Neitokakadujen värit

Koti » Artikkelit » Neitokakadujen värit

Neitokakadu (Nymphicus hollandicus), entisiltä nimiltään nymfipapukaija ja nymfiparakiitti, on Australiasta lähtöisin oleva pienikokoinen kakadu. Sille ominaisia tuntomerkkejä ovat poskilaikku, pitkä pyrstö ja siro töyhtö. Neitokakadulla on lukuisia eri värimuotoja, joiden ilmenemiseen myös linnun sukupuoli sekä ikä voivat vaikuttaa. Tässä artikkelissa esitellään yleisimpiä neitokakadun värimuotoja ja niiden yhdistelmiä, sekä kuinka värit ilmenevät eri sukupuolilla. Artikkelista voi siis olla apua myös neitokakadun sukupuolen tunnistamisessa.

Löydät tästä artikkelista esittelyt seuraavista väreistä (klikkaa väriä siirtyäksesi sen tietoihin):

Harmaa
Harlekiini
Helmiäinen
Kaneli
Lutino
Valkokasvo
Dominoiva hopea
Pastellikasvo
Keltaposki

Neitokakaduilla on olemassa myös muita harvinaisempia värejä, kuten kermakasvo, keltakasvo, bronze fallow, pale fallow ja kultaposki. Näiden lisäksi Australiassa esiintyy värimuotoja, joita ei olla vientikieltojen vuoksi nähty Australian ulkopuolella, kuten platina ja tina.

Neitokakadun värimuunnokset voivat yhdistyä lähes rajattomasti myös samassa linnussa. Osa väreistä peittää toiset alleen niin, että kaikkia värejä ei välttämättä tunnista tai erota linnusta helposti tai ollenkaan. Tällöin todellista väriä voi selvittää linnun sukupuusta eli vanhempien ja esivanhempien väreistä.

Pesittäessä on kannattavaa huomioida, että neitokakadun värit periytyvät monella eri tavalla. Näkyvästi tietyn värinen lintu voi kantaa myös toista väriä tai useampaa väistyvää mutaatiota piilogeeninä, periyttäen niitä mahdollisesti eteenpäin jälkeläisilleen.

Värin kehittyminen ja muuttuminen

Neitokakadut ovat poikaspuvussaan käytännössä kuin saman värin naaraan värisiä. Naaras säilyy hyvin samanvärisenä läpi elämänsä, mutta koiraan väri muuttuu sen ikääntyessä. Yleensä nuori koiras on saavuttanut lopullisen värinsä noin vuoden ikään mennessä.

Kuvateksti: Värin kehittyminen harmaalla koirasneitokakadulla. Maski kirkastuu ja pyrstön raidoitus katoaa. Myös siipisulkien pilkut katoavat poikassulkien tippuessa ja aikuissulkien kasvaessa tilalle. Kuvasarjassa 9 kuukauden ikäisellä linnulla on jo melkein kokonaan kirkas maski. Sillä on kuitenkin yhä raidallisia pyrstösulkia, jotka kertovat, että se on luultavasti käynyt läpi vasta yhden sulkasadon. Toisen sulkasadon aikana koiras yleensä pudottaa loputkin poikasväriset sulkansa.

Harmaa

(Eng. Normal / Grey / Wild-type)

Harmaa on neitokakadun perusväri, joka on hyvin yleinen lemmikkinä elävillä neitokakaduilla. Villit luonnossa elävät neitokakadut ovat värimuodoltaan harmaita.

Koiras:

Koiraan höyhenpuku on perusväriltään harmaa. Kasvot ovat kirkkaan keltaiset ja korvien päällä on oranssinpunertavat poskilaikut. Pyrstö ja siipisulat ovat alapinnalta tasaisen tummat, lähes mustat ja päältä haaleamman harmaat.

Naaras:

Naaraan höyhenpuku on perusväriltään harmaa. Naarailla ei ole kirkkaankeltaista kasvomaskia kuten koirailla, vaan kasvot ovat harmaat hennolla keltaisella sävyllä. Punertava poskilaikku näkyy harmauden alta. Selkeä naaraan merkki ovat pyrstösulkien kellertävällä alapinnalla näkyvät tummat vaakajuovat. Myös pitkissä siipisulissa on keltaisia pilkkuja.

Poikanen:

Kaikki neitokakadunpoikaset, niin naaraat kuin koiraat, ovat väritykseltään samanlaisia kuin aikuiset naaraat. Harmaus ja raidat ovat hyvä suojaväri. Koiraspoikaset näyttävät naarailta noin puolen vuoden ikään asti, kunnes ne saavat ensimmäisen sulkasatonsa. Sulkasadossa koiraspoikasten kasvomaskin harmaat höyhenet vaihtuvat höyhen kerrallaan kirkkaan keltaisiksi. Samaan tapaan pyrstön raidat ja siipisulkien pilkut hiljalleen katoavat.

