Lemmikkilinnut eläinsuojelussa ja löytöeläiminä

Lemmikkilinnut ovat monelle taholle vieraita otuksia. Tässä artikkelissa on käyty läpi asioita, jotka voivat liittyä löytölintuihin tai muista syistä eläinsuojeluyhdistyksille tuleviin lemmikkilintuihin. Yleistietoa lintujen pidosta löytyy esim. artikkelista Lemmikkilinnut lyhyesti. Viranomaisille, esim. valvontaeläinlääkäreille tarkoitettu ohje löytyy sivuilta Kaijuli.fi > Yhdistys > Medialle & viranomaisille.

Sisällysluettelo:

Lemmikkilintujen paperit ja CITES-säätely
Lajintunnistuksen tärkeys
Lemmikkinä kielletyt lintulajit
Siipisulkien leikkaaminen on laitonta
Tautiriskit
Nykyaikainen linnunpito

Lemmikkilintujen paperit

Yleisistä lemmikeistä kuten koirista, kissoista ja kaneista poiketen linnuilla käytävää kauppaa myös Suomen sisällä säätelee uhanalaisten lajien suojeluun tarkoitettu CITES-sopimus. Suomessa ja EU:ssa lemmikkilinnut jakautuvat karkeasti kahteen ryhmään: ei‑CITES‑lajeihin ja CITES‑lajeihin. Tämä jako määrittää sen, mitä linnulle saa tehdä, jos se päätyy löytöeläinkotiin tai eläinsuojeluyhdistyksen haltuun ilman papereita. Suomessa on myös joitain lintulajeja, joita ei ole sallittua pitää lemmikkinä, mutta niitä on saatettu tästä huolimatta salakuljettaa maahan.

Näistä syistä johtuen lemmikkilintujen kanssa toimiessa – kuten niitä myytäessä – on välttämätöntä tietää linnun tarkka laji. Lajinmääritys on tehtävä, jotta voidaan varmistaa, saako yksilöllä ylipäätään käydä kauppaa ilman lintuun yhdistettävissä olevaa alkuperätodistusta. Alkuperätodistus on todistus lemmikkilinnun laillisesta alkuperästä.

CITES-säätely

Lemmikkilinnuilla paperit tai alkuperätodistus eivät liity rotupuhtauteen, vaan nimenomaan CITES-viranomaisten vaatimaan yksilön laillisen alkuperän todentamiseen, sillä lajit ovat usein suojeltuja tai jopa luonnossa uhanalaisia. CITES-säätely koskee myös osaa muitakin lemmikkinä pidettäviä eksoottisia eläimiä: matelijoita, sammakkoeläimiä, selkärangattomia ja kaloja, joten tätä artikkelia voidaan käyttää ohjeena myös muiden eksoottisten eläinten kanssa toimiessa.

Mitä ovat lemmikkilinnun paperit?

Lemmikkilinnulla voi olla useita erilaisia papereita. Kaikkein oleellisin on alkuperätodistus, jota joskus kutsutaan myös nimellä syntymätodistus tai kasvattajan todistus. Alkuperätodistus on asiakirja, jolla todistetaan eläimen olevan laillista alkuperää. Siitä täytyy löytyä CITES-lupaviranomaisen vaatimat tiedot. CITES-lainsäädännössä ei ole säädetty erikseen sitä muotoa, millainen alkuperätodistuksen tulisi olla. Tärkeintä on, että siitä löytyy vaaditut tiedot. Alkuperätodistuksesta tulee löytyä: lajin tieteellinen nimi, yksilön syntymäaika tai arvioitu ikä, yksilön tunnistetiedot tai merkintä (jos on) eli mikrosirunumero ja/tai umpirenkaan numero, tietoa yksilön emoista ja emojen alkuperästä, sukupuoli (jos tiedossa), muita tietoja tai tuntomerkkejä, kasvattajan nimi ja yhteystiedot, kasvattajan allekirjoitus ja päiväys. Linnulla voi olla myös CITES-tuontilupa, jos se on tuotu EU:n ulkopuolelta. Tuontilupa voi myös osoittaa laillisen alkuperän.

