Siniviiriäinen on pienenpieni, noin varpusen kokoinen kanalintu. Se elää luonnonvaraisena esimerkiksi Australiassa, Kaakkois-Aasiassa ja Intiassa. Viiriäiset elävät peippoja ja papukaijoja vähemmän aikaa, kukkojen odotettu elinikä on noin 4-5 vuotta ja kanojen noin 3-4 vuotta. Muita nimityksiä lajille on kiinankääpiöviiriäinen, chinese painted quail (engl.) ja button quail (engl. ). Siniviiriäinen on pieni kanalintu, joka elää normaalisti […]
ingressi tekstiä Nimi, tieteellinennimixx cm / xx g*Tekstiä * Kokojen lähteenä World Parrot Trustin lajitietokanta.
Valkovatsa-aratit (Pionites) eli caiquet ovat oma sukunsa, joka jakautuu valkovatsa-arattiin ja mustalakkiarattiin. Etelä-Amerikasta kotoisin olevat, noin 35-40 vuotta elävät caiquet ovat hulppeita temppuilijoita, joiden elekieli, painimalla leikkiminen ja kahdella jalalla hyppiminen on tehnyt niistä YouTube-hitin. Lajin taipumus hormonaaliseen aggressiivisuuteen sekä jatkuva hyperaktiivisuus kuitenkin tekevät siitä haastavan lemmikin, eikä valkovatsa-arattia voi suositella ensimmäiseksi linnuksi.
Undulaatti (Melopsittacus undulatus) on australialainen laji, jonka luonnontyyppi on helppo tunnistaa vihreästä vartalosta, keltaisista kasvoista, mustasta, pitsimäisestä selkäkuviosta, pään raidoituksesta ja pitkästä pyrstöstä. Aktiivinen luonne ja kohtalaisen helposti toteutettavissa oleva ruokavalio tekevät lajista aloittelijaystävällisen, ja värimuotojen kirjo puolestaan on luonut laajan kasvatuskulttuurin. Undulaatti onkin yksi maailman suosituimpia lemmikkilintulajeja.
Suomuaratit ovat pienten arattien suku, johon kuuluu noin 30 lajia. Kooltaan ne ovat noin 20-25 senttimetriä pitkiä pitkähkön pyrstönsä kera.. Suomuarattinimitys tulee siitä, että suurimmalla osalla näistä linnuista on pään ja kaulan alueen sulissa suomumainen väritys. Sukua kutsutaan suomenkielisessä harrastuksessa myös sen tieteellisellä nimellä Pyrrhura.
Seeprapeipot (Taeniopygia guttata) ovat yleisin keski-Australialainen loistopeippolaji ja ne levittäytyvätkin tehokkaasti koko mantereen laajuudelta vältellen ainoastaan etelän kylmänkosteaa ilmanalaa sekä aivan pohjoisimpia trooppisia alueita. Seeprapeippoja tavataan myös kotoperäisenä Indonesiassa sekä Itä-Timorissa. Kooltaan linnut ovat noin 12cm pitkiä ja elinikä 6-10 vuotta. Vanhimman tunnetun seeprapeipon tiedetään eläneen aina 14,5 ikävuoteen asti.
Pikkuara on pienin arapapukaijalaji. Pienestä koostaan huolimatta se ei ole luonteeltaan linnuista helpoimmasta päästä.
Neitokakadu (Nymphicus hollandicus), entiseltä nimeltään nymfipapukaija, on Australiasta kotoisin oleva laji. Sen luonnontyyppi on helppo tunnistaa harmaasta vartalosta, punertavasta poskilaikusta, pitkästä pyrstöstä ja sirosta töyhdöstä. Siitä on kuitenkin jalostettu myös monia muita värimuotoja. Neitokakadu voi elää noin 20–25-vuotiaaksi. Säyseä luonne ja kohtalaisen helposti toteutettavissa oleva ruokavalio tekevät lajista aloittelijaystävällisen. Neitokakadu onkin yksi maailman suosituimpia lemmikkilintulajeja.
Munkkiaratti (Myiopsitta monachus) on Etelä-Amerikkalainen laji, jota esiintyy luonnossa Argentiinassa, Boliviassa ja Brasiliassa. Sen vartalo on kirkas, limettinen vihreä, ja pitkät lentosulat ovat tummansiniset. Otsan ja poskien seutu on vaaleahko harmaa. Harmaus jatkuu rintakehälle tummempana, ja sulkien reunat muuttuvat vaaleammiksi muodostaen suomumaista raidoitusta. Kummatkin sukupuolet näyttävät samalta. Munkkiaratti elää noin 25-30-vuotiaaksi. Se kuuluu CITES-II -luokkaan, eli tarvitsee alkuperätodistuksen.