Genetiikka:

Harmaa on harvoja neitokakadun värejä, joka periytyy vallitsevasti eli dominoivasti. Tämä on luultavasti osasyy sille, että se on yleisin neitokakadujen väreistä.

Lisää genetiikasta yleisellä tasolla tämän artikkelin lopussa.

Harlekiini

(Eng. Pied)

Harlekiinin nimi on monella muulla lintulajilla nimeltään kirjava. Väri vaikuttaa linnun melaniiniin. Melaniini on neitokakadun höyhenissä, nokassa ja jaloissa esiintyvä harmaa värisävy. Harlekiiniväri aiheuttaa läikittäistä melaniinin puutosta, eli se poistaa harmaata väriä, jättäen sen tilalle vaaleita höyheniä. Harlekiinin vahvuus voi vaihdella: lintu voi olla pitkälti tumma tai pitkälti vaalea. Harlekiinin vaikutusalue voi olla niinkin vahva, että se muuttaa kaikki sulat vaaleiksi, jolloin se muistuttaa ulkonäöltään lutino-väristä lintua, mutta tummilla silmillä. Yleisin harlekiinin aste lienee keskivaalea, jossa on suunnilleen yhtä paljon tummaa kuin vaaleaakin.

Harlekiini voi vaikuttaa myös nokassa, jaloissa ja kynsissä olevaan melaniiniin. Nokassa ja kynsissä voi olla harmaita raitoja, tai kynnet voivat olla kokonaan vaaleita tai kokonaan tummia.

Sukupuolet:

Harlekiini sekoittaa normaalilla harmaalla sukupuolten tunnistamisessa käytetyt tunnusmerkit. Kirkkaan kasvomaskin sijaan koiraallakin voi olla harmaata kasvoillaan. Vastaavasti naaraan kasvot voivat olla harlekiinin vaikutuksen vuoksi normaalin harmaat tai koirasmaisen kirkkaat. Perinteisen naarasmaiset pyrstön raidat voivat olla suttuiset sekä koiraalla että naaraalla. Harlekiinin sukupuolta on siis miltei mahdotonta päätellä ulkonäön avulla. Harlekiinin sukupuolen määrittämiseen ei auta edes vanhempien värien tunteminen, sillä harlekiini ei ole sukupuolisidonnaisesti periytyvä värimuoto.

Sukupuoli paljastuu naaraaksi silloin, jos lintu todistetusti munii. Voi kuitenkin olla, ettei naaraskaan koskaan muni, joten munimaton lintu ei ole varma koiras. Koiraat laulavat naaraita useammin ja taidokkaammin, joten joskus laulu voi antaa vinkkiä linnun sukupuolesta. Paras tapa harlekiinin sukupuolen määritykseen on kuitenkin DNA-testi, jossa sukupuoli määritellään höyhen- tai verinäytteestä laboratoriossa.

Poikanen:

Harlekiini näyttää poikasena käytännössä lähes samalta kuin aikuisena sukupuoleen katsomatta. Koirailla pyrstön raidoitus saattaa muuttua suttuisemmaksi ajan myötä.

Väriyhdistelmät:

Harlekiini voi yhdistyä rajattomasti muihin väreihin. Yleisin on harmaa harlekiini, mutta harlekiinin linnun perusväri voi olla myös esimerkiksi kaneli tai hopea. Myös lutino-harlekiini on täysin mahdollinen väriyhdistelmä. Silloin linnulla saattaa olla kellertäviä laikkuja puhtaan lutinon valkoiseen kehoon verrattuna.

Harlekiini-helmiäiskoiraalla harlekiini vaikuttaa helmiäisvärin parempaan säilymiseen koiraspoikasilla. Koirailla helmiäinen yleensä katoaa iän myötä. Harlekiini voi kuitenkin saada helmiäiskuvion pysymään näkyvillä normaalia pidempään, jopa koko sen eliniän.

Genetiikka:

Harlekiini periytyy väistyvästi, eli harlekiinin sukupuolta ei voi päätellä vanhempien väreistä. Muun värinen lintu voi siis kantaa harlekiinia piilogeeninä. Harlekiini piilogeeninä voi ilmentää itseään tumman värisen linnun niskassa olevina vaaleina laikkuina.

Helmiäinen

(Eng. Pearl)

Helmiäinen on sama mutaatio, jota kutsutaan monella muulla lintulajilla opaaliksi tai opaliiniksi. Nimensä mukaan neitokakadulla se aiheuttaa helmimäistä, melko yhteneväistä ja tasaisesti toistuvaa suomukuviota sulissa, lähinnä siipien yläpinnoilla. Osa sulasta jää vaaleaksi tai kellertäväksi, osa siitä pysyy harmaana. Helmiäisen pyrstö voi olla vaalea, kuitenkin usein ruodosta ja kärjestä harmaa.

