9. KÄSITTELY JA KOULUTUS
Eläimen kouluttaminen on sen käyttäytymisen muokkaamista. Koulutuksen tavoitteena on saada lemmikkilintu toimimaan ihmisen toivomalla tavalla, olipa kyseessä sitten temppu tai ongelmakäytöksen korjaaminen.
Lemmikkilinnun luontaisten ominaisuuksien vuoksi sitä ei voi käsitellä kuin monia muita, tutumpia lemmikkejä. Lintujen kanssa tulee käyttää niin käsittelyssä kuin koulutuksessakin lintulähtöisiä menetelmiä ja välttää pelon syttyminen. Koulutusterminä oikea lähestymistapa ja koulutusmetodi lintujen kanssa on positiivinen vahvistaminen. Rangaistukset eivät kuulu lintujen koulutukseen. Täten aiemmin oppaassa käsitelty elekielen lukeminen ja linnun tilan kunnioittaminen ovat tärkeitä taitoja ja arvoja.
Lemmikkilinnun käsittely
Lemmikkilintua ei voi käsitellä kuten koiraa tai kissaa. Kädelle nouseva lintu on jo kesy, mutta tätä kesyyttä ei voi olettaa kaikilta linnuilta. Silittäminen ei välttämättä maistu kesyimmillekään linnuille, ja vain harva lintu on OK sen kanssa, että ne kaapataan käsiin tai syliin.
Papukaijat ja muut lemmikkilinnut ovat erilaisia lemmikkejä kuin muut tutummat lemmikit, kuten kissat, koirat, kanit ja hamsterit. Nisäkkäiden kanssa toimiessa ihmiset helposti lähestyvät tuntematontakin eläinyksilöä suorasukaisesti, silittäen, taputellen, rapsutellen jopa syliin poimien. Kesy, rohkea ja ihmistä kohtaan sosiaalinen koira tai kissa ei tätä pahakseen pistä, ja kesyt jyrsijät sallivat yleensä monenlaisen käsittelyn myös ongelmitta. Linnut ovat kuitenkin hyvin erilaisia eläimiä.
Linnut ovat yllämainittuihin verrattuna yleisesti arempia. Tämän vuoksi esimerkiksi koiran tai hamsterin kanssa opittuja käsittelytapoja ei voi suoraan soveltaa lintuihin, ei edes umpikesyihin papukaijoihin. Lintu ei yleensä nauti tai edes siedä kosketusta samoin kuin nisäkäslemmikit, vaan kesykin papukaija saattaa ilmaista mielipiteensä kosketusyrityksistä joko napakasti purren tai paeten. Suoranokat eivät yleensä pure, mikä ei ole kuitenkaan syy käsitellä niitä arkisesti miten sattuu.
Lintuja on lemmikkinä hyvin paljon erilaisia, ja saman lajin sisäänkin mahtuu paljon kesyysvaihtelua, johon sisältyy myös kosketeltavuus. Yleisesti linnut eivät ole muihin lemmikkeihin verrattuna kovin kosketeltavia eläimiä. Linnut ovat kosketukselle herkkiä, joten kesyjäkin lintuja saa yleensä koskettaa vain kun se niille sopii. Osa umpikesyistäkään linnuista ei anna koskaan koskettaa itseään, vaikka ne muutoin viihtyvätkin ihmisen lähellä. Lintua kohtaan ei pitäisi olla korkeita odotuksia silittelyn suhteen.
Linnun lähestyminen
Varsinkin tuntematonta lintua tulisi aina lähestyä varoen, ja mielellään kysyä linnun tuntevalta omistajalta jo aiemmin, saako tai kannattaako lintua lähestyä. Kesyt linnut eivät yleensä lähestymisestä hermoile, mutta niitäkin saattaa jännittää, jos niitä lähestytään liian yhtäkkisesti/nopeasti, tai ne eivät tunne oloaan turvalliseksi, esimerkiksi ne ovat ihmistä huomattavasti matalammalla, sillä linnut tuntevat olonsa turvalliseksi korkealla. Omistajilleenkin umpikesy lintu saattaa jännittää vieraita ihmisiä. Lintu usein käyttäytyy vieraita kohtaan eri tavoin kuin omistajaperheensä jäseniä kohtaan. On erittäin tyypillistä, että kesyä lintua omistajaperhe tai yksi perheenjäsen saa käsitellä vapaammin, kun taas vieraat eivät saa koskea lintua lainkaan.
