Lintu ei kuulu maskotiksi liikkeisiin

Koti » Artikkelit » Lintu ei kuulu maskotiksi liikkeisiin

Julkaistu 6.8.2026. Artikkelissa on käytetty ulkomaisia kuvapankkikuvia maskottilinnuista suomalaisten maskottilintujen pitäjien yksityisyyden suojaamiseksi.

Neitokakadu kampaamon nurkassa, undulaatti kukkakaupan kassalla, kanarialintu kirpputorin näyteikkunassa tai ara hotellin aulassa. Lemmikkilinnut ovat tuttu näky maskottina etenkin etelän maissa, mutta myös Suomessa tapaa ajoittain liiketiloissa pidettäviä lemmikkilintuja. Ajatus maskottilinnusta voi ensisilmäyksellä tuntua viehättävältä. Todellisuudessa liiketilassa pidettävien lintujen hyvinvointi ja tarpeet jäävät liian usein huomiotta ja viihdearvon varjoon. Liiketilat eivät useinkaan tarjoa linnuille niiden hyvinvoinnin kannalta asianmukaisia olosuhteita, minkä vuoksi monissa tapauksissa lintujen pito-olosuhteet ovat maskottiasemassa huonot.

Vaikka maskottilinnut ovat Suomessa melko harvinaisia, on jokaisen yksilön kohdalla tärkeää tarkastella asiaa eläimen hyvinvoinnin näkökulmasta. Lintuja ei tule esineellistää sisustuselementeiksi tai viihteeksi. Keskeinen kysymys on, voidaanko liiketilassa aidosti turvata linnulle hyvä ja lajityypillinen elämä.

Tiivistelmä artikkelista: 
Lintuja hankkiessa on aina huomioitava niiden suuri tilantarve (päivittäinen vapaanaolo turvallisessa sisätilassa tai useiden neliömetrien lentohäkki), herkkyys ilman epäpuhtauksille, luonne pelokkaana saaliseläimenä sekä kaikki muut nykyaikaisen linnunpidon elementit: UV-lintulampuin valaistu häkki, rauhalliset yöt, päivittäinen hoito, lajitoverin seura, virikkeet, lajityypillinen tuoreruokaa sisältävä ruokavalio ja siisteys. Käytännössä näiden lintujen perustarpeiden toteuttaminen liiketiloissa on usein vaikeaa tai mahdotonta. 

Liiketilat eivät vastaa lintujen tilantarpeeseen

Vastuulliseen ja nykyaikaiseen linnunpitoon kuuluu ymmärrys siitä, että lemmikkilinnut eivät ole häkkilintuja, jotka voivat viettää koko elämänsä pienessä häkissä. Kotihäkeille on määritelty minimikokosuositukset, ja niihin sisältyy oletus siitä, että linnut pääsevät päivittäin häkistä ulkoilemaan turvalliseen sisätilaan useamman tunnin ajaksi.

Liiketiloissa linnun turvallinen vapaanaolo jää usein kokonaan toteutumatta. Lentoaikaa tulisi kuitenkin järjestää useita tunteja päivittäin myös viikonloppuisin ja pyhäpäivinä, vaikka liike olisi asiakkailta suljettuna. Jos tämä ei ole mahdollista, ei pieni häkki ole hyväksyttävä ratkaisu. Tällöin linnun tulisi asua niin tilavassa lentohäkissä eli aviaariossa, että se pystyy liikkumaan ja lentämään riittävästi myös ilman erillistä vapaanaoloa. Aviaariossa olennaista on erityisesti riittävä pituussuuntainen lentotila. Lentohäkiksi ei voida katsoa esimerkiksi korkeita mutta pinta-alaltaan pieniä tornimallisia häkkejä: tämän mallisissa häkeissä tilaa lentämiselle ei todellisuudessa juuri ole.

Kysymykseen siitä, kuinka suuri tilan tulisi olla, jotta lintuja ei tarvitsisi päästää erikseen vapaaksi, ei ole yksiselitteistä vastausta. Suuntaa-antavana vertailukohtana voidaan kuitenkin tarkastella asetusta, jossa määritellään eläintarhassa, kotieläinpihoilla ja muussa pysyvässä eläinnäyttelyssä olevien lintujen minimitilavaatimukset (Eläintarhassa ja pysyvässä eläinnäyttelyssä pidettävien eläinten pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset (2/EEO/2003)). Näissä vaatimuksissa on huomioitu, että eläimet viettävät käytännössä kaiken aikansa aitauksissaan. Esimerkiksi kanarialintujen kokoisille varpuslinnuille vähimmäistilaksi on asetettu kuusi neliömetriä ja harmaapapukaijan kokoisille papukaijoille seitsemän neliömetriä.

Eläintarha-asetuksessa mainitut aitauksien pinta-ala- ja korkeusvaatimukset:

Varpuslinnuilla (< 20 cm, esim. peippolinnut, kuten seeprapeippo ja kanarialintu) on oltava sisätilaa vähintään 1 m²  eläintä kohden, kuitenkin siten, että pinta-alan on tällöin oltava aina vähintään 6 m². Pitopaikan korkeuden on oltava vähintään 2 m.

Papukaijoilla (< 20 cm; esimerkiksi undulaatti ja kaijaset) on oltava sisätilaa vähintään 0,5 m² eläintä kohden, kuitenkin siten, että pinta-alan on oltava aina vähintään 4 m². Pitopaikan korkeuden on oltava vähintään 2 m.

Papukaijoilla (20 - 40 cm; esimerkiksi neitokakadu, harmaapapukaija) on oltava lämmitettävää sisätilaa vähintään 1 m² eläintä kohden, kuitenkin siten, että pinta-alan on oltava aina vähintään 7 m². Pitopaikan korkeuden on oltava vähintään 2,5 m. 

Papukaijoilla (> 40 cm; esimerkiksi arat, isot kakadut) on oltava lämmitettävää sisätilaa vähintään 2 m² eläintä kohden, kuitenkin siten, että pinta-alan on oltava aina vähintään 15 m². Pitopaikan korkeuden on oltava vähintään 3 m. 

Kyyhkyillä (≤ 40 cm, esim. naurukyyhky, kesykyyhky) on oltava lämmitettävää sisätilaa vähintään 1 m² eläintä kohden, kuitenkin siten, että pinta-alan on oltava aina vähintään 10 m².  Pitopaikan korkeuden on oltava vähintään 3 m.

Nämä vaatimukset koskevat eläintarhoja, kotieläinpihoja ja muita pysyviä eläinnäyttelyitä. Liikkeissä pysyvästi elävät maskottilinnut ovat usein hyvin samankaltaisessa asemassa niiden kanssa: ne ovat pysyvästi esillä ja asiakkaiden nähtävillä, eivätkä välttämättä koskaan pääse ulos häkeistään. Maskottilinnut ovat kuitenkin valitettavassa väliinputoajan asemassa, sillä ainakin hallituksen esityksessä eduskunnalle (HE 209/2002) kauppaliikkeitä, joissa pidetään vain yksittäisiä eläimiä, ei lasketa pysyviksi eläinnäyttelyiksi:

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi eläinten hyvinvoinnista ja siihen liittyviksi laeiksi HE 209/2002:
"Eläinnäyttelyksi ei toisaalta katsottaisi esimerkiksi huoltoasemalla tai kauppaliikkeessä pidettävää akvaariota tai yksittäisiä eläimiä, joita pidetään lähinnä somistuksena tai viihtyvyyden lisäämiseksi. Tällaiseen eläintenpitoon sovellettaisiin nykyiseen tapaan seura- tai harrastuseläinten pidolle asetettavia vaatimuksia."

