Lemmikkilintujen omistajien etsiessä vastauksia monimutkaisiin käytösongelmiin vastaan tulee usein käsite "korkeuteen perustuva valta-asema" (engl "height dominance"). Mitä niin erikoista tässä on, että sitä tyrkytetään syyksi moniin papukaijoihin liittyviin käytösongelmiin? ”Älä anna papukaijasi olla silmiesi tasoa korkeammalla tai se tuntee dominoivansa sinua ja puree.” Miten tämä ihmisten kanssa toimivan käsite toimii papukaijojen kanssa?
Teksti: Steve Martin (Height Dominance, PsittaScene vol. 13 no. 3, August 2001)
Käännös: Jarmo Tuutti
Näkökulmani korkeuteen liittyvään hallintaan on hiukan erilainen kuin muilla; luultavasti, koska kokemukseni ovat erilaisia kuin tätä termiä käyttävillä ihmisillä. Olen tutkinut ja kouluttanut papukaijoja yli 40 vuotta ja yli 25 vuotta olen ollut kouluttaja ammatiltani. Yksi tärkeimpiä asioita, joita olen oppinut vuosien saatossa, on kysyä hyviä kysymyksiä. Kaksi tärkeintä oppimaani kysymystä ovat ”Mikä on motivaatio?” ja ”Miten se pätee lajin käyttäytymiseen luonnossa?” Nämä kysymyksen antavat hyvin ymmärrystä linnun ajattelusta sekä vievät tulkintaa pois ihmiskaltaisesta näkökulmasta, johon ihmisten on helppo sortua.
Papukaijoille ei luonnossa ole havaittu valtahierarkioita (kuva: Duncan Rawlinson / CC 2.0)
Minkä takia papukaija haluaisi hallita ihmistä? Mitä se siitä hyötyisi? Yrittääkö se pakottaa sinut tekemään jotain sen hyväksi? Yrittääkö se kouluttaa tai rangaista sinua? Miksi papukaija haluaisi hallita sinua?
Tämä johtaa minut seuraavaan kysymykseen: ”Miten se liittyy lajin käyttäytymiseen luonnossa?” Jotkut ovat sanoneet, että papukaijan halu hallita on luonnollista. Monet ihmiset ovat puhuneet, jopa kuvailleet tarkasti, villien papukaijojen laumojen hierarkioita. Jotkut ovat menneet jopa niin pitkälle, että ovat sanoneet, että papukaijan arvon parvessa voi kertoa sen käyttämän oksan korkeudesta. Mitä korkeammalla oksalla se on, sitä korkeammassa asemassa se on suhteessa muihin. Pidän itseäni onnekkaana, sillä olen saanut mahdollisuuden tarkkailla useita eri papukaijalajeja luonnossa. Enkä ole nähnyt luonnossa elävillä papukaijoilla mitään, joka edes muistuttaisi hierarkiaa.
Mutta älkää uskoko vain minun sanaani. Olen puhunut usealle (ainakin kuudelle) papukaijojen kenttätutkijalle, joiden ammattina on tutkia papukaijoja luonnossa. Kukaan näistä asiantuntijoista ei muista nähneensä minkäänlaista hierarkiaa villien papukaijojen parissa. Lisäksi maininta siitä, että papukaijan korkeudesta puussa voi nähdä tämän arvon parvessa, on saanut aikaan kummeksuvia katseita, naurua, kyynisyyttä ja jopa pahempaa jokaisessa puhuttamassani asiantuntijassa. Kaikki nämä asiantuntijat puhuvat kyllä aggressiivisuudesta, jota näkevät papukaijoissa päivittäin. Yleensä tämä aggressiivisuus liittyy resurssien hankintaan tai suojelemiseen. He kertovat, että yhteenoton voittanut lintu voi helposti hävitä seuraavan yhteenoton saman linnun kanssa. Villien papukaijojen parvessa ei ole selkeästi hallitsevaa yksilöä. Lisäksi nämä asiantuntijat eivät muista nähneensä mitään valtaan liittyvää aggressiota. Ja kukaan heistä ei muista nähneensä mitään hierarkiaa, joka liittyy papukaijojen sijoittumiseen puussa.
Yksinkertaisesti: korkeuteen liittyvää dominanssia ei ole olemassa. Se on luultavasti joidenkin ihmisten henkilökohtaisten, papukaijojen tapauksessa järkevältä vaikuttavien uskomusten suojelua. Herkkäuskoiset, helppoja vastauksia monimutkaisiin ongelmiin etsivät linnunomistajat uskovat herkästi, että papukaija uskoo hallitsevansa ihmistä, jos on tämän silmien tasoa korkeammalla, sekä osoittavan tätä hallintaa aggression avulla. Tähän liittyvä myytti papukaijojen korkeuteen liittyvien hierarkioiden muodostamisessa puissa on aivan yhtä epätarkka. Papukaijojen käyttäytyminen on paljon monimutkaisempaa.
