2. OSTAJAN OPAS
Ennen kuin lintu voi saapua taloon, ostajalla on monta asiaa huolehdittavanaan. Vastuullinen ostaja opiskelee linnun tarpeista ja hoidosta hyvissä ajoin ennen linnun hankkimista, ja päättää sopivan lajin. Käytännön asiat, kuten häkki ja perustarvikkeet on oltava jo valmiina ennen lintujen saapumista.
Kun lintu vihdoin löytyy, kannattaa pysähtyä miettimään, onko kyseinen paikka oikea linnun hankkimiselle. Lintukaupan piiriin mahtuu monia epärehellisiä ja tietämättömiä myyjiä. Linnunostajan tulee itse olla selvillä linnun terveydentilan tulkitsemisesta sekä oman lajin paperiasioista ennen hankintaa.
Tämä luku auttaa lemmikkilintujen ostajaa valitsemaan myyjän, saamaan perustiedot lintujen asiakirjavaatimuksista sekä valmistautumaan uuden perheenjäsenen tuloon.
Tarkista nämä asiat lintua ostaessa
Linnun ostajan tarkistuslista
Nämä tärkeät kohdat linnunostajan tulee aina tarkistaa, olipa ostamassa sitten poikasta tai aikuista lintua. Alempaa löydät lisähuomiot poikasen ja aikuisen kodinvaihtajan ostotilanteisiin.
- Lintu on hyvässä kunnossa ja se myydään hyvistä oloista. Lintua ei tule ostaa säälistä. Epäeettisesti toimivat kauppiaat hankkivat vain tilalle uuden yksilön myytäväksi. Kun ostajakunta on valveutunutta eikä tue tällaista toimintaa, on epäeettisten myyjien myös pakko paikata toimintaansa.
- Lintua kohdellaan hyvin. Linnun pelottelu (esimerkiksi häkin pinnojen lyöminen huutamisen lopettamiseksi) tai käsittely kovin, alistavin keinoin on linnun hyvinvointia laskeva tekijä. Tällainen lintu on luultavasti stressaantunut ja pelokas ihmisten seurassa. Paremman alun uuden linnun kanssa saa, jos sillä ei ole ihmisistä valmiiksi huonoja kokemuksia.
- Lintu saa mukaansa asianmukaiset paperit. Linnun ostotilanteessa sen mukana tulee siirtyä tarvittavat paperit. Kaikkien lemmikkilintujen kaupassa suositellana käytettäväksi kauppakirjaa. Suurin osa lemmikkilintulajeista vaatii kauppakirjan lisäksi alkuperätodistuksen, jota ilman sen myyminen ja ostaminen on laitonta. Todistuksilla estetään luonnosta pyydystettyjen ja salakuljetettujen lintujen kauppaa. Lisää papereista ja todistuksista myöhemmin tällä sivulla.
Linnunpoikasen ostaminen
Poikasen ostajan on tärkeää tukea eettistä kasvatustoimintaa. Tietotaitoisen pesittäjän tai kasvattajan valitsemalla saa ostaja itselleen sekä hyväkuntoisen poikasen hyvistä lähtökohdista, ja usein myös myyjän tuen mahdollisia ongelmatilanteita varten. Luovutusikäinen poikanen on harvoin kerennyt oppimaan pahoja tapoja, ja hyvä kasvattaja tähtää usein siihen, että poikanen saa hyviä kokemuksia ihmisistä. Kasvattajankin valinnassa on syytä käyttää huolellisuutta. Poikanen voi olla iästään huolimatta sairas, tai pahimmillaan harkitsemattoman emovalinnan vuoksi jopa perinnöllisesti sairas.
Poikasen ostajan tarkistuslista:
- Poikanen on luovutusikäinen. Ei ole koskaan hyvä merkki, jos myyjällä on kiire päästä poikasista eroon ennen kuin ne ovat sopivassa luovutusiässä. Luovutusikä vaihtelee lajikohtaisesti. Yleissääntönä linnun pitäisi pystyä syömään itsenäisesti ja lentämään. Joskus Suomessakin on ilmennyt tapauksia, joissa poikanen on myyty uuteen kotiin selvästi liian aikaisin, ja tästä on aiheutunut ongelmia.
