Olen nössö, myönnän sen. Vaikka tämä saattaa kuulostaa oudolta, mielestäni se on ollut suuri etu eläinten kanssa työskennellessä. En halua tulla purruksi, oli sitten kyse hyttysestä, papukaijasta tai leijonasta. Itse asiassa teen kaikkeni välttääkseni tilanteet, joissa saattaisin saada pureman.

Teksti: Barbara Heidenreich
Käännös: Milla Koskinen

Hyttysten tapauksessa tämä tarkoittaa valitettavan vähiä telttaretkiä ja runsasta hyttyskarkotteen käyttöä. Eläintarhaeläinten, kuten leijonien kanssa tämä tarkoittaa kalterien takaa kouluttamista, vahvisteiden tarjoamista tikun nokasta ja sellaisten tilanteiden välttämistä, joissa eläimessä saadaan aikaan aggressiivista käyttäytymistä. Papukaijojen kanssa… Uskokaa tai älkää, mutta itse asiassa toimin niiden kanssa samoin kuin leijonien kanssa! En siksi, että uskoisin papukaijojen uhkaavan henkeäni, vaan siksi, että kunnioitan papukaijoja yhtä paljon kuin leijonia. Antakaa kun toistan vielä: ”Kunnioitan papukaijaa yhtä paljon kuin kunnioitan leijonaa.”

Papukaija

Jos eläin vaikuttaa aggressiiviselta, tulisi yrittää saada se rauhoittumaan (kuva: Jarmo Tuutti)

Kunnioitus

Jotta voisitte paremmin ymmärtää mitä tarkoitan sanalla ”kunnioitus”, selvennän sitä vähän. Tulkitsen kunnioituksen siten, että osoitan eläimelle huomioineeni sen elekielellä annetut viestit. Jos esimerkiksi läheisyyteni luo eläimessä pienimmänkin merkin pelosta tai aggressiivisuudesta, otan sen huomioon ja teen kaikkeni (tähän voi liittyä jopa paikalta poistuminen) saadakseni eläimen rauhoittumaan.

Ihmisillä on joskus tapana ajatella, että mitä tahansa he tekevätkin, on papukaijalle ”pikku juttu”, tai ettei sen ainakaan pitäisi pahemmin haitata papukaijaa. Täten he toimivat suin päin välittämättä siitä, mitä linnun elekieli sanoo. Olen kuullut lukemattomia kertoja kehotuksen ”Äh, ei se sitä oikeasti haittaa, anna mennä vaan.” tai ”Se on nyt vaan itsepäinen, laita se nousemaan kädelle.” tai ”Se vain esittää, ei se oikeasti ole aggressiivinen.” Auts. Nuo sanat sattuvat positiivista vahvistusta käyttävän kouluttajan korviin kipeämmin kuin puremat. Nuo lausunnot antavat ymmärtää, että minun pitäisi jättää linnun elekieliset viestit huomiotta. Jopa silloin kun elekieli kertoo: ”Ei! Lopeta. En pidä siitä mitä teet.”

Miksi papukaijanomistajan pitäisi välittää linnun elekielen kunnioittamisesta? Koska se on kriittinen elementti käsiteltäessä puremista. Olettaisin etteivät useimmat ihmiset halua joutua papukaijan pureman kohteeksi. Itse en ainakaan halua. Tässä kohtaa nynny luonne on minulle eduksi. En halua lähestyä lintua ennen kun sen elekieli viestii sen olevan tyytyväinen. Varmastikin tämä on ensimmäinen askel puremien välttämisessä. Toinen tavoitteeni on yhdistää läsnäolooni jonkinlainen positiivinen vahviste. Tämä yleensä tarkoittaa ruuan tarjoamista kädestä, lusikasta tai kupista. Se saattaa myös tarkoittaa lelujen ja virikkeiden tarjoamista, rapsutuksia tai kehuja. Tämä kaikki riippuu siitä, mistä kyseinen papukaija vaikuttaisi pitävän eniten. Liittämällä positiivisen vahvisteen läsnäolooni, minusta itsestänikin tulee toivon mukaan positiivisesti vahvistava asia linnulle. Jos onnistun, papukaija alkaa yleensä minut nähdessään näyttää siltä, että se odottaa saavansa lisää ”kivoja juttuja” minulta. Woohoo! Tässä vaiheessa havaittavissa on, sen lisäksi että papukaija on nyt sitoutunut puuhaan, se, että alan tuntea oloni itsevarmemmaksi ja luottavaisemmaksi kyseisen papukaijan kanssa.