Koiras:

Helmiäinen on jännittävä värimuoto sen vuoksi, että se katoaa visuaalisesti koirailta lähes täysin. Poikasena naaras ja koiras näyttävät samalta kuin aikuinen naaras. Jo koiraan ensimmäisestä sulkasadosta lähtien noin puolivuotiaasta eteenpäin, koiras alkaa kadottaa helmiäiskuviointiaan. Aikuisuutta kohti koiraan helmiäiskuvio on kadonnut, ja vaikka lintu näyttää silloin normaalilta harmaalta, se on geneettisesti yhä helmiäinen. Helmiäinen saattaa jättää itsestään pienen suttuisen merkin koiraan pyrstön tyveen, tai muutaman häilyväisen laikun hartioiden seudulle. Harlekiiniin yhdistettynä helmiäinen saattaa kuitenkin säilyä pitkään, jopa koiraan eliniän ajan.

Helmiäisväri katoaa koirasneitokakadulta asteittain ensimmäisten sulkasatojen aikana. Kuvasarjassa alla on helmiäiskoiraan sulkapuvun kehitystä. Kuvan lintu on lisäksi pastellikasvo, joka ei vaikuta helmiäismutaation säilymiseen tai häviämiseen. Ensimmäisessä kuvassa sillä on paljon helmiäiskuviointia näkyvissä niskassa, selässä ja siivissä. Pyrstö ei näy kuvassa, mutta sekin on helmiäisen vuoksi kokovalkoinen lukuunottamatta tummia sulkaruotoja. Keskimmäisessä kuvassa noin 6kk ikäisen nuoren linnun helmiäinen alkaa jo hiljalleen kadota, höyhen kerrallaan. Neljännessä kuvassa lintu on iältään 8kk ja helmiäisväristä näkyvillä enää muutama valkea pyrstösulka ja helmiäiskuvioinen alaselkä. Viimeisessä kuvassa kahden sulkasadon jälkeen helmiäisväri on kadonnut kokonaan näkyvistä ja lintua voisi luulla helposti normaaliksi harmaaksi. Geeneiltään lintu on silti edelleen helmiäinen ja periyttäisi väriä mahdollisille poikasilleen.

Naaras:

Helmiäisnaaras säilyttää helmiäiskuvionsa koko elämänsä ajan. Jos lintu on siis yli vuoden ikäinen ja helmiäiskuvio on edelleen voimakas, lintu on naaras. Ainoan poikkeuksen tähän sääntöön luo, jos linnussa on helmiäisen lisäksi mukana harlekiinia. Harlekiini auttaa myös koiraslinnun helmiäistä säilymään kauemmin, minkä vuoksi harlekiini-helmiäisen sukupuolta on hankalampi tunnistaa.

Poikanen:

Poikaset ovat sukupuoleen katsomatta saman värisiä kuin aikuinen naaras.

Väriyhdistelmät:

Näkyviä helmiäisyhdistelmävärejä ovat esimerkiksi kaneli-helmiäinen tai harlekiini-helmiäinen. Helmiäinen voi yhdistyä myös lutinoon, mutta tätä saattaa olla hankala havaita: helmiäinen näkyy hennon kellertävänä kuviona valkoisen lutinon siivillä. Harlekiini voi vaikuttaa helmiäisen säilymiseen koirasneitokakadulla, joka normaalisti aikuistuessaan kadottaisi helmiäiskuviointinsa. Harlekiinin pitämänä helmiäiskuvio saattaa säilyä koiraalla näkyvillä jopa koko sen eliniän, yleensä kuitenkin vähentyen naaraan vastaavasta määrästä.

Genetiikka:

Helmiäinen periytyy sukupuoleen sidonnaisesti.

Kaneli

(Eng. Cinnamon)

Kaneli on neitokakadun perusväri, joka on normaalia harmaata hieman haaleampi ja lämpimämmän sävyinen. Kaneli vaikuttaa vain linnun perusväriin, ei kasvomaskin tai posken väriin.

Koiras:

Kanelikoiraan höyhenpuku on perusväriltään hempeän lämpimän harmaa. Kasvot ovat kirkkaan keltaiset ja korvien päällä on oranssinpunertavat poskilaikut. Pyrstö ja siipisulat ovat alapinnalta tasaisen tummat, lähes mustat ja päältä haaleamman harmaat.

