Kerran minulta kysyttiin: ”Jos voisit opettaa ihmisille yhden asia, joka auttaisi heitä toimimaan papukaijojensa kanssa, mikä se olisi?” Enempää miettimättä vastasin: ”Mielestäni merkittävin asia lintujen kannalta olisi se, että niiden hoitajat oikeasti oppisivat eron ylös-käskyn ja ylös-pyynnön välillä.”
Teksti: Barbara Heidenreich, julkaistu World Parrot Trustin Psittascene-lehdessä August 2007
Käännös: Jarmo Tuutti
Asiaa on toistettu vuosia lemmikkilintukirjallisuudessa: lintusi on toteltava ylös-käskyä. Toteltava ja käskyä. Minulle näillä sanoilla on voimakas merkitys. Voin kuvitella, että jos papukaija ei halua totella käskyä, se pakotetaan tekemään niin. Tämä pakottaminen sisältää yleensä mm. käden työntämisen rintaa vasten, linnun nappaamisen käteen tai varpaiden irrottamisen orresta väkisin. Positiivista vahvistamista käyttävälle lintujen kouluttajalle tämä on todella epämiellyttävä ajatus. Miksi? Tietenkin lintu voidaan saada kädelle näillä menetelmillä. Mutta linnun kouluttaminen näin pohjautuu tapoihin, jotka johtavat epämiellyttäviin kokemuksiin linnun kannalta. Käden työntäminen linnun rintaa vasten, sen nappaaminen väkisin tai muuten vain pakottaminen kädelle ovat papukaijan mielestä epämiellyttäviä asioita, huolimatta miten asiaa katsot.
Voimankäytön ongelmat
Voimalla ja epämiellyttävien ärsykkeiden käytöllä yritettäessä saada lintu toimimaan halutulla tavalla voi olla vakavia ja pitkäaikaisia vaikutuksia. Yleisin tulos pakotettaessa lintu astumaan kädelle on se, että lintu oppii puremaan kättä sen (epämiellyttävän ärsykkeen) tultua lähelle. Tärkeä sana edellisessä lauseessa on ”oppii”. Papukaijoilla ei ole sisäsyntyistä aggressiivisuutta kättä kohtaan. Tällainen käyttäytyminen opitaan toistuvien käsiin liittyvien epämiellyttävien kokemusten kautta. Viimeisenä keinona papukaija usein puree yrittäessään päästä eroon sitkeästi tunkeilevasta kädestä. Jos pureminen tuottaa tulosta (eli käsi menee pois), lintu oppii nopeasti, että pureminen toimii. Ja se käyttää sitä myös seuraavalla kerralla herkemmin, jos käsi tunkeutuu sen tilaan.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että linnunomistajan pitäisi olla välittämättä puremasta saadakseen aggressiivista käyttäytymistä poistumaan. Olen kuullut useiden ihmisten sanovan, että kestä purema niin lintu oppii, ettet luovuta. Tämä voi olla aika kivuliasta ja täysin tarpeetonta! Luottamusta paremmin rakentava tapa on välttää purema kokonaan lukemalla linnun elekieltä, kun se harkitsee purevansa. Tyypillisesti ennen puremista papukaija esittää elekielellään, että tilanne on epämukava. Tarkkailemalla elekieltä ja tekemällä muutoksia toimintaansa tarpeen mukaan niin, että linnun olo on niin mukava kuin mahdollista, hyvä kouluttaja voi saada linnun toimimaan tahtonsa mukaan ilman, että saa aikaan aggressiivista käyttäytymistä.
Sama asia on myös pelkoon. Monet teistä ovat kohdanneet papukaijan, joka astuu käsivarrelle tai olkapäälle, mutta tekee kaikkensa välttääkseen kättä. Myös tämä on kummallinen reaktio linnulle, jolla ei ole perinnöllisesti pelkoa käsiä kohtaan. Luultavasti linnun kokemukset käsistä opettivat sen pelkäämään niitä.
Positiivinen lähestymistapa
Voi olla haastavaa saada papukaija astumaan kädelle positiivisen vahvistamisen avulla, kun se on oppinut aggressiivisia käyttäytymismalleja (ja/tai pelkoa) kättä kohtaan. Hyvä uutinen on, että se on mahdollista. Tämä on erityisen tärkeää huomata, sillä useiden lintujen omistajat luovuttavat, jättävät ne huomiotta tai pahimmillaan leimaavat ne ”purijoiksi”, vaikka se ei olisikaan niiden vika. On surullista kohdata papukaija, joka on oppinut käyttäytymään aggressiivisesti. Linnun elämä olisi niin erilaista, jos sen elämässä olevat ihmiset olisivat saaneet mahdollisuuden oppia positiivisesta vahvistamisesta.
