AIHE:

Nyt niitä vähän jänskättää tuo uusi pohjamateriaali. Unelma kävi pikaisesti tepastelemassa ja ihmettelemässä uutta outoa pohjaa, Rollo tyytyi katselemaan kauempaa.
Mulla on toinenkin häkki (Unelman ja Rollon vanha). Ajattelin ensin myydä sen, mutta toinkin sen olohuoneeseen ja laitoin häkkien väliin köyden.
Siellä on kiva tähystellä:

Eilen käytiin kakkoshäkissä kylässä. Ajattelin että saisivat muuta tekemistä

Voi näitä mun kuvia! Pahoittelen laatua..

Kiva että Naakka oli linjoilla vastaamassa!

Itse uskon, että pohjapaperien vaihto muuhun auttaa huimasti, uskon että neitokakaduilla (ja muillakin lajeilla) pahin pesimävietin laukaisija on juurikin pesäkolot tai potentiaaliset sellaiset. Kannattaa varautua myös muualla asunnossa, että tukkii etukäteen paikkoja, josta linnut voisivat keksiä värkätä pesää. Pesimäintoa pitää yllä myös turhanpäiväinen pesänrakentaminen ja -etsiminen, jolloin jos linnut pääsevät aina innostumaan ensin pesäkolosta, ja vasta sen jälkeen omistaja tukkii sen, niiden pesimähormoonit eivät pääse laskeutumaan "lemmikkitasolle", joka taas ruokkii innokkuutta seuraavan kolon etsimiseen ja rakentamiseen.

Muuten huomaa, että olet läksysi lukenut, kun otit puheeksi muut pesimävireeseen vaikuttavat asiat!

Hamppukuivikkeesta vielä:
Linnuille kuivikevaihtoehtoja on monia, ja mitään absoluuttista totuutta hyvään kuivikkeeseen tai pohjalliseen ei oikeastaan ole! Se riippuu omistajasta, mitä tykkää siivota, ja mikä omille linnuille toimii. Se ei kuitenkaan saa olla liian pölisevä (esim. kuiva turve tai liian pieni hiekka), tai altis homeelle (tai päästää niin kosteaksi että homehtuu). Uskon että hamppu ja pellava ovat kuivikkeina aika samankaltaisia! Itse taas tykkään papereista (jos linnut ei innostu niistä pesimään) tai pelkästä pestävästä muovimatosta, sillä koen että muunlaisen kuivikkeen kanssa lintujen oma pöly, hilse ja untuvat jäävät leijumaan kuivikkeen pinnalle ja leviää siitä myös huoneilmaan ja lattioille, jos esim. pellavan päältä vain lapiolla poistaa kakka- ja tuoreruokaroskat, ja lisää uutta tilalle. Mutta tuo on vain oma kokemukseni, johon luultavasti vaikutti se, että linnuilla (kahdella neitokakadulla) oli yli 5 neliön aviaario, jolloin samat pellavakuivikkeet istuivat paikallaan kauankin ennen kuin koko määrän vaihtaminen tuli kyseeseen. Sen sijaan normaalikokoisessa häkissä voipi toimia paremmin se, että ottaa aina kököt pois kuiviketta lisäämättä, ja kun kuiviketta on tarpeeksi vähän, ottaa loputkin pois, kuuraa pohjan ja laittaa uudet tilalle.

Juupa, nämä pikku riettailijat yrittävät hormonihyrinöissään pesiä vaikka sukanvarteen kun sellainen vaihe tulee päälle, onneksi se on vähän kausittaista, naaraalle tulee "päänsärkyä" kun pesäpaikat käyvät vähiin;).
Noita kuivikkeita on tosiaan monenlaisia, sanomalehti on vahvasiipisille linnuille vähän sellainen lepattava alusta. Kokeilin innokkaasti eri vaihtoehtoja ja meille jäi suosikiksi Mörttiröpö, se on puuhaketta, painavampaa kuin pellava ja hamppu eikä pöllyä lainkaan, Prismassa alle kympin 20 litran pussi, eläinkaupoissa kympin hujakkaa, voi myös napsia kikkareet pois ja lisätä uutta. Miinukseksi laskisin että kysymyksessä ei ole kotimainen tuote mutta mikäpä lintutarvike olisi?! Vastaava Ellin Ekopehkukin taitaa olla tuotettu Virossa, se on leppähaketta.
Muutoin mukava kuulla että linnut ovat kotiutuneet ja hölpöttävät ja puuhastelevat, hormonipörinöissään ne ovat usein vähän rohkeampia (vai röyhkeämpiä?), silloin tulee myös kesyyntymisessä edistysaskelia. Ne kun tosiaan etsivät pesäpaikkoja vaikka taskuista tai pihistelevät kurkunviipaleita leivän päältä.

