Positiivinen vahvistaminen papukaijan koulutuksessa

Koti » Artikkelit » Positiivinen vahvistaminen papukaijan koulutuksessa

Kirjoittaja: Jarmo Tuutti. Julkaisu alunperin Suomen Papukaijayhdistys ry:n Siipipeili-lehden numerossa 3-4/2008 

Jos olet keskiverto lintuharrastaja, joka ei etsi aktiivisesti uutta tietoa eikä käy tapahtumissa usein, olet saattanut kuulla termin ”positiivinen vahvistaminen” liittyen lintujen koulutukseen muutaman kerran. Näyttää siltä, että kyseinen termi on jäänyt monelle ihmiselle suhteellisen häilyväksi käsitteeksi, joten tämän artikkelin tarkoitus on selventää, mitä se tarkoittaa, miksi se on tärkeää ja miten sitä voidaan soveltaa. Loppupelissä on kyse hyvin yksinkertaisesta asiasta, josta voi olla paljonkin hyötyä. 

Lähdetään liikkeelle perusasioista: määritelmistä. Jotta asioista pystytään keskustelemaan, tarvitaan näille tarkat määritelmät. Muuten riskinä on, että päädymme puhumaan eri asioista väärillä nimillä ja lisäämme hämmennystä jo muutenkin riittävän hankalalta vaikuttavassa asiassa. Tässä esitellyt määritelmät pohjautuvat samoihin, mitä mm. World Parrot Trustin kanssa tekemisissä olevat lintujen kouluttamisen ammattilaiset käyttävät artikkeleissaan. 

Vahvistamisella pyritään lemmikkien koulutuksessa muokkaamaan käyttäytymistä ärsykkeen avulla. Tarkemmin ilmaistuna tietyn käyttäytymisen tapahtumisen todennäköisyyttä pyritään joko lisäämään tai vähentämään tämän tapahtuman jälkeisellä ärsykkeellä tai sen poistamisella (Wikipedia). Käytännössä tämä on luonnollinen palautekanava kaikille eläimille, joka ohjaa niiden oppimista myös luonnossa (Friedman, 2005): kun jokin toiminta tuottaa eläimen kannalta positiivisen ärsykkeen, sen ilmenemisen todennäköisyys kasvaa. Negatiivisen ärsykkeen kanssa tämä toimii luonnollisesti päinvastoin. 

Positiivisella vahvistamisella tarkoitetaan sitä, että linnulle tarjotaan joku ärsyke, mitä se pitää tavoittelemisen arvoisena, eli positiivisena, heti tietyn käyttäytymisen jälkeen, jotta todennäköisyys tämän käyttäytymisen toistumiseen kasvaisi (Heidenreich, 2006). 

Rankaiseminen taas tarkoittaa sitä, että linnulle tarjotaan joku negatiivinen, vastenmielinen ärsyke, tai vastaavasti poistetaan joku positiivinen ärsyke heti käyttäytymisen jälkeen, jotta todennäköisyys tiettyyn käyttäytymiseen vähenisi (Heidenreich, 2006). Rankaisemisen kanssa tosin kannattaa huomioida, että usein siihen liittyy myös voimakas tunnelataus ihmisen puolesta, sekä kostonomaisia piirteitä. Pakottamisessa linnulle ei anneta mahdollisuutta valita toimintaansa, vaan estetään kaikki muut toimintatavat, paitsi haluttu. 

Jotta mikään edellä mainituista keinoista voisi toimia, pitää huomioida kaksi asiaa. Ensinnäkin ajoituksen tulee olla riittävän lähellä toimintaa, jonka yleisyyteen yritetään vaikuttaa, jotta lintu osaa yhdistää käyt- täytymisen ja ärsykkeen. Toisaalta myös ärsykkeen antamisen tulee olla johdonmukaista, jotta lintu osaa yhdistää sen juuri tiettyyn käyttäytymismalliin. 