Yllä oleva prosessi tapahtuu yleensä ennen kun edes harkitsen pyytäväni papukaijaa kädelleni. Tämä johtuu siitä, että en ole halukas laittamaan kättäni sellaisen papukaijan eteen, jonka kanssa en ole saanut mahdollisuutta rakentaa edes jonkinlaista luottamusta. (Jos haluat lisää vinkkejä uuden linnun kanssa toimimiseen, katso artikkeli “Training your New Parrot. Where to Begin?”, Good Bird –lehti, Vol 2, Issue 4.)

Surullista kyllä, lemmikkilintuyhteisössä on paljon lintuja jotka suhtautuvat käsiin pelokkaasti tai aggressiivisesti. Tästä syystä, jos pyydän lintua nousemaan kädelleni, vien käteni linnun lähelle erittäin hitaasti ja varovaisesti. Samalla tarkkailen herpaantumatta linnun elekieltä, ja odotan aina ennen etenemistä, että lintu on täysin rento. Kaikki nämä koukerot auttavat minua estämään tilanteen, jossa papukaija mahdollisesti haluaisi purra.

Lienee tarpeetonta sanoa, että on muitakin tilanteita joissa papukaijoilla on taipumusta koettaa nokkaa ihmislihaan, kuten jos papukaija ei halua tulla viedyksi takaisin häkkiin. Erinomainen esimerkki kyseisenlaisesta tilanteesta löytyy ”The S Files” – artikkelista Good Bird –lehdestä (Vol 3, Issue 3, kesä 2007). Lee McGuire ja Susan Friedman (FT) esittävät systemaattisen mallin, jolla voidaan korjata mitä tahansa ongelmakäyttäytymistä. Malli auttaa omistajia kaivautumaan syvälle niihin yksityiskohtaisiin syihin, jotka aiheuttavat kyseisen ongelmakäytöksen ilmenemistä. Mallin noudattaminen antaa myös tolkuttomasti erilaisia tapoja muokata ei-toivottua käytöstä.

Kun linnut purevat

Hitsi. Mokasin. Joko tulkitsin elekielen väärin tai pyysin liikaa, tai sitten en yksinkertaisesti edes tiedä mitä juuri tapahtui. Joka tapauksessa sain pureman. Mitäs nyt? Tämä kysymys esitetään minulle usein: “Mitä teet kun lintu puree?” Jos käy niin onnettomasti että lintu puree omistajaansa, niin mielestäni ensimmäinen välitön toimenpide on irroittaa lintu omistajasta. Jos lintu ei suostu päästämään irti, voi linnun ylänokan irroittaa lihasta etusormen ja peukalon avulla vääntämällä. Muita strategioita on linnun huomion kiinnittäminen toisaalle, tai yksinkertaisesti linnun laskeminen pois kädeltä lähimpään turvalliseen paikkaan (orsi, häkki, sohva, pöytä, ständi, yms).

Puremat voivat olla hyvin kivuliaita, enkä missään nimessä neuvoisi pitämään kättä paikallaan kun lintu rouskuttaa menemään. Tämä yleinen väärä käsitys johtuu siitä kuvitelmasta, että käden pitäminen paikallaan opettaa linnulle, ettei puremalla ole merkitystä. Tosiasiassa voi olla myös muita seikkoja, jotka vahvistavat puremista, ja joiden kontrolloiminen on mahdotonta. Esimerkiksi ihon järsiminen itsessään voi tuntua linnun nokkaan mukavalta. Tämän vahvisteen poistamiseen ainoa keino on poistaa iho linnun nokasta.

Toinen kysymys joka minulle usein esitetään, on ”Kuinka kerrot papukaijalle, että se on juuri tehnyt jotain väärin?” Täytyy myöntää että tämä kysymys saa minut kavahtamaan hiukan. Syynä on se, että tulkitsen kysymyksen hyväksynnän hakemisena sille, että lintua sopii rangaista pureman johdosta. Todellisuudessa rangaistuksen käyttö ei ole oikea toimintatapa suurimmassa osassa puremistapauksista. Pääasiallinen toimintatapa olisi ollut alun alkaenkin välttää tilannetta, jossa papukaija tunsi tarvetta purra. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että olisi opetettu linnulle jotain mitä sen tulisi tehdä, sen sijaan mitä ei saa tehdä. Se saattaa tarkoittaa myös lähtötilanteen muokkaamista niin, että oikea toiminta olisi tehty helpommaksi papukaijalle. Olisi ollut monia keinoja välttää purema, jos niitä olisi vain mietitty, eikä mihinkään niistä liity epämiellyttävän kokemuksen tuottamista linnulle.