Lisäksi linnun mukana tulee kulkea kauppakirja-/luovutuskirjajana nykytilanteesta kasvattajalle saakka. Kauppakirjajana tarkoittaa kaikkia linnun elämän aikana tapahtuneita omistajanvaihdoksia ja kauppoja.

Alkuperätodistuksen ja kauppakirjan lisäksi lemmikkilinnulla voi olla myös muita papereita, kuten DNA-todistus sukupuolen määrittämisestä ja eläinlääkärin kirjaama terveystodistus esim. maahantuonnin yhteydessä.

Lukemisen sujuvoittamiseksi alkuperätodistusta (ja siihen verrattavia asiakirjoja) ja kauppakirjajanaa kutsutaan tässä artikkelissa nimellä paperit ja eläintä, jolla ei ole tällaisia, sanotaan paperittomaksi linnuksi tai eläimeksi.

Ei-CITES: 

• Lintulajit, jotka eivät kuulu CITES-sääntelyn piiriin.
• Ei vaatimuksia kaupankäynnillä Suomen sisällä. Ei-CITES-lajien yksilöitä saa lahjoittaa, ostaa, myydä, pesittää ja pitää kaupallisesti näytillä ilman papereita tai tunnistemerkintää (linnuilla siru tai rengas) tai ilman kauppakirjaa tai luovutusasiakirjaa. 
• Ulkomailta tulleilla linnuilla on oltava pysyvä tunnistemerkintä.
• Lemmikkilinnut Kaijuli ry suosittelee kasvattajille alkuperätodistuksen tekemistä sekä kaikessa luovutuksessa kauppakirjan tai luovutusasiakirjan tekoa myös ei-CITES-lajeille, mutta ne eivät ole pakollisia.

CITES II/B:

• Kaupallisessa toiminnassa vaaditaan yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus ja kauppakirjajana kasvattajalle saakka. 
• Kaupallista toimintaa on myyminen, ostaminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. pääsymaksullisella kotieläinpihalla. 
• CITES II/B -liitteen lajeilla ei säädösten vaatimusten mukaan ole pakko olla pysyvää tunnistemerkintää, kuten linnuilla umpirengasta tai sirua, mutta yksilö tulisi kuitenkin olla yhdistettävissä omiin papereihinsa, joka on käytännössä mahdotonta ilman yksilöivää, pysyvää tunnistetta. Ulkomailta tulleilla linnuilla on oltava pysyvä tunnistemerkintä.
• Kaupanteon tilanteessa on tehtävä kauppakirja. 
• Paperittoman eläimen saa luovuttaa vain vastikkeetta, ja tällöin tehdään tämän todistava luovutussopimus.

CITES I/A: 

• Kaupallisessa toiminnassa vaaditaan pysyvä tunnistemerkintä kuten linnuilla siru tai umpirengas, sekä yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus, EU-todistus ja kauppakirjajana kasvattajalle saakka.
• Kaupallista toimintaa on myyminen, ostaminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. pääsymaksullisella kotieläinpihalla. 
• Kaupanteon tilanteessa on tehtävä kauppakirja. 
• Paperittoman eläimen saa luovuttaa vain vastikkeetta, ja tällöin tehdään tämän todistava luovutussopimus.

Eläimen päätyessä esim. valvontaeläinlääkärin, eläinsuojeluyhdistyksen tai löytöeläinpalveluiden piiriin sen mukana ei välttämättä tule riittäviä papereita. Esimerkiksi luonnosta tai rappukäytävistä löydetyillä eläimillä ei voi olla mukanaan papereita. Myöskään pahvilaatikoissa tai häkeissä ulos hylätyillä eläimillä ei useimmiten ole papereita pakattuna mukaan. Jos omistaja on menehtynyt tai eläimet on otettu huostaan viranomaispäätöksellä, paperit saattavat olla olemassa, mutta niitä ei välttämättä löydetä. Omistaja voi myös luovuttaa eläimet vapaaehtoisesti esim. elämäntilanteen muutoksen vuoksi, mutta papereita ei saa eläinten mukana. On valitettavan yleistä, että CITES-liitteisiin kuuluvien eläinten paperit hukkuvat ajan saatossa tai niitä ei nykyinen omistaja edes eläintä hankkiessaan saanut. CITES-liitteiden lajien yksilöitä vastaanottaessa omistajalta tai omistajan omaisilta, tulisi vastaanottajan tietää kysellä paperien perään. CITES-eläinten omistajuuden vaihtuessa esim. omistajalta eläinsuojeluyhdistykselle tulisi tehdä luovutusasiakirja.

Paperittomat CITES-liitteisiin kuuluvat lajit ja yksilöt ovat kaupallisen toiminnan ulkopuolella, mutta muutoin Suomen sisällä niitä ei yleisesti uhkaa viranomaisten huostaanotto tai lopetus pelkän paperittomuuden vuoksi.

CITES-liitteen lajin yksilölle ei voi tehdä uutta alkuperätodistusta, jos eläimen alkuperä ei ole tiedossa. Uuden alkuperätodistuksen voi tehdä vain eläimen kasvattaja, jos hänet onnistutaan jäljittämään esimerkiksi linnun rengastunnuksen perusteella.

Paperittoman CITES-eläimen luovuttaminen

Paperitonta CITES-liitteen lajin eläintä ei saa myydä missään olosuhteissa, minnekään paikkaan. Sitä ei myöskään saa lisäännyttää tai pitää kaupallisesti esillä. Usein paperittoman CITES-liitteen lajin eläimen uuden kodin etsinnälle ainut vaihtoehto on eläimen luovuttaminen vastikkeetta paikkaan, joka ei hyödy siitä kaupallisesti. 

Sama tilanne pätee eläinten kanssa, joiden tarkka laji jää jostain syystä hämärän peittoon: eläintä jonka lajia ei tunnisteta, ei myöskään saa myydä, lisäännyttää eikä sitä saa pitää kaupallisesti esillä. Paperittoman eläimen saa myydä Suomen sisällä, (myös lisääntymään ja kaupalliseen esilläpitoon) vain, jos se ei kuulu CITES-liitteeseen.

Luovutus vastikkeetta

Vastikkeetta luovutus tarkoittaa, että itse eläin on ilmainen eikä siitä oteta minkäänlaista hintaa: ei rahaa, työtä tai tavaraa. Paperittomasta CITES-eläimestä voi pyytää eläinsuojeluyhdistyksellä tai löytöeläintalolla syntyneitä ylläpitokuluja, ja jos näin päätetään tehdä, on kirjattava luovutustodistukseen mistä eläimen tuleva omistaja maksaa ja mistä ei. Itse eläimestä ei saa maksua pyytää. Olisi kuitenkin eettisesti erittäin arveluttavaa, jos vain paperittomista CITES-eläimistä pyydetään ylläpitokulujen korvaamista, ja muista eläimistä ei. Paperittoman CITES-eläimen kanssa saa myydä eläimen tarvikkeet, niitä ei tarvitse luovuttaa ilmaiseksi.

Paperittoman CITES-eläimen luovuttaminen yksityishenkilölle

Paperitonta CITES-liitteen lajin eläintä ei saa myydä. Paperittoman eläimen saa luovuttaa vastikkeetta yksityishenkilölle, kunhan luovutuksesta tehdään luovutusasiakirja. Siitä käy tulevalle omistajalle ilmi, että eläintä ei tulevaisuudessakaan saa myydä, lisäännyttää tai antaa vahingossa lisääntyä eikä eläintä saa pitää kaupallisesti näytillä. Jos eläin joutuu vaihtamaan kotia, aina seuraaviinkin luovutusasiakirjoihin tulee kirjata nämä tiedot. Yhdistykseltä luovuttaessa voidaan myös suositella, että jos omistaja joutuu luopumaan eläimestä, se palautuu yhdistykselle kodinetsijäksi.

Paperittoman CITES-eläimen luovuttaminen kotieläinpihaan, eläintarhaan tai maskottieläimeksi

• Paperitonta CITES-liitteen lajin eläintä ei saa luovuttaa kotieläinpihalle, eläinnäyttelyyn tms., johon yleisölle on pääsymaksu. 
• Paperittoman CITES-eläimen saa luovuttaa vastikkeetta kotieläinpihalle, lintupuistoon tms., johon ei ole yleisöllä pääsymaksua. Eläintä ei silti saa lisäännyttää, myöhemmin myydä tai myöhemmin pitää kaupallisesti esillä.
• Paperittoman CITES-eläimen saa luovuttaa vastikkeetta EAZA (the European Association of Zoos and Aquaria)-sertifioituun eläintarhaan, vaikka eläintarhaan olisi pääsymaksu. 
• Paperittoman CITES-eläimen luovuttaminen kaupallisen, pääsymaksullisen tai muuten kaupallisen toimijan alaisuuteen (esim. kasvitieteellinen puutarha, kylpylä tai kahvila), jossa se ei ole kuitenkaan “maksullinen kohde”, jota tullaan katsomaan (eli eläin ei ole itsessään kaupallisesti esillä), on käytännössä sallittua, mutta tapauskohtainen lupa kannattaa kysyä Suomen Ympäristökeskukselta. Eläintä ei silti saa lisäännyttää tai myöhemmin myydä.

Lajintunnistus

Jotta löytöeläintaho, eläinsuojeluyhdistys, muu ei-kaupallinen toimija, kaupallinen toimija tai yksityishenkilö voi myydä eksoottisia eläimiä, on niiden tarkka laji oltava tiedossa. Jos laji jää epäselväksi ja eläimiä silti myydään, voi myyvä taho syyllistyä itse ympäristörikokseen myydessään paperittomia eläimiä, joiden myynnissä yksilöillä pitäisi olla alkuperätodistukset. Mikäli eläimellä on alkuperätodistus, siitä selviää aina myös eläimen laji. Mikäli alkuperätodistus ei ole saatavilla, lajintunnistukseen on saatavilla muita apuja.

Eksoottisten eläinten lajit, rodut ja värit

Eksoottisilla eläimillä on harvoin rotuja, niillä on eri lajeja. Esim. kaikki koirat kuuluvat samaan lajiin, kun taas lemmikkinä lintuja pidetään Suomessakin yli sataa eri lajia. Lajinmäärityksen tulee olla tarkka. Esimerkiksi vain “kakadu” termi on lahko, joka pitää sisällään seitsemän eri sukua ja 21 lajia. Joskus lajinimi on sama kuin suvun nimi, esim. afrikankaijat-termi kuvaa sekä koko Poicephalus-sukua kuin afrikankaija-lajia. Tarkat lajinimet löytyvät esim. Birdlifen nimiluettelosta, Wikipediasta tai Laji.fi-sivustolta. Jos laji kuuluu CITES-säätelyn pariin, kuuluvat siihen myös lajin mahdolliset rodut ja villiväritteisestä poikkeavat värimuodot. CITES-säätelyyn voivat kuulua myös lajiristeytykset.

Lajintunnistuksen avuksi

Lajin tunnistamisen avuksi voi käyttää Google Lenseä sekä lajiyhdistyksien lajiesittelyjä.  Lensen tai lajiesittelyjen perusteella amatöörin tekemä lajinmääritys voi kuitenkin mennä väärin, jos tunnistus sekoittuu sukulaislajiin tai muuhun samannäköiseen lajiin. Parhaimman tiedon saa ottamalla yhteyttä suoraan lajiyhdistyksiin, kuten lintujen tapauksessa Lemmikkilinnut Kaijuli ry:hyn. Kaijuli ry:n saa kiinni sähköpostitse, ja autamme mielellämme lajimäärityksissä veloituksetta ja tarvittaessa vaitiolovelvollisuutta noudattaen: hallitus@kaijuli.fi

Laji voi jäädä tunnistamatta

Jos lajia ei pystytä määrittämään, se ei oikeuta myymään paperitonta eksoottista eläintä. Vaikka ko. laji ja yksilö ei lopulta kuuluisikaan CITES-säätelyn piiriin, tämä selviää vain lajin tunnistamalla. Laji voi jäädä tunnistamatta useista syistä, joista tosin ensimmäinen on ehdottoman todennäköisin:

• eläimestä vastaavalla henkilöstöllä ei ole riittävästi kokemusta linnuista lajintunnistukseen
• eläin on hybridi eli kahden tai useamman lajin risteytys, jolloin sen lajin/lajien tunnistaminen voi olla hankalaa tai mahdotonta jopa kokeneille harrastajille. (Myös hybridit voivat kuulua CITES-luokkiin, eikä pelkkä määrittämätön “sekalajisuus” jätä yksilöä automaattisesti CITES-säätelyn ulkopuolelle.)
• yksilö edustaa esim. kokovalkoista värimuotoa, jolloin se näyttää identtiseltä kuin jotkin muut lajit kokovalkoisessa värimuodossa
• yksilö on niin nuori, ettei se ole vielä kehittänyt lajityypillistä väritystä

Suomessa kielletyt lemmikkilintulajit

Suomessa on muutamia lainsäädännön puolesta kiellettyjä lintulajeja. Nämä ovat hyvin harvinaisia erikoistapauksia.

Luonnonvaraisena Suomessa esiintyvät linnut

Luonnonsuojelulaki kieltää rauhoitettujen lajien hallussapidon. Eteläisessä Euroopassa pidetään lemmikkinä esim. punatulkkuja ja tiklejä, joille on saatettu jalostaa myös värimuotoja. Vaikka Suomessa rauhoitetun lajin edustaja olisi kasvatettu vankeudessa sukupolvienkin ajan, se edustaisi luonnonväritteisestä poikkeavaa värimuotoa, se olisi rengastettu ja sillä olisi alkuperätodistus kasvattajalta, se ei silti ole laillinen lemmikki Suomessa. Yksityishenkilö ei voi laillisesti omistaa luonnonsuojelulaissa suojeltujen lajien yksilöitä (lukuun ottamatta erittäin harvinaisia poikkeustapauksia, joissa eläin on hankittu laillisesti ennen kuin laji kiellettiin lemmikkinä). Lemmikkinä tavattu, Suomen luonnonsuojelulaissa rauhoitettuun lajiin kuuluva yksilö tulee joko luovuttaa paikkaan, jolla on tarvittavat luvat luonnonvaraisten, suojeltujen lajien pitoon tai lopettaa. Loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten pitkäaikaishoito on nykyään luvanvaraista, eikä yksilöä, jota ei voi palauttaa luontoon esim. vamman takia saa pitää lemmikkinä. Poikkeuslupia luonnonvaraisten lajien pitoon saa vain eläintarha-, tutkimus- tai opetuskäyttöön. Yksityisille ihmisille lemmikkinä pidettäväksi erikoislupia ei myönnetä.

Vieraslajit

Osaa eläinlajeista ei saa pitää lemmikkinä, koska vieraslajilaki kieltää sen. Näitä ovat esim. varislinnut, haukat, kotkat ja pöllöt. Laki kieltää kokonaisia eläinryhmiä, joten Suomessa ei saa pitää lemmikkinä edes eksoottisia varislintu-, päiväpetolintu- tai pöllölajeja. EU:n tasoiset ja kansalliset vieraslajilistat päivittyvät jatkuvasti, ja vieraslajilistalle päätyessään lajin yksilön saa pitää sen kuolemaan saakka, mutta sitä ei saa myydä, lisäännyttää eikä lajin edustajia saa tuoda maahan. Mitään yleisesti pidettäviä sisälemmikkilintuja ei ole toistaiseksi vieraslajilistalla (mutta matelijoita ja sammakkoeläimiä on). 

Positiivilista

Suomessa ei ole vielä artikkelin kirjoitushetkellä voimassaolevaa positiivilistaa, jolla rajataan lemmikkinä pidettäviä eläinlajeja.

Siipisulkien leikkaaminen on laitonta

Siipisulkien leikkaaminen linnun lentokyvyn huonontamiseksi on maailmalla yleinen tapa, joka on nykyään Suomessa lailla kiellettyä. Siipisulkien leikkaamista kutsutaan klippaamiseksi. 

Klipattuja lintuja tulee ajoittain vastaan löytöeläiminä. Omistaja on saattanut kuvitella, että klipatun linnun kanssa ulkoilu ilman valjaita tai matkahäkkiä on turvallista. Klipatuinkin siivin lintu saattaa paniikin adrenaliinin tai tuulenpuuskan kannattamana lentää kauaskin. Toisaalta kerran karanneen linnun omistaja saattaa klipata linnun siivet ennalta ehkäistääkseen seuraavan karkureissun. Molemmat tapaukset ovat nykyään eläinsuojelurikoksia. 

Löytöeläintahojen ja valvontaeläinlääkärien ja muiden viranomaisten tulisi osata tunnistaa klipatut siivet tapaamillaan linnuilla, ja tarpeen mukaan valistaa linnun omistajaa (jos omistaja on tiedossa) toiminnan laittomuudesta.

Siipien klippaaminen on ollut kiellettyä jo vuoden 2024 alusta. Tästä on jo sen verran aikaa, että silloin klipattuna olleiden lintujen olisi pitänyt tähän mennessä kasvattaa siipisulat uudestaan. Kaikkien siipisulkien vaihtumiseen saattaa mennä 1–2 vuotta, pienemmillä linnuilla vähemmän aikaa kuin isoilla.

Vaikka siipisulkien leikkaaminen ei satuta lintua fyysisesti, on toimenpiteellä seurauksia linnun hyvinvointiin. Saaliseläiminä linnuille on tärkeää, että ne voivat luottaa siipiinsä normaalisti liikkuessaan sekä paetakseen pelottavassa tilanteessa. Lentokyvytön tai kehnosti lentävä lintu ei myöskään saa lajityypillistä liikuntaa ja liikunnan hyötyjä. Siipien klippaamisella on siis vakavia henkisiä ja fyysisiä seuraamuksia.

Tautiriskit

Lemmikkilinnuilla esiintyy myös tarttuvia tauteja, kuten loisia, hiivoja tai viruksia. Osa näistä ei välttämättä oireile, mutta linnut voivat olla oireettomia kantajia. On luovuttajan ja vastaanottajan harkinnan varassa, millaisista lähtökohdista lintuja luovutetaan uusiin koteihin, ja kuinka laajoja tautitestejä tehdään oireellisille tai oireettomille linnuille ennen luovutusta. Laki ei vaadi tautitestejä.

Tautiriskit tulee huomioida myös, jos eläinsuojelutoimijan tiloissa yhdistetään toisiinsa lintuja eri lähtökohdista.

Nykyaikainen linnunpito

Kun löytöeläintaho tai eläinsuojeluyhdistys luovuttaa lintuja uuteen kotiin, tulee luovuttajilla olla riittävä tietotaito arvioimaan uuden omistaja valmiuksia huolehtia uusista lemmikeistään. Tässä lueteltuna muutamia nykyaikaisen linnunpidon peruspykäliä, joita kannattaa huomioida uutta kotia haastatellessa. Suositus on, että esim. häkki, kodin turvallisuustekijät ja valaistus olisivat kunnossa jo ennen kuin linnut luovutetaan uuteen kotiin, eikä näitä tärkeitä asioita jätettäisi myöhemmin korjattavaksi.

Häkkikoot

Tila on linnulle hyvin tärkeää. Nykyinen Laki eläinten hyvinvoinnista tai sen asetukset eivät ota kantaa numeraalisiin häkkikokoihin. Valitettavasti joitakin lintuja siis pidetään nykyään yhä verrattain pienissä häkeissä. Laissa kuitenkin mainitaan, että “Häkkilinnun häkin on oltava riittävän tilava ottaen huomioon lintulaji, linnun aktiivisuus, koko, ikä, sukupuoli sekä häkissä pidettävien lintujen lukumäärä ja sukupuolijakauma.” Lemmikkilinnut Kaijuli ry suosittelee noudattamaan Maa- ja metsätalousministeriön aikanaan määrittämiä minimisuosituksia, jotka löytyvät Harrastajan oppaasta.

Suositus: Jos linnut eivät ole 24/7 vapaana, ne luovutetaan vain kotiin, jossa löytyy lajille ja lintumäärälle riittävän suuri häkki.

Vapaanapito

Lintujen tulee saada liikkua, joten niille on tarjottava mahdollisuus olla ns. normaalikokoisesta kotihäkistään (minimisuositukset täyttävästä tai lievästi ylittävästä häkistä) vapaana turvallisessa sisätilassa mielellään joka päivä, useamman tunnin ajan – tai linnut on majoitettava suuriin tiloihin, joissa ne mahtuvat aina kunnolla lentämään. Lentohäkki-nimellä myydään monenlaista korkeaa häkkiä, jotka kuitenkin usein jäävät pinta-alaltaan pieniksi. Pienimmilläkin linnuilla todellisena lentohäkkinä tai aviaariona pidetään yleensä pinta-alaltaan yli kahden neliömetrin häkkejä. 

Suositus: Linnut luovutetaan vain kotiin jossa ne saavat olla päivittäin vapaana lintuturvallisessa sisätilassa tai niillä on useamman neliömetrin lentohäkki tai lintuhuone.

Lajiseura

Jokainen lemmikkinä pidettävä lintulaji on sosiaalinen ja ansaitsee mukavan lajitoverin tai läheistä sukua olevan kaverin. Lintujen luovuttaminen ainoaksi linnuksi tulisi tapahtua vain, jos juuri sen yksilön kohdalla on useamman lajitoverikokeilun kautta todettu, ettei lintu hyväksy lajitovereita. Joskus totuttaminen harmoniseen yhteiseloon voi kestää kuukausia.

Suositus: Lintu luovutetaan eteenpäin yksinään vain lajitoverin tai läheistä sukua olevan linnun/lintujen kaveriksi, tai ainoaksi linnuksi vain jos kyseinen yksilö on todettu aggressiiviseksi muita lintuja kohtaan.

Valaistus

Lintujen tilat on valaistava sopivalla tavalla. Päivälintujen hämäränäkö on heikko, joten ne eivät näe toimia lajityypillisesti hämärässä – erityisesti synkkinä talvipäivinä. Häkki tai muu oleskelutila tulee aina lintujen valveillaoloaikana valaista linnuille soveltuvalla UV-valolla. UV-säteily mahdollistaa myös D-vitamiinin synteesin. Lintujen näkö on lisäksi ihmisen näköä nopeampi: linnut havaitsevat enemmän kuvia sekunnissa kuin ihminen. Monien tavallisten valaisinten valo voikin välkkyä linnun silmissä, vaikka ihminen kokisi valon tasaisena. On tärkeää huolehtia siitä, että valaisimien välkyntätaajuus on riittävän korkea, jotta valo näyttäytyy linnulle tasaisena.

Suositus: Lintujen häkki on valaistu sopivalla UV-valolla eli lintulampulla. Omistaja huolehtii, ettei lintujen häkin valo välky lintujen silmiin.

Pimennys

Trooppisilta alueilta kotoisin olevat linnut vaativat hyvinvoidakseen rauhalliset, riittävän pimeät ja riittävän pitkät (yleensä 12h) yöunet. Jatkuvasti huonosti nukutut yöt aiheuttavat ihmisen univajetta vastaavan kroonisen stressin tilan. Etenkin kesäisin riittävä öinen pimennys on tarpeellista.

Suositus: Omistaja sitoutuu noudattamaan tasaista vuorokausirytmiä, jota pidetään yllä öisin pimennysverhoin ja/tai häkki peittämällä ja päivisin riittävän kirkkaalla valaistuksella. 

Ruoka

Monet lemmikkilinnut ovat nirsoja, ja söisivät mielellään vain kuivaruokaa (usein siemeniä) tai herkullisimpia tuoreruokia. Vajavaisella ruokavaliolla lintua uhkaavat jopa hengenvaaralliset puutostilat vuosien myötä. Vajavainen ruokavalio voi myös syntyä, jos linnulle tarjotaan jatkuvasti liikaa ruokaa, josta se pääsee valikoimaan vain herkut.