Naaras:

Kanelinaaraan höyhenpuku on perusväriltään hempeän lämpimän harmaa. Naarailla ei ole kirkkaankeltaista kasvomaskia kuten koirailla, vaan kasvojen väri on lähempänä perusväriä. Punertava poskilaikku näkyy harmauden alta. Selkeä naaraan merkki ovat pyrstösulkien kellertävällä alapinnalla näkyvät tummat vaakajuovat. Myös pitkissä siipisulissa on keltaisia pilkkuja.

Poikanen:

Neitokakadunpoikaset, niin naaraat kuin koiraat, ovat syntyessään väritykseltään samanlaisia kuin aikuiset naaraat. Koiraspoikaset näyttävät naarailta noin puolen vuoden ikään asti, kunnes ne saavat ensimmäisen sulkasatonsa. Sulkasadossa koiraspoikasten kasvomaskin harmaat höyhenet putoavat ja tilalle kasvaa keltaiset kasvohöyhenet. Samaan tapaan pyrstön raidat ja siipisulkien pilkutus hiljalleen katoavat.

Väriyhdistelmät:

Kaneli on rungon väri, joka voi yhdistyä muihin väreihin paitsi harmaaseen ja hopeaan. Täten mahdollisia ovat esimerkiksi kaneli-harlekiini, kaneli-helmiäinen ja kaneli-valkokasvo, sekä useamman värin yhdistelmät kuten kaneli-harlekiini-helmiäinen tai kaneli-valkokasvo-harlekiini. Kaneli voi yhdistyä myös lutinoon: tällöin lutino voi näyttää likaiselta, hieman lämpimän sävyiseltä. Tämä ei yleisesti ole välttämättä toivottu piirre lutinolla, joten viralliset kasvattajat voivat vältellä kaneli-lutinoiden tahallista tuottamista.

Genetiikka:

Kaneli periytyy sukupuoleen sidonnaisesti.

Lutino

(Eng. Lutino)

Lutino poistaa neitokakadulta kaiken melaniinin, eli harmaat sävyt. Jäljelle jäävät harmaan alta normaalistikin löytyvät sävyt, eli vartalon höyhenissä ja sulissa esiintyvä valkoisuus ja keltaisuus sekä poskilaikun puna. Sana lutino tulee latinankielisestä sanasta “luteus”, joka tarkoittaa keltaista. Lutino vaikuttaa sulkien lisäksi myös silmiin ja ihoon. Melaniini häviää myös niistä, minkä vuoksi lutinon silmät ovat punertavat ja iho sekä kynnet vaaleanpunertavat, ilman harmaita alueita. Jos linnussa on yksikin harmaa tai muu tumma sulka, lintu on vaalea harlekiini, ei lutino.

Sukupuolet:

Lutinonaaraat ja -koiraat näyttävät melko samanlaisilta. Aikuisen lutinon voi tunnistaa naaraaksi, jos sen pyrstösulkien alapinnalla näkyy kellertävää raidoitusta, tai siipisulkien alapinnalla näkyy kellertäviä laikkuja.

Poikanen:

Lutinon tunnistaa vastakuoriutuneeltakin poikaselta. Lutino näkyy niillä punertavina silminä, joiden punaisuus kuultaa läpi vielä suljettujen silmäluomienkin alta. Muilla perusvärisillä poikasilla olisi tummat silmät.

Väriyhdistelmät:

Neitokakadulla voi olla lutinoon yhdistyneenä myös muita värejä, esimerkiksi harlekiini tai helmiäinen. Näitä on joskus hankala erottaa, mutta mikäli keltainen väri esiintyy epätasaisesti, on mahdollista, että linnussa on lutinon lisäksi näkyvänä myös jotakin toista väriä. Lutino voi yhdistyä myös valkokasvoon, pastellikasvoon tai keltaposkeen. Kokovalkoista valkokasvo-lutinoa kutsutaan myös nimellä albiino.

Genetiikasta:

Lutinon saa aikaiseksi tekijä nimeltä ino. Ino muuntelee olemassa olevaa väriä poistamalla melaniinin eli neitokakadujen kohdalla harmaat sävyt. Ino periytyy sukupuoleen sidonnaisesti.

Lutino värimutaatio havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1958. Se poikkesi suuresti totutusta harmaasta väristä ja lutinosta tulikin erikoisuutensa vuoksi erittäin suosittu värimuoto. Valitettavasti tuolloin lutinoa jalostettaessa käytettiin useasti lintuja, jotka olivat toisilleen läheistä sukua. Sisäsiitoksesta johtuen lutinoneitokakaduille kehittyi mm. silmävaivoja ja päälaelle töyhdön taakse jäävä kalju alue. Alkuaikojen sisäsiittoisesta jalostustyylistä johtuen kahta lutinoa ei edelleenkään tule pesittää keskenään. Lutinoiden tilan ymmärtävät ja lintujen hyvinvointiin sitoutuneet kasvattajat ovat nykyään onnistuneet kehittämään lutinoita terveempään suuntaan.