Jos papukaija puree, en tee mitään muuta kuin varmistan, ettei lintu pääse minuun enää käsiksi. Tämä välimatka antaa aikaa pysähtyä ja miettiä mitä olisin voinut tehdä erilailla välttääkseni tilanteen. Miettiminen myös pakottaa minut painamaan mieleeni seikat, jotka aiheuttivat aggressiivisen vasteen. Se myös antaa aikaa toipua puremisen aiheuttamasta henkisestä järkytyksestä, sillä usein tunnemme itsemme loukatuiksi kun rakastettu eläin käyttäytyy aggressiivisesti. Jos haluan keskittyä luottamuksen rakentamiseen, viimeinen asia, jonka haluan tehdä, on käyttäytyä tavalla, jonka papukaija kokee epämiellyttäväksi. Tästä syystä en yritä rangaista papukaijaa ravistelemalla tai pudottamalla kättäni, huutamalla ”ei”, heiluttamalla sormea sen nokan edessä tai näpäyttelemällä sen nokkaa. Kaikki nämä toimenpiteet todennäköisesti vahingoittaisivat pyrkimystäni luoda toimiva luottamussuhde papukaijan kanssa.

Yhteenveto

Taannoisessa konferenssissa kuulin ohimennen keskustelun, jossa kuiskattiin “Lyön vetoa ettei Barbaraa koskaan purra.” Totta puhuakseni, en voi sanoa ettei sitä sattuisi koskaan, mutta se on erittäin harvinaista. Tämä ei varmastikaan johdu siitä, ettenkö olisi riittävästi vuorovaikutuksessa papukaijojen kanssa. Onnekseni saan tavata satoja uusia eläimiä vuosittain. Silti teen parhaani jokaisen eläimen kanssa lukeakseni sen elekieltä ja rakentaakseni luottamukseen perustuvan suhteen sen kanssa. Hyödynnän kaikkia positiivisia vahvisteita, joista eläin pitää, ja käytän niitä lisätäkseni omaa arvoani koulutettavan eläimen silmissä. Ilokseni voin kertoa, ettei kyseessä ole taikakeino, siihen ei tarvita supervoimia eikä myöskään ”kuiskaajanlahjoja”. Jokainen voi luoda papukaijaan suhteen ilman puremia, kunhan papukaijalle vaan annetaan sama määrä kunnioitusta kuin leijonalle annettaisiin.

Barbara on toiminut ammattimaisena eläinkouluttajana vuodesta 1990 lähtien. Hän pyörittää omistamaansa yritystä Good Bird Inc. (www.GoodBirdInc.com), joka tarjoaa käyttäytymiseen ja kouluttamiseen liittyviä tuotteita lemmikkilintuharrastajille. Tuotteisiin lukeutuu Good Bird Magazine –lehti (www.goodbirdinc.com/magazine.html), kirjoja, videoita (www.goodbirdinc.com/books.html ), ja käyttäytymistä ja kouluttamista käsitteleviä tilaisuuksia. Hän on kirjoittanut Avian Publications –kustantamon julkaiseman teoksen “Good Bird! A Guide to Solving Behavior Problems in Companion Parrots”sekä TFH Publications:n julkaiseman kirjan “The Parrot Problem Solver. Finding Solutions to Aggressive Behavior”. Hän on myös kansainvälisen lintukouluttajien ja opettajien yhdistyksen, the International Association of Avian Trainers and Educators ( www.IAATE.org), entinen puheenjohtaja.

Barbaran uralle mahtuu myös koulutuskonsultaatiota eläintarhoille ja muille eläimiin liittyville tiloille. Hänen erikoisuutenaan on vapaana lentävien lintujen kouluttaminen. Hän on ollut mukana kehittämässä ja tuottamassa yli viittätoista erilaista vapaana lennättämiseen keskittyvää koulutusohjelmaa. Barbara tarjoaa edelleen konsultaatiopalveluita eläintarhoille ja muille eläinten kanssa tekemisissä oleville tahoille Animal Training and Consulting Services (www.ATandCS.com) -yrityksensä kautta. Uransa aikana hän on kouluttanut eläimiä, henkilökuntaa ja esittänyt näytöksiä ympäri maailmaa.