Koti » Artikkelit » Asunto linnuille turvalliseksi

Tiivistelmä artikkelista: 
• Lemmikkilintujen tulee päästä vapaaksi häkistä turvalliseen sisätilaan päivittäin.
• Vaaroja on monia: avoimet ikkunat ja ovet, peilit, sähköjohdot, avoin vesi esim. tiskialtaassa tai WC-pöntössä, teflon, keittiön kuumat pinnat, myrkylliset huonekasvit, kattotuuletin, muut lemmikit ja varomattomat lapset sekä ahtaisiin paikkoihin, esim. kaapin taakse tippuminen.
• Lintu taas voi tuhota tai sotkea ympäristöä, jolloin pääasia on ympäristön suojaaminen, ei linnun lukitseminen häkkiin. 
• Hormonaalinen lintu voi löytää pesäpaikkoja ahtaista koloista.
• Sallitut ja mukavat oleskelupaikat vähentävät oleilua kielletyissä paikoissa.

Lemmikkilinnut eivät nykyharrastuksessa ole enää pelkkiä häkkieläimiä, häkkilintuja. Nykyaikaiseen ja eettiseen harrastukseen kuuluu, että lintujen annetaan lentää päivittäin häkistään vapaana turvallisessa sisätilassa. Vaihtoehto on, että lintuja majoitetaan niin suurissa tiloissa, että ne mahtuvat siellä vaivatta lentämään (pienilläkin linnuilla puhutaan useammasta neliömetristä). On vallan yleistä, että lintuja majoitetaan enemmin keskikokoisissa tai jopa pienissä häkeissä, jolloin päivittäinen vapaanaolo on niiden fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille oleellista. 

Pelkästään linnuille tarkoitettu lintuhuone on helpompi turvata, koska sieltä on helppo karsia ihmisen asuinviihtyvyydelle tärkeitä asioita. Asunnon tai huoneen tekeminen lintuturvalliseksi ei ole aina helppoa. Lentävä lemmikki pääsee sinne, minne lentokyvyttömät eivät. Pieni lentokykyinen eläin löytää vaaranpaikkoja helposti, ja papukaijat voivat löytää jyrsittävää liki lattiasta kattoon. 

Asunnon tekeminen lemmikkilinnun vapaanaolohetkiin sopivaksi palveleekin kahta tarkoitusta: ensisijaisesti sen tulee taata lemmikeille turvallinen liikunta- ja tutkimishetki. Toissijaisesti omistaja voi miettiä, miten tehdä asunnosta sellainen, että linnuille mahdollisuudet pahantekoon ovat mahdollisimman pienet. Molemmat nämä mahdollistavat sen, että linnut viihtyvät enemmän sallitun ja turvallisen tekemisen parissa, eikä niitä tarvitse täten vahtia silmä kovana joka ikistä sekuntia. Tämä lisää lintujen vapaanaoloaikaa, sillä omistaja voi jättää linnut vapaaksi myös silloin kun selkä on käännettynä, tai lintujen kanssa ei aktiivisesti ehditä viettää aikaa jokaista sekuntia. Tarkoitus on, että lintujen vapaanapito olisi mahdollisimman vaivatonta ja turvallista, eikä lintujen vapaanapito vaatisi omistajalta paljon huomiota, aikaa ja resursseja, kuin asunnossa jossa linnut ovat tämän tästä vaaranpaikassa tai itse vaaraksi asunnolle tai irtaimistolle.

Järkevästi sisustamalla edesautetaan lintujen turvallisuutta, säästetään asuntoa tuhoilta, sekä myös ennaltaehkäistään siivoustaakkaa: lintu kakkaa siellä missä se on, ja jos lintu oleilee muualla kuin sille varatuilla alueilla, kakkaa löytyy varmasti myös muualta.