Hei kaikille,
ja suurkiitos neuvoista. Pesimähommat tosiaan loppui pohjamateriaalin vaihdon jälkeen.
Vaihdosta seuraavana aamuna ruokakuppiin oli ilmestynyt muna. Sitä olisi ollut aika mahdoton hautoa (kuppi on niin pieni)
eikä se muutenkaan tuntunut kiinnostavan.Onneksi. Otin sen sitten pois.
Huh, mitä olisikaan tapahtunut jos en olisi vaihtanut kuivikkeita. Toimin siis viime hetkellä!


Linnut eivät vierasta uutta pohjamatskua, tykkäävät tepastella ja etsiä sieltä siemeniä jne. Kiva että ovat oppineet käyttämään koko häkkiä. Lelujen kanssa teemme vielä töitä, ne ei oikein innosta, pelottavat enemmänkin. Jouluksi laittamani kauralyhteen osiot sen sijaan kelpasivat mainiosti, häkin pohjalta ja nurkkaan sidotusta pikkulyhteestä.

Yksi paha takaisku kävi vähän aikaa sitten.
Olen laittanut linnuille aikoja sitten häkkiin yövalon varmuuden vuoksi vaikka ovatkin aina nukkuneet rauhallisesti.
Yhtenä yönä Unelma sai sätkyn ja aika pahan sellaisen!
Lenteli aivan päättömästi häkkiä päin. En tiedä mitä se pelästyi. Asun tosi hiljaisella asuinalueella, eikä autojen valokeilat tms. näy ikkunaan. En kuullut mitään ääntä tms. vaan heräsin vasta siihen hillittömään läpsytysääneen ja huutoon.
Vasemmasta siivestä kahdeksan käsisulkaa irti! Pikkuruinen veripisara näkyi höyhenissä! Tutkin irronneet sulat ja yhden pää oli vähän lyhyempi kuin muut, katkennut siis. Onneksi veri ei vuotanut enempää ja sain rauhoiteltua Unelman lopulta nukkumaan. Mutta se oli PELOTTAVAA! Seuraavaksi yöksi laitoin isomman valon häkin ulkopuolelle, enkä vedä verhoja enää ihan kokonaan häkin eteen vaan jätän ne vähän auki. Yöt ovat menneet nyt hyvin, mutta mielestäni torkkuvat päivisin vähän enemmän. Olisiko sittenkin öisin liian valoisaa tai pelkäävät nukkua tms.? Yövalo on nyt sellainen pieni ledvalosarja lasikulhossa pöydällä lähellä häkkiä.
Olin laittanut pari päivää ennen sätkyä häkkiin pitkän paksun köyden (samanlaisen kuin häkkien välillä katossa). Epäilen että Unelma olisi pelästynyt sitä köyttä. Eivät olleet koskeneetkaan siihen ja tiedä miltä käärmeeltä se on yön pimeydessä näyttänyt. Otin köyden pois.
Feather Up'it piti ottaa käyttöön, jotta saadaan sulat kasvamaan takaisin. Lentäminen on tällä hetkellä aika surkeaa räpiköintiä, eikä se Unelmaa nyt pahemmin kiinnostakaan.

---

Sitten suru-uutinen. Jouduin viemään ihanan pikkuisen mummokoirani viimeiselle matkalle toissapäivänä. Se oli lähemmäs 15-16 vuotias rescue-koira Viipurin koirat ry:ltä. Se oli luonani yli 6 vuotta mistä olen onnellinen, kun se jo tullessaan oli lähemmäs 10 vuotias. En ollut siitä koko aikana päivääkään erossa.
Nyt on suunnaton ikävä, mutta onneksi on linnut lohduttamassa.

