Miksi lintu nyppii höyheniään?

Koti » Artikkelit » Miksi lintu nyppii höyheniään?

Teksti: Laure Kurkela

Nyppiminen on papukaijojen käyttäytymisongelma, jossa lintu tuhoaa omaa höyhenpukuaan. Englanniksi sitä kutsutaan myös FDB eli “feather destructive behavior.” Nyppimisen syyt ovat yleensä ongelmat linnun hyvinvoinnissa, joka näkyy ulkoisesti höyhenpuvun nyppimisenä. Kodinvaihtajat eivät välttämättä lopeta nyppimistä edes olosuhteiden korjaannuttua.

Tiivistelmä artikkelista:
• Nyppiminen voi olla linnun tapa kertoa stressistä.
• Nyppimisen ennaltaehkäisyn ja hoitamisen keinot ovat samanlaiset: linnun olojen ja hoidon tarkastaminen ja korjaaminen viimeisimmän tiedon mukaiseksi. Tätä on esim.: lintulamppu ja tasainen vuorokausirytmi, häiriöttömät yöt, suuri häkki ja paljon liikkumatilaa ja aikaa häkin ulkopuolella, pelosta ja stressistä vapaa arki ja lintulähtöiset käsittelytavat, mukava lajitoveri sosialisoimiseen, lajityypillinen ruokavalio, runsaasti mukavaa virikettä.
• Jos nyppimisellä on terveydellinen syy, kuten kivut, tulehdus tai kutina, tai se on hormoniperäistä.
• Nyppimisen estäminen mekaanisesti ei riitä, vaan tulisi pureutua juurisyyhyn.

Nyppimistä on erilaista. Lintu voi nyppiä itseään ihan paljaaksi/kaljuksi, jolloin linnun iho näkyy. Se voi myös nyppiä pois vain peitinsulkia, jolloin alta paljastuu valkoinen tai harmaa alusuntuva. Se voi myös vain tuhota sulkia niitä kuitenkaan pois nyppäisemättä, esim. puraisemalla niistä pois kärjen, puremalla niiden reunat lyhyiksi tai puremalla sulat muutoin vain huonoon kuntoon. Hyvin harvoissa tapauksissa lintu voi myös tuhota ihoaan haavoille asti.

Lintu voi nyppiä itseään käytännössä mistä vain mihin se yltää, mutta yleisimmin se nyppii rinnasta/rinnan yläosasta, siipien yläosista ja/tai jaloistaan. Lintu voi myös tuhota omia pyrstö- tai siipisulkiaan. Usein muutoin nyppivä lintu ei tuhoa siipisulkiaan ja se voi edelleen lentää pahoinkin nypittynä. Lintu voi nyppiä vain yhdeltä alueelta tai useammalta, mutta harva lintu nyppii ihan kaikkialta. Omaa päätään lintu ei voi paljaaksi nyppiä.

Lintu voi myös nyppiä toista lintua, esim. kumppaniaan. Tällöin se yleensä nyppii kumppaninsa päätä ja niskaa. Lintu voi nyppiä myös itseään ja kumppaniaan, tai sitten vain kumppaniaan. Jos lintu nyppii pesiessään poikasiaan, se yleensä nyppii niiden päätä ja siipien yläosaa/selkää.

Miksi papukaija nyppii?

Papukaijat ovat älykkäitä ja herkkiä eläimiä. Ilman omistajan perehtymistä papukaijan hoitoon lintu voi voida huonosti ja alkaa nyppiä. Papukaijan nyppimisen taustalla voi olla monenlaisia ja vaihtelevia syitä. Yleensä nyppimisen alkaminen on merkki siitä, että lintu on jostain syystä stressaantunut tai voi huonosti.

Jos lintu on nyppinyt kauan, voi nyppiminen jäädä sille tavaksi. Tällöin lintu voi jatkaa nyppimistään, vaikka elinolosuhteet olisivat jo korjattu. Osa linnuista voi tehdä nyppimisestä selviytymiskeinon, ja niiden nyppiminen yltyy pienenkin stressinaiheen ilmaantuessa. Joskus pitkään jatkuneesta nyppimisestä vahingoittuneet sulkatupet eivät välttämättä enää voi kasvattaa uusia sulkia.

Nyppimiselle voi olla yhtä monta syytä kuin on nyppijää, ja jokainen lintu on nyppimisen suhteen yksilöllinen. Osa alkaa myös nyppimään herkemmin, ja osa ei nypi koskaan, vaikka elinolosuhteet olisivat suorastaan painajaismaiset. Nyppimättömyyttäkään ei voi siis pitää takeena siitä että lintu voi taatusti hyvin!