- Poikasta ei ole käsinruokittu turhaan. Nykytietämyksen mukaan käsinruokinta aiheuttaa monia ongelmia, eikä se ole tarpeellista linnun kesyyntymiselle. Ostajan ei kannata tukea myyjää, joka käsinruokkii poikaset perusteetta, tai yrittää tarjota liian nuorta poikasta käsinruokittavaksi uudelle omistajalle. Käsinruokinta on hyväksyttävää vain siinä vaiheessa, jos se tehdään poikasen hengen pelastamiseksi.
- Poikasen emot soveltuvat pesimiseen. Kaikki pesittäjät eivät panosta emojen hyvinvointiin, ja emot saattavat olla esimerkiksi huonokuntoisia, liian nuoria tai vanhoja, keskenään sukua tai edustaa värimuotoja, joita ei saa pesittää keskenään. Tällaista toimintaa ei tulisi tukea poikasia ostamalla.
- Pesittäjä ei pesitä lintujaan liikaa. Lintupiireihinkin mahtuu ns. “pentutehtaita”, joissa lintuja pesitetään selvästi liikaa vain rahan vuoksi. Lemmikkilintuja pesittämällä ei Suomessa koville rahoille pääse, eikä suuri lintu- tai poikasmäärä ole hyvän kasvattajan mittari. Ostajan kannattaa arvioida, onko myyjän pesittämistoiminta päämäärällistä ja harkittua, ja tukea hankinnoillaan vain eettisesti toimivaa pesittäjää.
Aikuisen linnun tai kodinvaihtajan ostaminen
Aikuista lintua tai kodinvaihtajaa hankkiessa ostaja on hankkimassa jo omanlaisekseen kasvaneen ja omille tavoilleen oppineen linnun. Kaikki kodinvaihtajat eivät ole ongelmalintuja, vaan voivat etsiä uutta kotia esimerkiksi allergian, ajanpuutteen tai elämäntilanteen muutoksen vuoksi. Valitettavasti osa myyjistä pitää näitä myös tekosyinä myydä ja saada kaupaksi lintu, jolla saattaa olla ongelmia, ja joka siksi olisi vaikeampi saada kaupaksi.
Kodinvaihtajan tai aikuisen linnun ostajan tarkistuslista:
- Lintu on terve. Asiallinen myyjä ei laita myyntiin sairasta lintua. Sairaan linnun ostamalla ostaja tukee epäeettistä toimintaa, ja saa huolekseen linnun, jonka terveydenhoitoon voi kulua huimia summia rahaa. Osalla vanhemmista kodinvaihtajista voi olla kroonisia ongelmia, kuten nyppimistä tai kieroon kasvava nokka, jotka eivät välttämättä vaikuta sen yleisterveyteen. Rehellinen myyjä kertoo näistä avoimesti niitä vähättelemättä.
- Linnulla ei ole käytösongelmia tai myyjä kertoo mahdollisista ongelmista avoimesti. Kodinvaihtaja saattaa omata käytöshäiriöitä, esimerkiksi huomiohuutoa, nyppimistä, pelkotiloja tai aggressiivista käytöstä. Tarkkailemalla kuinka lintu käyttäytyy vierasta tai omistajaa kohtaan voi saada vihiä näistä, ja tämän vuoksi lintua ja sen toimia kannattaisikin tarkkailla hieman pidempään kuin pikaisen noutovisiitin ajan. Linnun arvoa käytöshäiriöt eivät välttämättä alenna, ja rehellinen myyjä kertoo ostajalle niistä etukäteen. Ensimmäistä lintua hankkiessa kannattaa ostajan harkita tarkkaan, haluaako kokemattomana ottaa huolehdittavakseen vaativaa lintua.