Lutino periytyy sukupuoleen sidonnaisesti.

Valkokasvo

(Eng. Whiteface)

Valkokasvo poistaa neitokakadulta kaiken psittasiinin, eli keltaiset ja punaiset värit. Kaikista merkittävimmin tämä näkyy linnun kasvoilla, kun normaalisti poskilaikun punainen väri katoaa ja jäljelle jää valkoinen väri. Myös kehon muut kellertävät sävyt katoavat. Harmaat alueet pysyvät harmaina (ellei niihin vaikuta jokin muu mutaatio).

Koiras:

Valkokasvokoiraan höyhenpuku on perusväriltään harmaa. Kasvot ovat kokonaan kirkkaan valkoiset. Pyrstö ja siipisulat ovat alapinnalta tasaisen tummat, lähes mustat ja päältä haaleamman harmaat.

Naaras:

Valkokasvonaaraan höyhenpuku on perusväriltään harmaa. Kasvot ovat harmaat. Poskilaikun alue voi erottua tummuusasteeltaan hieman eri sävyn harmaana muista kasvoista. Selkeä naaraan merkki ovat pyrstössä näkyvät tummat vaakajuovat valkealla pohjalla. Myös siipisulissa on vaaleita pilkkuja.

Poikanen:

Valkokasvon tunnistaa helposti jo vastakuoriutuneeltakin poikaselta. Valkokasvoisuus näkyy niillä valkoisena untuvana, kun muun värisillä poikasilla untuva olisi keltainen.
Ennen ensimmäistä sulkasatoaan sekä koiraat että naaraat ovat saman värisiä kuin aikuinen naaras.

Väriyhdistelmät:

Valkokasvo voi yhdistyä muiden värien kanssa. Mahdollisia yhdistelmiä ovat esimerkiksi, valkokasvo-harlekiini, valkokasvo-kaneli, valkokasvo-helmiäinen tai valkokasvo-lutino eli kutsumanimeltään albiino. Mikäli valkokasvo on linnulla näkyvänä, se poistaa keltaiset ja punertavat sävyt myös siihen yhdistyvistä väreistä. Esimerkiksi valkokasvo-kanelilla kanelivärin ruskeat sävyt eivät pääse esiin vaan pysyvät valkokasvon vuoksi harmaina, mutta sulat ovat tavalliseen harmaaseen verrattuna hieman vaaleampia ja säilyttävät jonkin verran lämmintä sävyä.

Genetiikasta:

Valkokasvon saa aikaiseksi geeni nimeltä blue (sininen). Geenin nimi tulee siitä, että se poistaa muita värejä, kuten keltaista tieltään niin, että sininen pääsee esiin. Kun monen lajin ”perusväri” on vihreä, tarkoittaa keltaisen poistuminen sitä, että jäljelle ja näkyville jää sininen. Neitokakaduilla ei kuitenkaan ole olemassa sinistä väriä sulissaan, ja blue-geenin tuloksena ei synnykään sinistä neitokakadua, vaan punaiset ja keltaiset värit katoavat: jäljelle jää valkoinen ja harmaa.

Erikoisvärit

Erikoisvärit ovat Suomessa esiintyviä värejä, mutta ne ovat ylempänä esiteltyihin perusväreihin verrattuna harvinaisia.

Dominoiva hopea

(Eng. Dominant Silver, DS)

Dominoiva hopea (eli DS) vaikuttaa neitokakadun sulkien melaniinin, eli harmaiden sävyjen esiintymiseen. Dominoivalla hopealla on monia eri värivariaatioita, joita kuitenkin kaikkia yhdistää se, että sulkapuku on yleisesti vaalentunut, mutta sulkien reunat pysyvät tummempina. Lisäksi dominoivilla hopeilla on päälaesta niskaan asti yltävä tummemmanharmaa alue.

Väristä voidaan erotella geneettisesti ja ulkonäöllisesti kaksi hopean muotoa: yksinkertainen tekijä (eng. single factor, SF) ja kaksinkertainen tekijä (eng. double factor, DF). Dominoiva hopea ei vaikuta nokan tai varpaiden väriin. Dominoivan hopean neitokakadun silmät ovat tummat, mutta värin aiheuttama melaniinin vaalentuminen voi näkyä myös silmissä: tarkkaan katsoessa silmät voivat taittaa vihertävään tai vaaleamman ruskeaan.