Malischka

Osanottoni koiran menetyksen johdosta. Sillä oli mukavat eläkepäivät ja nyt se saa levätä rauhassa, ne on rakennettu elämään vähemmän aikaa kuin ihmiset mutta se ei todellakaan aina ole kivaa.
Lintujen yöpanikointi on tosiaan vähän kammottavaa, sitä käy aina silloin tällöin. Tuo mitä teit on hyvä konsti eli vähän rakoa verhoihin, yövalosta en oikein osaa sanoa, pidän itse valoa kylppärissä ja sen ovea auki, pieni kajastus näkyy häkkiin joka on peitetty vain ikkunoiden puolelta, näen myös itse vähän jos toikkaroin yöllä vessaan ilman laseja. Jos yöpaniikki iskee laitan huoneeseen valot, säädän kirkkauden sellaiseksi että linnut näkevät mennä uniorsilleen ja jätän sen palamaan loppuyöksi.
Niin, häkki on peitetty osittain vain siksi että linnut alkavat kirkua jos katson telkkaria niiden nukkumaanmenoajan jälkeen eivätkä ne näe sitä, ne katsovat aikansa ja menevät verhon taakse nukkumaan jos kyllästyvät. Toisaalta myöhemmän illan elokuvan katselu on vastalahja siitä etten aina pääse täsmälliseen aikaan ottamaan häkkipeittoa pois aamuisin, valot toki syttyvät ajastimella aina "oikeaan" aikaan.
Linnun loukkaantuminen on keljua, muutama "saikkupäivä" häkissä voi olla ihan hyvä juttu varsinkin jos linnut vaikuttavat vaisuilta, siitä on vähemmän haittaa kuin siitä että Unelma törmäilisi lennellessään puolikuntoisena. Uudenvuoden juhlinnasta ei kannata ottaa paineita, linnut eivät välttämättä panikoi raketteja lainkaan, kai ne ovat sellaisia meluisia parvilintuja ettei pauke pahemmin haittaa, joskus ne voivat jäkättää isommille pommeille..täällä on ollut isot tulitukset monena vuonna.
Linnut ovat kyllä yksilöitä, melun sieto riippuu myös siitä ovatko ne olleet vain aikuisten kodissa vai onko perheessä ollut myös eri- ikäisiä lapsia tai ihan jo teinejä ja ovatko ne viettäneet kauhean suojattua elämää. Olohuonelinnut ovat nähneet ja kuulleet enemmän myös pauketta, vilkkuvaloja ym. jo telkkarissa ja keittiön kolinat sekä kodinkoneiden äänet ovat jo tuttuja.
Joskus olen kuullut jonkun sanovat että neitsikat ovat sellaisia arkoja hösäleitä että panikoivat yökaudet ja telovat itseään alvariinsa, en ole täysin samaa mieltä, vähemmän nämä mielestäni höseltävät kuin undulaatit. Lento- onnettomuuksia kuten pakkolaskuja ja törmäyksiä on toki sattunut mutta lentojen määrään ja vauhtiin suhteutettuna ei kuitenkaan kauheata määrää.

Kiitos Pirjo osanotosta.

Aavistitkin seuraavan aiheen, josta olisin kysynyt . Koirien kanssa olen oppinut ennakoimaan ilotulituksia, joten samat kuviot ajattelin tehdä varmuuden vuoksi lintujenkin kanssa. Verhot ikkunoiden eteen , valot päällä, tv tai musiikkia soimassa, kunnes aamuyöstä rauhoittuu ja päästään nukkumaan. Tarkkailen kuinka käyttäytyvät. Ei ylimääräistä hössötystä, mutta huomion kiinnitystä vaikka hirssin syömiseen kädestä jos näyttää että alkaa pelottaa. Eiköhän me selvitä.

Lentelyä olen vähän rajoittanut Unelman onnettomuuden jälkeen. Useana päivänä onkin käynyt niin, että Rollo on tehnyt kaarroksiaan ja Unelma tyytynyt katselemaan luukulla. Näkee että sen tekisi mieli mukaan, mutta luottamus omiin kykyihin ei riitä. Parempi niin. Antaa sulkien kasvaa takaisin.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Heips. En olekaan ehtinyt vähään aikaan kirjoittelemaan, mutta nyt on taas asiaa/kysyttävää.

Unelma teki toissapäivänä munan häkin lattialle. Löysin sen töistä tullessani.
Ei ollut hautomassa, vaan istui jotenkin järkyttyneen oloisena orrella. Otin munan pois, eikä Unelma
(eikä Rollokaan) vaikuttanut siitä kiinnostuneelta. Illan mittaan Unelma rauhoittui ja muuttui omaksi iloiseksi itsekseen.