Linnun turvallisuus

Turvallisuus arjessa on erittäin tärkeää. Eliminoimalla vaaranpaikat vapaana olo on linnulle turvallisempaa, ja täten se ei ole riskissä esim. vahingoittua, karata ulkoilmaan tai jopa kuolla.

Avoimet ovet ja ikkunat

Lintu voi karata avoimesta ovesta tai ikkunasta. Ovien kanssa lintu voi llitistyä suljettavan oven väliin, tai oven päällä istuva lintu voi saada varpaansa oven väliin. Ulko-oven ja linnun vapaanapitopaikan välillä tulisi olla aina jokin este, mielellään toinen ovi. Jos väliovea ei ole, voi ovelle johtavan tilan kattoon tai tyhjään oviaukkoon asentaa esim. verhon tai hyönteisverhon, tai nikkaroida oviaukkoon kevyen verkko-oven puulistoista ja myyrä-/minkkiverkosta.

Ikkunaa tai peiliä päin lentäminen

Lintu ei automaattisesti tiedä, missä tai mikä ikkuna on. Se voi kuitenkin oppia sen vähitellen. Ikkunoiden edessä kannattaa pitää ainakin alussa esim. auki-asennotoon väännettyjä sälekaihtimia, valoverhoja tai maalata ikkunaan kuvioita. Peilit kannattaa suosiolla poistaa kokonaan yleisistä tiloista, joissa lintu aktiivisesti oleilee, sillä ne ovat riski törmäämiselle, mutta myös hämmennykselle linnun erehtyessä luulemaan kuvajaistaan lajitoveriksi. Monet linnut oppivat ajan myötä, että ikkunasta ei pääse läpi, ja monissa lintutalouksissa ei alun jälkeen enää pidetä ikkunoissa sen erikoisempia esteitä.

Sähköjohdot

Kaikki linnut eivät jyrsi sähköjohtoja eivätkä välitä niistä lainkaan, ja suoranokilla yleensä ei ole riittävää voimaa johtojen jyrsimiseen. Jyrsiviltä linnuilta johdot tulee suojata. Linnun koosta ja nokan näppäryydestä riippuen suojaamisessa voi käyttää esim. johtospiraalia tai halkileikattua ja takaisin kasaan teipattua muoviputkea. Jos johdon haluaa metalliputken sisälle, se vaatii yleensä sähköasentajan hommiin. Parasta on piilottaa mahdollisimman moni johto jonnekin, mihin lintu ei voi yltää lainkaan. Laturit yms. esillä jäävät sähköjohdot kannattaa ottaa tavaksi piilottaa käytön jälkeen tai jopa käytön aikana. Lamppujen johdot ovat yksi haastavimmista suojattavista, sillä moni lintu viihtyy korkealla lampun ääressä. Sähköjohdon puraisusta on leikki kaukana, sillä sähköisku voi tappaa linnun. Papukaijan nokka ja kieli ovat kuitenkin aika kuivia, joten joskus lintu selviää johdon puraisusta pelkällä säikähdyksellä. Sähköjohdot voi suojata myös verkolla, jolloin tulee huolehtia että verkko on väljästi johdon ympärillä, ja johto juoksee verkon keskellä niin, ettei lintu yllä johtoon verkon rei’istä.

Avoin vesi

Lintu voi hukkua yllättäviinkin paikkoihin, kuten avoimeen akvaarioon, vessanpönttöön, laakeaan kukkamaljakkoon tai tiskialtaaseen. Riskit kannattaa minimoida, eikä jättää avoimia vesialueita linnun ulottuville. Lintu voi hukkua myös pöydälle jätettyyn vesilasiin, jos se tippuu sinne pää edellä kurkotellessaan, eikä saa kammettua itseään ylös lasin liukasta reunaa pitkin. WC-pöntön kansi kannattaa ottaa tavaksi laittaa kiinni, ja WC:n ovi myös. Tiskejä tai siivousvälineitä ei kannata jättää altaaseen likoamaan lintujen ollessa vapaana.