Koiras:

Ilman muita mutaatioita DS-hopeakoiraan kasvot ovat kirkkaan keltaiset ja korvien päällä on oranssinpunertavat poskilaikut. Single factor eli SF, eli SFDS-koiraan höyhenpuku on hyvin samanlainen tai jopa identtinen normaalin harmaan kanssa. Double factor eli DF, eli DFDS-koiraan höyhenpuku on hopeanharmaa. Molemmissa tapauksissa pyrstö on raidaton ja siipisulista puuttuvat naaraalle ominaiset pilkut.

Naaras:

Hopeanaarailla ei ole kirkkaankeltaista kasvomaskia kuten koirailla, vaan kasvojen väri on lähempänä perusväriä. Ilman psittasiineihin vaikuttavaa mutaatiota punertava poskilaikku näkyy harmauden alta. Selkeä naaraan merkki ovat pyrstösulkien kellertävällä alapinnalla näkyvät tummat vaakajuovat. Myös pitkissä siipisulissa on keltaisia pilkkuja. SFDF-naaras näyttää samanlaiselta tai jopa identtiseltä normaalin harmaan naaraan kanssa. DFDS-naaraan höyhenpuku on hopeanharmaa. Molemmissa tapauksissa pyrstö on raidallinen ja siipisulissa on pieniä pilkkuja.

Poikanen:

Neitokakadunpoikaset, niin naaraat kuin koiraat, ovat syntyessään väritykseltään samanlaisia kuin aikuiset naaraat. Koiraspoikaset näyttävät naarailta noin puolen vuoden ikään asti, kunnes ne saavat ensimmäisen sulkasatonsa. Sulkasadossa koiraspoikasten kasvomaskin harmaat höyhenet putoavat ja tilalle kasvaa keltaiset kasvohöyhenet. Samaan tapaan pyrstön raidat ja siipisulkien pilkutus hiljalleen katoavat.

Väriyhdistelmät:

Hopea on rungon väri, joka voi yhdistyä muihin väreihin paitsi harmaaseen ja kaneliin. Täten mahdollisia ovat esimerkiksi hopea-harlekiini, hopea-helmiäinen ja hopea-valkokasvo, sekä useamman värin yhdistelmät kuten hopea-harlekiini-helmiäinen tai hopea-valkokasvo-harlekiini. Hopea voi yhdistyä lutinoon, mutta tällöin lintu näyttää normaalilta lutinolta.

Genetiikka:

Yksinkertaisen tekijän dominoiva hopea (eng. single factor dominant silver) kantaa vain yhtä hopean alleelia kromosomissaan. Se on siis perinyt hopeavärin vain jommalta kummalta emoltaan. Yksinkertaisen tekijän höyhenissä näkyy kuviointi, jossa sulkien reunat ovat keskustaa tummemmat. Pyrstössä ja siipien pitkissä lentosulissa tämä näkyy selkeimmin. Single factor-värin tummuusaste voi vaihdella tummasta vaaleaan. Tumma tyypin single factor -väri muistuttaa paljon tavallista harmaata.
Kaksinkertaisen tekijän dominoiva hopea (eng. double factor dominant silver) kantaa kahta hopean alleelia kromosomissaan, eli molemmat sen vanhemmista ovat väriltään hopeita. Kaksinkertaisen tekijän lintu yksinkertaista tekijää vaaleampi. Double factor on sulkiensa suhteen niin vaalea, että se näyttää hieman samalta kuin lutino-kaneli. Näiden kahden värin selkeimpinä eroina ovat hopean tumma nokka, jalat ja silmät, siinä missä lutino-kaneli on vaaleanokkainen, vaaleajalkainen ja sen silmät ovat valossa punertavat.

Pastellikasvo

(Eng. Pastelface)

Pastellikasvo heikentää neitokakadun psittasiinin, eli keltaisen ja punaisen värin tuotantoa. Kaikista merkittävimmin tämä näkyy linnun kasvoilla, kun normaalisti poskilaikun punainen väri himmenee ja jäljelle jää pastellinen, kalpeanoranssi väri. Myös kehon muut kellertävät sävyt, kuten kasvojen keltaisuus himmenee. Harmaat alueet pysyvät harmaina.

Koiras:

Koiraan höyhenpuku on perusväriltään harmaa. Kasvot ovat himmeän keltaiset ja korvien päällä on haaleanoranssit poskilaikut. Pyrstö ja siipisulat ovat alapinnalta tasaisen tummat, lähes mustat ja päältä haaleamman harmaat.

Naaras:

Naaraan höyhenpuku on perusväriltään harmaa. Naaraan kasvot ovat harmaat hyvin hennolla keltaisella sävyllä. Haaleanoranssi poskilaikku näkyy himmeästi harmauden alta. Selkeä naaraan merkki ovat pyrstösulkien kellertävällä alapinnalla näkyvät tummat vaakajuovat. Myös pitkissä siipisulissa on keltaisia pilkkuja.