Liikkeissä elävien eläimien rajaaminen asetuksen ulkopuolelle sillä perusteella, että eläintä pidetään “lähinnä somisteena” on monin tavoin ongelmallista. Kyseinen esitys on kuitenkin jo yli kaksikymmentä vuotta vanha, ja eläinsuojelun kokonaisuudistuksessa annettu uudempi hallituksen esitys eduskunnalle (HE 186/2022 vp) onkin tämän suhteen paremmassa linjassa:

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi eläinten hyvinvoinnista ja siihen liittyviksi laeiksi HE 186/2022 vp:
“Hyvänä ja kunnioittavana kohteluna ei lähtökohtaisesti voitaisi pitää sellaista toimintaa, jossa eläin esimerkiksi asetetaan puhtaasti somisteen asemaan.”

Uusi eläinten hyvinvointilaki ei kuitenkaan vielä selkeästi tarjoa liikkeissä maskottiasemassa eläville linnuille niiden hyvinvoinnin riittävällä tavalla turvaavaa säätelyä. Hyvien olojen tarjoaminen on omistajan tietämyksen, ja melko laveiden seura- ja harrastuseläinten pidolle asetettujen vaatimusten varassa.

Laki eläinten hyvinvoinnista, 37§ Pysyvän pitopaikan yleiset vaatimukset:
“Eläimen pysyvän pitopaikan on oltava riittävän tilava sekä muutoinkin rakenteiltaan ja varusteiltaan sopiva eläimen fysiologisten tarpeiden sekä niiden olennaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen, jotka liittyvät liikkumiseen, leikkiin, lepoon, kehonhuoltoon, syömiseen, ravinnon etsintään ja ympäristön tutkimiseen sekä sosiaalisiin suhteisiin.” 

Valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta, 22§ Häkin yleiset vaatimukset:
“Häkin on oltava riittävän tilava ottaen huomioon lintulaji, linnun aktiivisuus, koko, ikä, sukupuoli sekä häkissä pidettävien lintujen lukumäärä ja sukupuolijakauma.”

Linnut tarvitsevat turvallisen ympäristön, jossa on mahdollisuus myös omaan rauhaan

Liian pieneksi jäävien häkkitilojen lisäksi haasteita aiheuttaa itse liiketilaympäristö. Liiketila ei yleensä ole lemmikkilinnuille sopiva ympäristö, sillä ne ovat ovat usein kotiympäristöön verrattuna meluisia ja vilkkaita. Eläintarhoihin verrattuna taas tilat ovat pienet, ja liiketilassa yleisö pääsee paljon lähemmäs lintuja. Koska linnut ovat perusluonteeltaan arkoja saaliseläimiä, niiden turvallisuudentunteeseen tulee kiinnittää erityistä huomiota niin ympäristön kuin hoitotoimenpiteiden järjestämisen osalta. Jatkuvasti vaihtuva ihmisvirta ja mahdollisuus siihen, että ihmiset lähestyvät häkkiä hyvin läheltä ja käyttäytyä huonosti häkin välittömässä läheisyydessä, voivat aiheuttaa linnuille jatkuvaa stressiä ja turvattomuuden tunnetta.

Myös häkin sijoittelulla on suuri merkitys. Jos häkin paikka valitaan ensisijaisesti linnun näyttävyyden tai huomioarvon perusteella, jäävät linnun tarpeet huomioimatta. Näyteikkuna on aina huono paikka linnulle, sillä sinne asetettuna linnut voivat altistua auringonpaahteelle, tai viileydelle ja vedolle. Joka suuntaan avautuva näkymä ei tarjoa linnuille suojaa: jopa kadulla ohikulkevat ihmiset voivat koputella näyteikkunaan, aiheuttaen linnuille stressiä. Eläinten hyvinvointilaki kieltää myytävän eläimen pitämisen näyteikkunassa, minkä soisi koskevan myös muita kuin myynnissä olevia eläimiä. Kassalla tai muualla ihan ihmisten ulottuvissa oleva häkki voi myös olla linnulle sijainniltaan liian rauhaton. Jos häkki on tämän lisäksi pieni ja matalalla, lisää se entisestään lintujen turvattomuuden tunnetta, pelkoa ja stressiä.

Valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta, 22§ Häkin yleiset vaatimukset:
“Pitopaikassa ei saa esiintyä jatkuvaa eläintä häiritsevää tai sille haittaa aiheuttavaa melua.” 

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi eläinten hyvinvoinnista ja siihen liittyviksi laeiksi HE 186/2022 vp:
Eläimen näyteikkunassa pitäminen ei liioin edistä eläinten kunnioitusta itseisarvoisina olentoina, vaan ennemminkin asettaa eläimen somisteen asemaan. Eläinten pito näyteikkunoissa on kielletty esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa.

Laki eläinten hyvinvoinnista 693/2023 42§:
Myytävää eläintä ei saa pitää näyteikkunassa. 

Liiketilan rikkonainen vuorokausirytmi ei sovi linnuille

Liiketilat ovat harvoin auki vuoden jokaisena päivänä. Laki eläinten hyvinvoinnista kuitenkin määrää, että eläimen vointi on tarkastettava päivittäin. Lintuja ei siis voi jättää viikonlopuksi tai edes yhdeksi kokonaiseksi vuorokaudeksi vaille hoitoa, vaikka niille lisäisi ruokaa ja vettä, ja valot hoitaisi ajastimella.

Linnuille on myös turvattava niiden lajityypillisiä tarpeita vastaava ja säännöllinen vuorokausirytmi. Hyvinvoinnin kannalta olennaista on riittävän pitkä valoisa päivä sekä yhtäjaksoinen, rauhallinen ja pimeä yöuni. Käytännössä tämä edellyttää, että lintujen päivärytmiä ylläpidetään johdonmukaisesti. Yleensä tämä vaatii omistajan läsnäoloa aamuin illoin. Vaikka valaistusta voidaan osittain automatisoida ajastimilla, erityisesti kesäaikaan lintujen riittävän pimeän yöajan turvaaminen vaatii usein tilan manuaalista pimennystä esimerkiksi häkkiä tai huonetta pimennysverhoin pimentämällä. Lintujen heräämis- ja nukkumaanmenoajat tulisi pitää mahdollisimman säännöllisinä.

Lintujen tarvitseman tasaisen vuorokausirytmin vuoksi niiden pitäminen hotellien auloissa tai muissa vilkkaissa liiketiloissa maskotteina on eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta ongelmallista: jos tilassa on asiakasvirtaa ja valaistusta lähes ympäri vuorokauden, kuinka voidaan käytännössä varmistaa linnuille riittävä lepo ja häiriötön yöuni? Toisaalta lintuja ei myöskään tulisi peittää yöunille liian aikaisin liiketilan aukioloaikojen vuoksi. Useimmille lemmikkilinnuille sopiva rytmi on noin 12 tuntia valoisaa aktiivista aikaa ja 12 tuntia pimeää, rauhallista lepoaikaa vuorokaudessa. Miten lintujen tarvitsema vuorokausirytmi järjestetään liiketilassa, jonka aukioloajat vaihtelevat?

Liiketilassa käytettävät kemikaalit, aerosolit ja hajusteet tekevät ilmanlaadusta linnuille vaarallisen

Lintujen hengityselimistö on erittäin herkkä. Altistuminen erilaisille kemikaaleille, aerosoleille, liuottimien hajuille, hyönteismyrkyille, hajusteille ja muille ilmanlaatua huonontaville tekijöille on linnuille vaarallista. Erityisen ongelmallisia lintujen pidon kannalta ovat sellaiset liiketilat, joissa käytetään runsaasti ilmanlaatuun vaikuttavia tuotteita, kuten kampaamot. Hiusvärien ja -lakkojen sekä muiden tuotteiden sisältämät kemikaalit kuormittavat hengitysilmaa jatkuvasti. Tällaisissa tiloissa kemikaalikuormitus on moninkertainen kotioloihin verrattuna. 

