Koti » Artikkelit » Pysäytä runsauden sarvi – kohtuudella kohti tasapainoa
Teksi: Laure Kurkela, julkaistu Kaijutin 2019 -lehdessä.
Lemmikkilinnun ruokkiminen tuntuu välillä olevan haastavuudessaan ydinfysiikkaa vastaava oppiaine. Jokainen omistaja haluaa varmasti tarjota lemmikilleen parhaan mahdollisen ruokavalion, joka vankeudessa suinkin on mahdollista. Oli se sitten optimaalisen tuoreruokalautasen koostaminen, tai parhaan siemensekoituksen valitsemisen vaikeus, moni ruokintaohje laiminlyö erittäin tärkeän näkökulman lemmikin ruokinnassa: päivittäin tarjoiltavan ruoan kokonaismäärän. Vaikka olisi olemassa absoluuttisen oikeellinen ohje siitä, mitä ruoka-aineita eläimelle tulee tarjota ja missä suhteessa toisiin ruoka-aineisiin, omistaja voi silti mennä metsään tarjoamalla ruokaa yksinkertaisesti liikaa.
Tiivistelmä artikkelista:
• Linnun tuore- ja kuivaruokavaliota sekä näiden yhdistelmää koostaessa tulee ottaa huomioon tarjolle laitetun ruoan määrä.
• Jos tarjolle laitetaan liikaa ruokaa, pääsee lintu valikoimaan ja syömään koko elämänsä jopa pelkkiä herkkuja.
• Rajoittamalla ruoan saantia järkevällä tavalla yksilön tarpeet huomioiden, voidaan lintu saada syömään terveellisemmin.
Herkkujen valikoiminen on luonnollista
Eläimet ovat kehittyneet käyttämään ravinnonlähteitä niitä eniten hyödyttävällä tavalla. Luonnossa tämä tarkoittaa, että montaa eri ravintoa luonnollisesti syövän lajin edustaja pyrkii monesti hyödyntämään ensin kaloripitoiset ruoat, useimmiten ne rasvaiset tai sokeripitoiset ravinnonlähteet. Eläimet tuntevat siis luonnostaan vetoa “epäterveellisiin” ruokiin, koska luonnossa ne ovat usein harvinainen herkku, mutta sisältävät selviytymisen kannalta arvokasta energiaa. Ihminen ei tässä suhteessa muista eläimistä eroa: ihminenkin usein himoitsee energiapitoisia herkkuja, kuten rasvaista pitsaa tai sokeripitoisia, makeita karkkeja.
Luonnossa kalorit voivat siis olla hyvin arvokkaita ja niitä kannattaakin tavoitella. Luonnossa selviytymistä edistävistä kaloripitoisista ruoista tuleekin ihmisen rinnalla eläessä epäterveellisiä, koska niitä on saatavilla ihan liikaa. Ihmisten nykyelämän yltäkylläisyydessä ihmisen on kehitettävä tapoja hallita omaa ruoankulutustaan oman terveytensä vuoksi. Samaa pitää kuitenkin soveltaa myös ihmisen parissa eläville lemmikeillemme. Eläimelle on kuitenkin hankala selittää, että se ei voi syödä pelkkiä herkkuja koko päivää, jolloin vastuu eläimen syömästä ruoasta on luonnollisesti omistajalla.
Omistaja vaikuttaa eläimen kuluttamaan ruokaan vaikuttamalla eläimelle tarjottuun ruokaan. Jos eläimelle tarjoaa tasapainoiseksi suunniteltua ruokaa kuin runsauden sarvesta tai buffetista konsanaan, eläin pystyy helposti valikoimaan suuresta ruokamäärästä parhaat herkkupalat päältä. Vaikka ruokavalio olisi siis hyvin suunniteltu täyttämään lajin ja yksilön tarpeet, kaikki suunnittelu ja hyvät aikeet menevät pilalle, jos ruokaa on tarjolla liikaa linnun kulutukseen verrattuna. Tällöin linnulle tarjottu ruokavalio, ja sen todellisuudessa kuluttama ruokavalio eivät täsmää.
Esimerkkejä
Tässä pari esimerkkiä lemmikkilintumaailmasta, jotka saattavat selventää ideaa. Punaotsa-amatsoni sekä monet muut isot papukaijat ovat latvustossa ruokailevia papukaijoja, joiden ruokavalion tulisi painottua tuoreruokaan. Esimerkiksi erään papukaijojen ruokapyramidin (julkaistu Kaijutin 2006 -lehdessä suomeksi käännettynä) mukaan latvustoruokailijan tuoreruokavalion tulisi painottua lehteviin, vihreisiin kasviksiin, jonka jälkeen toiseksi eniten on tarjolla vihanneksia, sitten jonkin verran marjoja, hedelmiä ja eläinproteiinia.