Miksi niin monet ihmiset uskovat tätä teoriaa? Ensinnäkin hierarkiat ovat yleisiä ihmisten keskuudessa. Nuorina heitä pidemmät ihmiset olivat heihin nähden vallitsevassa asemassa. Jopa aikuisina ihmiset kokevat useat suhteet toisten ihmisten kanssa hierarkkisina. Nämä suhteet koetaan yleensä enemmän sosiaalisina kuin fyysisinä, kuten pituus. Jotkut ihmiset voivat käyttää onnistuneesti fyysistä voimaa ja aggressiota valtaan perustuvassa suhteessa heidän lemmikkikoiransa kanssa (jonka koira perinnöllisesti ymmärtää, mutta älä yritä tätä kissan kanssa). Ei ole myöskään tavatonta nähdä dominointiin perustuvia hierarkioita vankeudessa elävillä lemmikkipapukaijoilla.
Epäluonnolliset ympäristöt aiheuttavat epäluonnollista käyttäytymistä. Pienessä tilassa elävät papukaijajoukot varmasti käyttävät dominointiin perustuvia hierarkioita henkiinjäämisen keinona. Kuitenkin nämä hierarkiat muodostetaan lintujen välille muodostuvien suhteiden, ei korkeuden, perusteella. Toisaalta jos nämä samat linnut eläisivät luonnossa, niitä ei olisi pakotettu näin läheisiin suhteisiin ja ne välttelisivät väkivaltaisia kohtaamisia toisten lintujen kanssa poistaen näin tarpeen hierarkioihin. Joillekin papukaijan omistajille on helppoa tulkita aggressiivinen käytös haluna hallita. Aggressio valta-aseman hankkimisen keinona on yleistä monissa nisäkkäissä, mukaan lukien ihminen, mutta näin ei ole papukaijojen kohdalla. Papukaijoilla ei ole luontaista tarvetta muodostaa dominointiin perustuvaa hierarkiaa muiden lintujen kanssa luonnossa, tai ihmisen kanssa vankeudessa. Papukaijoilla voi olla monia muita syitä osoittaa aggressiivisuutta ollessaan ihmisten silmätason yläpuolella, mutta halu dominoida ei ole yksi niistä.
Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa papukaija puree omistajaa, joka yrittää ottaa sitä pois häkin päältä. Yrittääkö lintu muodostaa valta-asemaa tämän avulla? Ajattele mitä yleensä tapahtuu juuri sen jälkeen, kun omistaja on ottanut linnun pois häkin päältä. Hän laittaa linnun häkkiin, sulkee oven ja lukitsee linnun sisään joksikin aikaa. Mielestäni tämä on paljon parempi selitys omistajan puremiselle. Yksinkertaisesti se ei vain halua mennä takaisin häkkiin! Tämän lisäksi se on luultavasti oppinut, että pureminen on tehokas tapa kommunikoida ihmisen kanssa.
Ennen kuin lintu puree, se on käyttänyt paljon erilaisia ruumiineleitä sekä muita luonnollisia kommunikointikeinoja osoittaakseen halunsa pysyä häkin päällä. Harvoilla ihmisillä on tarvittava osaaminen lukea näitä merkkejä. Useimmat jatkavat sokeasti toimintaansa, vaikka lintu osoittaakin aggressiivisuutta. Viimeisenä keinona osoittaakseen tyytymättömyyttään lintu hyökkää ja puraisee ihmistä. Tämän ansiosta ihminen pysähtyy, edes hetkeksi, eikä yritä saada lintua kädelleen. Joskus ihminen lopettaa toimintansa niin pitkäksi aikaa, kuin häneltä kestää etsiä jostain oksa tai orsi, jolle lintu astuisi. Tämä vahvistaa puremista, tai rohkaisee tekemään sen uudelleen, juuri sillä hetkellä, kun ihminen lopettaa linnun jahtaamisen. Tämän kautta lintu oppii, että pureminen on tehokas keino kommunikoida ihmisen kanssa.
Papukaijat yksinkertaisesti tykkäävät olla korkeissa paikoissa. Niiden vaistot käskevät niiden hankkiutua korkeisiin paikkoihin, joissa ne ovat vähemmän haavoittuvaisia saalistajille, saavat paremmat näkymän ympäristöönsä tai voivat tehdä nopeampia pakoja jne. Lemmikkilinnut voivat oppia, että omistajan olkapäällä, tai jopa pään päällä, oleminen on toivottavaa. Jotkut pitävät olkapäästä sen takia, että haluavat olla lähellä omistajansa naamaa. Toiset taas haluavat istua suhteellisen vakaalla alustalla, kuten olkapää. Ja jotkut taas haluavat olla olkapäällä, koska silloin he ovat kaukana käsistä, joita kohtaan heillä voi olla negatiivisia mielleyhtymiä menneisyydestä. Monista eri syistä olkapäät, verhotangot, häkin katot jne. ovat suurimmalle osalla papukaijoista toivottuja alustoja.
Ymmärrettävästi kaikki ihmiset eivät voi jättää papukaijaansa häkin päälle pysyvästi. Miten saat linnun takaisin häkkiinsä? Taas pitää kysyä: mikä toimii linnun motivaationa? Miksi papukaija haluisi mennä takaisin häkkiinsä? ”Koska sen pitäisi” voi toimia koiraasi, mutta se ei koskaan toimi papukaijaasi. ”Koska sen on pakko” voi toimia lopulta oksan, käsineiden tai kärsivällisyyden ja verenvuodatuksen avulla. Mutta on paljon parempi luoda ympäristö, jossa se haluaa itse mennä takaisin häkkiinsä.
Positiivinen vahvistaminen on työkalu, joka voi nostaa suhteen papukaijaasi uudelle tasolle. Se on tapa, jossa toimintaa seuraa välittömästi jokin lintusi palkitsevana pitämä asia. Lemmikkipapukaijoille vahviste voi olla jotain, mitä se pitää erittäin haluttavana, kuten kehuminen, pään rapsutus tai herkkupala, joka ei ole osa normaalia ruokavaliota. Tämän hyvän tapahtuman seuraus on se, että lintusi toistaa tekonsa paljon mieluummin. Negatiivinen vahvistaminen on myös keino, joka voi rohkaista toimintaa, mutta se toimii poistamalla jokin lintusi välttelemä asia välittömästi linnun reagoinnin jälkeen. Lemmikkipapukaijojen kanssa negatiivinen vahvistaminen on käytössä, kun pakotamme linnun tekemään jotain mistä se ei pidä. Esimerkiksi monet linnut päättävät luovuttaa ja menevät häkkiinsä vain siksi, että voisivat välttää jahtaamisensa kädellä tai tikulla. Positiivinen vahvistaminen opettaa linnulle, mitä tehdä, kun taas negatiivinen opettaa mitä välttää. Sen takia on ikävää ja tarpeetonta, kun ihmiset käyttävät lemmikkipapukaijojensa kanssa negatiivista vahvistamista useammin kuin positiivista. Positiivisella vahvistamisella voit opettaa linnun menemään häkkiinsä pyynnöstä muutamassa päivässä (usein jopa muutamassa minuutissa). Se voi nopeasti oppia kiipeämään häkkiä pitkin sisälle odottamaan sitä, että nouset tuolistasi ja kävelet sulkemaan oven. Kaiken tämän pienestä verbaalisesta vihjeestä, kuten ”Aika mennä häkkiin.”
Aloita laittamalla pähkinä, auringonkukan siemen tai joku toinen papukaijasi suosikkiherkuista ruokakuppiin häkissä ja odota, jos lintusi menisi häkkiin itsekseen. Sinun pitää ehkä mennä istumaan tuoliisi tai poistua huoneesta, koska lintu pelkää sinun lukitsevan sen sisään. Älä sulje ovea ensimmäisillä kerroilla linnun mentyä sisään. Anna sen käsittää, että sen mentyä häkkiin herkun perässä se voi tulla sieltä ulos halutessaan. Joka kerta kun laitat herkun häkkiin, anna myös linnulle vihje (mikä tahansa sana, sanonta tai käden liike, jonka haluat) ja odota linnun menevän häkkiin hakemaan herkun. Kun se menee häkkiin ilman miettimistä, koeta antaa vihje ennen herkun häkkiin laittamista ja katso, meneekö se sisään. Jos papukaijasi menee häkkiin, sano sille ”hyvä” ja vahvista toimintaa isolla herkkupalalla. Jos lintu ei mene sisälle, ota askel taaksepäin ja anna sille lisää kokemusta vihjeen yhdistämisestä vahvistamiseen ja häkkiin menemiseen. Tässä vaiheessa voit alkaa myös sulkemaan oven lyhyeksi aikaa, kun lintu on häkissä hakemassa herkkupalaa. Avaa ovi, kun lintu on saanut herkkupalan syödyksi, jotta se ymmärtää, että joka kerta häkkiin mentäessä sitä ei lukita sinne. Kun sinun on viimein suljettava ovi ja jätettävä papukaijasi sisälle, anna sille voimakas vahviste tai suuri herkkupala, jonka syöminen kestää hetken, ennen kuin se tajuaa, että ovi on lukittu. Näin se oppii pian, että häkkiin meneminen on positiivinen, ei negatiivinen kokemus.
Valta-asema kaikissa yhteiskunnissa perustuu paljon muuhunkin, kuin vain muutamaan tuumaan korkeutta. Valta-asema koostuu suhteista, historiasta ja geeneistä. Monet lajit muodostavat hierarkioita muodostaakseen sosiaalisen järjestyksen. Papukaijat eivät kuitenkaan muodosta hierarkioita luonnossa; varsinkaan korkeuteen liittyviä. Niinkin monimutkaisen asia selittäminen, kuten valtahierarkiat, vain muutamalla tuumalla korkeutta on harhaanjohtavaa eikä anna selkeää kuvaa linnun käyttäytymisestä. On parasta välttää tätä ihmisen tulkintaa ja antaa luonnollisen käyttäytymisen ohjata meitä arvioidessamme papukaijan käyttäytymistä. Kysy tärkeitä kysymyksiä ja löydät keinoja jotka rohkaisevat lintuasi tekemään mitä haluat sen sijaan, että pakottaisit sen. Lintusi silmissä et koskaan ole sen isäntä, mutta parhaimmillaan voit olla sen kumppani ja ystävä.