Tänään töistä tullessa oli taas munittu ja nyt Unelma yrittää hautoa munaa häkin nurkassa.
Lattia on liukas ja jalat luisuu tämän tästä. Pohjapurut on huiskin haiskin. Mitä mun kannattaisi tehdä? Ottaa muna kokonaan pois vai keittää ja antaa takaisin, vai mitä? Jos otan munan pois, innostaako se munimaan vain lisää? Ja jos keitän ja annan takaisin, ... käykö samalla lailla vai tyytyisikö tuohon yhteen?

Voi että mua harmittaa tämä! Meillä meni jo pidemmän aikaa hirmu hienosti. Harjoiteltiin mm. target stick'n kanssa ja oppivat hurjaa vauhtia. Mutta ei se näköjään auttanut, ajatukset karkasi taas pesimähommiin. Tää ei ole kivaa



Vähän päivitystä. Tarjosin Rollolle hirssiä, ja se houkutteli Unelman pois lattialta.
Jäi orrelle istumaan ja sain otettua munan pois. Ei vaikuttanut kaipaavan sitä.
Sukivat toisiaan ja nyt menivät tepastelemaan pohjalle. Eivät näytä etsivän kadonnutta munaa.
Keitin sen munan varmuuden vuoksi, mutta ei sitä ehkä enää kannata antaa takaisin?

Lintusi ovat nuoria ja niillä on nuorenparin touhut . Käytännön neuvoja en osaa antaa mutta muutaman viikon sisään jommallekummalle tulee jonkinasteinen sulkasato ja ne unohtavat lisääntymistouhut hetkeksi. Sinänsä asiasta ei kannata kauheasti stressata, nämä pikkuiset kyllä huomaavat että päivä pitenee ja alkavat olla sitä mieltä että se on pesimisen paikka kuten ulkolinnutkin alkavat kohtapuolin ajatella. Omat linnut ovat jo iäkkäämpiä ja niiden pesimispörinä on lyhytaikaisempaa ja unohtuu helpommin, uros alkaa myös kyllästyä etsimään pesäkoloja vaimolleen kun se on osoittautunut niiden suhteen hyvin vaativaksi, mikään ei saa sen hyväksyntää. Minulle pesimisinto tarkoittaa sitä että lintusi ovat hyvässä kodissa ja tuntevat olevansa turvassa, ovat kotiutuneet ja voivat hyvin. Nyt voisi olla kyllä hyvä aika antaa häkkiin sellainen lelu jota pariskunta on vähän arastellut, ne saavat muuta ajateltavaa kun ne pähkäilevät uutta lelua. Pähkäilyyn voi mennä viikkoja niin pörinä on taas tältä erää ohi, seuraavan pesimisinnon tullessa onkin jo kodin kevättouhujen aika ja lintujen aika menee siinä kun ne seuraavat sinun hommiasi ja pähkäilevät kodin kevätilmettä. Näihin tottuu ja näistä selvitään keksimällä jotakin, tsemppiä!

Jos lintusi ovat selvästi jo menettäneet mielenkiintonsa munaan, sitä ei ole välttämättä tarpeen palauttaa. Omat pesimähuuruiset neitokakaduni jaksoivat hautoa enintään päivän, jonka jälkeen muna hylättiin. Olin kuitenkin varmuudeksi ravistellut munan.

Jos linnut vaikuttavat hautovan munaa, kannattaa muna keittää tai hankkia tekomuna tilalle. Pelkkä ravistelu ja neulalla sisuksen rikkominen ei riitä, vaikka ne yleensä neuvotaan tekemään: eräs undulaatinpoikanen on kuoriutunut ravistetusta ja neulatusta munasta! Yleensä munia tulee useampi, ja kuten aavistelit, hoivavietin laukaisseen munan tilalle munitaan yleensä uusi niin kauan, että naaras on tyytyväinen pesueen kokoon. Tällöin munat kannattaakin jättää, koska muuten naaras kuluttaa itseään turhaan yrittäen saada pesueen täyteen kokoon (noin 4-7 munaa yleensä). Seuraile lintujasi, ja jätä keitetyt, mutta huoneenlämpöön esim. haaleassa vedessä jäähdytetyt munat linnuille siksi aikaa, kunnes ne selvästi eivät ole enää kiinnostuneita niistä.

Tsemppiä tilanteen kanssa! Neitokakadut on ihana laji, mutta pesimähuuruilu on välillä raivostuttavaa. Onneksi ne eivät kuitenkaan ole normaalisti aggressiivisia ollessaan hormonaalisia, kuten moni muu laji on.

Iso kiitos teille Pirko ja Lintunen.
Huomaan oppineeni jotain, koska olin tehnyt juuri niin kuin neuvoitte, ennen kuin
olin lukenut viestejänne . Vanhakin koira oppii..
Olin siis keittänyt munan, ja annoin sen takaisin seuraavana aamuna, koska liikehtiminen oli
jokseenkin rauhatonta. Unelma säntäsi saman tien hautomaan. Samalla kertaa laitoin sanomalehteä purujen alle, jotta
olisi edes vähän pitävämpi pohja eikä jalat luistaisi niin paljoa, ja alusta olisi peltipohjaa lämpimämpi. Siitä olikin apua.
Laitoin myös uuden lelun (tai oikeastaan kaksi) häkkiin, ja yllättäen toinen kiinnosti! Molemmat on omatekemiä,
joten senkin takia lelun hyväksyminen erityisesti lämmitti sydäntä.

Munia on tällä hetkellä neljä, kaikki keitettyjä, ja Unelma jaksaa sinnikkäästi istua häkin pohjalla hautomassa.
Rollo pääsee ruoka-aikojen ajaksi tuuraamaan. Talossa on hyvin hiljaista, eivät varmaankaan halua herättää
petojen huomiota . Ruoka maistuu ja kakka haisee. Välillä on öitä jolloin molemmat yöpyvät orrella.

Unelma syö myös kuivunutta kakkaa. En usko sen liittyvän mihinkään vitamiini- tms. puutokseen, koska siemenruoka on ihan laadukasta ja monipuolista. Saa myös paljon vihreää (parsakaali silloin tällöin, herneen versot, persilja, varsiselleri, lehtikaali, vehnän oraat ym.) ja lisävitamiineja ja kalkkia. Voisiko kakan syöminen liittyä suoliston bakteerikantaan jollain tavalla?

Nyt vaan toivon hartaasti, ettei munia tulisi enää lisää, ja että hautominen alkaisi pikku hiljaa kyllästyttää.
Sääliksi käy ressukka. Kuinka monen munan/pitkän haudonnan jälkeen naaraan kunto alkaa rapistua ja turha pesintä aiheuttaa ongelmia?

Jos muninta tai pesiminen rasittaisi lintuja ne tuskin tekisivät sitä, ei siis kannata olla kauhean huolissaan. Sinun lintusi ovat tainneet pesiä aiemmin joten niillä on vähän enemmän "vettä myllyssä" kuin ei pesineillä pareilla mutta kyllä niiltä jossakin vaiheessa huuruilu hyytyy. Jossakin vaiheessa minuakin otti huuruilu pannuun siinä määrin että harkitsin vaihtavani jonkun kanssa jommankumman linnuista pois niin että saisin samaa sukupuolta olevan parin mutta miellyttävän luonteen omaavasta naaraasta en raatsi luopua ja uroksesta en voi luopua..no jaa..sen täysin päinvastaisen luonteen vuoksi. Lisäksi pelkäsin kukkotappelua jos urokselle hankkisi toisen uroksen kaveriksi. Nämä kodinvaihtajat saavat kaiken lisäksi lupauksen lopullisesta kodista ja olen sen lupaukseni pitänyt aina olipa kyseessä mikä eläin hyvänsä.Näillä siis mennään ja huuruiluun on tottunut, se on lintujen elämää.
Sinun pikkurouvasi alkaa jo pikkuhiljaa kyllästyä jos se jo yöpyy orrella, eiköhän touhu ala taas kohtapuolin olla tältä erää ohi, hassuja ne kyllä ovat niiden touhujensa kanssa.
Huomaa että olet puuhastellut eläinten kanssa ennenkin, olet ennakoinut vaistomaisesti asioita ja menetellyt oikealla tavalla ihan sillä maalaisjärjellä. Eri eläinten hoito ei välttämättä kauheasti eroa toisistaan, ennakoi, järjestä muuta puuhaa ja ennenkaikkea rakasta ja välitä, siinä ne tärkeimmät eväät. Olet pärjännyt tosi hyvin:)