Tuoreruokailijat suosivat yleensä makeita hedelmiä ja marjoja, kun taas terveelliset, vihreät kasvikset saattavat olla nirsoilun kohteena. Linnulle voi rakentaa harkitun ja lajille sopivan annoksen tuoreruokaa, jossa kaikki tuoreruokalautasen osa-alueet on otettu huomioon, mutta annoksen monipuolisuus ja terveellisyys vesittyy, jos tämä annos on linnun todelliseen kulutukseen nähden valtava. Tällöin lintu pääsee täyttämään päivän energiantarpeensa vain napsimalla lempiruokansa koko annoksesta, jättäen muun osan ruoasta täysin koskemattomaksi (tai lintumaiseen tapaan heittämällä ne häkin pohjalle).
Ruokavalion koostaminen ei koske ainoastaan tuoreruokaa vaan koko ruokalautasta. Tähän kuuluvat useimmilla lajeilla lemmikkinä lisäksi myös kuivaruoka, kuten siemenet ja pelletit, sekä pähkinät ja muut herkut, kuten hirssi ja siementangot. Papukaijojen ruokapyramidin ja Neitokakadut.com-verkkosivun mukaan neitokakadujen, undulaattien ja muiden “siemensyöjäruohoparakiittien” ruokavalion tulisi sisältää noin 60–50 % tuoreruokaa. Nämä lajit ovat kuitenkin monesti surullisen kuuluisia siitä, että niitä ei siementen ja siemenpohjaisten herkkujen lisäksi muun ruoan syöminen juuri kiinnosta. Vaikka omistaja koostaisi päivittäin täydellisen ruoka-annoksen, mutta se on lintujen todelliseen tarpeeseen verraten aivan liian suuri, linnut voivat elää käytännössä siemenillä koko elämänsä. Vaikka lajeja joskus siemensyöjiksi nimitetäänkin (kun taas isommat papukaijat kuvataan tuoreruokailijoina), se ei tarkoita, että ne voisivat elää terveellisesti pelkästään siemenillä.
Pitkälti kuivaruoalla eläminen toistuu muillakin lemmikkinä elävillä lintulajeilla. Latvustoruokailijoille, joita suurin osa lemmikkinä pidettävistä isoista ja keskikokoisista papukaijoista on, papukaijojen ruokapyramidissa suositeltu tuoreruoan osuus on 70 % ruokavaliosta. Kuitenkin moni linnunomistaja saattaa pitää kuivaruokaa lintunsa perusruokana, jota on tarjolla kukkurallinen kuppi kaiken aikaa.
Jos lintu nirsoilee tuoreruoan suhteen, 70% tuoreruokaa tuskin pääsee toteutumaan täyden pelletti- tai siemenkupin äärellä edes silloin, kun myös tuoreruokaa olisi tarjolla päivittäin rajattomasti.
Huomioita ja mahdollisia ongelmatilanteita
Jos lintuja on enemmän kuin yksi saman ruoka-astian tai -annoksen äärellä, tulee huomioida parven dynamiikka ruokailussa. Vaikka kaikki ruoka kulutettaisi päivän aikana, voi parven eri yksilöiden kuluttama ruokavalio olla hyvin erilainen. Nopealiikkeinen tai ruokaansa puolustava lintu saa napsia päältä kupunsa täyteen herkkuja, kun taas hitaammat tai väistyvät linnut tyytyvät rippeisiin, jotka tosin monesti voivatkin olla ne ensimmäisten lintujen välttämät, terveellisimmät ruoat.
Parin tai parven kanssa kannattaa huomioida, että kaikkien lintujen olisi hyvä mahtua ruokailemaan rauhassa yhtä aikaa, vaikka sekaan mahtuisikin ruokapaikkaansa puolustava öykkäri. Useampi ruokkimiskerta päivän aikana ja laajat ruokailualueet (pitkänmallinen ruoka-astia tai useita kuppeja kaukana toisistaan, mutta lintujen mielestä yhtä mieluisissa paikoissa) ajavat lintuja tasa-arvoisempaan ruokailuun.
Lintujen kohdalla on kuitenkin tärkeää, että tarjolla on aina ruokia, jotka se tunnistaa varmasti syötäväksi. Osa linnuista saattaa jopa pelätä ruokia, joita ne eivät tunnista. Tällöin on oleellista huolehtia, että linnulla on tarjolla ruokia, joita se todistetusti syö, ja saa siten nälkänsä tyydytettyä päivän aikana.