Jos innostut aihepiiristä (kuten toivottavasti teet) ja päädyt lukemaan englanninkielisiä artikkeleja aiheesta, törmäät termiin “aversive.” Tämä kääntyy suoraan suomeksi “luontaantyöntäväksi tai vastenmieliseksi”. Termi itsessään on positiivisen vahvistamisen ytimessä ja tarkoittaa käytännössä kaikkea lintuun kohdistuvaa arsyketta jota lintu pyrkisi välttämään. Tähän kuuluvat esimerkiksi erilaiset rangaistukset (nokan kopauttaminen tai häkittäminen rangaistukseksi) tai pakottaminen (linnun väkisin kiinnipitäminen tai vain pakenemisen estäminen vartalolla). Positiivisen vahvistamisen yksi tärkeimpiä asioita on se, että tällaisia keinoja tulee ehdottomasti välttää aina.

Termit: 

Vahvistaminen: Pyritään muokkaarmaan tulevaa käyttäytymistä juuri käyttäytymisen jälkeisellä ärsykkeellä. 

Positiivinen vahvistaminen: Pyritään lisäämään tietyn käyttäytyrnisen esiintymisen todennäköisyyttä linnun rnielestä tavoiteltavalla ärsykkeellä, kuten herkkupalalla. 

Rankaiseminen: Pyritään vähentämään tietyn käyttäytymisen esiintymisen todennäköisyyttä linnun kannalta vastenmielisellä ärsykkeellä. 

Pakottaminen: Ei anneta linnulle mahdollisuutta valita, miten käyttäytyä, vaan estetään kaikki muut mahdolliset käyttäytymiset, kuin toivottava.

Älä rankaise tai pakota… 

Kuvateksti: Valjaskoulutus on yksi asia, jossa herkästi päädytään pakottamaan lintu valjaisiin. Hyvin koulutettu lintu antaa pukea valjaat päälleen ilman, että sitä täytyy pitää mitenkään kiinni. Tähän tulisi ehdottomasti pyrkiä oman linnun koulutuksessa. (kuva: Jarmo Tuutti) 

Olen itsekin kuullut argumentin, jonka myös Friedman (2001) esittää omassa artikkelissaan yleisenä väärinkäsityksenä: rangaistusta ei tulisi käyttää, sillä lintu ei osaa yhdistää sitä tapahtuneeseen. Jos kuitenkin rankaisemisella tarkoitetaan sitä miten se alussa määriteltiin, eli linnun kannalta negatiivisen ärsykkeen käyttöä säännöllisesti, saadaan sillä muokattua linnun käyttäytymistä. On kuitenkin muita syitä, miksi sitä ei tulisi käyttää. Käytännössä rankaisemisella voidaan saadaan näennäisesti lyhyen aikavälin tuloksia, mutta saada vakavia ongelmia pitkällä aikavälillä. Mitään keinoa, mikä sisältää linnun vastenmielisen ärsykkeen, ei pitäisi koskaan käyttää linnun koulutuksessa (Friedman, 2001). 

Oletan tässä, että yksi jokaisen linnun omistajan tavoite on onnellinen lintu (jos ei näin ole, ollaan jo valmiiksi pahasti väärällä raiteella ja vastaantulevan junan kuljettajan silmävalkuaisetkin ovat jo erotettavissa). Tästä näkökulmasta voi antaa hyvin yksinkertaisen esimerkin positiivisen vahvistamisen ja rankaisemisen eroista. Oletetaan, että haluat opettaa linnullesi jotain, jonka voit opettaa pohjautuen sekä positiiviseen vahvistamiseen että rankaisemiseen. Lähdetään tarkastelemaan näiden vaikutusmekanismeja linnun kannalta. 

Kun käytetään rankaisemista, annetaan joku tietty linnun kannalta ei-toivottu ärsyke, kun jotain tapahtuu. Tai tässä tilanteessa, kun lintu jättää jotain tekemättä, mitä haluat opettaa sille. Lintu oppii hiljalleen, että tuon negatiivisen ärsykkeen voi välttää toimimalla tietyllä tavalla. Mikä tällöin motivoi lintua? Lähinnä pelko; se, että pyritään välttämään ikävä asia. Nyt sitten verrataan tuota keinoa positiiviseen vahvistamiseen: Kun lintu tekee jotain toivottavaa, se saa positiivisen ärsykkeen, eli jotain, jota se pyrkisi muutenkin saamaan, kuten herkkupalan, rapsutuksia tai kehuja. Näin tämä tietty toiminta tulee yleisemmäksi siksi, että lintu haluaa tehdä näin. Ei pitäisi vaatia käyttäytymistieteiden professoria ymmärtämään, että tältä pohjalta koulutettu lintu on myös onnellisempi. 

Yksi hyvä esimerkki edellä mainitusta kouluttamisesta on kädelle astuminen, jota käsiteltiin artikkelissa ”Ylös! -käsky vai pyyntö” (Heidenreich, 2007). Voit kouluttaa lintua astumaan kädelle joko tökkimällä sen rintaa ja pakottamalla sen astumaan kädelle, jolloin se tekee tämän pelkästään välttääkseen negatiivisen ärsykkeen (tai pakotettuna). Tai voit palkita lintua siitä, että se astuu kädelle.

 Kun lintua koulutetaan näin rankaisemalla tai pakottamalla, voidaan herkästi luoda kädelle astumiseen liittyviä ongelmia (Heidenreich, 2007). Lintu voi esimerkiksi päättää, että se mieluummin puree, kuin astuu kädelle. Omalla kohdalla neitokakaduni kanssa (joka on riittävän pieni, että pääsee helposti karkuun) lintu ei enää astunutkaan kädelle, vaan lähti karkuun tai joskus puri, vaikka astuikin kädelle. Säännöllisen positiiviseen vahvistamiseen pohjautuvan koulutuksen jälkeen kyseinen lintu astuu sormelle ilman mitään ongelmaa ja yleensä jopa lentää siihen kaumpaa, kun vain laittaa käden esille. Nykyään molemmat neitokakaduni hyppäävät nopeasti sormelle, kun sanon niille ”ylös”. 

Tieteellisessä tutkimuksessa on rankaisemisella havaittu olevan useita negatiivisia vaikutuksia monilla eri eläinlajeilla, ei vain linnuilla. Tutkimuksessa (Maier & Seligman, 1976) on havaittu, että rankaiseminen aiheuttaa pidemmällä aikavälillä (vaikka sillä saadaankin lemmikin käyttäytymistä muokattua lyhyellä aikavälillä) mm. kyseisen tilanteen välttelemistä, aggressiota sekä yleistä pelkoa ja apatiaa, joka ei kohdistu pelkästään tiettyyn tilanteeseen. Tutkimusta on tehty useilla eri lajeilla ja negatiiviset vaikutukset vaihtelevat psykologisista aina fyysisiin, kuten immuniteetin heikkenemiseen (Laudenslager, ym., 1983). 

Friedmanin (2001) mukaan juuri tällaisten tieteellisten faktojen takia ei ole mitään oikeutta käyttää vastenmielisiin ärsykkeisiin pohjautuvaa rankaisemista lemmikkilintujen kanssa. Huomioi siis, että lintu, joka on kouluttu tottelevaiseksi pakottamalla ja rankaisemalla, ei ole hyva esimerkki tottelevaisesta linnusta tai esimerkki näiden toimimisesta, vaan siitä, että kyseinen lintu on jo luovuttanut täysin. Jälleen voidaan kysyä: Voiko tällainen lintu olla onnellinen? 

Pakottaminen on toinen keino, joka pitkällä aikavälillä aiheuttaa samankaltaisia ongelmia kuin rankaiseminen. Pakottamisessa käytännössä pakotetaan lintu tekemään jotain vastoin sen tahtoa, yleensä käyttämällä voimaa. Esimerkiksi otetaan lintu kiinni, jotta se saataisiin häkkiin. Käytännössä siis linnulle ei anneta mahdollisuutta valita itse, mitä se haluaisi tehdä. 

Esimerkiksi häkkiin pakottaminen johtaa herkästi siihen, että lintusi ei enää luota sinuun ja ei esimerkiksi suostu astumaan kädellesi, erityisesti jos on mitään mahdollisuutta joutua häkkiin. Pakottamista on myös se, että estetään linnun pakeneminen omalla vartalolla. Myös valinnanvapauden sekä ympäristön kontrollin puuttumisen on havaittu johtavan ongelmiin (Friedman, 2005). Onnellisella linnulla tulisi siis olla mahdollisuus päättää ja vaikuttaa ympäristöönsä. 

Edellisten ongelmien lisäksi yksi vaikutus rankaisemisella on omistajan ja linnun väliseen suhteeseen. Käytännössä aina kun käytetään rankaisua tai pakottamista, se henkilöityy sen käyttäjään, eli yleensä omistajaan. Martin (2007) puhuu luottamustilistä. Aina kun linnulla on positiivisia kokemuksia sinusta, teet talletuksen luottamustilille, ja aina kun käytät voimaa lintua kohtaan (aversive), nostat siltä tililtä. On liian helppoa, jopa vahingossa vanhojen tapojen kautta, päätyä tilanteeseen, jossa linnun käyttäytymisen ongelmat johtuvat siitä, ettei se luota sinuun enää. 

Toinen rankaisuksi mielletty tapa, joka on hieman miedompi, on poistaa joku haluttu ärsyke tai kesyn linnun kohdalla olla huomioimatta sitä. Lähtökohtana näidenkin kanssa pitäisi olla se, että ensisijaisesti käytetään positiivista vahvistamista ja näitä keinoja vasta, jos muita keinoja ei ole olemassa (Friedman, 2001). Tällöin pitää myös miettiä, yritetäänkö tukahduttaa jotain linnun luontaista käyttäytymistä sekä sitä, mikä alunperin on syy ongelmalliselle käyttäytymiselle. Se, että itse et siihen hätään keksi mitään positiiviseen vahvistamiseen pohjautuvaa keinoa ei tarkoita, ettei sellaista voisi olla olemassa. Ota selvää ja kysy! Tosin täytyy myös huomioida, että se, ettei huutavalle linnulle heti anneta huomiota, ei ole rankaisua, vaan itse asiassa huomioiminen olisi positiivista vahvistamista, joka vahvistaisi epätoivottavaa käyttäytymistä, eli huutamista. 

…vaan palkitse ja anna valita 

Positiivinen vahvistaminen siis pohjautuu kokonaan siihen, että annetaan linnun valita itse ja palkitaan halutusta toiminnasta. Joskus tämä voi olla hieman hankalampaa omistajan kannalta (tai vie enemmän aikaa), mutta kuten edellä huomattiin, on se pitkällä aikavälillä edellytys onnelliselle linnulle (ja oikeastaan voidaan sanoa, että vaatimus linnun omistajalle). Asian näennäinen vaikeus ei ole mikään tekosyy olla toimimatta niin, jos se näin selkeästi vaikuttaa linnun hyvinvointiin. 

Käytännössä kun lintu tekee toivotun asian, se palkitaan. Palkinto voi olla mikä tahansa, mitä lintu pitää tavoittelemisen arvoisena asiana: herkkupala, rapsutuksia tai kehuja (olettaen, että lintu osaa yhdistää kehut hyväksi asiaksi). Tätä ennen lintua voi joutua ohjaamaan oikeaan suuntaan, jotta se tekee toivotun asian. Tässä voi taas käyttää herkkuja apunaan; lintu kuitenkin usein lähtee hakemaan herkkua sieltä, mihin sen laitat tai missä sitä pidät. Näin voit esimerkiksi ohjata sitä kättäsi kohti. Jos lintu taas valitsee, ettei päätä toimia, kuten sen haluisit, jätät sen palkitsematta. Pidemmän päälle lintu kuitenkin oppii toimimaan, kuten sen haluaisit. Joidenkin asioiden opettamisessa voi aluksi joutua palkitsemaan lintua jo silloin, kun se toimii siihen suuntaan, mitä sen toivotaan tekevän. Esimerkiksi kädelle astuminen voi olla villimmän linnun kohdalla liikaa vaadittu heti alkuun. 

Vasta myöhemmin siirrytään palkitsemaan lintua vain siitä asiasta, jota sille halutaan opettaa. Toisaalta taas voi olla, että kyseinen palkinto ei ole riittävä linnulle siinä tilanteessa. Tällöin pitää miettiä, mikä olisi sopiva palkinto. Positiivisessa vahvistamisessa siis korostuvat omistajan taidot palkita lintua. Käytännössä omistajan on osattava palkita lintuaan ja tämän kautta motivoida toivottua käyttäytymistä. 

Hyvänä esimerkkinä positiivisesta vahvistamisesta voidaan pitää vapaa lentoa tekevien lintujen kouluttamista (Heidenreich, 2007). Ammatikseen niitä kouluttavat henkilöt käyttävät lähes pelkästään positiivista vahvistamista niiden kouluttamisessa (eivätkä koskaan mitään rankaisuun tai pakottamiseen pohjautuvia keinoja), ja syystä: jos lintu ei pidäkään kouluttajasta, ei sen tarvitse kuin lentää pois. Tässä onkin tärkeää luoda luottamuksee perustu- va suhde linnun ja kouluttajan välille. Ja muuta keinoa siihen ei ole. 

Lue lintuasi 

Linnun lukeminen on tällaisen kouluttamisen kannalta erittäin tärkeää. Sinun on tiedettävä, milloin joku asia on lintusi kannalta epämukavaa, jotta osaisit välttää sitä. Käytännössä linnun lukemisessa pitää kiinnittää huomiota sen elekieleen. Yleensä esimerkiksi ennen puremista lintu on osoittanut monilla eri tavoilla, että tilanne on sen kannalta epämukava tai uhkaava. 

Erilaisia tapoja, miten lintu osoittaa asioita elekielellään ovat esimerkiksi sen sulat (kiinni vartalossa vs. hieman pörröllään vs. niskahöyhenet pörröllään), töyhtö (pystyssä vs. tiukasti kiinni niskassa), silmät, nokka tai yleisestikin ottaen vartalo ja liike (tiukasti jäätynyt paikoilleen tai jännittynyt ja valmiina lähtemään lentoon). 

Palataan jälleen esimerkkiin kädelle astumisesta. Pahimmassa tapauksessa lintusi saattaa purra sinua, jos ei halua astua kädelle. Monet ihmiset ovat ennen ajatelleet, että lintu on tottelematon ja se pitää koulia 

Linnun haluttomuus tulla alas korkealla olevan häkin päältä ei johdu siitä että se haluaisi dominoida sinua tai siitä, että korkeus antaisi sille valta-aseman sinuun nähden väkisin kunnioittamaan sinua. 

Tämä näkökulma on tämän artikkelin aikana osoitettu jo monta kertaa vääräksi (kertauksen vuoksi: lintusi siis puree, koska ei halua astua kädellesi siihen liittyvien negatiivisten asioiden takia ja on saattanut jopa oppia, että purtu käsi vedetään pois, jolloin siltä välttyy). Toinen virhe tässä on se, että lintu yleensä osoittaa monella tapaa tilannetta ennen sen, ettei halua astua kädelle, mutta omistaja ei tätä taas huomioi, vaan yrittää saada lintua astumaan kädelle väkisin. 

Mutta kun se yrittää dominoida! 

Yleinen syy pakottamiselle tuntuu olevan se, että ihmisillä on käsitys, että lintu yrittää dominoida ihmistä. Tällöin on kuviteltu, että linnulta pitää ”ottaa luulot pois”; ihmisen pitää ottaa paikkansa linnun parven ”johtajana” sekä mm. pitää huoli, ettei lintu ole ihmistä korkeammalla. Käytännössä luonnossa ei ole havaittu lintuparvissa minkäänlaista johtajaa (Friedman, 2001). Ihmisten on helppo uskoa tällaisiin teorioihin, koska erilaiset hierarkiat ovat tuttuja meille ympäröivästä yhteiskunnasta. Toisaalta myös pienessä tilassa eläessään linnut saattavat käyttäytyä dominoivasti toista kohtaan (Martin, 2001). Kun kaksi lintua haluaa istua samalla korkealla olevalla orrella, johon mahtuu vain yksi, yleensä vahvempi pystyy häätämään heikomman siitä pois. Korkea orsi on siksi parempi, että se on luonnollisesti turvallisempi paikka: sieltä näkee pidemmälle ympäristöön. 

Jos lintusi siis puree sinua, kun yrität ottaa sitä pois häkin päältä, tämä ei johdu siitä, että korkea asema antaisi sille vallantunteen. Mietitäänpä taas, mitä on opittu ja etsitään vaihtoehtoista selitystä käyttäytymiselle. Lintu voi haluta olla häkin päällä siksi, että se haluaa leikkiä siellä jollain tietyllä lelulla. Tai yksinkertaisesti haluaa olla siellä, sillä se on turvallisempi paikka. Tällöin sieltä pois ottaminen koetaan negatiivisena asiana. Voi myös olla, että lintu on oppinut, että pureminen saa käden lähtemään pois. Tällöin pitää pyrkiä kouluttamaan lintua niin, että häkin päältä pois ottamista ei koeta negatiivisena asiana. Siis palkitaan lintua oikeasta toiminnasta, eli kädelle astumisesta (mahdollisesti linnun ollessa jossain muualla kuin häkkinsä päällä). 

Käytännön esimerkkejä 

Kouluttamisesta voisi antaa lukemattomia esimerkkejä, mutta tässä tässä muutama erittäin havainnollinen esimerkki tilanteista, joissa ihmiset monesti toimivat väärin. 

Kuten edelläkin on mainittu, kädelle tai kepille astuminen on yksi asia, jossa ihmiset usein tekevät virheitä. Ennen opetettiin, että jos lintu ei astu kädelle, pitää sen rintaa tökkiä tai pakottaa se työntämällä kättään eteenpäin. Sanomattakin lienee selvää, että pidemmän päälle kädelle  astumisesta tulee epämukava ja uhkaava tilanne, josta lintu pakenee, tai jos ei pysty tähän, puree. 

Kädelle astuminen tulisi aloittaa sillä, että käsi on linnun edessä, mutta ei kiinni siinä (lue lintuasi ja vedä kättä kauemmaksi, jos se vaikuttaa epämukavalta tilanteelta linnun kannalta). Herkkupalaa pidetään esim. käden toisella puolella (tai johdatetaan sen avulla lintu käden eteen), jolloin linnun on astuttava kädelle hakeakseen sen. Tähän voidaan yhdistää myös esim. ”ylös” -kehotus, jolloin lintu osaa yhdistää sen herkkupalaan ja tulee pyynnöstä kädelle. 

Villimmän linnun kohdalla kannattaa palkita aluksi jo sitä, että lintu lähestyy kättä. Joskus lintua yritetään laittaa häkkiin joko pitämällä siitä kiinni tai vain yksinkertaisesti estämällä vartalolla mahdolliset pakenemistiet. Näin lintu oppii nopeasti välttämään tilanteita, joissa se mahdollisesti voisi joutua häkkiin. Tosin pitää huomioida, että itsessään häkkiin lukituksi joutuminen on jo yksi asia, jota lintu luultavasti pyrkii välttämään. Häkkiin menemisestä olisikin tehtävä positiivinen asia. Sen voi aloittaa sillä, että laittaa häkkiin herkkupalan, jota lintu menee sinne hakemaan. Tai jos saat linnun laitettua häkkiin, palkitset sen siitä. Häkkiin menoa on hyvä harjoitella säännöllisesti niin, että häkistä pääsee sen jälkeen myös ulos. Näin lintu ei opi yhdistämään häkkiin joutumista siihen, että joutuu automaattisesti jäämään sinne.

Viimeisenä esimerkkinä voidaan mainita valjaskoulutus. Kuinka moni on nähnyt lintua laitettavan valjaisiin niin, että sitä pidetään kädellä paikallaan? Tällöin valjaiden päälle laittaminen ja varmasti myös niissä oleminen on linnun kannalta epämukava kokemus. Kuitenkin on ihmisiä, jotka onnistuvat laittamaan lintunsa valjaisiin niin, että lintu istuu nätisti paikoillaan esimerkiksi heidän polvellaan. Tässä on tärkeää lähteä opettamaan pieniä asioita kerrallaan. Ensiksi lintua voi palkita pelkästään siitä, että se koskee valjaita. Seuraavaksi siirrytään siihen, että laitetaan vain valjaiden lenkki pään ympäri ja palkitaan siitä. Näin voidaan hiljalleen edetä siihen, että laitetaan valjaat kokonaan päälle. Tällöin kokemus on linnun kannalta huomattavasti vähemmän stressaava. 

Kohti onnellisempaa lintua 

Kuten edellä on havaittu, sekä tiede että maalaisjärki tukee sitä näkökulmaa, että lintua ei tulisi pakottaa mihinkään, tai sitä ei tulisi koskaan rangaista käyttämällä vastenmielistä ärsykettä. Täytyy myös muistaa, ettei lintu ole koira: sillä ei ole mitään tarvetta miellyttää omistajaansa. Tällöin siltä ei tulisi myöskään odottaa sită. 

Positiivisen vahvistamisen pohjalla ajatuksena on se, ettei linnulta odotetaan ”täydellistä tottelevaisuutta”. Oikeastaan ei edes puhuta tottelevaisuudesta. Lintu on utelias eläin ja saattaa joskus innostua tutkimaan jotain, mitä ei pitäisi. Ohjaamalla linnun kiinnostus oikeaan suuntaan pystymme kuitenkin vaikuttamaan asiaan paljon, ja kuten Friedman asian sanoi, emme todellakaan joudu kärsimään mistään ”papukaija-anarkiasta”. Luottavaiseksi oppineella ja positiivisen kautta rutinoidulla linnulla toimintavarmuus ja yhteistyöhalu ovat aina varmoja. Jos et ole tätä asiaa valmis hyväksymään, ei lintu ole sinulle oikea lemmikki. Kysymys ei siis ole ”omasta asiastasi”, siitä, että tekisit asiat, kuten itsestäsi olisi mukavinta. Kysymys on lemmikkisi hyvinvoinnista ja jos et itse siitä pysty huolehtimaan, kuuluu asia muillekin. 

Palkitsemalla voit opettaa linnulle lähes kaiken tarpeellisen. Joskus se voi viedä hieman enemmän aikaa ja vaatia sinulta hieman enemmän kärsivällisyyttä ja asioiden miettimistä. Mutta kukaan ei ole sanonutkaan, että lintu olisi helppo lemmikki. Joskus sen takia joutuu näkemään hieman enemmän vaivaa. Lyhyellä aikavälillä rankaisemisella voidaan muokata linnun käyttäytymistä, mutta pitkällä aikavälillä se johtaa ongelmiin; sekä opetetun asian kanssa, että yleisellä tasolla. Lintusi ei enää luota sinuun tai pahimmillaan pelkää sinua. 

Positiivisen vahvistamisen toimivuus on kiinni pelkästään opettajasta, ei linnusta. Aluksi se vaatii myös kärsivällisyyttä, sillä tulokset eivät välttämättä näy heti. Erityisesti jos lintua on pitkään koulutettu käyttämällä näitä linnun kannalta vastenmielisiä (aversive) keinoja. Mutta pidemmän päälle se vaatii erityisesti kouluttajalta taitoa sekä motivoida että palkita lintua oikein. 

Näe siis hieman enemmän vaivaa lintusi kouluttamiseksi. Mahdotonta se ei todellakaan ole, eikä vaadi käyttäytymistieteiden syvällistä opiskelua. Tästä ovat esimerkkinä useat Suomessakin asuvat ihmiset, jotka käyttävät vain positiivista vahvistamista lintujen kouluttamiseen. Koskaan ei myöskään ole liian myöhäistä aloittaa.

Lähteet 

Friedman, S.G., PhD: The Facts About Punishment; Original Flying Machine; Issue 4, 2001 

Friedman, S.G., PhD: He Said, She Said, Science Says; Good Bird Magazine; Vol. 1-1, 2005 

Heidenreich, Barbara: An Intro- duction to Positive Reinforcement Training and its Benefits, 2006 

Heidenreich, Barbara: Step up: Command or Request; Psittascene; August 2007 

Laudenslager, M. L., Ryan, S. M., Drugan, R. C., Hyson, R. L., Maier, S. F.: Coping and immunosupression: Inescapable but not escapable shock suppresses lymphocyte proliferation; Science; 221, 1983 

Maier, S. F., & Seligman, M. E. P.: Learned Helplessness: Theory and evidence; Journal of Experimental Psychology: General, 105, 3-46, 1976 

Martin, Steve: Height Dominance; Psittascene; vol 13.3, 2001 

Martin, Steve: Does your parrot have a trust account?; Psittas- cene, vol. 19.1, 2007 

http://en.wikipedia.org/wiki/Positive_reinforcement; 2008/11