- Myyjällä ei ole kiire saada lintua kaupaksi ilman syytä. Jos myyjä kiirehtii linnun myynnin kanssa, lintu saattaa olla sairas, käytöshäiriöinen tai jotain muuta, joka tekee siitä epähalutun myyjän silmissä. Joskus kiire voi olla aito, kuten maasta pois muuttaessa, mutta yleisesti liian kiireellä myynnissä olevan linnun pitäisi saada ostajan hälytyskellot soimaan. Jos tilanne epäilyttää, ei lintua kannata ostaa vain koska myyjä painostaa siihen.
Myyjällä on väliä: mistä etsiä myytävää lintua
Lemmikkieläimiä, myös lintuja, myydään monessa paikassa. Ostajan tulee aina harkita tarkkaan, millaista lintujen kauppaa tukee ostopäätöksellään. Alla listattuna muutamia esimerkkipaikkoja, joiden kautta lemmikkilintu on mahdollista hankkia. Paikasta riippumatta asiantuntevalta ja osaavalta myyjältä ostaja saa terveen linnun, jonka tausta on tiedossa. Linnulla on myös tarvittaessa asianmukaiset paperit mukanaan.
- Yhdistyksen kanavat: Kaijutori, kasvattajalista ja kaupparyhmä Facebookissa
- Kasvattajan kotisivut
- Eläinkauppa
- Sosiaalisen median ja netin myyntipalstat
- Sanomalehdet ja kauppojen ilmoitustaulut
- Ulkomailta hakeminen
- Helpparrot ry:n kotia etsivät linnut
Yhdistyksen kanavat: Kaijulitori, kasvattajalista ja kaupparyhmä Facebookissa
Luotettavin kanava on ehdottomasti Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kasvattajalista. Yhdistys ylläpitää ja valvoo virallista kasvattajalistaansa, jonka kasvattajien toiminta ja tilat on tarkastettu yhdistyksen toimesta. Listan kasvattajat ovat suostuneet toimimaan yhdistyksen asettamien laatuvaatimusten mukaisesti.
Tietotaitoinen pesittäjä tai kasvattaja osaa opastaa poikasen ostajaa viimeisimmän lintutietämyksen mukaan, ja suurin osa kasvattajista tarjoaa tukensa myös tulevaisuuden ongelmia varten. Lemmikkilintuharrastajiin tutustumalla saa myös hyvää tietoa hyvistä ja luotettavista pesittäjistä. Kaikki pesittäjät eivät pesitä lintujaan niin aktiivisesti, että he olisivat kokeneet halua liittyä kasvattajalistalle, vaikkei heidän toiminnassaan mitään vikaa olisikaan.
Kuka tahansa voi kuitenkin nimittää itseään kasvattajaksi, luoda nettisivut ja keksiä jopa kasvattajanimen itselleen, sillä niitä ei valvota tai rajoiteta mitenkään. Tämä tekeekin kokemattomalle ostajalle asiasta kinkkisemmän, koska on yritettävä muilla keinoin selvittää pesittäjän asiantuntijuus ja luotettavuus. Myöskään kokemusvuodet tai lintumäärä eivät kerro pesittäjän todellisesta tietotaidosta: jos myyjä on harrastanut lintuja 25 vuotta ikinä tietojaan päivittämättä, tai lintuja on satoja mutta huonoissa oloissa, ei selvästi kyse ole vastuunsa kantavasta harrastajasta.
Lemmikkilinnut Kaijuli ry hallinnoi kahta kauppa-alustaa: Kaijulitoria kaijuli.fi-sivustolla, sekä Facebookissa omaa kauppapalstaansa. Näitä valvotaan ja moderoidaan hallitusti, ja epäilyttävään toimintaan puututaan. Yhdistyksen kauppakanavat ovat siis asiallinen kanava lintukauppaan. Yhdistys ei kuiteenkaan voi taata yksityishenkilöiden luotettavuutta pienen ilmoituspätkän perusteella. Selkeisiin väärinkäytöksiin (kuten liian pienen häkin myymiseen, sairaan tai liian nuoren linnun myymisen) kuitenkin puututaan eikä niitä jätetä huomiotta.