Osa papukaijalajeista tuntuu olevan herkempiä nyppimiselle, esimerkiksi harmaapapukaijat. Toisilla lajeilla nyppiminen tuntuu olevan harvinaisempaa, kuten neitokakaduilla tai undulaateilla. Tämä saattaa kertoa lajien stressiherkkyydestä tai tavasta reagoida stressiin. Tämä ei oikeuta pitämään huonommissa oloissa niitä lajeja, jotka eivät herkästi ilmaise pahaa oloaan nyppimällä.

Miten ennaltaehkäistä ja hoitaa nyppimistä?

Nyppimisen ennaltaehkäisyn ja hoidon keinot ovat samanlaiset. Tärkeää molempien kanssa on tarjota linnulle viimeisimpien hoito-ohjeiden ja viimeisimmän tiedon mukainen hyvä hoito kaikilla elämän osa-alueilla.

Näitä ovat esimerkiksi:

Tarpeeksi virikkeitä ja tilaa: Linnut ovat älykkäitä ja aktiivisia, ja ansaitsevat paljon puuhaa nokalleen, aivoilleen sekä tilaa liikkua luonnonmukaisesti lentäen turvallisissa sisätiloissa. Linnun häkin tulisi olla niin suuri kuin mahdollista. Ruoka kannattaa tarjota virikkeiden kautta: luonnossa papukaijat käyttävät valtaosan päivästä ruoanhankintaan. Vankeudessa liian helppo ruokailu altistaa tylsyydelle ja krooniselle stressille.

Positiiviset sosiaaliset kontaktit: Papukaijat ovat sosiaalisia eläimiä, eikä niitä tulisi pitää yksin ilman mukavaa lajitoveria. Ihminen ei voi korvata lajitoverin tuomaa sosiaalista elämää. Sosiaalisten kontaktien tulee olla positiivisia: pelkkä lajitoveri ei riitä, vaan lintujen on oltava vähintään tovereita, ei vihamielisiä toisiaan kohtaan.

Ei pelkoa: Varsinkin arka lintu voi pelätä kuollakseen jopa arkisia toimenpiteitä. Häkin on oltava tarpeeksi korkea/korkealla, että lintu pääsee ihmisen silmätasoa korkeammalle turvaan niin halutessaan. Hoitotoimenpiteet on tehtävä niin, ettei lintu pelkää tai stressaa niitä. Joitain lintuja voi pelottaa esim. liian riehakkaat muut lemmikit (kissat, koirat) tai lapset tai muutoin rauhaton ympäristö. Lue lisää pelokkaan linnun kesytyksestä: Pelokkaan linnun kesytys

Hyvät valaistusolosuhteet: Valaistus vaikuttaa linnun hormonitasapainoon ja täten myös hyvinvointiin. Suositeltu valaistus sisältää linnuille tarkoitetun UV-valon, ja tasaisen vuorokausirytmin: noin 12 tuntia valoisaa ja 12 tuntia yötä. Valojen tulisi olla välkkymättömiä, eli loisteputkissa pitää olla elektroninen liitäntälaite, joka ehkäisee linnun silmiin näkyvän välkkymisen.

Ei tarpeetonta pesimäpuuhailua: Hormonaalinen lintu voi olla stressaantunut, jos ympäristö viestii sille pesinnästä, muttei se pääse toteuttamaan sitä. Lemmikkinä pidettävän linnun hormonaalisuus kannattaa pyrkiä pitämään minimissään. Hormonaalisuutta nostavat esim. pesäkolot (esim. pönttö, pahvilaatikot tai sohvan takana kyhjöttäminen) ja liian lämmin suhde ihmiseen (esim. silittelyt selästä, suusta ruokkiminen tai pesäleikit viltin alla). Lue lisää artikkelista Lemmikkilinnun hormonaalisuus: ehkäisy ja hoito

Oikeanlainen ruokinta: Linnun ruokinnan ongelmia voivat olla esimerkiksi liika rasva, sokeri tai proteiini, liian yksipuolinen, vitamiiniköyhä tai muutoin epäterveellinen ruokavalio. Perehdy oman lajisi ruokavalioon ja pidä huolta, että myös nirso lintu saa syötyä lajityypillisellä tavalla.

Yhtäkkiset elämänmuutokset: Lintu voi reagoida yhtäkkiseen elämänmuutokseen myös nyppimällä. Näitä voivat olla esim. yhtäkkinen vähentynyt aika omistajan kanssa / vapaana (esim. pitkään kotona ollut omistaja alkaa yhtäkkiä olla pitkät päivät poissa tai linnulle ei ole muusta syystä enää aikaa) tai vaikkapa remontti (lintu joutuu olemaan häkissä paljon normaalia enemmän).

Terveydelliset syyt: Lintu voi nyppiä myös terveydellisistä syistä, esim. iho-ongelmien tai kivun vuoksi. Tämän takia nyppimisen alkaessa kannattaakin käydä lintuihin erikoistuneen eläinlääkärin luona selvittämässä, ettei kyseessä ole terveydellinen syy.