Mikäli olisi kehitetty lajeille ja yksilöille sopivia täysravintopuristeita, joita eläin voisi syödä koko elämänsä tarviten lisäksi ainoastaan vettä tai kausittaisia vitamiineja, ei runsaude sarvesta tulisi ongelmaa. Eläimen jokainen suupala olisi arvoltaan samanlainen, jolloin sen kuluttama ruokavalio olisi päivittäin aina täsmälleen samanlainen. Vaihtelua toisi vain kulutettu määrä, mutta prosentuaalisesti kaikki ravintoaineet pysyisivät tasaisena. Harmi vain, että absoluuttisen parasta pellettiä ei liene vielä kehitetty. Kaupassa myytävät pelletit eivät ole lintujen täysravintoa, vaikka osa pellettifirmoista omaa tuotettaan sellaisena saattaakin markkinoida. Tästä kertoo jo se, että kuvien ja tuoteselosteen mukaan sama pelletti eri koossa sopisi niin sinikelta-aralle, neitokakadulle kuin kanarialinnullekin. Lintujen nokan koosta ja mallista voi päätellä, että nämä lajit eivät käytä luonnossa samanlaista ravintoa.
On siis tarpeen selvittää juuri oman lajinsa luonnollinen ruokavalio mahdollisimman hyvin, ja pyrkiä toteuttamaan sitä lemmikkielämään parhaiten suhteutetulla tavalla. Helpoksi tätäkään ei ole tehty: luonnossa linnut voivat syödä esimerkiksi raakoja hedelmiä, joiden ravintoarvot poikkeavat markettien hyllyillä myytävistä, kypsistä hedelmistä, ja raa’at hedelmät vastaavat enemmänkin vihannesten ravintoarvoja. Toisaalta taas luonnonvaraiset linnut ovat huippu-urheilijoita, joiden pitää usein myös kestää vaihtelevia sääoloja (joka kuluttaa enemmän kaloreita) kuin mukavissa sisälämmöissä elävät lemmikkimme, jotka ovat lintumaailman sohvaperunoita.
Toinen ongelma täysravintopuristeissa on niiden yksitoikkoisuus. Linnut pitävät väreistä ja tekstuureista, ja pelletit tarjoavat niitä vain vähän verrattuna luonnollisen ravinnon loputtomille vaihtoehdoille. Pelleteissä ei myöskään ole tekemistä: siinä missä siemen pitää kuoria, ja hedelmästä erotella syötävä osuus kuoresta, pelletit ovat kokonaan samaa, tylsää massaa. Ruokailu on linnulle myös virikkeellistävä kokemus, ja eri näköiset, makuiset ja tuntuiset, sekä jonkin verran työtä teettävät ruoat kuuluvat siihen.
Omistajan tehtävät ruoan suhteen eivät siis lopu lyhyeen. Sen lisäksi, että omalle linnulle paras mahdollinen ruokavalio tulee opiskella ja kantaa kotiin ruokakaupasta tai puutarhasta, pitäisi selvittää myös tarjolle päivittäin laitettavan ruoan määrä.
Vasta kun lintu kuluttaa lähes kaiken sille päivittäin tarjotusta ruoasta, optimoitu ruokavalio pääsee todella toteutumaan. Toteutuminen ei siis ole vain ruoan tarjoilu, vaan se että lintu myös todella syö ruokaa kuten on tarkoitettu.
Kuinka paljon ruokaa tarjolle?
Ruokavalion optimoinnin kannalta linnun päivittäin syömän ruoan määrä kannattaa selvittää. Tämä selviää tarkkailemalla kuinka paljon lintu syö päivässä, jopa punnitsemalla linnulle laitetut ruoat, ja punnitsemalla illalla pois kerätyt tähteet. Loppujen lopuksi linnut syövät yllättävän vähän.
Eräässä tutkimuksessa määritettiin punaotsa-amatsoneille eläintarha- oloissa 71 kilokaloria per päivä, ja toisessa tutkimuksessa undulaateille keskimäärin 21 kilokaloria per päivä. Mittakaavaksi annettakoon, että yksi banaani sisältää noin 85–100 kcal, tai ruokalusikallinen kuorittuja auringonkukansiemeniä noin 50 kcal. Mitään ehdotonta kaavaa tai suositusta linnun kalorintarpeelle ei kuitenkaan voi antaa, sillä energiankulutus riippuu mm. lajin koosta ja aktiivisuudesta, yksilön koosta ja aktiivisuudesta, sekä myös ympäristön lämpötilasta. Kulutus voi myös vaihdella päivittäin linnun aktiivisuudesta tai ympäristön lämpötilanvaihteluista riippuen.
