Positiivisella vahvistamisella tarkoitetaan sitä, että linnulle tarjotaan joku ärsyke, mitä se pitää tavoittelemisen arvoisena, eli positiivisena, heti tietyn käyttäytymisen jälkeen, jotta todennäköisyys tämän käyttäytymisen toistumiseen kasvaisi
Lemmikkilinnuilla on samat aistit, vaistot, tunteet ja käyttäytymistarpeet kuin luonnonvaraisilla lajitovereillaan. Siksi villien lintujen tarkastelu tuo arvokasta tietoa siitä, kuinka lemmikkilinnulle voi antaa hyvän elämän.
Lintua voi kouluttaa olemaan avuksi sen omassa terveydenhoidossa esimerkiksi kouluttamalla vaa’alle menon, ruiskusta syömisen tai kynsien leikkuun hauskaksi tempuksi.
Useat peipot ja kanarialinnut, mutta varsinkin seeprapeipot ovat tunnettuja herkästi syttyvästä pesintävireestään ja kyvystään lisääntyä helposti. Ne voivat pyrkiä lisääntymään myös epäsuotuisissa olosuhteissa. Tämä voi johtaa moniin ongelmiin, joista peippojen omistajan on hyvä olla tietoinen. Tässä artikkelissa tutustutaan peippolintujen, kuten seeprapeippojen, lokkipeippojen, kanarialintujen ja vastaavien pesintävireen aiheuttamiin yleisiin haasteisiin sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn ja ratkaisuun.
Olen nössö, myönnän sen. Vaikka tämä saattaa kuulostaa oudolta, mielestäni se on ollut suuri etu eläinten kanssa työskennellessä. En halua tulla purruksi, oli sitten kyse hyttysestä, papukaijasta tai leijonasta. Itse asiassa teen kaikkeni välttääkseni tilanteet, joissa saattaisin saada pureman.
Ara-papukaijoja polkupyörien selässä, kakaduja nostamassa lippuja salkoon ja aratteja noutamassa seteleitä katsomossa istuvalta yleisöltä. Tämäntyyppisiä mielikuvia herää yleensä, kun sana ”kouluttaminen” mainitaan papukaijojen yhteydessä. Totta onkin, että nämä viihdyttävät temput ovat koulutuksen tulosta, mutta tämä suppea otos on karkeaa aliarvioimista niistä loputtomista mahdollisuuksista, joita positiivinen vahvistaminen tarjoaa lemmikkilintujen kouluttamisen suhteen.
Lintuihin mahtuu elämäntarinoita, yksilöitä, lajeja ja luonteita hyvin paljon. Joskus uusi omistaja kohtaa ennakoimattomia ongelmia sen suhteen, kuinka pelokas tai arka lemmikki oma lintu onkaan. Tämä artikkeli avaa hieman, kuinka pelokkaan tai aran linnun kanssa kannattaa toimia, jotta linnun kanssa voidaan rakentaa toimiva arki ja pohja kesytykselle.
Monen linnunomistajan haave on lähteä linnun kanssa ulkosalle, lintu kiltisti ja turvallisesti valjaissa. Linnun saaminen valjaisiin ei kuitenkaan ole niin helppoa kuin koiralle kaulapannan laittaminen. Jos linnun kanssa haluaa valjaissa ulkoilla, valjaskoulutukseen tulisi panostaa kunnolla, jotta “valjastelu” on mukavaa myös linnun mielestä. Valjaat tulisi aina opettaa ja pukea linnun ehdoilla, ilman pelkoa, ahdistusta ja puremia. Kaikille linnuille valjastelu ei sovi, vaan positiivisesta koulutuksesta huolimatta lintu voi kokea valjaat epämiellyttäviksi päällään.
Kerran minulta kysyttiin: ”Jos voisit opettaa ihmisille yhden asia, joka auttaisi heitä toimimaan papukaijojensa kanssa, mikä se olisi?” Enempää miettimättä vastasin: ”Mielestäni merkittävin asia lintujen kannalta olisi se, että niiden hoitajat oikeasti oppisivat eron ylös-käskyn ja ylös-pyynnön välillä.”
Klassinen kuva isosta papukaijasta on ihmisen olkapäällä istuva kumppani. Suomessa yhä useampi harrastaja on kuitenkin viime vuosien aikana hankkinut isommallekin papukaijalle lajitoverin. Miten papukaija pärjää yksin? Tarvitseeko se lajitoveria seurakseen?
Kun potentiaalinen papukaijan ostaja kysyy ”Mistä saisin puhuvan papukaijan?”, ei hän luultavasti ole vielä perehtynyt siihen, mitä papukaijan pitäminen lemmikkinä todellisuudessa vaatii. Jos hän jostain löytää tuon ”puhuvan papukaijan”, on usein seuraava kysymys ”Miksi tämä ei puhu?” Median ja hauskojen videoiden luoma kuva puhuvasta on parhaimmillaankin vain pintaraapaisu siitä, mitä papukaijan pitäminen lemmikkinä on.
Nyppiminen on papukaijojen käyttäytymisongelma, jossa lintu tuhoaa omaa höyhenpukuaan. Englanniksi sitä kutsutaan myös FDB eli “feather destructive behavior.” Nyppimisen syyt ovat yleensä ongelmat linnun hyvinvoinnissa, joka näkyy ulkoisesti höyhenpuvun nyppimisenä. Kodinvaihtajat eivät välttämättä lopeta nyppimistä edes olosuhteiden korjaannuttua.
Lemmikkilintua ei voi käsitellä kuten koiraa tai kissaa. Kädelle nouseva lintu on jo kesy, mutta tätä kesyyttä ei voi olettaa kaikilta linnuilta. Silittäminen ei välttämättä maistu kesyimmillekään linnuille, ja vain harva lintu on OK sen kanssa, että ne kaapataan käsiin tai syliin.
Lemmikkilinnun hormonaalisuus voi nousta ongelmaksi arjessa. Keinoja hormonaalisuuden vähentämiseen on monia.
Lemmikkilinnut eivät ole häkkilintuja, ja niitä tulisikin pitää vapaana joka päivä usean tunnin ajan turvalliseksi tehdyssä sisätilassa. Tähän tuo omat haasteensa lintujen lentokyky, jonka avulla ne pääsevät kulkemaan monipuolisemmin kuin lentokyvyttömät lemmikit, sekä se, jos lintu ei ole käsiteltävissä. Tässä pienessä artikkelissa käydään läpi neuvoja lintujen ensimmäisiin lentoharjoituksiin sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn.
Lemmikkilintujen omistajien etsiessä vastauksia monimutkaisiin käytösongelmiin vastaan tulee usein käsite ”korkeuteen perustuva valta-asema” (engl ”height dominance”). Mitä niin erikoista tässä on, että sitä tyrkytetään syyksi moniin papukaijoihin liittyviin käytösongelmiin? ”Älä anna papukaijasi olla silmiesi tasoa korkeammalla tai se tuntee dominoivansa sinua ja puree.” Miten tämä ihmisten kanssa toimivan käsite toimii papukaijojen kanssa?
