Häkin pohjaritilät: kielletty vai sallittu?

Koti » Artikkelit » Häkin pohjaritilät: kielletty vai sallittu?

Teksti: Laure Kurkela, täydentänyt Janina Kosonen

Tiivistelmä artikkelista: 
• Vaikka pohjaritilät tulevat mukana monessa tehdastekoisessa häkissä, niistä ei välttämättä ole mitään hyötyä, vaan usein päin vastoin. 
• Pohjaritilät on hankala puhdistaa niiden ajan mittaan likaantuessa. Moni lintu haluaisi kaivella pohjamateriaalia, koska tällainen tonkiminen on niille luonnollista ja miellyttävää toimintaa.
• Laki kieltää "verkkolattian" linnuilla, mutta on tulkinnanvaraista, ovatko ritilät tai kalteripohja verkkoa.

Varsinkin amerikkalaisessa lintuharrastuksessa on erittäin yleistä, että häkeissä pidetään niiden mukana tulevia pohjaritilöitä. Näiden ritilöiden tarkoitus on ilmeisesti lisätä hygieniaa. Ritilän ohi pohjakaukaloon tippuva sotku on linnun ulottumattomissa. Tämä lisää hygieniaa, sillä lintu ei tällöin pääse käsiksi esimerkiksi omaan kakkaansa tai tiputettuihin, jo pilaantumaan alkaviin tuoreruoan palasiin. Varsinaista sotkuakin pohjaritilät voivat vähentää, sillä lintu ei pääse silppuamaan pohjapapereita tai kuopimaan pohjamateriaalia. 

Saattaa siis kuulostaa, että pohjaritilät ovat pelkästään hyvä asia. Näin ei mielestäni kuitenkaan ole. 

Pohjaritilöillä on myös huonoja puolia. Ajan mittaan niihinkin kertyy likaa, esimerkiksi lintujen ulostetta ja tiukkaan kuivuvia tuoreruoan tähteitä. Ritilät on hankalampi puhdistaa, kuin kiinteä pohja, jota pohjamateriaali suojaa. Yleensä ritilöiden pesu vaatii pitkään liotusta ja voimakasta jynssäystä karkealla harjalla tai sienellä. Pohjaritilöiden käyttäminen ei siis oikeastaan ole kovin perusteltua edes puhtauden ylläpidon kannalta – sen sijaan ne voivat aiheuttaa jopa enemmän siivoustyötä.

Ritilän päällä kävely ei tee hyvää linnun jaloille. Lemmikkinä elävien lintulajien jalat on tarkoitettu lähinnä oksilla ja maassa oleiluun. Tämän vuoksi pelkän ritilän päällä kävely (myös häkin päällä tai pinnoissa roikkuen) ei ole jaloille hyväksi. Pitkäikäisinä eläiminä päivittäisen sopimattomalla alustalla kävelyn haitat voivat näkyä vasta pidemmän ajan kuluttua. Jalkojen kunnolle merkittäviä ovat myös oikeanlaiset, luonnonpuiset orret.

Ritilät pitävät pohjamateriaalin ja pudonneen ruoan linnun ulottumattomissa, vaikka monella lajilla maassa ruokailu on luonnollista. Pohjalle tippunut kuivaruoka ei ole hygieniariski, vaan jopa virikkeellistävä ja hyvinvointia lisäävä tekijä linnun etsiessä pudonneita ruokapaloja häkin pohjalta (kunhan pohja on muutoin riittävän puhdas ulosteesta ja tuoreruoan jämistä). 

On myös hieman tulkinnallista, kieltääkö eläinsuojelulain lemmikkilintuja koskeva asetus ritilälattian: ”Linnun häkissä ei saa olla verkkolattiaa” (Valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta, 23§ Häkin erityiset vaatimukset). On kuitenkin ollut eriäviä näkemyksiä siitä, mikä on verkkoa. Häkkien mukana tulevat pohjakalterit eivät välttämättä ole varsinaisesti verkkoa, vaan kalteria tai ritilää. Verkko on tiheämpää ja usein materiaaliltaan ohuempaa. Ohut verkko on jaloille haitallisempi kuin paksummat ritilät/kalterit. Verkko on esimerkiksi kuusikulmiosilmäistä kanaverkkoa tai neliösilmäistä myyrä- tai minkkiverkkoa. Ritilät taas lähinnä yhteen suuntaan meneviä pinnoja: usein samaa materiaalia kuin häkin pinnat muutoinkin ovat, ja joiden päällä lintu voisi kävellä esimerkiksi häkin katolla astellessa. Lemmikkilinnut Kaijuli ry on tiedustellut tarkennuksia verkkolattiakieltoon Maa- ja metsätalousministeriöltä, muttei ole saanut vastausta ritiläpohjiin liittyen.

Enemmän ulkomailla näkyvä tapa pitää lintuja hyödyntää verkkoa: häkki on asetettu noin metrin korkeudelle maasta, verkkopohjan kera, jolloin häkin alunen siivotaan joko haravoiden (maapohja) tai letkulla (vesieristetty lattia). Kuva ulkohäkkiratkaisusta alla.

Pohjaritilät sopivat lähinnä linnuille, jotka eivät käy pohjalla käytännössä ikinä. Näitä voivat olla jotkut lajit, joilla maassa ruokailu tai maassa käyminen on hyvin epäluonnollista. Tämän vuoksi verkkopohja saattaa olla eläinsuojelulaissakin kielletty: suurempana kohderyhmänä voisivat olla esimerkiksi kanalinnut, jotka viettävät pääosan valveillaoloajastaan pohjalla. Normaalisti käyttäytyvän lemmikkilinnun kanssa pohjaritilöistä on mielestäni enemmän haittaa kuin hyötyä.

Moniin ongelmatilanteisiinkin usein muu ratkaisu on pohjaritilän käyttöä parempi vahtoehto. Esimerkiksi jos lintu syö ulostetta, tulisi ensisijassa panostaa parempaan hygieniaan ja yrittää esimerkiksi lintuihin erikoistuneen eläinlääkärin avustuksella selvittää, syökö lintu ulostetta esimerkiksi jonkin puutostilan takia. Sama koskee pohjamateriaalin syömistä, jonka lisäksi pohjamateriaalin vaihto johonkin muuhun voi auttaa. Jos lintu tuhoaa pohjapapereita ja nostattaa hormonaalisuuttaan, voi pohjamateriaalin vaihto tulla kyseeseen johonkin, jota lintu ei koe pesämateriaaliksi. Hormonaalisella linnulla häkin pohjalla, pohjakaukalon laitojen hämärän suojassa kykkiminen voi lisätä hormonaalisuutta, jolloin voi väliaikaisesti olla tarpeen estää linnun pääsy pesämäiseksi kokemaansa paikkaan. Usein pohjaritilät eivät kuitenkaan ole tähän riittävän korkealla.

Ensisijassa pohjaritilöiden hyötyjä ja haittoja lintujen kannalta kannattaa arvioida vakavasti. Mikä on hyvä ratkaisu nyt, ei välttämättä palkitse pitkässä juoksussa. Yhdistyksen kanta on, että pohjaritilät kannattaa jättää häkeistä pois: eli tulkitsemme myös lain verkkolattiakieltoa tiukemmasta näkökulmasta. Monista tehdasvalmisteisista häkeistä pohjaritilän saakin vaivattomasti irti, vaikka se häkin mukana tulisikin.

Lisää aiheen tiimoilta