Ahtaat paikat

Lintu voi pudota ahtaisiin paikkoihin, kuten hyllykön tai kaapin taakse. Pieni lintu voi lipsahtaa myös lämpöpatterin taakse tai väliin. Parasta olisi, jos nämä vaaranpaikat saisi poistettua kokonaan, esim. hankkimalla kirjahyllyn, jonka saa tukevasti täysin seinää vasten, ja peittämällä patterin verkolla. Lintu voi avonaisessa kirjahyllyssä myös pudota kirjojen taakse pääsemättä sieltä omin avuin pois, joten kirjat kannattaa työntää ihan seinään saakka.

Liiskautuminen

Lintu voi liiskaantua esimerkiksi keinutuolin jalaksen tai jopa vain ihmisen jalan tai takapuolen alle. Kesyjen lintujen kanssa on varottava, minne astuu ja istuu.

Myrkyt

Koteihin mahtuu paljon asioita, jotka ovat linnulle myrkyllisiä: Teflon on yksi salakavalimmista, sillä se höyrystyy paistinpannun, vohveliraudan yms. pinnalta ihmisen huomaamatta. Iso osa lintuihmisistä ei hanki kotiinsa lainkaan teflonia sisältäviä tarvikkeita. Muita haitallisia ovat mm. tupakansavu, suitsukkeet, hiuslakat, suihkedeodorantit ja ilmanraikastimet. Linnun tehokas hengityselimistö ottaa myrkyt itseensä tehokkaammin kuin ihmisen keuhkot. Syötäviä vaaroja ovat esim. suklaa, xylitoli ja avokado, sekä monet lääkkeet. Kaikki pesuaineet ovat ymmärrettävästi haitallisia syötynä. Papukaijat voivat jyrsiä tiensä läpi myös pakkauksista, joissa näitä säilytetään. Ilmaan vaikuttavia myrkkyjä ei kannata hankkia lainkaan, ja syötävät myrkyt kannattaa jättää hankkimatta tai säilyttää visusti lintujen ulottumattomissa.

Huonekasvit

Yllättävän moni huonekasvi on myrkyllinen syötynä. Vaikka monet linnut voivat myös tuhota kasveja niitä nielemättä, ovat myrkylliset huonekasvit turha riski lintutaloudessa tiloissa, joissa linnut pääsevät vapaasti liikkumaan. Huonekasvit voi laittaa eri huoneeseen, vitriiniin, terraarioon tai koosta riippuen koristehäkin sisälle. Myös muoviset kasvit ovat vaihtoehto.

Tuli ja kuumuus

Lintu voi polttaa itsensä kynttilän liekkehin tai kuumalle hellan levylle laskeutumalla, puhumattakaan että lintu saattaa olla vaarassa myös avoimen takkatulen kanssa. Lintu kannattaa pitää häkissään tai eri huoneessa ruoanlaiton ja takkatulen kohentamisen ajan. Kynttilöiksi lintutalouteen kannattaa hankkia liekittömiä koristekynttilöitä, joskin LED-kynttilätkin voivat olla haitallisia ison papukaijan nokkaan päätyesssään.

Kattotuuletin

Hyvin erityinen, mutta ilmiselvän vaarallinen laite on päällä oleva kattotuuletin. Kaikkein paras ratkaisu on, jos tuulettimen saa kokonaan pois käytöstä tai katosta. Jos tuuletin on pakko jättää ja pitää päällä, on oltava erittäin varovainen sen suhteen, ettei lintu ole koskaan vapaana jos tuuletin on päällä. Nykyään on onneksi myös verkotettuja pöytätuulettimia, lavattomia tuulettimia ja siirrettäviä ilmastointilaitteita kattotuulettimen korvikkeeksi.