Kasvattajan kotisivut
Osa kasvattajista voi pitää yllä omaa kotisivuaan tai sosiaalisen median sivuaan. Täällä kasvattaja voi kertoa kasvatusperiaatteistaan ja voit ottaa suoraan yhteyttä kasvattajaan.
Eläinkaupat
Eläinkaupoissa voi olla myynnissä erityisesti pienempiä lintuja. Suomen laki määrää, että aroja, harmaapapukaijoja ja amatsoneja ja muita isoja papukaijalajeja ei saa myydä eläinkaupassa.
Kaikki eläinkaupat eivät ole huonoja, mutta mihinkään eläinkauppaan ei voi myöskään automaattisesti luottaa, kuten ei yksityiseenkään myyjään. Eläinkaupasta lintua ostettaessa tulee olla erityisen tarkkana monesta syystä.
Eläinkauppiaiden ammattitaito ei aina ole viimeisimmän lintutietämyksen tasolla. Vaikka kauppias onkin eläinalan ammattilainen, ei kauppiaan kaikkia neuvoja kannata noudattaa kyseenalaistamatta. Hyvässä ja vastuullisessa eläinkaupassa neuvotaan viimeisimmän tiedon mukaan.
Vastuullinen kauppias ei tilaa pienempiäkään lintuja ollenkaan hyllyyn myyntiin, tai takaa myynnissä oleville linnuille erittäin moitteettomat elinolosuhteet. Osa eläinkaupoista tilaa lintuja myytäväksi vain asiakkaan toiveesta, ja tämä onkin huomattavasti parempi vaihtoehto. Tällöin lintukin voi todennäköisesti paremmin, kun se ei ole joutunut kököttämään kuukausikaupalla kaupan hyllyllä riittämättömissä olosuhteissa. Ulkomailta pitkän matkan tulleet linnut voivat kuitenkin olla stressaantuneita ja jopa sairaita.
Sosiaalinen media ja netin myyntipalstat
Internet on nykyään täynnä kauppapalstoja niin sivustoilla kuin esimerkiksi Facebookin sisällä. Vapaat ja moderoimattomat myyntipalstat ovat toisinaan hämäräperäisiä ja niiden luotettavuus kannattaa kyseenalaistaa. Jos kaupankäyntiä ei valvota mitenkään, ostaja ottaa melkoisen riskin: kaupan voi olla paperittomia, väärillä tiedoilla (laji, sukupuoli, ikä, värimuoto) myynnissä olevia tai jopa sairaita lintuja ilman mitään mainintaa.
Myyntisivustolta voi löytää hyvänkin linnun ja luotettavan myyjän. Joskus myyjä on vain halunnut laittaa ilmoituksen mahdollisimman moneen paikkaan tai ei ole esimerkiksi ollut tietoinen luotettavammista väylistä. Kuitenkin myös monet lintuharrastajien keskuudessa tunnetut ongelmakasvattajat käyttävät lähinnä tällaisia kanavia lintuja myydessä. Syynä voi olla yhdistyksen moderoinnin aiheuttamat laatupaineet ja erimielisyys lintukauppaa koskevista vaatimuksista ja standardeista.
Hiukankin kyseenalaisemmista ja löyhien tai puutteellisten sääntöjen kauppapaikoista ostaessa kannattaa tarkkailla ilmoituksen tietoja ja olla itse perehtynyt ostettavaan asiaan.
Sanomalehdet ja kauppojen ilmoitustaulut
Sanomalehti-ilmoituksia ja kauppojen ilmoitustauluilmoituksia koskevat valitettavasti monesti samat asiat kuin netin yleiskauppapalstojen huonot puolet. Valvontaa ei ole, jolloin kuka tahansa voi jättää lähes minkälaisen ilmoituksen tahansa.