Villimmän tai aremman linnun kohdalla lähestymistapa on entistä kriittisempää, jotta lintu ei pelästy. Linnulle tulisi antaa aina mahdollisuus osoittaa mielipiteensä lähestymisyrityksistä. Kehonkielen lukemista opettelemalla ihminen pystyy tulkitsemaan, koska lähestyminen on linnulle liikaa: puuhailun lopettaminen, vartalon jäykistyminen, katseen valpastuminen, höyhenten vetäminen vartalon mukaiseksi ja pakoa harkitsevat eleet kertovat, että lähestyminen ei nyt ole linnulle mieluisaa. Lintu voi säikähtää myös poispäin kohdistuvaa liikettä, joten perääntyäkään ei pitäisi ihan juoksuaskelin, vaan vakaasti ja harkitusti.
Jos lintu pelkää ihmisiä paljon, sitä ei kannata vieraan lähestyä lainkaan. Lue lisää artikkelista ”Pelokkaan linnun kesytys”.
Linnun nouseminen kädelle
Kun linnusta puhutaan ”käsikesynä,” sillä yleensä tarkoitetaan sitä, että lintu nousee epäröimättä ihmisen kädelle. Tämä ei ole oletusarvoista, vaan yleensä linnun on oltava sitä varten ihmistä kohtaan kesy ja luottavainen, ja usein lisäkoulutuskaan ei mene hukkaan. Jos lintu ei ole tarpeeksi kesy noustakseen kädelle, mutta se on omistajan toiveissa, lintua on vain kärsivällisesti kesytettävä lisää, ettei se koe kättä ja kädelle nousua enää jännittäväksi ja pelottavaksi asiaksi.
Lintua ei yleensä voi pakottaa nousemaan kädelle pitkällä tähtäimellä. Jo valmiiksi pelokas tai arka lintu pakenee kättä jo alkuvaiheessa, joka voimistaa sen pelkoa käsiä ja ihmisiä kohtaan, ja tekee seuraavasta kerrasta entistä hankalamman. Lintua ei voi siis jahtaamalla totuttaa käteen, vaikka pakenemiseen uupunut lintu saattaa hengästyneenä kädelle lopulta noustakin. Linnulle tämä on kuitenkin suuri stressi, eikä se edistä linnun kesyyntymistä, sillä kesyyntyminen perustuu siihen, että lintu luottaa ihmiseen.
Kesyn linnun voi poimia kädelle pakkokeinoin muutamia kertoja, kunnes se oppii joko pakenemaan kättä lentäen tai juosten, puremaan kättä tai jopa hyökkäämään käden kimppuun ennakoivasti. Kesyjä lintuja saatetaan pakottaa kädelle esim. painamalla käsi niiden alavatsaa vasten, tai jopa riipimällä niiden varpaat irti orresta, jolta lintu ei halua lähteä. Nämä eivät ole suositeltavia käsittelykeinoja. Käsittelyn päämääränä on vaikuttaa koulutuksella linnun motivaatioihin niin, että se haluaa tulla kädelle, kun sitä pyydetään siihen. Pakkokeinoja käyttäen ihminen asettaa linnun henkisen hyvinvoinnin vaakalaudalle stressin muodossa, sekä heikentää ihmisen ja linnun keskenäistä suhdetta ja luottamusta. Pakotuskeinot altistavat papukaijan käsittelijän myös kipeille puremille.
Kesy lintu voi alkaa vältellä kättä esimerkiksi silloin, jos se käsketään nousemaan kädelle lähestulkoon vain silloin, kun tapahtuu jotain linnun kannalta epämiellyttävää, esim. se viedään häkkiin ja jätetään yksin. Tällöin lintu yhdistää nopeasti kädelle nousun häkkiin viemiselle, jolloin se saattaa edelleen nousta kädelle, mutta lehahtaa pois kun ihminen alkaa kävellä häkkiä kohti. Ajan mittaan se saattaa alkaa inhota myös kädelle nousua joko paeten kättä tai purren sitä. Samasta syystä lintu voi alkaa vältellä kättä, jos se otetaan aina pois jonkin mukavan tekemisen ääreltä, esim. jyrsimästä kiinnostavaa oven karmia ja asetetaan sen mielestä vähemmän arvokkaaseen paikkaan, kuten linnun mielestä tylsään tai liian matalaan kiipeilypuuhun. Kiinnostavan tekemisen äärelle jääminen on linnulle palkitsevaa, jolloin se saattaa alkaa puremaan pakenemisen sijaan, sillä puremalla se saa käden perääntymään ja saa itse jäädä suosikkipaikkaansa. Tällaiseen käytökseen kannattaa paneutua ennaltaehkäisevästi sekä johdonmukaisella koulutuksella.