Tämä artikkeli koskee lähinnä sisätiloissa eläviä lemmikkikyyhkyjä, ei ulkona kyyhkyslakoissa eläviä. Kyyhkyt ovat luonnossakin sopeutuneet elämään ihmisten ympärillä, joten niistä on jalostettu oikein sopivia lemmikkejä. Lemmikkinä pidetään monenlaisia ja -lajisia kyyhkyjä. Yleisimpiä lemmikkikyyhkylajeja ovat pienet timanttikyyhkyt ja vähän suuremmat naurukyyhkyt. Sisälemmikkinä pidetään harvoin myös muita kyyhkyjä, kuten joitain kesykyyhkyrotuja, mutta nämä linnut tarvitsevat huomattavasti enemmän tilaa. Kyyhkyt voivat hyvällä hoidolla saavuttaa yli 10 vuoden iän.
Kauluskaija (Psittacula krameri) on alun perin Afrikan keskiosista ja Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva laji, jonka luonnonmuoto on helppo tunnistaa kokovihreästä ruumiista, punaisesta nokasta ja koirailla koko kaulan kiertävästä punamustasta kauluksesta. Utelias ja seurallinen luonne ja useat värimuunnokset ovat omiaan lisäämään lajin suosiota. Viraslajina kauluskaija tunnetaankin jo hyvin laajalti, josta johtuen lintu meinasi joutua lemmikkinä kiellettyjen lajien listalle pidemmälle leviämisen ehkäisemiseksi.
Kakarikit eli viherkaijat ovat pienehköjen papukaijojen suku, joita on joskus ääntelyn vuoksi kutsuttu myös vuohipapukaijoiksi. Niiden ääntely on lähes jatkuvaa “mäkätystä,” mutta ääni ei ole kovin voimakas. Suomessa lemmikkinä tavattavia lajeja ovat kruunuviherkaija ja uudenseelanninviherkaija, joita molempia kutsutaan yhteisellä kakariki-nimellä.
Kakadut ovat älykkäitä, aktiivisia, tuhoamisintoisia, kovaäänisiä ja hellyydenkipeitä lintuja.
Tämä artikkeli käsittelee Suomen kolmea yleisintä rakkauspapukaijaa eli kaijanen-suvun edustajaa ja niiden sekoituksia eli hybridejä. Yleisimmät lajit ovat ruusukaijanen, viktoriankaijanen ja naamiokaijanen. Eri kaijaslajeja ei ole suositeltavaa pesittää keskenään, ja tämän artikkelin tehtävänä on auttaa tunnistamaan puhdaslajiset yksilöt sekä niiden hybridit lajipuhtauden säilyttämiseksi.
Kaijaset, eli Agapornikset eli rakkauspapukaijat ovat pienten, kimeä-äänisten papukaijojen suku. Niiden pituus on vain noin 15 cm. Suomessa lemmikkinä pidetään yleisimmin kolmea lajia: ruusukaijanen, naamiokaijanen ja viktoriankaijanen. Kaijaset voivat elää jopa 15-20 -vuotiaiksi.
Harmaapapukaija on suosittu keskisuuri papukaija. Sen sulkapuku on kauttaaltaan harmaa, mutta pyrstö on kirkkaanpunainen. Myös nimellä ”jako” tunnettu harmaapapukaija tunnetaan parhaiten uskomattomasta älykkyydestään sekä huikeasta kyvystä oppia matkimaan. Laji voi elää jopa 40–60-vuotiaaksi.
Aratinga-suku eli viheraratit, puhekielessä myös aitoaratit ovat äänekäs ja värikäs arattien suku. Siihen kuuluivat aiemmin myös nykyään omiin sukuihinsa jaetut Eupsittula- ja Psittacara-arattisuvut. Tämä artikkeli käsittelee näitä kolmea sukua.
Suomessa on kiellettyä pitää lemmikkinä Suomessa luonnonvaraisena esiintyviä lajeja (kuten tikli, punatulkku, viherpeippo ja kottarainen) sekä lisäksi vieraslajiasetuksessa kiellettyjä lajeja (kuten varislinnut, haukat, kotkat ja pöllöt).