Ulkomailta hakeminen
Kaikille lajeille ei Suomesta löydy kasvattajaa. Osa ratkaisee ongelman suuntaamalla ulkomaille linnunhakuun, jolloin yhtälailla ulkomaiselta myyjältä lintua hankkiessa tulee olla perillä linnun lähtökohdista. Yleensä ulkomailta tuodut linnut ovat nuoria lintuja lajista, jota Suomessa ei kasvateta. On siis ostajan vastuulla selvittää onko löytynyt kasvattaja hyvä ja asiansa osaava. Ulkomailta hakiessa tulee myös huolehtia riittävistä luvista ja papereista, jotka tarvitsee kaikille lintulajeille.
Tärkeää ulkomailta hankkiessa on tiedostaa, että lintuharrastuskulttuuri voi olla todella erilainen. Positiivinen vahvistaminen voi olla täysin hepreaa, ja suuremman skaalan kasvattajan valjumpi tunneside kasvatteihin saattaa yllättää. Suomalainen lintukulttuuri on hyvin lemmikkipainotteinen, eikä meillä ole lintunäyttelyiden tuomaa kilpailuhenkisyyttä, joka joidenkin lajien kohdalla voi tehdä kaupankäynnistä vähintäänkin mielenkiintoista. Joissain maissa käsinkasvatus on lailla kiellettyä, mutta niissä lopuissa se voikin olla lemmikiksi (ei kasvatukseen/jalostukseen) lähtevän poikasen ainoa kasvatustapa. Ulkomailta lintua ostaessa tulee siis kiinnittää huomiota myös tähän asiaan, sillä jotkut kasvattajat saattavat käsinruokkia poikaset automaattisesti.
EU:n sisällä lintujen ostaminen on nykyään kohtuullisen helppoa. Säädökset muuttuvat ja päivittyvät kuitenkin aika ajoin, ja aina ennen maahantuontiprosessia tulee tarkistaa viranomaisilta viimeisimmät vaatimukset. Vastuullinen kasvattaja myy vain laillisia lintuja, ja auttaa kaupanteossa ja lupaprosessissa lähtömaassa.
Helpparrot ry:n kotia etsivät linnut
Helpparrot ry:n hoiviin päätyy säännöllisesti rescue-lemmikkilintuja, jotka etsivät loppuelämänsä kotia yhdistyksen sijaiskodeissa. Helpparrot ry: on vapaaehtoisvoimin toimiva yhdistys, joka on perehtynyt luontoon karanneisiin ja luonnossa havaittujen lemmikkilintujen etsintään ja kiinniottoon. He auttavat myös akuuteissa tilanteissa, kun lemmikkilintu tarvitsee nopeasti uuden kodin esim. viranomaisen päätöksellä. Tällöin he ottavat linnun vastaan veloituksetta yhdistyksen omistukseen ja etsivät linnulle ajan kanssa uuden sopivan kodin yhdistyksen adoptioprosessin avulla. Adoptoivan kodin on hyvä olla ennakkoon perehtynyt haluamaansa lintulajiin, linnun hyvään ja turvalliseen hoitoon, sekä linnun luontoon karkaamisen ehkäisyyn. Yhdistyksen kotia etsiviä lemmikkilintuja löydät Helpparrot ry:n Kotia etsivät- osiosta. Kaikki yhdistyksen linnut eivät ole aina listattuna sivuilla. Adoptioon liittyy tarkat sopimusehdot.
Paperit ja laki: mitä asiakirjoja lemmikkilintu tarvitsee
Papukaijat ja CITES
Lähes kaikki lemmikkilinnut kuuluvat CITES-sääntelyn piiriin. CITES (Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) on kansainvälinen sopimus, jolla rajoitetaan uhanalaisten eläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa. Se asettaa vaatimuksia sille, mitä asiakirjoja linnulla tulee olla olemassa jos se myydään, ostetaan tai pesitetään. Papukaijoista vain undulaatti, neitokakadu, ruusukaijanen ja kauluskaija eivät kuulu CITES:n piiriin. Suoranokkaisista lajeista suurin osa ei kuulu CITES:n piiriin.
Linnun ostajan tulee aina tarkistaa haluamansa lajin CITES-status esimerkiksi osoitteesta checklist.cites.org. Lajin CITES-statuksen voi tarkistaa myös helposti Kaijulien CITES-tietokannasta: CITES-luokat lintulajeittain
CITES-sopimuksessa lajit on jaoteltu lajiliitteisiin. Tämän takia puhutaan esimerkiksi CITES-liitteen I tai II lajeista. EU:n lainsäädännössä tämä sopimus on toimeenpantu uhanalaisten lajien kauppaa säätelevällä lainsäädännöllä, jossa käytössä on liitteet A, B, C ja D. EU:n lainsäädäntö on CITES-säädöksiä tiukempi. Käytännössä papukaijojen kohdalla CITES I -lajit vastaavat EU-liitteen A lajeja, ja CITES II -lajit EU-liitteen B-lajeja. Joidenkin eläinten kohdalla esimerkiksi CITES II -laji voi kuulua EU-liite A:han, jolloin sen kaupassa noudatetaan tiukempia kriteereitä.
Suurin osa lemmikkinä pidettävistä papukaijalajeista kuuluu liitteeseen CITES II/B-luokkaan (esimerkkinä pikkuara, munkkiaratti, viktoriankaijanen, naamiokaijanen, sekä monet muut lajit). Kaikki tähän luokkaan kuuluvat linnut vaativat lain mukaan alkuperätodistuksen. Ilman alkuperätodistusta, josta käy ilmi kaikki tarvittavat tiedot, CITES II/B -liitteeseen kuuluvaa lintua on laitonta myydä ja ostaa. Alkuperätodistuksesta tulee löytyä Suomen ympäristökeskuksen vaatimat asiat. Suomessa tai toisessa EU-maassa vankeudessa syntyneen ja kasvatetun linnun laillisen alkuperän osoittamiseksi alkuperätodistuksesta tulee Suomen ympäristökeskuksen mukaan löytyä: lajin tieteellinen nimi, yksilöiden määrä, jokaisen yksilön tunnistetiedot/merkintä (jos on), kasvattajan nimi ja osoite, tietoa vanhempien sukupolvista eli emoista ja emojen alkuperästä (ja/tai tarhakannan alkuperästä), yksilön syntymäaika tai arvioitu ikä, sukupuoli (jos tiedossa), muita tietoja kuten mahdollisen kansallisen rekisterin sisältämät yksilötiedot, sekä kasvattajan allekirjoitus ja päiväys. Jos eläimen myyjä on muu kuin kasvattaja itse, kasvattajan todistukseen lisätään viimeisimmän myyjän allekirjoitus (ja leima) ja päiväys. Vaihtoehtoisesti liitetään kasvattajan todistukseen muu asiakirja (esim. kauppakirja tai luovutustodistus), josta ilmenee kuka on viimeisin myyjä ja kuka on uusi omistaja. Jos siis olet ostamassa CITES II/B-luokkaan kuuluvaa lintua, varmistathan aina ostaessa, että linnun mukana tulee alkuperätodistus (jota voidaan kutsua myös nimellä syntymätodistus), joista näm tiedot käyvät selkeästi ilmi.
CITES I/A-liitteen lajeilla käytävä kauppa on vielä säännöstellympää: CITES I/A-liitteen lajit vaativat myynti- sekä ostoilmoituksissa EU-lupanumeron, jonka myöntää Suomen Ympäristökeskus. Kyseisen lupanumeron tulee esiintyä myynti-ilmoituksen yhteydessä. I/A-liitteen lajit on oltava pysyvästi tunnistemerkittyjä, esimerkiksi umpirenkaalla tai sirulla.
CITES I -lajeista poikkeuksen muodostavat uudenseelanninviherkaija (Cyanoramphus novaezelandiae) ja huppuparatiisikaija (Psephotus dissimilis), joita saa myydä ja ostaa EU:n sisällä ilman EU-todistusta/-numeroa, eikä niiden ole välttämätöntä olla tunnistemerkittyjä. Alkuperätodistuksen ne kuitenkin vaativat.