Omistajan on siis itse tarkkailtava linnun syömän ruoan määrää ja suhteuttaa tarjoiltu ruoka kulutukseen. Tarkoituksena on ruokkia lintua niin, että se kuluttaisi sille päivittäin tarjotun ruokamäärän mahdollisimman hyvin. Pienet rippeet on hyvä olla päivän lopuksi jäljellä, sillä ihan putipuhtaaksi nuoltu kuppi voi kieliä liiasta nälän tunteesta ja liian vähästä ruokamäärästä. Lintua ei ole tarkoitus näännyttää! Pieni nälän tunne kuitenkin auttaa lintua syömään lajityypillisemmin: nälkäisenä lintu syö myös terveellisempiä, ei-niin-maukkaita ruokia, joihin se ei koskisi herkullisempien vaihtoehtojen läsnäollessa. Hieman nälkäisenä lintu on myös valmis näkemään enemmän vaivaa ruokansa eteen, ja on motivoituneempi käyttämään erilaisia ruokaleluja ollen näin aktiivisempi ja liikkuen enemmän.
Joskus ongelmaksi voi muodostua se, että lintu tuhlailee ruokaa ylettömästi, ja todellisen ruoankulutuksen selvittäminen on hankalaa. Tätä voi yrittää ratkaista monin tavoin. Yksi tapaon hidastaa linnun ruokailua. Piilottamalla kuivaruokaa esimerkiksi tutkittaviin tai tuhottaviin ruokaleluihin lintu pääsee vain pienten ruoka-annosten äärelle kerrallaan. Se joutuu myös työskentelemään ravintonsa eteen, eikä täten välttämättä edes halua tuhlailla ruokaa, jonka eteen se on joutunut näkemään vaivaa.
Tuoreruoan heittelyn ehkäisemiseen voi auttaa esimerkiksi tuoreruokatikku, salaatinpidike tai ruoan pilkkominen pienenpieneksi silpuksi niin, että sen poisheittelystä tulee vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Myös tuoreruokaa voi tarjota ruokaleluista, mutta ruoan pilaantuvuus verrattuna kuivaruokaan on otettava huomioon.
Jos haluaa määrällisesti lisätä tunnetusti tuhlailevan linnun ruokamäärää, sitä kannattaa lisätä terveellisestä päästä, pitäen silti linnulle mieluisten ruokien määrän ruokintasuunnitelman mukaisena. Samalla kannattaa yrittää opettaa lintua vähemmän tuhlailevaan ruokailuun edellämainituin neuvoin. Linnut ovat kuitenkin luonnostaan sotkuisia ja tuhlailevia ruokailijoita, joten täyttä siisteyttä ei voi niiltä ruokaillessavaatia. Jos kuitenkin isompi osa tuoreruoasta päätyy lattialle kuin nokkaan, on pohdinnan paikka, millainen ruokavalio linnulla todella toteutuu.
Oman lintuyksilön ruoankäsittelytapoja kannattaa tutkailla varsinkin “ruokailukoulun” alkuvaiheessa, ettei lintu joudu näkemään tarpeettomasti nälkää. Esimerkiksi monet isot papukaijat saattavat vanhan tapansa mukaisesti viskoa inhokkiruokansa pois kupista, mutta eivät uskaltaudu tai halua mennä sitä enää häkin lattialta hakemaan. Nirsommat neitokakadut taas eivät välttämättä edes tunnista kaikkea tuoreruokaa syömäkelpoiseksi. Herkkuruokien määrän rajoittaminen auttaa myös nirsoiluun ja uusiin ruokiin totuttelemisessa.
Kuten jo aiemmin sanottu, lintua ei tule päästää nääntymään, ja tämä on huomioitava varsinkin erittäin nirsojen lintujen kohdalla. Ei ole eläimen hyvinvoinnin edistämistä, jos sillä on uusien, pelottavien ruokien äärellä hirvittävä nälkä päivittäin. Uusiin ruokiin totuttaminen on pitkäaikainen prosessi, jota auttaa pieni nälkä, mutta linnun pitäminen kovassa nälässä pitkään tai päivittäin ei ole tarkoituksenmukaista.
Lopuksi
Runsauden sarvi tai loputon ruokabuffetti eivät edistä monipuolisen ja täysipainoisen ruokavalion toteutumista. Linnunruokinnassa tietyllä tavalla vähemmän on todellakin enemmän. Omistajan kannattaa kiinnittää linnulle tarjoillun ja linnun kuluttaman ruoan määrään huomiota ja muokata ruokintatapoja vastaamaan realistista kulutusmäärää. Tällöin lintukin saa paremmin hyödyn monipuoliseksi suunnitellusta ruokavaliosta. Kohtuudella kohti parempaa ruokintaa!
Lisää aiheen tiimoilta
Harrastajan opas: Ruokinta
Lemmikkilintujen ruokinnasta.