Takertuminen

Lintu voi takertua kynsistään yllättäviinkin paikkoihin, jopa sen omiin naruleluihin. Terävät ja pitkät kynnet tarttuvat kodin tekstiileihin helpommin, esim. mattoon, vilttiin tai päiväpeitteeseen, jopa lintujen oman häkin peitteeseen. Tempoessaan itseään irti lintu voi vahingoittaa jalkansa. Pehmeäkuituisia tekstiilejä tai muita vastaavia ei kannata jättää linnun ulottuville valvomatta. Myös ymmärrettävästi narumaiset roskat tai esineet voivat olla vaaraksi, jos lintu voi takertua niihin. Jotkut linnut nielevät narun kuituja, jolloin ei ole juurikaan väliksi, jyrsiikö se ne irti linnuille tarkoitetusta narulelusta vai kodin tekstiileistä. Pitkät hiukset voivat myös kietoutua linnun varpaiden ympärille. Joskus linnun kynsien viilaaminen voi helpottaa tekstiileihin tarttumisen kanssa.

Lapset ja vieraat

Lapsia ja vieraita tulee ohjeistaa lintujen kanssa toimimiseen. Huolenaiheita ovat esimerkiksi lintujen tahaton (tai tahallinen) pelottelu, härnääminen sekä sormien tunkeminen reviiritietoisen linnun häkin pinnojen välistä. Lintujen ollessa vapaana taas on huolehdittava monista tässä listassa olleista asioista: eihän sallita linnulle reittiä ulkoilmaan ovesta tai tuuletusikkunasta, eihän jätetä latureita yms. sähköjohtoja näkyville, eihän jätetä pääsyä veden äärelle kuten WC-pönttöä auki tai tiskejä likoamaan jne.

Muut lemmikit

Koira, kissa, fretti tai kesyrotta voi olla linnulle kohtalokas. Vaikka eläin ei tarkoittaisi pahaa, voi pieni raapaisu tai nirhauma saada aikaan vakavan verenmyrkytyksen, sillä nisäkkäiden hampaissa ja kynsissä on linnuille vaarallisia gram negative -bakteereja. Joissain muuten leppoisissa koirissa tai kissoissa saalistusvietti herää linnun pyrähtäessä lentoon. Myös leikkisä läpsäisy koiralta tai kissalta voi olla niin voimakas, että se satuttaa lintua. Jyrsijä- tai kanihäkin päälle laskeutuessa lintu voi saada vakavat puremat jalkoihinsa. Nisäkkäiden, etenkin saalistajien, ja lintujen yhdistäminen on riskialtista, eikä sitä tule tehdä kevyin perustein. Matelijoiden, sammakkoeläinten, selkärangattomien tai kalojen kanssa lintuja ei ole mitään syytä päästää kosketusetäisyydelle. Myös muut linnut voivat olla vaaraksi linnuille: isomman linnun varoittava purema voi olla pikkulinnulle kohtalokas.

Asunnon säästäminen tuholta

Lemmikkilinnuista papukaijat ovat tuhoisimpia, sillä niiden luontaiseen käytökseen kuuluu asioiden tutkiminen ja tuhoaminen nokkansa voimalla. Mitä isompi nokka, sen suuremmat tuhot. Suoranokkaiset linnut eivät yleensä paljoa saa tuhoa aikaiseksi.

Monet ratkaisut sisustuksessa säästävät asuntoa papukaijan tuholta, ja täten säästyvät myös omistajan hermot ja ehkä myös rahat. Yleisesti tuhoja ennakoivat toimenpiteet ovat tärkeämpiä kuin ainainen estäminen: jos lintu hoksaa jonkin mieluisan, mutta kielletyn paikan, johon se on kerran päässyt, se luultavasti pyrkii sinne tarmokkaasti estoyrityksistä huolimatta. Tällöin on omistajan hermoille kannattavampaa tarkkailla asuntoa linnun silmin jo ennen linnun ensimmäisia tuhotöitä: mitkä ovat paikat, joihin lintu luultavasti tuntee vetoa, mutta mihin se ei saisi mennä, ja peittää niiden paikkojen saatavuus jo heti alkuunsa. Myöhemmin rikkinäisten paikkojen korjaaminen voi olla kallista, ja työlästä voi olla myös linnun pitäminen pois näistä paikoista, joihin se on jo päässyt.