Myös CITES:n pariin kuulumattomille lajeille tulisi saada alkuperätodistus sekä kauppakirja.
On suositeltavaa perehtyä paperiasioihin erittäin huolellisesti ennen linnun ostoa. Lue aiheesta lisää artikkelista Paperiasiat haltuun: mitä asiakirjoja lemmikkilintu tarvitsee.
Vältä tyypillisimmät ongelmat
Huijarit
Julkisilla netin ilmoituspalstoilla esiintyy tämän tästä kääntökoneella tehtyjä, huonolla suomella kirjoitettuja ilmoituksia myytävistä papukaijoista. Yleensä näissä mainitaan lintujen olevan rokotettuja, hyväkuntoisia, puhuvia ja ne ovat yleensä lajin normaaliin hintatasoon nähden erittäin edullisia. Suurimmassa osassa näistä tapauksista itse lintuja ei ole olemassakaan, vaan ostaja yritetään saada maksamaan esim. varaus- tai kuljetusmaksu, jonka jälkeen myyjä katoaa kuin tuhka tuuleen. Huijareita liikkuu eri palstoilla, nykyisin myös sosiaalisessa mediassa.
Kuten mitään muutakaan lemmikkiä, lintuakaan ei tulisi ostaa ensin sitä näkemättä paikanpäällä, ja tällöinkin pitää olla mahdollisuus perua kaupat, jos linnussa tai myyjässä ilmenee jotain vikaa.
Myyjän epärehellisyys tai tiedon puute
Epärehellisiä myyjiä mahtuu myös Suomeen. Lintua saatetaan kaupata esimerkiksi harvinaisempaan lajiin tai väritykseen kuuluvana, jota se ei todellisuudessa edusta. Toisaalta myös päinvastaisia esimerkkejä on olemassa: lintu myydään yleisemmän lajin edustajana, jolloin se ei tarvitse lain silmissä niin paljoa papereita. Harvinaisen värimuunnoksen myymisessä voi kyse olla silkasta tietämättömyydestä ja väärintulkinnasta, mutta yhtälailla myös tahallisesta harhaanjohtamisesta.
Harvinaisemmista värimuunnoksista esimerkiksi neitokakaduilla tai undulaateilla saatetaan myös pyytää reilusti ylihintaa verrattuna siihen, mitä kyseistä värimuotoa edustava yksilö normaalisti maksaisi luotettavalta kasvattajalta. Ostajan kannattaa myös perehtyä kiinnostuksen kohteena olevan lintulajin yleiseen hintatasoon Suomessa, jotta ei maksa vahingossa perusteetonta ylihintaa. Myyjien kaupittelutaidot eivät välttämättä jää vääriin laji- tai värimääritelmiin. Epärehellinen myyjä voi kertoa linnusta mitä tahansa, mitä ostaja haluaa kuulla saadakseen linnun kaupaksi.
Ostajan paras valttikortti epärehellisyyttä ja puutteellista tietoa vastaan on oma vahva perehtyneisyys. Ostajan kannattaa olla tarpeeksi perehtynyt lintuihin ja kyseiseen lajiin jo ennen yhteydenottoa myyjään. Moni myyjä ei ole välttämättä perehtynyt lemmikkilintujen pitoon ja hoitoon niin perusteellisesti kuin olisi toivottavaa. Esimerkiksi sairaan linnun ostamiselta voi välttyä, jos tunnistaa huonovointisen linnun merkit.
Rehellisen ja tietotaitoisen myyjän tunnistaa myös muista merkeistä, kuin pelkästään myytävän linnun kunnosta ja tiedoista. Myyjä osaa kertoa linnusta tarpeeksi, mutta on myös kiinnostunut kuulemaan sen tulevasta omistajasta ja kodista. Linnun myymisellä ei pitäisi olla koskaan niin kiire, että se myydään ensimmäiselle ostajaehdokkaalle mitään kyselemättä.
Eläinkauppias ei välttämättä ole tietoinen viimeisimmästä ja parhaasta tiedosta lintujen hoidon suhteen, jolloin hän saattaa antaa myös ostajalle hyvin virheellisiä neuvoja ja hoito-ohjeita. Eläinkauppiaat eivät välttämättä ole tietoisia kaikista lajeista, värimuotojen tai sukupuolten tulkitsemisesta, sillä he eivät välttämättä ole erikoistuneet vain yhteen tai kahteen lajiin kuten monet vastuulliset kasvattajat ovat. Lintu voi olla myynnissä väärällä lajinimellä, väärän värisenä tai väärää sukupuolta edustavana, joko myyjän tietämättömyydestä johtuen, tai aikeena saada lintu väärien tietojen avulla paremmin kaupaksi. Valitettavan usein eläinkauppalintujen alkuperä on myös hämärän peitossa, ja niiden mukaan ei välttämättä saa laillisuuden kannalta välttämättömiä papereita. Alkuperän hämäryyteen liittyy myös lintukaupan eettisyys: voiko ostaja olla varma, että lintu on todella vastuulliselta kasvattajalta eläinkauppaan hankittu, vai poikastehtailijalta tai lintutorilta epämääräisistä olosuhteista. Eläinkaupasta lintua ostaessa kannattaakin olla erityisen tarkkana lintujen alkuperästä, kunnosta sekä siitä, että CITES-todistuksen vaativat lajit saavat alkuperätodistuksen mukaansa samalla kerralla, kuin lintu ostetaan. Kaupallista toimijaa tukiessa ei koskaan osta vain sitä yhtä lintua, vaan ostollaan tukee koko toimintaa. On siis harkittava, haluaako ostaa epäeettisesti toimivasta liikkeestä sen yhden hyväksi todetun yksilön, jos sillä mahdollistaa epäasiallisen eläinliikkeen toiminnan tulevaisuudessa.
Pääasiassa lemmikkilintu kannattaa hankkia muualta kuin eläinkaupasta, jossa lintuja on alituiseen myynnissä. Pientenkin lintujen kanssa kannattaa olla tarkkana. Joskus vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole, mutta kannattaa silti pitää mielessä seuraavat asiat:
- Epäeettisesti toimivan eläinkaupan toimintaa ei kannata tukea omalla asiakkuudellaan. Epäpätevässä liikkeessä lintujen olot, hoito ja/tai kohtelu ovat huonot, ja tämä altistaa linnut mm. stressille, pelolle ja sairauksille.
- Milloin kauppias on viimeksi päivittänyt tietonsa linnuista? Jos kauppiaan osaaminen on edes 10 vuotta vanhentunutta, saattaa seurauksena olla vääränlaiset hoito-ohjeet tai kyseenalaisten/haitallisten tuotteiden mukaan tuputtaminen.
Puuttuvat tai vajavaiset paperit
Myyjällä, esimerkiksi eläinkauppiaalla tai yksityisellä myyjällä, on velvollisuus huolehtia, että ostaja saa linnun mukana kaikki tarvittavat dokumentit, kuten alkuperätodistuksen ja kauppakirjan. Ostajan tulee myös olla tarkkaavainen ja vaatia myyjältä nämä tarvittavat dokumentit kaupankäyntitilanteessa. Ostajan on myös tarkistettava asiakirjat huolellisesti ennen ostopäätöstä ja varmistuttava siitä, että ne sisältävät tarvittavat tiedot. Myyjä voi olla syystä tai toisesta tietämätön tai välinpitämätön paperiasioista. Sekä myyjä että ostaja ovat kaupan osapuolina molemmat vastuussa siitä, että asianmukaiset asiakirjat vaihtavat omistajaa eläimen mukana.
Linnun myyminen ja ostaminen on laitonta, mikäli siltä puuttuu siltä vaadittavat asiakirjat. Ota selvää lajisi asiakirjavaatimuksista. Älä osta lintua, jolla ei ole riittäviä papereita tai papereissa on puutteelliset tiedot. Älä myöskään suostu, jos myyjä ehdottaa lähettää paperit ostamisen jälkeen myöhemmin. Paperit on saatava myyntitilanteessa.