Linnun silittäminen ja rapsuttaminen
Kukapa ei olisi joskus silittänyt tai rapsuttanut vierasta koiraa? Koirat ottavat yleensä vieraidenkin silitykset vastaan häntä heiluen. Hieman arempikin koira tai kissa yleensä sallii tai sietää vieraiden kosketuksen purematta tai raapimatta, vaikkei siitä erityisesti pitäisikään. Linnut eivät yleensä ole samanlaisia. Umpikesykään lintu ei välttämättä nauti silityksistä tai rapsutuksista lainkaan, edes omistajiltaan. Kaikki linnut eivät vain pidä siitä, että niihin kosketaan, ja lintu näyttää epämukavuutensa nopeasti väistävällä elekielellä – ja jos tätä ei kunnioiteta, puremalla tai pakenemalla.
Lintuja yleensä rapsutetaan päästä tai niskasta. Tämä vaatii kesyn linnun, joka mielellään itse tekee aloitteen siihen, että se haluaa rapsutuksia. Osa kesyistä linnuista saattaa sietää omistajansa rapsuttelut ja silittelyt, vaikkei lintu sitä alunperin pyytänytkään. Osa linnuista taas saattaa purra omistajansa verille saakkaa, jos ihminen menee lintua sen pyytämättä koskemaan. Toisessa tilanteessa rapsuttelut sen sijaan saattavat kelvata hyvin. Yleensä kesy lintu on enemmän altis haluamaan rapsutteluja, kun se on rentoutunut, sen sijaan että se on jännittynyt, kiihtynyt tai leikkisällä tuulella.
Rapsuttelujen kanssa kannattaa huomioida sama, kuin kädelle nousemisen kanssa. Pakolla rapsuttelu on linnulle pelottavaa tai inhottavaa, ja huonontaa suhdetta ja lisää linnun inhoa käsiä ja ihmistä kohtaan.
Yhteisymmärryksessä suoritettu rapsuttelutuokio taas on nautinnollista sekä linnulle että ihmiselle. Lintua ei yleensä voi saada ”tajuamaan” rapsutuksen hienoutta rapsuttamalla sitä väkisin. Osa linnuista sietää rapsuttamisen esimerkiksi vain sulalla tai nenällä, jos niillä on käsistä huonoja kokemuksia.
Linnut yleensä pitävät vain päästä rapsuttelusta. Rentoutunut rapsutteluhetki voi päättyä puremaan ja mielipahaan, jos lintua yrittää rapsuttaa jostain muualta, esim. siirtämällä rapsuttava käsi niskasta selän puolelle.
Selästä silittäminen on myös huono idea, vaikka lintu vaikuttaisi nauttivan siitä. Lintu kokee herkästi selkään ja muualle vartaloon tulevat koskettelut seksuaalisena viestinä. Selän koskettelut ovat siis linnulle joko epämiellyttäviä, jos ne tulevat väärästä lähteestä, tai lempi-ihmiseltä tulleena ne voivat olla myös seksuaalinen viesti, joka innostaa lintua seksuaaliseen käytökseen. Tämän vuoksi linnun silittely ja rapsuttelu kannattaakin rajata vain päähän ja niskaan, jotka ovat alueita, josta myös linnut rapsuttelevat toisiaan.
Perusteet tutuksi: koulutuksen nelikenttä
Papukaijan koulutuksen pitäisi perustua lintulähtöisiin menetelmiin, jossa lintua palkitaan toivotusta käytöksestä ja epätoivottu käytös jätetään huomiotta, mutta siitä ei rangaista sanan perinteisessä merkityksessä.
Kuten linnun käsittelyssä, myös linnun koulutuksessa vältetään linnun pelon tai epämukavuuden syntymistä. Riippuen linnun kesyystasosta tämä saattaa vaatia paljonkin huomiota arjessa ja/tai koulutushetkissä. Linnun kehonkielen tulkintaa tulisi opetella jo etukäteen ja sen kannattaa olla muutenkin aina arjessa mukana. Oman linnun luonteen ja elekielen tunteminen, tulkitseminen ja ennakointi on täten tärkeää.