Linnut usein myös ulostavat siellä missä ne oleilevat. Verhotangolla, verhoissa, kaappien päällä tai kattolampussa oleileva lintu voi jättää jälkeensä komean kakkakuorrutteen paikkoihin, joihin omistaja ei sitä toivo. Tuhoilta suojelu oleilun estämisen muodossa suojaa ympäristöä myös sotkulta.

Jotkut ratkaisut vaativat hieman enemmän remontointia, mutta tässä koottuna hieman mietteitä, kuinka tehdä asunnosta kestävämpi linnun uteliaisuutta vastaan.

Laskeutumispaikkojen eliminointi

Pahimmillaan voisi tiivistää, että jos lintu voi laskeutua jonnekin, se laskeutuu, ja papukaija voi myös jyrsiä kaikkea mihin siitä yltää. Korkeat paikat ovat suosiossa, sillä lemmikkinä pidettävät linnut viiriäisiä lukuunottamatta tuntevat olonsa turvalliseksi korkealla. Pienemmät linnut pystyvät laskeutumaan kapeammille kielekkeille, kuten ikkunan karmeihin, joihin isot linnut eivät välttämättä uskalla laskeutua. Riippuu kuitenkin hieman linnusta, minkä paikan se kokee laskeutumisen arvoiseksi. Motivoitunut isokin papukaija roikkuu kynsillään kyllä hyvin pienestäkin kielekkeestä tai rakosesta.

Verhotanko

Rutiininomainen oleskelu liukkaalla muovisella tai metallisella verhotangolla ei myöskään tee hyvää lintujen kynsille. Verhotangolla oleilu sotkee verhot ja altistaa myös verhon sekä lähellä olevan seinän ja mahdollisesti katon papukaijojen nokkien tuhoille. 

Verhotangolle laskeutumista voi estää liukkailla esteillä, joiden alle lintu ei kuitenkaan saa päästä sivuilta. Verhotangolle laskeutumisen voi estää myös kannellisella verholaudalla. Verholautaa kätevämpi on verhokotelo, joka yltää kattoon saakka. Alta avoimen verhokotelon sisälle linnut voivat edelleen kiivetä verhoja pitkin, mutta alhaalta umpinaisen verholaudan alapinnalle kiinnitettyjen verhokiskojen tai rullaverhon päälle ne eivät pääse läheskään niin helposti. Verhotangolla oleskelu altistaa verhot kakalle ja jyrsimiselle, sekä verhotangolta lintu yltää myös tuhoamaan seinää, ja usein myös kattoa. Lintu on vaarassa, jos se pääsee käsiksi sisäkaton päällä oleviin sähköjohtoihin tai kiipeilemään katon sisässä. Useinkaan katto- ja seinämateriaaleja ei ole tarkoitettu suuhun laitettavaksi, ja vaikka papukaija harvoin nielee tarkoituksella syömäkelvotonta tavaraa, voi jyrsiessä irtoavaa materiaa päätyä myös linnun ruoansulatuselimistöön.

Kaapit, hyllyt ja hyllyköt

Kaappien tai hyllyjen päälle, sekä hyllyköihin laskeutuminen voi olla hankalampi estää. Hyllyt ja avohyllyköt voi korvata vitriineillä, joihin linnut eivät pääse. Kaappia voi yrittää korottaa niin, että kaappi yltää kattoon saakka, estäen lintua laskeutumasta sen päälle. Jos lintu ei ole maailman tuhoisin yksilö, joka pilkkoisi kaapin oitis, voi myös harkita, voisiko korkeasta paikasta tehdä sille sallitun ajanviettopaikan: kaapin tai hyllyn päälle tehty pohjakaukalo ja kiipeilypuu eivät vie ihmisten elintilaa. Tällaisesta paikasta lintu tosin yltää helposti kaapin lisäksi myös seinän kimppuun. Seinän voi suojata muovimatolla tai pleksillä linnun koosta ja tuhoinnosta riippuen.