Hei Pirjo, olet oikeassa. Eihän linnut pesisi, jos se olisi niille haitallista. Ajattelin lähinnä omien toimieni vaikutusta lintujen hyvinvointiin.
Annanko munien olla (joita on tällä hetkellä viisi!) pesässä viikkotolkulla, varmasti ihan siihen asti, ettei ne enää kiinnosta kumpaakaan? Eikö ne ala pilaantumaan, varsinkin kun ainakin yhdessä on lommo ja reikä (minun aiheuttama)? Vai voiko niitä ottaa pois aiemmin? Jos teen virheen ja jotenkin keskeytän prosessin, alkaako rumba alusta. Olisiko parempi antaa täydellinen pesimärauha, vai voinko koettaa houkutella tekemään muita juttuja? Nyt ei lentelyt ym. ole kiinnostaneet.
Kuinka pian muninnasta muna pitää viimeistään keittää?
Kiitos kun jaksatte neuvoa!

Uusi lelu


haudonta on rankkaa suojattomassa paikassa

Minä yrittäisin keksiä muuta aktiviteettia, en kyllä tiedä onko se oikein vai pitäisikö niiden tosiaan hautoa kyllästymiseen asti, maalla aikoinaan hautomaan innostuneet pihakanat vaan pölläytettiin pihalle kuoputtelemaan mutta niiden olikin tarkoitus munia uusia munia koko ajan. Ottaisin munat pois luultavasti siinä vaiheessa kun linnut alkavat osoittaa kiinnostusta muihin asioihin, keväällä se kyllä voi olla sitä jatkuvaa pörinää pesimisten kanssa mutta keskikesän lämmössä se voi jotenkin unohtua. Mietin että pitäisikö tuoreita ruokia rajoittaa radikaalisti, vain niukasti yhtä lajia päivässä tai tarjoilla kuivattuina näitä aineksia. Jos kasvatat silmuja koivun tai mustikan oksiin niin vain vähän kerrallaan tarjolle. Puolilahoja puiden karahkoja tuhottaviksi orsiksi on nyt vaikea löytää mutta jotain sellaista pyörii mielessä. Lintujen hyvinvointi ei tilapäisestä tuoreiden rajoittamisesta ihmeemmin kärsi kun vähän jotain sellaista on kuitenkin tarjolla jossain muodossa. Luonnon oloissakin tuoretta on välillä tarjolla niukasti ja siitä ne tietävät että ei ole pesimisen aika. Minä tässä nyt lähinnä mutuilen ja viljelen jotain ajatuksia vailla todellista tietämystä, on kuitenkin hyvä muistaa että nämä meidän siivekkäämme ovat sitkeitä otuksia, ne ovat lähtöisin karuista luonnon oloista jotka ovat rajoittaneet pesintää hyvin tehokkaasti, näiden luonnon olojen jäljittely saa ne hieman hillitsemään pörinöintiä. Kokonaan sitä ei pysty estämään lintujen hyvivoinnin siitä kärsimättä mutta vähän pystyy valitsemaan ajoitusta ja lyhentämään kiihkeimpiä kausia. Uudet munat keittäisin mahdollisimman pian, ne ovat hedelmöittyneitä niin alkio lähtee kehittymään varsin nopeasti..

Jep, itse antaisin kanssa mahdollisimman paljon muuta tekemistä, joka vie ajatukset pois munista, mutta antaisin munien olla niin kauan kunnes ne on lintujen toimesta hylätty täysin. Muuten rumba saattaa alkaa täysin alusta. Onhan se linnulle kurja tilanne, mutta omistajalle myöskin...

Muna kannattaa keittää mahdollisimman pian, sillä alkio lähtee kehittymään nopeasti: ensimmäiset suonet ovat havaittavissa läpivalaisussa jo muutamassa päivässä! Munat kannattaa myös mahdollisuuksien mukaan merkitä, jotta pysyy varmasti kärryillä siitä, että keittää sen tuoreen munan. Esim. hiili on siihen hyvä, sillä se on myrkytön ihokontaktissa, vaikkakin kuluu nopeasti haaleaksi, mutta harvoin katoaa kokonaan. Itse en ole munia keittänyt tosin, joten en sitä tiedä, näkeekö tai tunteeko eron keitetyn ja keittämättömän munan välillä helposti ilman merkkaustakin.