Toimittuani vapaalentoa tekevien papukaijojen koulutusohjelmassa vuosia järkytyin huomattuani, että lemmikkilintuyhteisöstä löytyy tuhansia papukaijoja, jotka ovat aggressiivisia tai osoittavat pelkoa käsiä kohtaan. Vapaalentoon koulutetut papukaijat on koulutettu pelkästään positiivisella vahvistamisella. Vapaana lentävät linnut voisivat helposti päättää lähteä karkuun, jos kouluttaja käyttäisi negatiivista vahvistamista saadakseen linnun kädelle. Tästä syystä negatiivinen vahvistaminen ja sen ongelmat eivät yleensä ole osa näitä koulutusstrategioita.
Lemmikkilintuyhteisölle taas on tyypillisesti annettu ohjeita, jotka painottavat negatiivisen vahvistamisen käyttöä. Tämä on johtanut suureen määrään ongelmalintuja. Onneksi lemmikkilintujen hoitajia odottaa tärkeä mahdollisuus. Positiivisen vahvistamisen nostaessa päätään papukaijoilla ja niiden omistajilla on jälleen toivoa. Enää papukaijojen ei ole pakko totella vaan ne voivat oppia, että kädelle astumisella on hyviä vaikutuksia. Ne voivat oppia odottamaan innolla kädelle astumista!
Kädelle astumisen opettaminen käyttäen positiivista vahvistamista luo luottamusta sinun ja papukaijasi välille.
Positiivinen vastaan negatiivinen
Muutos voi olla vaikeaa. Negatiivisen vahvistamisen käyttöön lintujen koulutuksessa tottuneet usein esittävät todisteita, miksi ei olisi tarvetta muuttaa koulutusstrategiaa. Nämä todistelut yleensä sisältävät kommentteja negatiivisen vahvistamisen toimivuudesta. Tämä on totta, negatiivinen vahvistaminen todellakin toimii. Mutta huomaavainen linnun omistaja osaa ottaa huomioon muutakin kuin pelkästään tehokkuuden. Negatiivisen vahvistamisen kautta oppiminen ei ole mukava kokemus. Sitä kutsutaan usein myös nimillä pakenemis- tai ahdistelukoulutus. Eläin tottelee välttääkseen epämukavan kokemuksen – ei välttämättä paras keino rakentaa luottamusta. Tämän lisäksi negatiiviseen vahvistamiseen pohjautuvat koulutusstrategiat luovat yleensä minimin vaaditun vastauksen. Eläimet tekevät pelkästään sen, mitä on pakko, välttääkseen epämiellyttävän kokemuksen.
Ihmisille on myös syntynyt väärinkäsitys, että negatiivinen vahvistaminen luo nopeampia ja luotettavampia tuloksia. Nopeita, tehokkaita, luotettavia ja toistettavia tuloksia voidaan saada myös positiivisella vahvistamisella.
Jotkut sanovat, että hätätilanteessa linnun on astuttava kädelle nopeasti. Todellisessa hätätilanteessa, kuten tulipalossa, tee mitä vaaditaan saadaksesi lintusi turvaan. Ongelma vain on, että hätätilanteen raja menee joskus hieman hämäräksi. Töistä myöhästyminen ei riitä minulle syyksi hylätä positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusstrategiaani. Pitkällä aikavälillä saan aikaan paljon luotettavampaa käyttäytymistä jos vain pitäydyn positiivisessa vahvistamisessa, vaikka se olisikin minun kannaltani hieman epämukavaa. Kokemusteni perusteella ei ole olemassa mitään perustetta negatiivisen vahvistamisen käyttöön koulutettaessa lintua astumaan kädelle.
Anna papukaijallesi vaihtoehto
Tärkeä osa positiivisella vahvistamisella kouluttamista on antaa linnullesi vaihtoehto. Sen sijaan että painostaisit lintuasi, tavoite on saada lintu oppimaan, että kädelle astumisella voi olla positiivisia seuraamuksia. Nämä positiiviset seuraamukset voivat olla herkkuja, rapsutuksia, leluja, huomiota tai muuta vastaavaa. Opi tuntemaan, mistä lintusi tykkää, ja käytä sitä vahvistaaksesi linnun halukkuutta toimimaan halutulla tavalla, eli astumaan kädellesi.
Helppo tapa opettaa lintu liikkumaan tiettyyn suuntaan on opettaa se suuntaaman kohti tiettyä kohdetta. Kohde voi olla mikä tahansa esine. Se voidaan asteittain asettaa lähemmäs kättä, jolle linnun on tarkoitus astua. Käden tulisi pysyä paikoillaan ja olla asennossa, jossa lintu voi astua siihen helposti. Tavoite ei ole liikuttaa kättä lintua kohti vaan saada lintu vapaaehtoisesti seuraamaan kohdetta ja sitä kautta liikkumaan käden suuntaan.
Lintu, jolla on epämukavia muistoja kädestä, voi osoittaa pelon tai aggression merkkejä lähestyessään kättä. Tässä tilanteessa palkitse lintua ruhtinaallisesti jo siitä, että se uskaltaa tulla lähemmäs kättä. Jos se osoittaa aggression merkkejä, siirrä kätesi ja positiivinen vahviste varovasti pois näkyvistä pariksi sekunniksi. Tämä osoittaa linnulle, ettäs sen ruumiinkieli ymmärrettiin. Se myös poistaa mahdollisuuden saada vahvisteita. Kun tämä yhdistetään halutun toiminnan palkitsemiseen (käden lähestymiseen), voi lintu oppia nopeastikin käyttäytymään rauhallisemmin ja vähentää aggressiivista käyttäytymistä ilman epämukavien ärsykkeiden käyttöä. Ajan kanssa lintu oppii liikkumaan lähemmäs ja lähemmäs kättä. Kun se vihdoin koskettaa tai jopa asettaa jalkansa kädellesi, voit kehua sitä ja palkita sen. Ennen pitkään lintu oppii astumaan kädellesi ansaitakseen positiivista vahvistusta.
Samalla kun lintusi opettelee astumaan kädellesi, voit käyttää kohdetta avuksesi ohjatessasi lintuasi normaalissa arjessa. Tämä auttaa sivua, jotta et joudu käyttämään negatiivista vahvistamista samalla, kun koulutat lintuasi uudelleen.
Päätelmät
Loppupelissä me kaikki haluamme parasta papukaijoillemme. Toivomme myös suhteen olevan erittäin palkitseva, joka onkin yksi lemmikkieläimen omistamisen iloja. Positiivisen vahvistamisen tuloksena on se, että lintu innoissaan odottaa pääsevänsä toimimaan kanssasi. Valinnanvapauden antaminen ja huomaavaisuus luovat luottamusta. Yksi hyvistä paikoista luottamisen rakentamisen aloittamiselle on opettaa lintusi astumaan kädellesi käyttämällä positiivista vahvistamista. Jos on olemassa yksi asia, mitä teet muuttaessasi lintusi kouluttamisstrategiaa, sen pitäisi olla tämä. Siirry ylös-käskystä ylös-pyyntöön.
Barbara on toiminut ammattimaisena eläinkouluttajana vuodesta 1990 lähtien. Hän pyörittää omistamaansa yritystä Good Bird Inc. (www.GoodBirdInc.com), joka tarjoaa käyttäytymiseen ja kouluttamiseen liittyviä tuotteita lemmikkilintuharrastajille. Tuotteisiin lukeutuu Good Bird Magazine –lehti (www.goodbirdinc.com/magazine.html), kirjoja, videoita (www.goodbirdinc.com/books.html ), ja käyttäytymistä ja kouluttamista käsitteleviä tilaisuuksia. Hän on kirjoittanut Avian Publications –kustantamon julkaiseman teoksen “Good Bird! A Guide to Solving Behavior Problems in Companion Parrots”sekä TFH Publications:n julkaiseman kirjan “The Parrot Problem Solver. Finding Solutions to Aggressive Behavior”. Hän on myös kansainvälisen lintukouluttajien ja opettajien yhdistyksen, the International Association of Avian Trainers and Educators ( www.IAATE.org), entinen puheenjohtaja.
Barbaran uralle mahtuu myös koulutuskonsultaatiota eläintarhoille ja muille eläimiin liittyville tiloille. Hänen erikoisuutenaan on vapaana lentävien lintujen kouluttaminen. Hän on ollut mukana kehittämässä ja tuottamassa yli viittätoista erilaista vapaana lennättämiseen keskittyvää koulutusohjelmaa. Barbara tarjoaa edelleen konsultaatiopalveluita eläintarhoille ja muille eläinten kanssa tekemisissä oleville tahoille Animal Training and Consulting Services (www.ATandCS.com) -yrityksensä kautta. Uransa aikana hän on kouluttanut eläimiä, henkilökuntaa ja esittänyt näytöksiä ympäri maailmaa.