Ikkunan ja oven karmit

Jos lintu on taidokas lentäjä, se saattaa laskeutua esim. ikkunan karmille, oven karmille, kaapin ovien päälle niiden ollessa suljettuina jne… Joillekin linnuille toimii liukas levy, joka alkaa katonrajasta ja jatkuu hieman karmin yli, poistaen pykälän johon laskeutua. Tämä levy voi olla esim. laminoitu paperi tai sileä muovi-, puu- tai metallilevy.

Kattolamput

Kattolamppu on hankala paikka lintukodissa. Roikkuvaan lamppuun varsinkin pieni lintu laskeutuu lähes poikkeuksetta, sillä se on korkea ja hyvällä tähystyspaikalla. Vaikka omistaja sietäisi linnun hengailun lampussa, on sähköjohto ilmeinen vaara, joka tulee suojata linnun nokalta. Lampun johtoa pitkin kiipeämällä lintu voi myös päästä käsiksi kattomateriaaliin. Joskus ei ole myöskään liioiteltua suojata lampun muita osia verkolla, esimerkiksi pienet linnut voivat päästä lentäen istumaan loisteputkivalaisimen sisälle, loisteputken päälle, joka ei ymmärrettävästi ole kovin turvallista. Parhaita lamppuja lintutalouteen ovatkin sellaiset kattolamput, jotka ovat tiiviisti kiinni katossa, ja joiden pinta on sellainen, ettei lintu pääse siihen laskeutumaan.

Taulut

Taulut ovat myös eräs ongelmakohta joissain talouksissa. Varsinkin pienet linnut laskeutuvat näppärästi kapeillekin taulunkehyksille, ja siinä oleskellessaan kakkaavat taululle tai sen alle lattialle. Isommat linnut eivät välttämättä tällaiseen akrobatiaan niin herkästi lähde. Pieni lintu ei välttämättä saa seinään suurta tuhoa, joskin tapettia nekin saavat irrotettua, ja taulun kehykset halutessaan jyrsittyä. Onkin ehkä enemmän omistajasta kiinni, kokeeko hän lintujen tauluintoilun häiritsevänä. Kaikki linnut eivät sille tielle edes lähde.

TV ja elektroniikka

TV ja muu elektroniikka (tietokone, ilmanpuhdistin, pelikonsolit, musiikkivälineet) voi olla hankalampi suojata, varsinkin jos lintu kokee asiakseen tuhota niitä. TV:n päälle voi nikkaroida hyllyn, joka toimii sen päälle tehdyn pienen kiipeilypuun kaukalona. Tässä kiipeilypuussa korkeammalle päästessään lintua ei kovin paljon kiinnosta hakeutuminen alemmas TV:n luokse. Jotkut TV-tasot ovat myös sellaisia, joissa on TV:lle syvennys, jonka ylle tulee vielä hyllyjä. Tällöin niukasti koloonsa asetetun TV:n päälle lintu ei pääse. Paloturvallisuutta noudattaen johtoja voi laittaa kaapillisen TV-tason sisälle leikkaamalla johdoille sopivat reiät.