Muiden lintujen nyppiminen: Joskus nyppivä lintu voi purkaa stressiään myös toiseen lintuun. Kumppanin nyppiminen voi kertoa myös siitä, ettei pari ole toisilleen täysin sopiva. Ainut toimiva keino voi olla parin erottaminen.

Vanhemmat voivat nyppiä poikasiaan stressin vuoksi. Pesivien lintujen kohdalla stressin aihe voi olla aiemmin mainittujen asioiden lisäksi esim. pöntön väärä muoto, koko tai paikka. Joskus jodikiven tarjoaminen auttaa poikasten nyppimiseen. Taipumus nyppimiseen voi olla osittain periytyvää tai pöntössä opittua, sillä poikasena vanhempiensa nyppimäksi joutuneet linnut nyppivät usein myös omia poikasiaan.

Hoitokeinoja nyppimiseen?

Nyppimiseen on tarjolla myös joitain muitakin keinoja, kuin pelkästään elinolosuhteiden parantaminen. Nyppiminen on useimmiten monitahoinen psyykkinen ongelma, joka näyttäytyy ongelmakäyttäytymisenä (höyhenten tuhoaminen), jonka tulokset ovat selvästi nähtävissä (kalju tai resuinen lintu). Elinolosuhteiden parantamisella pyritään parantamaan linnun henkistä oloa, jonka jälkeen nyppiminenkin voi lakata.

Joskus omistaja tai eläinlääkäri haluaa koettaa joitain muitakin keinoja. Näitä voivat olla esimerkiksi nyppimisen fyysisesti estävät kaulukset tai pahanmakuiset aineet.

Kauluri voi olla fleece- tai muovikauluri, joka fyysisesti estää linnun nyppimästä itseään. Se kuitenkin estää myös normaalin sukimisen. Kaulureista on harrastajien kesken kahta kantaa: osa harrastajista sanoo, että jos lintu saa kasvatettua sulkapeitteensä takaisin kaulurin avulla, se ei enää nypi niin herkästi. Osa taas pitää kaulureita turhana, koska siinä puututaan vain suoritettuun käytökseen, muttei syyhyn käytöksen taustalla. Sama koskee myös höyheniin/ihoon laitettavia pahanmakuisia aineita, joiden tarkoitus on karkoittaa lintu nyppimästä.

Osa suosittelee nyppimiseen höyhenpukua parantavia, kylpyveteen lisättäviä aineita, mutta näiden teho on kyseenalainen. Taatusti myrkyttömien ja turvallisten aineiden kokeilusta ei liene haittaakaan, varsinkin jos nyppimisen yksi syy on kutiseva iho.

Tutkimuksissa on havaittu, että ruokailuajan lisääminen virikeruokailun keinoin parantaa nyppivän tai höyhenpukuaan tuhoavan linnun höyhenpuvun kuntoa. Tämä kielii siitä, että nyppivät linnut voivat olla stressaantuneita vankeuden tuomasta tylsyydestä ja helpon ruokailun tuomasta luppoajasta joka ikinen päivä.

Onko nyppivän linnun omistaja huono omistaja?

Jokainen toivottavasti haluaa lemmikilleen vain sen parasta. Papukaijat ovat pitkäikäisiä lemmikkejä, ja lisäksi herkkiä ja eksoottisia eläimiä. Tämän vuoksi omistajan tulisikin jatkuvasti päivittää tietojaan ja taitojaan linnun hoidon suhteen.

Jos huomaa linnussaan nyppimisen alkamisen merkkejä, on silloin viimeistään aika arvioida, voisiko vielä jotain arjessa tehdä paremmin linnun hyväksi. Nyppiminen alkaa usein vähitellen pienestä alueesta. Joskus se voi vaatia isojakin korjauksia, joskus taas omien mielipiteiden ja toimintatapojen kyseenalaistamista. Liian isoin harppauksin korjauksia ei välttämättä kannata tehdä kaikilla osa-alueilla, etteivät suuret muutokset aja lintua muutosstressin äärelle.

Aina omistajan paraskaan ei riitä katkaisemaan nyppimistapaa. Tämä koskee varsinkin kodinvaihtajalintuja, joilla nyppiminen voi olla niin pinttynyt tapa, että se ei lopu, vaikka elinolosuhteet olisi korjattu täydellisyyttä hipovaksi. Osa linnuista taas on niin herkkiä, että ne reagoivat pieniinkin asioihin sortumalla nyppimään.

Nyppivän linnun kanssa omistaja voi tehdä vain parhaansa lintunsa eteen ja linnun hyvinvoinnin parantamiseksi. Mutta näinhän pitäisi toimia meistä jokaisen linnunomistajan muutoinkin!

Lisää aiheen tiimoilta