Potentiaalisesti yhtä vaarallisia ovat huoltoasemat ja muut vastaavat tilat, joissa linnun on mahdollista altistua esimerkiksi pakokaasuille ja polttiainehöyryille, keittiötilojen käryille, teflon-höyryille ja tupakansavulle ulko-ovien läheisyydessä. Jos liiketilan ilmassa on jatkuvasti erilaisia hajusteita, höyryjä ja aerosoleja, joille linnut altistuvat koko liiketilan aukioloajan, uhkaa tämä vakavasti lintujen terveyttä.

Tavallisessa kotiympäristössäkin suositellaan lintujen hyvinvoinnin vuoksi välttämään kynttilöiden polttamista, suitsukkeita, ilmanraikastimia sekä muita voimakkaasti tuoksuvia tai ilmaan hiukkasia vapauttavia tuotteita. Myös suihkutettavien deodoranttien ja hiuskiinteiden käyttö tulisi tehdä eri tilassa kuin missä lintu oleskelee. Tämäkin osaltaan ilmentää lintujen hengityselimistön herkkyyttä.

Laki eläinten hyvinvoinnista, 35§ Pitopaikan olosuhteet:
“Pitopaikan lämpötilan, ilman- tai vedenlaadun ja muiden ympäristöolosuhteiden on oltava siellä pidettävälle eläimelle sopivia.”

Eläin ei ole sisustuselementti

Lintujen tarpeita pitäisi arvioida aina eläimen näkökulmasta, ei ihmisen. Se, että asiakkaita ilahduttaa nähdä lintuja liikkeessä, ei tarkoita, että ympäristö olisi linnuille hyvä.

Linnulla on oikeus turvalliseen, riittävän tilavaan, virikkeelliseen ja muutoinkin lajille sopivaan elinympäristöön. Eläimen hyvinvointi ei saa jäädä maskottiroolin varjoon.

Mitä lintujen hyvinvointi liiketilassa käytännössä edellyttää?

Jos lintuja haluaa pitää liiketilassa, oli se sitten hotelli, kukkakauppa, kahvila, kasvihuone tai puutarha, tulee omistajan olla valmis panostamaan lintujen hyvinvointiin, tiloihin sekä lintuyksilöiden valintaan.

Ensimmäinen askel on olla realistinen ja nöyrä sen suhteen, onko linnulla saavutettavissa hyvä ja turvallinen elämä suunnitellussa paikassa. Esimerkiksi kampaamot ovat käytettävien kemikaalien vuoksi aina huono valinta lintujen elinpaikaksi.

Huonoja paikkoja linnuille ovat myös sellaiset liiketilat, joissa linnuille ei ole riittävästi tilaa. Jos linnuilla ei ole mahdollisuutta lennellä turvallisessa tilassa useita tunteja päivittäin, vaan lintujen on tarkoitus elää pysyvästi häkissä, realistisemmat häkkikoot saa eläintarha-asetuksesta. Asetuksessa esimerkiksi undulaatin kokoisille papukaijoille häkin minimikoko on neljä neliömetriä ja neitokakadun kokoisille seitsemän neliömetriä. Jos päivittäinen, useamman tunnin vapaanaolo turvallisessa tilassa, tai usean neliömetrin vakituisen häkin hankkiminen ei onnistu, ei lintuja tule hankkia maskotiksi liiketilaan.

Liiketilassa tulee kiinnittää erityistä huomiota sopivaan pitopaikan sijaintiin. Koska linnut ovat alttiita jatkuvalle ihmisvirralle, tulee lintujen turvallisuudentunteeseen panostaa. Useimmat lintulajit tuntevat olonsa turvalliseksi korkealla, joten häkin tulee olla riittävän korkea tai riittävän korkealle asennettu, jotta linnut pääsevät selvästi ihmisten päitä korkeammalle häkkinsä sisällä. Häkki tulisi olla suojattuna 1–3 seinältä, sijoitettuna esim. seinää vasten tai nurkkaan niin, että lintuja ei voi lähestyä joka suunnalta.

Lintujen turvallisuus on myös muistettava: linnut tulee pystyä päivittäin hoitamaan niin, että ne eivät voi karata häkistä vaaralliseen liiketilaan saati pihalle ulkoilmaan. Lintujen tila tulee olla riittävällä tavalla lukittu niin, että ajattelemattomat lapset tai ilkivaltaa tekevät asiakkaat eivät voi vapauttaa tai varastaa lintuja. Asiakkaiden vuorovaikutus lintujen kanssa tulee huomioida, sillä osa asiakkaista voi säikytellä lintuja tai työntää pinnojen välistä linnuille vaarallisia asioita. Häkin sijainnilla liiketilassa on siis merkitystä.

Myös lintuyksilöiden persoonallisuudessa ja lajien ominaisuuksissa on merkittäviä eroja, minkä vuoksi lajin ja yksilöiden valinta on tärkeää. Osa linnuista voi olla hermostuneempia ja pelokkaampia kuin toiset, kun taas jotkut yksilöt sietävät vilkasta ympäristöä paremmin. Ujot, iäkkäämmät kodinvaihtajat eivät välttämättä sopeudu maskottilintujen elämään, jos vertaa kesympiin ja uteliaisiin nuoriin lintuihin. Toisaalta ihmisrakkaat ja seuralliset linnut eivät välttämättä pelkää vieraita ihmisiä, mutta niitäkin voi stressata tällaisen elämäntavan levottomuus: hälinä ja vaihtuvat ihmiset voivat kuormittaa lintua silloinkin, kun se ei reagoi tilanteeseen näkyvällä pelolla. Jokainen lintu tarvitsee mahdollisuuden vetäytyä omaan rauhaan, ja on oikeutettu ennakoitavaan arkeen ja turvallisuudentunteeseen.

Käytännössä lintujen hyvinvoinnin asianmukainen turvaaminen liiketilassa asettaa omistajalle useampia velvollisuuksia. Näihin kuuluvat: 

• Lintujen päivittäinen hoito myös niinä päivinä, jolloin liike ei ole avoinna 
• Päivittäinen lentely turvallisessa tilassa tai riittävän suuri lentohäkki, joka vastaa mieluiten eläintarha-asetuksen tilavaatimuksia
• Pitopaikan turvallinen sijainti siten, että häkki on suojattu 1–3 seinältä ja linnuilla on mahdollisuus päästä ihmisten pään tason yläpuolelle 
• Lintujen turvallisuuden varmistaminen niin, ettei niillä ole mahdollisuutta karata, eikä asiakkailla mahdollisuutta avata häkkiä 
• Mukava lajitoveri lajille kuin lajille
• Lintujen tarpeisiin soveltuva UV-valaistus 
• Tasainen vuorokausirytmi, joka sisältää 12 tuntia kirkasta päivää ja 12 tuntia pimeää rauhallista yötä, jokaisena päivänä vuodesta
• Lajityypillinen ruokavalio, johon kuuluu päivittäinen tuoreruoka
• Päivittäin vaihdettava vesi
• Lajille ja yksilölle sopivat virikkeet, joita vaihdetaan/lisätään mielellään päivittäin
• Lintulähtöiset ja rauhalliset tavat lintujen lähestymiseen, joka koskee myös lintujen lähellä oleilevia asiakkaita
• Siisti ja puhdas elinympäristö
• Puhdas, kemikaaliton ja savuton ilma
• Hoitajien riittävä tietämys lintujen terveydenhoidosta ja sairauksien tunnistamisesta
• Valmius viedä lintu eläinlääkäriin tarpeen noustessa

Maskottieläinten kanssa – oli laji mikä tahansa – on tärkeintä eläinten tarpeiden toteutuminen, ei ihmisten mielihalut. Jos hyviä oloja ei ole mahdollista järjestää, on eettinen päätös olla hankkimatta eläintä. 

Lisää aiheen tiimoilta: