Ulos lemmikkilinnun kanssa

Koti » Artikkelit » Ulos lemmikkilinnun kanssa

Ah, mikä ihana kesäsää! Lemmikkilinnun kanssa tekisi mieli lähteä nauttimaan auringosta. Kuten moni asia lemmikkilintujen omistamisessa, ei tämäkään asia ole niin yksioikoista kuin vaikkapa koiran ulkoiluttaminen. Ennen linnun viemistä ulkosalle on huolehdittava muutamasta asiasta. 

Turvallisuus

Lintujen kanssa ulkoillessa on ensisijassa huolehdittava, että lintu ei voi karata. Suomessa karkaa arviolta yli 200 lemmikkilintua vuosittain, joten mikään harvinainen tapahtuma tämä onnettomuus ei valitettavasti ole. Varovaisuuden suhteen ei kannata olla liian ylimielinen tai itsevarma. Jokaisessa ulkoilutavassa on omat riskinsä, joita esitellään tarkemmin ulkoiluvaihtoehtojen kohdalla.

Ulkosalla tulee huolehtia myös sopivasta lämpötilasta: lintu ei saa paahtua, eikä kylmettyä. Linnulla tulee aina olla mahdollisuus hakeutua varjoon. Häkissä ulkoiluttaessa linnulla tulee olla aina saatavilla vettä ja ruokaa, ja valjaissa ulkoillessa linnulle tulee tarjota mahdollisuus juoda ja syödä riittävän usein.

Ulkonapitokielto

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen määrittämä ulkonapitokielto lintuinfluenssan varalta on 8.2.–31.5. Tästä saa poiketa vain tietyin ehdoin: lintujen ulkotarhaan on käytetty verkkoa, jonka silmäkoko on enintään 25mm. Ulkohäkin katto saa olla myös umpikatto verkon sijaan. Sen lisäksi, että ulkohäkki täyttää nämä ehdot, on tuolla ajalla ulkoilevista lemmikkilinnuista tehtävä kunnaneläinlääkärille ennakolta ilmoitus lintujen ulkonapidosta. Ilmoitus on tehtävä kirjallisena ja siitä on käytävä ilmi lintulaji, lintujen lukumäärä sekä selvitys siitä, miten lintujen suojaaminen luonnonvaraisilta vesi- ja petolinnuilta toteutetaan ulkotarhassa. Ilmoitusta ei tarvitse uusia vuosittain, ellei näissä tapahdu olennaisia muutoksia.

Kriteerit ulkonapitokiellon aikavälistä, häkin katosta, pinnavälistä sekä ilmoitusvelvollisuudesta koskevat myös siirrettävää matka- tai kuljetushäkkiä, vaikka ihminen valvoisi ulkoilua koko ajan, eikä häkkiä laskettaisi maahan. Valjaissa tai vapaana lemmikkilintuja ei saa tuona aikana ulkoiluttaa lainkaan, ei edes vaikka lintu olisi olkapäällä koko ajan. Epäselvissä yksittäistapauksissa, kuten lasketaanko osin lasitettu ja osin verkotettu parveke ulko- vai sisätilaksi kannattaa olla yhteydessä oman kunnan kunnaneläinlääkäriin tai valvontaeläinlääkäriin.^[1][2]

Miksi ulkoilla?

Lemmikkinä pitämämme linnut ovat kotoisin seuduilta, joissa ne saavat runsaasti auringonvaloa. Luonnollinen auringonvalo on ylivoimainen D-vitamiinisynteesin kannalta verrattuna sisätilojen UV-lampuin rakennettuun valaistukseen. UV-säteily suodattuu ikkunoiden läpi liki täysin pois, joten sisätilassa auringossa loikoilu ei ole samalla tavalla hyödyllistä. Ulkona oleminen on myös luonnollinen virike ja pitää yllä hyvää terveyttä monin tavoin: lintujen eheä nelivärinäkö UV-valossa, äänet, tuuli, ilmankosteus, raikas ilma, kaikenlaista katseltavaa. 

Ulkoilulla on kuitenkin myös varjopuolensa: kaikki linnut eivät pidä ulkoilusta, vaan se on niille kuormittavaa tai jopa pelottavaa. Osa voi tykätä itse ulkoilusta, mutta matkahäkkiin meno tai valjaiden pukeminen on niille stressaavaa. Lintua ei tulisi pakottaa ulkoilemaan esim. pyydystämällä se matkahäkkiin tai pakottamalla se valjaisiin. Ulkoilun tarkoitus on kuitenkin lisätä linnun hyvinvointia, ei vaarantaa se stressin ja pelon muodossa. 

Eri tapoja ulkoilla

Matkahäkki: 

Matka- eli kuljetushäkki on pieni, siirrettävän kokoinen häkki. Isoille linnuille tähän tarkoitukseen käyvät hyvin koirien metalliset näyttelyhäkit, joita saa monessa eri koossa. Pienemmille linnuille käyvät myös vakituiseen käyttöön alimittaiset lintuhäkit. Tehdastekoisissa häkeissä on myös muutamia selkeästi lintujen kuljetuskäyttöön suunniteltuja malleja: pienehköjä tukevia häkkejä, jossa on kantokahva ja istumaorsia. Pinnaväli on huomioitava: etenkin koirahäkeissä pinnaväli on väljempi. Liian suuri pinnaväli on pako- ja jumiinjäämisriski. Nykyään matkahäkkejä on myös reppumallisina. Valinta tulee tehdä oman linnun laji ja yksilöllinen luonne tuntien: lintu ei saa jyrsiä reppua hajalle. Osittainkin hajonnut reppu on karkaamisriski.

Matkahäkissä ulkoillessa lintu laitetaan matkahäkkiin turvallisessa sisätilassa. Turvallisuuden vuoksi ja karkaamisen ehkäisemiseksi häkki suljetaan sisällä, ja sen turvallisuus varmistetaan. Häkin mahdollinen pohjalaatikko kiinnitetään yläosaan esimerkiksi narulla, rautalangalla, nippusiteillä tai kumisilla mustekalaköysillä niin, että pohja ei voi tippua. Häkkiä silti kannetaan pohjasta kannatellen. Kaikki luukut laitetaan kiinni esim. pikalukoin tai muilla tavoin niin, että ne eivät voi aueta vahingossakaan tai isoilla linnuilla linnun testaillessa luukkua ja lukitusmekanismeja nokallaan. Osin rikkinäistä matkahäkkiä ei kannata käyttää, kuten ei myöskään sellaista matkahäkkiä jonka ylä- ja alaosa eivät ole toisilleen tarkoitetut.

Kuljettaessa ja ulkona matkahäkki kannattaa osittain peittää, sillä se voi tuoda linnulle turvallisuuden tunnetta. Aurinkoisella säällä häkin osittainen peittäminen on pakollista, ettei lintu ylikuumene. Kovin paahteisella säällä peittäminenkään ei välttämättä auta, vaan on parempi ulkoilla kokonaan varjossa tai jättää ulkoilu toiseen päivään. Ulkona ollessa matkahäkin luukkuja ei avata hetkeksikään tai sentinkään vertaa esim. ruoan tai veden lisäämiseksi. Jos näitä on tehtävä, voi ruokaa tai vettä ujuttaa lisää pinnojen välistä, tai mennä turvalliseen sisätilaan toimenpiteen ajaksi. Älä siis avaa matkahäkin luukkua tilassa, mistä et ole valmis lintua pyydystämään! Joissain häkeissä on pienemmät huoltoluukut tai ulkoa vaihdettavat ruoka- tai vesikupit. Näitäkään luukkuja ei tulisi operoida, jos niissä olevat reiät ovat sen kokoiset, että lintu mahtuu siitä kulkemaan. Monia lintuja karkaa matkahäkeistään omistajan arvaamatta, joten linnun kesyyteen tai rauhallisuuteen ei kannata luottaa luukkujen suhteen.

Ulkohäkki:

Ulkohäkki on pysyvä rakennelma ulkosalla, joka ei yleensä ole siirrettävissä. Ulkohäkkiin linnut voi kuljettaa itse matkahäkissä tai valjaissa, tai ulkohäkkiin voi olla kulku suoraan sisältä, esim. ovesta tai ikkunasta. 

Jos lintu kuljetetaan ulkohäkkiin matkahäkissä tai valjaissa, ulkohäkissä kannattaa olla turvaeteinen. Turvaeteinen toimii ilmalukon tavoin ja estää lintua karkaamasta ulkohäkistä kun ulkohäkin ovea avataan. 

Ilman turvaeteistä ulkohäkkiin meno on yleensä turvallista. Suurempi riski syntyy silloin, kun ihminen poistuu ulkohäkistä lintujen jäädessä sinne. Tällöin lintu voi livahtaa ulos oven kautta. Turvaeteinen ehkäisee tällaiset karkaamiset. Jotkut käyttävät ulkohäkin ovella vain verhoa tai luottavat lintujen kesyyteen tai siihen, etteivät linnut pääse karkaamaan jos ulkohäkin ovesta kulkee ripeästi. Tällaiset oletukset luovat kuitenkin valheellista turvallisuuden tunnetta: aina kun linnulla on suora yhteys ulkoilmaan, vaikka vain hetken ajan, karkaamisriski on suuri. Siksi ulkohäkin käyttöä ilman turvaeteistä ei voi suositella. 

Turvaeteinen ei ole yhtä tärkeä silloin, kun lintu pääsee ulkohäkkiin suoraan sisätiloista esimerkiksi ikkunan tai oven kautta. Tällöinkin on huolehdittava siitä, ettei linnulla ole missään tilanteessa esteetöntä pääsyä ulkoilmaan. Jos ulkohäkissä tai verkotetulla terassilla on lisäksi ovi pihalle, on oltava erityisen tarkkana. Ulkohäkissä kannattaa olla jonkinlainen ovi siivousta varten, mutta tämä ovi voi olla niin vähällä käytöllä, että häkkiä siivotaan vain kun lintu on takuulla turvassa sisällä. Lintua ei saa pitää ulkohäkissä tai vapaana asunnossa niin että sillä olisi pääsy ulkohäkkiin, samaan aikaan, kun ulkohäkin ulko-ovea avataan. 

Jo pienikin ulkohäkki on ulkoilusta pitävälle linnulle ilon lähde. Jotkut harrastajat ovat rakentaneet vain matkahäkin kokoisen ulokkeen lintuhuoneen ikkunasta, jolloin linnut voivat silti nauttia auringosta, raikkaasta ilmasta, ja ulkomaailman äänistä, vaikka tällaisella “lintuterassilla” linnut eivät juuri mahtuisikaan liikkumaan.

Lintuja ei tulisi ideaalitilanteessa jättää valvomatta ulkohäkkiin, jossa ei ole kaksinkertaista verkkoa, verkko- tai betonipohjaa ja munalukkolukitusta. Nisäkäspedot, jopa koirat, voivat kaataa heppoisen häkin tai kaivaa itsensä häkin sisälle. Tuplaverkko riittävän pienellä silmäkoolla taas pitää paremmin loitolla petolinnut, kissat ja rotat. Ainakin ulkomailla on ollut tapauksia, joissa haukat ovat yksikerroksisen verkon lävitse vammauttaneet tai tappaneet lemmikkilintuja: papukaijat kun monesti pakenevat vaaraa verkkoon roikkumaan. Myös pahaa tahtovat ihmiset voivat olla riski valvomatta ulkohäkkiin jätettyjen lintujen kanssa. Pahimmillaan ilkeämieliset ihmiset voivat etenkin lukitsemattomasta häkistä varastaa linnut tai vapauttaa ne. Suunnitelmallista ilkivaltaa munalukkokaan ei estä, mutta estää todennäköisesti lapsien päähänpistot.

Lasitettu tai verkotettu parveke:

Lasitetulla parvekkeella linnut voivat ulkoilla jo kevään alussa ja pitkälle syksyyn. Lasien tulee tietenkin olla suljettuna lintujen ollessa parvekkeella, tai muutaman lasin tilalle on voitu asentaa verkkoelementit. Jos linnut eivät ole tottuneet laseihin, kannattaa laseihin laittaa ensin jotain kuvioita, jotka ehkäisevät törmäämisiä. Etenkin parvekkeelle, johon paistaa aurinko, ei lintuja tule jättää pitkäksi aikaa ilman että niillä on mahdollisuus poistua halutessaan. Lämpöhalvaus iskee pieneen eläimeen hyvin nopeasti. Linnut voivat olla jännityksestä lamaantuneita niille vieraassa tilassa, joten jos kesyt linnut kannetaan parvekkeelle kiipeilypuuhun, ne eivät välttämättä ensimmäisillä kerroilla tajua poistua sieltä asuntoon, edes kuumuuden uhatessa.

Myös kerrostaloasunnoissa parvekkeen voi verkottaa, jos taloyhtiö sen sallii. Verkotettu parveke sallii tuuletuksen lintujen ollessa sisällä vapaana, vaikka linnut eivät parvekkeelle menisikään. Jos linnut ovat parvekkeella vain ja ainoastaan ihmistenkin ollessa siellä, voi käyttää normaalia metalliverkkoa hellempää ratkaisua, esim. metallivahvisteista kissanverkkoa, jos se on pinnaväliltään linnuille sopiva. Tällainen verkko ei juuri kestä kiipeilyä tai jyrsimistä, joten varovaisuutta on noudatettava.

Kesytkään linnut eivät välttämättä uskalla kulkea vieraaseen paikkaan estotta. Parvekkeelle kulkemista voi treenata lintujen kanssa tarkoituksella niin, että ensin linnuilta vaaditaan vain hyvin lyhyitä lentomatkoja. Vähitellen matkaa pidennetään. 

Lasitetun parvekkeen riskejä ovat lasia päin lentäminen ja parvekkeen ylikuumeneminen. Epäsäännöllisellä käytöllä on myös valtava riski, jos linnut päästetäänkin parvekkeelle kun laseja on unohtunut auki. Tämän takia vakituisemmin verkotettu parveke on turvallisempi vaihtoehto. Parvekeverkot eivät saa päästä romahtamaan, mutta toisaalta verkotuksen kanssa on huomioitava ulkoapäin tapahtuvan pelastuksen mahdollisuus tulipalotilanteessa.

Valjaat:

Valjaissa ulkoilu on hyvin kesyjen lintujen puuhaa. Lintuja ei tulisi pakottaa valjaisiin, vaan lintu opetetaan valjaisiin pukemiseen positiivisin ja lintulähtöisin keinoin. Valjaskoulutus voi olla kuukausien prosessi. Kosketuksesta pitävälle, kesylle linnulle taas valjaat voi saada päälle ilman pitkäkestoista koulutusta. Myös valjaissa olemista ja poisriisumista opetellaan pienin askelin. Valjastelun tarkoitus on rikastaa linnun elämää, ei ruokkia omistajan huomionhakuisuutta julkisella paikalla. 

Lintu totutetaan valjasteluun ja ulkoilmaan niin vähitellen ja linnun ehdoilla, että valjaat jäävät enää “turvavyöksi”. Alati lentoon lähtevä ja valjaissa räpistelevä lintu usein pelkää liikaa nauttiakseen ulkoilusta.

Valjasulkoilun riskejä ovat huonosti puetut, väärän kokoiset tai rikkinäiset valjaat, jotka kaikki altistavat linnun karkaamiselle. Valjaiden hihna tulee kiinnittää ihmiseen kunnolla, sillä lintuja on karannut myös ehjissä valjaissa hihna perässään. Jos lintu siirretään hihnoineen ihmiseltä toiselle, tulee vähintään yhden ihmisen aina tiukasti pidellä hihnaa. Myös hihnan tulee olla ehjä ja moitteettomassa kunnossa. 

Riskialttiit tai kielletyt ulkoilumuodot

Kesyn tai koulutetun linnun ulkoiluttaminen vapaana: Vuosittain karkaa monia lintuja, joiden piti olla niin kesyjä tai koulutettuja, että ne pystyisi tuomaan ulkoilemaan ilman matkahäkkiä tai valjaita. Kesyys ja sisällä tehty lentokoulutus unohtuu vieraassa ja pelottavassa ympäristössä nopeasti. Sisällä hankitut takaisinlentotaidot eivät välttämättä juuri auta tuulessa ja lennon kohotessa korkeuksiin. Yhdistys ei suosittele lentokykyisen linnun viemistä ulos kytkemättömänä.

Lentokyvyttömän linnun ulkoiluttaminen vapaana: Lintujen siipisulkien leikkaaminen eli klippaaminen lennon vaikeuttamiseksi on nykyään lailla kiellettyä Suomessa. Usein nämä klipatutkin linnut kykenevät silti lentämään sen verran, että karkureissu onnistuu. Sama koskee sisällä lentokyvyttömiä tai yleensä ennemmin lentohaluttomia lintuja: säikähdyksestä johtuva adrenaliinipiikki tai pieni tuulenpuuska saa “todistettavasti lentokyvyttömänkin” linnun lennähtämään yllättävän pitkälle. Tällaisiakin lintuja katoaa jatkuvasti. Lisäksi vapaaksi esim. puuhun tai maahan lasketun linnun vaarana on jäädä haukan tai irtokoiran hyökkäyksen kohteeksi. Yhdistys ei suosittele lentokyvyttömäksi oletetun linnun ulkoiluttamista vapaana.

Jalkaketju: Vaikka Suomen eläinsuojelulaki ei vielä kiellä linnun kytkemistä jalasta (Ruotsin laki sen sijaan kieltää), ei lintuja tulisi silti kytkeä hihnaan jalasta tai jaloista. Lentoon pyrähtäessä riski jalan sijoiltaanmenolle on valtava. Yhdistys ei suosittele jalkaketjun käyttöä missään tilanteessa.

Lähteet ja lisäluettavaa:

1. https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/siipikarja/lintuinfluenssa/siipikarjan-ulkonapitokielto/

2. Sähköpostikeskustelu erityisasiantuntijoiden kanssa, Ruokavirasto, 2026. 

https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2021/369

Lisää aiheen tiimoilta: