassa tilassa saattaa päätyä johonkin korkealle, kuten verhotangolle. Kuva: Laure Kurkela.
Kun lintu on ollut jonkin aikaa vapaana, voi sitä iltaa myöten alkaa houkutella häkkiin. Kesy lintu on helpompi houkutella ja saada häkkiin, mutta arka lintu voi vaatia enemmän. Linnulle laitetaan sen häkkiin tarjolle ruokaa, juomaa ja näkyvää herkkua, jonka perässä se voi pyrkiä häkkiin. Jos lintu on arka tai pelokas, ihmisen ei kannata olla sen ja häkin välissä. Tulisi kuitenkin myös välttää sitä, että ihminen painostaa pelokasta lintua toisesta suunnasta, vaikka tämä saattaakin aiheuttaa linnnun palaamisen turvapaikkaansa. Motivaationa häkkiin palaamiselle tulisi kuitenkin olla nälkä, ei pelko ihmisen lähestymisestä. Pieni herkku häkin suulla voi myös auttaa, tai jos linnun ruokakupit siirtää lähemmäs häkin ovea. Tämä toimii vain linnuilla, joista omistaja pystyy ennakoimaan, että lintu ei säikähdä kuppien vaihtunutta paikkaa.
Kun lintu on luukulla, tai häkin sisällä, ei luukkua kannata rynnätä sulkemaan heti. Varsinkin pelokkaammat linnut voivat säikähtää tätä äkkinäistä liikettä, ja lennähtää takaisin ulos. Häkin luukku kannattaa sulkea hitaasti, lintua pelästyttämättä.
Kesylle, ihmisrakkaalle linnulle kannattaa pitää vielä seuraa ja palkata sitä häkkiin menemisestä. Häkki voi muodostua linnulle negatiiviseksi paikaksi mennä, jos se sinne mentyään jää aina välittömästi yksin. Ensimmäisillä kerroilla kesyn linnun voi laittaa häkkiin orrella tai kädellä, mutta tulevaisuudessa kannattaa kesynkin linnun kanssa pyrkiä siihen, että lintu kipuaa häkkiin omin avuin.
Luvalliset laskeutumispaikat, kuten tarpeeksi korkeat lintupuut tarjoavat linnulle turvallisen laskeutumispaikan. Kuva: Laure Kurkela.
Apua, lintu ei palaa häkkiin!
Ei ole ennenkuulumatonta, että ensimmäisiä kertoja vapaana oleva lemmikkilintu ei palaakaan häkkiin illaksi. Tätä tapahtuu enemmän aroilla linnuilla, jotka ehkä haluaisivat mennä häkkiin syömään ja nukkumaan, mutta ne eivät ole tottuneet kulkemaan sinne, eivätkä tunnu älyävän, mistä häkkiin mennään. Pieni pelko saattaa varjostaa linnun nokkeluutta luukun tajuamisen tiellä, tai jos lintu on nuori tai ei ole ollut koskaan vapaana, luukun tarkoitus ei ole sille vielä selvä. Lintu tulisi saada häkkiin mahdollisimman positiivisin keinoin, ja häkkiin laittaminen tulisi aloittaa tarpeeksi ajoissa. Jos lintu ei ole syönyt vapaanaollessaan, voi häkkiin laittamisen aloittaa jo pari kolme tuntia vapaanaolon alettua. Jos häkkiinlaittoa viivyttelee liikaa, lintu hakeutuu jo yöpuulle iltasella, jopa silloin kun valot ovat vielä päällä, josta sitä on hankala saada enää liikahtamaan ruoalla motivoiden.
Positiivisin keino on odottaa yön yli. Jos suinkin mahdollista, lintu kannattaa jättää niille sijoilleen sitä hätyttämättä tai pyydystämättä. Jos sillä on turvallinen paikka, se ei välttämättä liiku yön aikana, mutta turvattomuuden tunteen kohdatessaan saattaa lähteä yöllä hallitsemattomalle räpistelykierrokselle pimeässä. Tällöin omistajan tulee olla valppaana, ja mennä tarkistamaan linnun vointi, ettei se ole loukannut itseään. Joskus tällaisen päätteeksi linnun saa varovasti nousemaan orrelle ja kiipeämään häkkiin, mutta edelleenkään sitä ei tulisi pelotella tai jahdata.
Jos lintu on seuraavana aamuna vielä vapaana, sillä on jo melkoinen nälkä ja jano, ja se pitäisi saada mahdollisimman pian häkkiin myös oman hyvinvointinsa vuoksi. Lintua kannattaa yrittää houkutella lähemmäs häkkiä herkuin, muttei antaa sen syödä liikaa häkin ulkopuolella. Ennenpitkää lintu palaa häkkiin.
Pyydystämistä tulisi välttää, sillä se on linnulle hyvin pelottava ja stressaava kokemus, joka tuo lisäksi huonoja kokemuksia ihmisestä ja vapaanaolosta.
Joskus linnun lentoretki saattaa päätyä kattolamppuun. Jos häkkiinmeno venyy, siitä voi tulla jopa linnun nukkumapaikka seuraavaksi yöksi. Kuva: Jarmo Tuutti.
Häkkiinmeno rutiiniksi
Linnun vapaanapidosta kannattaa ottaa rutiini, jolloin myös häkkiin meneminen sujuu paremmin. Monesti toimivaa on päästää linnut vapaaksi iltapäivällä, jolloin ne palaavat häkkiin illalla syömään iltapalaa ja nukkumaan. Päivällä kesken leikkien ja lentokierrosten häkkiin palaaminen voi olla haastavaa, ja vaatia koulutusta, muttei se ole missään nimessä mahdotonta. Rutiineissa pysyminen edesauttaa häkkiin palaamista myös viikonloppuisin.
Kaikenlaisten lemmikkilintujen tulisi saada olla vapaana päivittäin tai muuten rutiininomaisesti. Tähän lukeutuvat myös pienet peipot, joita ei välttämättä yleensä tule ajatelleeksi pitää vapaana. Nekin oppivat kulkemaan takaisin häkkiin öiksi. Poikkeuksen muodostavat linnut, joilla on kaiken aikaa käytössään niin suuret lentohäkit, että voidaan olettaa niiden saavan tarpeeksi liikuntaa häkin sisällä. Eläinkaupoissa myytävät "lentohäkit" harvoin täyttävät tätä määritelmää, vaan oikea lentohäkki on pienilläkin linnuilla useamman neliömetrin kokoinen.
Jos lintuja pitää vapaana vain harvoin, johtuen esimerkiksi häkin suuresta koosta, ne oppivat menemään häkkiin hitaammin. Jokainen onnistunut häkkiinmenokerta voimistaa käytöstä, joten harvoin ulkoilevat linnut saavat treeniä vähemmän. Sen vuoksi lennättäminen onkin hyvä ottaa jokapäiväiseksi rutiiniksi, niin häkkiin palaaminenkin on päivä päivältä helpompaa