Suositus: Omistaja on selvittänyt, millainen on linnun lajityypillinen ruokavalio. Omistaja sitoutuu pyrkimykseen ruokkia lintua lajityypillisesti, vaikka muutos kohti parempaa ruokavaliota olisi raskas ja pitkäkestoinen projekti. Omistaja ymmärtää että tarjotulla ja syödyllä ruokavaliolla voi olla suuri ero.

Virikkeet

Linnut ovat aktiivisia ja älykkäitä eläimiä, jotka vaativat paljon tilaa ja virikkeitä. Osa virikkeistä on nykytiedon valossa haitallisia, kuten peilit, pesät ja hiekkapaperiorret. Pelkät keinut ja köydet eivät riitä, vaan laji kuin laji kaipaa myös muuta lajityypillistä tekemistä. Ruoalla voi aktivoida mitä tahansa lajia.

Suositus: Omistaja on perehtynyt nykyaikaiseen, turvalliseen lintujen virikkeellistämiseen, jota toteutetaan lajin ja yksilön tarpeet huomioiden mielellään päivittäin.

Käsittely

Linnut ovat luonteeltaan arkoja saaliseläimiä, joiden elinympäristö tulisi tehdä mahdollisimman vapaaksi pelosta ja stressistä. Linnut sietävät kesyinäkin huonosti esim. kiinni tarttumista ja väkisin silittelyä. Kaikki linnut eivät ole kesyjä, eivät välitä ihmisseurasta ja voivat myös pelätä hoitajaansa.

Suositus: Tulevalla omistajalla on realistiset odotukset yksilön kesyydestä ja lintujen käsiteltävyydestä, sekä siitä, millaisia muutoksia arkojen saaliseläinten kanssa toimiminen tuo normaaliin arkeen.

Pesitys

Lemmikkilintujen ei ole pakko päästä pesimään. Paperittomia CITES-lajien edustajia ei saa päästää pesimään. Pesäpönttö tai pesäkori ei kuulu häkin normaaliin sisustukseen. Yleisimmistä lajeista on jo paljon ylitarjontaa ja kannan laatu heikkenee, jos pesimään pääsee yleisien lajien lintuja tuntemattomista lähtökohdista.

Suositus: Linnut luovutetaan kotiin, jossa niitä ei aiota pesittää. Omistaja on valveutunut myös vahinkopesinnän ehkäisystä ja naaraslintujen kohdalla ylimuninnan hoidon suhteen.

Turvallisuus

Päivittäin sisätilassa vapaana pidettävät linnut tarvitsevat turvallisen ympäristön. Normaalit kodit sisältävät monia vaaroja, jotka voivat koitua linnun kohtaloksi. Näitä ovat esim. sähköjohdot, kaappien taakse tippuminen, ulos ikkunasta tai ovesta karkaaminen, ikkunaan tai peiliin törmääminen, koirat, kissat, kesyrotat ja fretit, hukkuminen avonaiseen veteen jne. 

Suositus: Etenkin ensimmäisiä lintuja hankkiva omistaja on tehnyt riittävät muutokset omaan asuntoonsa ja arkeensa, joilla mahdollistetaan sisätilassa vapaana lentävien lintujen turvallisuus. 

Sairaanhoito

Lemmikkilinnut peittelevät saaliseläiminä huonoa oloaan viimeiseen saakka. Kun lintu näyttää sairaalta, on jo tosi kyseessä ja kiire eläinlääkärin hoitoon. 

Suositus: Linnut luovutetaan kotiin, jossa on perehdytty sairaan linnun tunnistamiseen, kotona suoritettavaan ensisijaiseen ensiapuun ja omistaja on valmis viemään linnun tarvittaessa eläinlääkäriin.

Lopuksi

Kaijuli ry auttaa viranomaisia ja muita yhdistyksiä mielellään kaikissa lintuihin liittyvissä tapauksissa tietämyksemme mukaan. Ota yhteyttä: hallitus@kaijuli.fi