Poikanen:

Kaikki neitokakadunpoikaset, niin naaraat kuin koiraat, ovat syntyessään väritykseltään samanlaisia kuin aikuiset naaraat. Harmaus ja raidat ovat hyvä suojaväri. Koiraspoikaset näyttävät naarailta noin puolen vuoden ikään asti, kunnes ne saavat ensimmäisen sulkasatonsa. Sulkasadossa koiraspoikasten kasvomaskin harmaat höyhenet vaihtuvat höyhen kerrallaan keltaisiksi. Samaan tapaan pyrstön raidat ja siipisulkien pilkut hiljalleen katoavat.

Väriyhdistelmät:

Pastellikasvo on kasvojen väri, joka voi yhdistyä muihin väreihin paitsi näkyvästi valkokasvoon ja keltaposkeen (tai muihin kasvojen väreihin vaikuttaviin, joita ei Suomessa tavata). Valkokasvon kanssa yhdistyessä lintu on ulkoisesti pastellikasvon näköinen, ehkä hieman kalpeampi.

Genetiikasta:

Pastellikasvon saa aikaiseksi geeni nimeltä par-blue aqua. Se poistaa osittain psittasiinia, eli keltaisia ja punaisia värejä.

Pastellikasvo on blue-geeniperheeseen kuuluva värimuoto, johon kuuluvat myös valkokasvo, kermakasvo ja kultaposki. Geenin nimitys “blue” (sininen) aukeaa paremmin kun tarkastelee sen vaikutusta muilla papukaijoilla. Monilla sinisillä papukaijoilla niiden sininen väri johtuu siitä, että blue-geeni saa psittasiinin (keltaisen ja punaisen sävyjä) vähenemään: tällöin siis esimerkiksi vihreästä linnusta lähtee keltaista ja jäljelle jää silloin enemmän sinistä. Koska neitokakadulla ei ole sinistä kehossaan, keltaiset ja punaiset vain hailakoituvat geenin vaikutuksesta.

Blue-geeni poistaa kaiken psittasiinin eli keltaisen ja punaisen sävyn. Tämä saa neitokakaduilla aikaiseksi valkokasvoisen värimutaation. Par-blue tulee sanoista partial blue (osittain sininen). Se viittaa ryhmään sellaisia sinisen geenin alleeleita, jotka eivät vaikuta yhtä vahvasti kuin valkokasvon tuottava blue-geeni. Par-blue -värejä on eri vahvuuksilla, esimerkiksi “aqua” ja “turkoosi”. Aqualla tarkoitetaan väriä, jossa psittasiinin määrä on vähentynyt noin puolet, 50%. Pastellikasvo on parblue-väreistä juurikin aqua. Turkoosilla taas tarkoitetaan väriä, jossa psittasiinin määrä on vähentynyt noin 20%:iin alkuperäisestä voimakkuudestaan. Tämä viittaisi neitokakaduun, jolla on vielä pastellikasvoakin hailakampi poskilaikku: tätä parblue-turkoosi -väriä kutsutaan tutummalla nimellä kermakasvoksi.

Pastellikasvo on resessiivi eli väistyvä kaikkien muiden värien paitsi valkokasvon kanssa. Pastellikasvo on vallitseva valkokasvoon nähden.

Keltaposki

(Eng. Sex-linked yellowcheek)

Keltaposkella on nimensä mukaisesti keltainen poskilaikku. Keltainen poskilaikku syntyy, kun punainen väri poistuu. Siinä missä valkokasvo poistaisi kaiken psittasiini eli punaiset ja keltaiset värit, keltaposki häivyttää vain punaisen. Keltaiset sävyt jäävät näkyville. Silmät, jalat ja nokka pysyvät tummina.

Neitokakadulla on useampia värejä, jotka voivat muuttaa poskilaikun värin keltaiseksi. Keltaposki on yksi niistä. Se, mikä erottaa erilaisia keltakasvoisia värejä on mm. se, miten väri periytyy. Keltaposki periytyy sukupuolisidonnaisesti. Keltaposki on Suomessa erittäin harvinainen väri.

Koiras:

Koiraan höyhenpuku on perusväriltään harmaa. Kasvot ovat kirkkaan keltaiset ja korvien päällä on keltaiset poskilaikut. Pyrstö ja siipisulat ovat alapinnalta tasaisen tummat, lähes mustat ja päältä haaleamman harmaat.

Naaras:

Naaraan höyhenpuku on perusväriltään harmaa. Naarailla ei ole kirkkaankeltaista kasvomaskia kuten koirailla, vaan kasvot ovat harmaat. Kellertävä poskilaikku näkyy harmauden alta. Selkeä naaraan merkki ovat pyrstösulkien kellertävällä alapinnalla näkyvät tummat vaakajuovat. Myös siipisulkien alapinnalla on kellertäviä laikkuja.

Poikanen:

Vastakuoriutuneet keltaposkipoikaset ovat keltauntuvaisia kuten monet muutkin värit untuvikkoina, eikä niiden väriä voi tunnistaa, ennen kuin poskilaikun sulkatupet alkavat kasvaa.
Ennen ensimmäistä sulkasatoaan koiraat ovat saman värisiä kuin aikuinen naaras.

Väriyhdistelmät:

Keltaposki on kasvojen väri, joka voi yhdistyä muihin väreihin paitsi näkyvästi valkokasvoon ja pastellikasvoon (tai muihin kasvojen väreihin vaikuttaviin, joita ei Suomessa tavata).

Genetiikasta ja värien periytymisestä

Genetiikan perusteita

Kaikki eliöt koostuvat soluista. Solun sisällä on tuma, jonka tehtävänä on säilyttää geneettistä materiaalia. Tämä on tallentunut tuman sisällä oleviin kromosomeihin. Kromosomit koostuvat DNA:sta, joka taas sisältää geenejä. Perinnöllisyys perustuu näihin geeneihin, jotka määräävät sekä lajin yhteiset että kunkin yksilön ainutlaatuiset, perinnölliset ominaisuudet. Yksilö perii geenejä vanhemmiltaan, ja niiden yhdistelmistä syntyy kunkin yksilön ainutkertainen perimä.

Kaikki se, mitä linnussa nähdään – esimerkiksi värit – on linnun emoiltaan perimien geenien vaikutuksen tulosta. Iso osa perinnöllisistä ominaisuuksista on myös sellaisia, ettei niitä voi nähdä päällepäin, mutta jotka voivat vaikuttaa linnun elämään: esimerkiksi periytyvät sairaudet. Tässä luvussa perehdytään nimenomaan värigenetiikkaan, eli värien periytymisen mekanismeihin.

Piilogeeni:

Väistyviä eli resessiivisiä värimuotoja sekä koirailla sukupuolisidonnaisia värimuotoja lintu voi kantaa piilogeeninä. Tällöin väri ei näy linnun ulkomuodossa, mutta lintu silti kantaa väriä geeneissään ja voi periyttää sitä eteenpäin.

Vallitsevasti eli dominoivasti periytyvät värimuodot:

Dominoivasti periytyvissä värimuodoissa lintu tarvitsee vain yhden alleelin ko. värimuodosta, että värimuoto jo näkyy linnun ulkoasussa. Yleisin dominoiva värimuoto on normaali harmaa. Värien periytymistä voidaan laskea ns. Punnett squaren avulla. Esimerkiksi jos molempien vanhempien väri on harmaa, kaikki poikaset ovat harmaita. Dominoivia värimuotoja ilmaistaan isoilla kirjaimilla Punnetin ruudukossa.

Väistyvästi eli resessiivisesti periytyvät värimuodot:

Resessiivisesti periytyvissä värimuodoissa lintu tarvitsee kaksi alleelia ko. värimuodosta, että värimuoto näkyy linnun ulkoasussa. Jos resessiivisestä väristä on linnulla vain yksi alleeli, jää väri vain piilogeeniksi. Lintu voi silti periyttää piilogeeniäkin eteenpäin jälkeläisilleen. Värien periytymistä voidaan laskea ns. Punnett squaren avulla. Esimerkissä alla resessiivisen värimuodon eli harlekiinin (pied) periymisen esimerkkejä. Resessiivisiä värimuotoja ilmaistaan pienillä kirjaimilla Punnetin ruudukossa.

Sukupuolisidonnaisesti periytyvät värimuodot:

Lintujen sukupuolikromosomit ovat vastakkaiset ihmiseen verraten: lintunaaraat ovat XY ja -koiraat XX*. Sukupuolisidonnaiset värit periytyvät X-kromosomissa, jonka vuoksi naaraan kantaessa väriä sen on aina näkyvä väri. Koiras sen sijaan voi kantaa sukupuolisidonnaista väriä näkyvillä tai piilogeeninä. Sukupuolisidonnaisen värin periessään naaraspoikanen perii sen aina isältään. Sukupuolisidonnaisilla väreillä poikasten sukupuolen voi siis joskus päätellä vanhempien väreistä jo ennen kuin poikaset alkavat vaihtaa sulkapukuaan aikuisen väreihin. Näitä värejä ovat esimerkiksi kaneli, lutino ja helmiäinen.

*Oikeasti lintujen kromosomit ovat koiraan ZZ ja naaraan ZW, mutta ymmärrettävyyden vuoksi käytetään joskus samoja kirjaimia kuin ihmisillä eli XX ja XY.