Ahtaiden paikkojen välttäminen

Osa linnuista innostuu ahtaista paikoista, kuten kaapin alusista, kaapin päällisistä tai hattuhyllyistä. Näissä paikoissa puuhailu nostaa linnun hormonaalisuutta, ja moni papukaija haluaa jyrsimällä modata pesäkoloaan. Kaapin alusiin, sohvan tai sängyn alle voi rakentaa sokkelin. Hattuhyllyä voisi välttää kokonaan, suosien umpinaisia kaappeja eteisessä. Jääkaapin ja yläkaapin väliin jäävä kolo, ja muut vastaavat raot voi peittää myös metalliverkolla, jos paloturvallisuus ilmankierron vuoksi estää kiinteällä levyllä kulun estämisen.

Sallitut laskeutumispaikat kauas jyrsittävistä asioista

Kuten sanottu, papukaija jyrsii sieltä mihin se yltää. Tehokkain keino saada kattonsa ja seinänsä tuhottua on asettaa orsia liian lähelle niitä. Tämä ei toki poista kaikkea tuhoa: lintu voi myös jalkautua maahan, ja jatkaa tuhojaan lattian rajasta käsin. Jotkut linnut tykkäävät jyrsiä lattialistoja. Listoja on myös metallisia, ja jos papukaijat ovat pienemmän puoleisia, myös niin korkeat listat, että listan kantti ei ole linnulle helposti ulottuvissa, voi auttaa. 

Orret kannattaa ripustaa tarpeeksi kauas katosta ja seinistä, ettei lintu yllä jyrsimään pintoja. Jos orret ovat roikkuvat, niihin voi tehdä erilaisia suojia, jotta lintu ei pääse jyrsimään kattoa. Katon voi esimerkiksi suojata metallisella tai muulla kovalla, sileällä levyllä (isotkaan papukaijat eivät yleensä aloita jyrsimistä sileän levyn keskeltä), tai estämällä lintua kiipeämästä kattoon saakka: kettinkiä tai köyttä on helppo kiivetä, mutta sileää PVC-putkea vaikeampi. 

Sama tulee huomioida seinien kanssa: jos kiipeilypuusta yltää seinään, voi etenkin tapetoitu seinä olla papukaijan nokan tulilinjalla. Jaloillaan seisova kiipeilypuu ei yllä kattoon tai seinään. Rullallinen kiipeilypuu taas voidaan siirtää käytössä ollessaan juuri sen mitan päähän seinästä, ettei lintu seinään yllä. 

Arvokkaat tai vaaralliset esineet piiloon tai suojaan

Lintujen, etenkin papukaijojen vapaanapito voi aiheuttaa ongelmia varsinkin ihmisille, joilla on paljon ja/tai arvokasta tavaraa. Harva lintu pysyy täysin uskollisesti kiipeilypuussaan. Parasta olisi, jos arvokkaat, särkyvät tai linnuille haitalliset esineet laitettaisi pois paikoista, joissa lintu viihtyy. Kirjahylly on yksi suosituimmista tuhokohteista, sillä pienenkin papukaijan nokka uppoaa mainiosti paperiin. Kirjojen väliin ja taakse syntyvät kolot saavat jotkut linnut pitämään paikkaa pesäkolonaan. Kirjat kannattaa säilyttää muussa huoneessa, vitriinissä, ovellisessa kaapissa tai jopa laatikoissa, ellei niitä halua lintukäyttöön uhrata.

Sohva on yksi ongelmakohta, sillä se on usein olohuoneen keskiössä, ja pehmeään materiaaliin lintu tekee nopeasti reiän. Moni lintuihminen peittääkin sohvaansa innokkailta utelialta nokilta esimerkiksi pyyhkein, lakanoin, viltein tai jopa räsymatoin.

Pienelektroniikka kuten kaukosäädin, laturit, tietokoneen hiiri ja näppäimistö sekä pelikonsolien ohjaimet ovat monelle papukaijalle mieluisaa jyrsittävää. Näitä kannattaa säilyttää esim. pöytälaatikostossa (tai kaukosäädintä sohvalla sohvatyynyn alla) kun ne eivät ole käytössä.

Yksilökohtaista tämäkin on: joitain ylimääräiset esineet eivät kiinnosta lainkaan, jolloin ne on OK jättää niille sijoilleen, ellei niistä voi olla linnulle vaaraa, esim. myrkylliset kasvit. Kasvien kanssa hyötykäyttöön voi ottaa vanhat, liian pienet lintuhäkit: häkissä kasvi on turvassa linnun nokalta. Myrkytönkin kasvi elää näin pidempään, ja sen häkistä ulos kasvavia osia lintu voikin virikkeenä nakerrella. Sen sijaan myrkyllisen/haitallisen kasvin häkki tulee olla niin suuri, että lintu ei kasvin osiin yllä. Koristehäkkeihin tai pieniin lasisiin koristeterraarioihin voi laittaa linnuilta turvaan myös koriste-esineitä.

Mieluisilla ajanviettopaikoilla turvallisuutta ja tuhottomuutta kohti

Vaikka asunto olisi kuinka turvalliseksi linnuille tehty, saattaa lintujen vahtiminen olla raskasta, jos linnut eivät viihdy niille tarkoitetuissa paikoissa. Linnut yleensä kakkaavat sinne missä ne kulkevatkin, joten ympäriinsä vaeltelevat linnut ovat sotkuisempia kuin hallitusti sallituilla paikoilla pysyttelevät lajitoverit. Sen takia sallituista paikoista kannattaakin tehdä erittäin viihtyisiä juuri omille linnuille!

Yleisesti ottaen linnut viihtyvät korkealla, joten jos linnut hengailevat jatkuvasti ovien päällä, verhotangolla tai lampussa, voi olla, että niiden oma kiipeilypuu on liian matala. Itse suosittelen kiipeilypuun korkeudeksi vaihtelevuutta niin, että linnut voivat viettää aikaa monella tasolla, joista ylimmät oksat ovat jopa niin korkealla, että linnut lähes yltävät kattoon.

Osa linnuista viihtyy enemmän ihmisten seurassa, jolloin korkeakaan kiipeilypuu tai keinu ei niihin vetoa: korkealla ne olisivat vain kaukana ihmisistä. Tällöin linnut viettävät aikaansa helposti ihmisen luona: vaikka kotivaatteet olisivatkin rei’itettäväksi tarkoitetut, sohva, kaukosäädin, tietokone, kuulokkeet, puhelin tai muut ihmiselle läheiset esineet voivat olla papukaijan nokan tulilinjalla. Tällöin linnuille voi omistaa oman paikan, esimerkiksi pienen kiipeilypuun tai ständin, jossa ne saavat oleilla hyvin lähellä ihmistä. Kouluttamalla linnut pysymään ennemmin puussaan kuin sohvalla tai pöydällä on kannattavaa, jos haluaa säästää irtaimistoaan. Tämä kuitenkin yleensä toimii vain valvottuna ja vahvistettuna toimintona.

Moni lintu jumiutuu myös viettämään aikaa häkkinsä päällä. Häkin pinnojen päällä oleilu ei tee hyvää linnun jaloille, ja tarvittaessa häkin päällekin kannattaa asentaa muutamia orsia niin, että lintu oleilee mieluummin niiden päällä kuin metallikaltereilla. Arka lintu saattaa kokea korkean paikan, oli se sitten kiipeilypuu, häkin päällinen tai verhotanko, turvapaikakseen, jos sen häkki on sille ahdistavan matala. Riittävän korkeassa tai korkealle sijoitellussa häkissä lintu viihtyy paremmin, ja palaa sinne myös helpommin vapaana olon jälkeen.

Sallitussa paikassa aikaa viettäessään linnun luoma sotku ei välttämättä myöskään leviä yhtä laajalle alueelle, ja omistajan siivoustaakka muutenkin sotkuisten lintulemmikkien kanssa helpottuu ainakin hieman. 

Lisää aiheen tiimoilta