Positiivinen = jotain lisätään
Negatiivinen = jotain otetaan pois
Vahviste = aiempi käytös lisääntyy
Heikenne = aiempi käytös vähenee (aiempi nimi oli rangaistus, mutta rangaistus-termistä on ihmisillä ennakko-oletuksia)
Alla esitelty koulutuksen nelikenttää lintumaailman esimerkkien kautta. Esimerkeissä on esitelty myös tilanteita, joissa käy hyvin ilmi se, että lintu oppii koko ajan, ei vain koulutustilanteissa. Toisaalta-tilanteissa on käyty läpi myös sitä, kuinka ihmisen tarkoitukset ja linnun kokemat asiat voivat erota toisistaan merkittävällä tavalla.
Myös väreillä on pyritty selkeyttämään, mitä menetelmiä tulisi käyttää lemmikkilintua kouluttaessa. Kouluttamisen tulisi perustua vihreällä merkittyyn positiiviseen vahvistamiseen. Keltaisella värjättyä negatiivista heikennettä voidaan käyttää harkiten sopivassa tilantteessa. Punaisella merkittyjä menetelmiä tulisi välttää aina.
On erittäin tärkeää huomioida, että lintu oppii jatkuvasti ja aina, ei vain suunnitelluissa koulutustilanteissa. Monesti yleisin pieleen menevä asia on nimenomaan kesyttämiseen liittyvät hetket: omistaja uhraa paljon aikaa ja vaivaa suunnitelluille koulutushetkille, joissa herkkujen avulla totuttaa arkoja lintuja itseensä ja ihmisiin. Koulutushetken ulkopuolella taas lintujen ruoka vaihdetaan päivittäin suurieleisesti lintuja vahingossa pelotellen. On turha yrittää kouluttaa lintua astumaan kädelle, jos treenisession ulkopuolella sitä hätistellään käsin pois kielletyistä paikoista. Arkoja lintuja voi pelottaa myös ihmisen ohi kulkeminen tai jopa herkkuja tarjoava käsi: lintu ei tiedä ihmisen tarkoitusperiä.
Koulutettavan linnun tulee olla niin kesy, että se ei pelkää tai jännitä ihmistä, ja että se malttaa ottaa joitain palkkioita ihmiseltä vastaan. Jo pelkästään tähän pisteeseen pääsy voi viedä arkojen lintujen kanssa aikaa.
Koulutuksen apuvälineitä ja sanastoa
Vihje (cue): Vihje on usein arjessa se sana, jolla eläintä pyydetään tekemään tietty toiminto, kuten “Tule!” tai koirilla “Istu!”. Vihje tai pyyntö kertoo sopivan lempeästä ja lintulähtöisestä käsittelystä, joskin yleiskielisempi sana samalle asialle on “käsky”.
Silta (bridge): Silta on merkki eläimelle, että palkkio seuraa pian. Tämä on esimerkiksi naksutin. Naksutin itsessään ei muutu palkkioksi, vaikka moni näin luulee: palkkio, kuten herkku, tulee silti säilyttää, vaikka palkitsemistiheyttä voikin vähitellen harventaa. Myös suullisesti sanottu “Hyvä!” on silta: sitä seuraa palkinto. Siltaa käytetään erityisesti tilanteissa, joissa linnulle opetetaan uutta temppua. Tällöin sillalla, esim. terävällä naksautuksella, on helppo merkitä juuri se kohta, jossa eläin tekee toivotun toiminnon.
Vahvistetiheys: Kuinka usein eläin saa tekemästään vahvisteen eli palkkion, yleensä herkun. Koulutuksen alkuvaiheessa ja uusien temppujen opettelussa on tarpeen käyttää paljon vahvisteita, jotta eläin pääsee kärryille, mitä siltä ollaan vailla.
Kohde (target): Eläimelle opetettava asia, jota eläimen tulee koskea tai jonka luokse sen tulee mennä. Esimerkiksi villimpääkin eläintä voi pyytää siirtymään paikasta toiseen, jos sen opettaa koskettamaan kohde-keppiä, jonka päässä on helmi. Tällaisella apuvälineellä linnulle voi myös opettaa temppuja, kuten piruetin tai targetia voi käyttää apuna valjaiden pukemisen opettelussa.
Tottuminen (habituation) ja herkistyminen (sensitisation): Tottuminen on positiivinen tapahtuma, jossa eläin tottuu johonkin asiaan, eikä sillä ole sille enää suurta merkitystä. Tottumisella on myös negatiivinen vastapari, eli herkistyminen, joka lienee linnuilla yleisempää: ne ovat saaliseläimiä joiden kannattaa ennemmin olla liian varovaisia, kuin liian luottavaisia. Esimerkiksi omistaja voi yrittää totuttaa lintuaan käsittelyyn pitämällä sitä väkisin käsissään, mutta luultavasti lintu ennemmin herkistyy käsittelylle ja alkaa pelätä käsiä entistä enemmän. Tottumista voi tapahtua esimerkiksi tilanteissa, joissa lintu reagoi ensin voimakkaasti naapurien melskeeseen, mutta oppii vähitellen ignooraamaan sen täysin.
Vastaehdollistaminen: Kansankielessä siedättäminen tai totuttaminen tulisi tehdä vastaehdollistamisen keinoin niin, että eläimen ei tarvitse tilanteessa pelätä. Siedättämisestä puhutaan tilanteessa, jossa pelko on kerennyt jo tapahtua: esimerkiksi kynsienleikkauksen koulutuksessa lintu on pelästynyt jo sen lähelle tuotuja kynsileikkureita, koska ne tuotiin sen lähelle liian nopeasti. Totuttamisesta taas puhutaan usein, kun pelästymistä ei ole ehtinyt tapahtua, mutta se hyvinkin voi tapahtua jos eteneminen olisi liian nopeaa. Vastaehdollistamisessa eläimelle luodaan positiivisia kokemuksia pelottavan tai potentiaalisesti pelottavan esineen läheisyydessä niin pienin askelin, että pelko ei ehdi syttyä.
Sammuminen (extinction): Sammuminen tarkoittaa käytöksen loppumisa. Yleensä tämän syynä on se, että käytös ei enää ole ollut eläimelle palkitsevaa. Yleensä sammuttamista pyritään tekemään epämiellyttäville asioille, kuten huomiohuudolle. Myös toivottu käytös voi sammua, jos eläin ei saa siitä riittävästi vahvisteita.
Pakkoaltistaminen (flooding, myös suomalaisittain “floodaus”): Pakkoaltistamalla eläintä jollekin toimille, voi eläin mennä apatian tilaan, jossa se kokee ettei sen kokemuksilla, mielipiteillä tai vastalauseilla ole väliä. Aiemmin esimerkiksi lintuja koulutettiin astumaan sormelle “tikasmetodilla”, jossa lintu astui sormelta toiselle loputtomilla tikkailla käsi toisensa jälkeen. Vastalauseita ei suvaittu, joten lintu oppi että sen on vain astuttava sormelle. Usein papukaijat oppivat puremaan tai pakenemaan, mutta on myös niitä hellämielisiä yksilöitä, jotka alistuvat tällaiselle käsittelylle. Floodausta ei suositella koulutus- tai käsittelykeinona.
Nappaaminen (capturing): Uutta temppua opettaessa voi eläimeltä napata jonkin sen liikkeen tempuksi. Esimerkiksi linnulla, jolla esimerkiksi naksutin on hyvin tuttu, voi naksauttaa kun lintu venyttelee ja palkata naksauksen jälkeen. Lintu yhdistää oikea-aikaisella naksauksella ja palkkiolla, mistä palkkion saa, ja venyttely tulee lisääntymään. Venyttelyn ollessa esimerkkinä, voi nappaamisella napata tempuksi minkä vain toiminnon jonka lintu tekee itsekseen.
Sheippaaminen (shaping): Sheippaaminen tarkoittaa muovailua. Siinä eläimen toimia koulutetaan kouluttajan toivomaan suuntaan vähitellen. Sheippaamisessa ei yleensä käytetä houkuttelua, vain siltaa (kuten naksutin) ja palkkioita. Esim. jos on tarkoituksena, että lintu tekee täyden 360 asteen piruetin, palkitaan lintua ensin kun se kääntyy vain hieman. Kriteerejä kohti määränpäätä nostetaan vähitellen, ja lintukin yleensä alkaa testailla, mistä eri toiminnoista palkkion saakaan.
Yleistäminen (generalisation): Monella lintujen koulutus menee siinä hieman pieleen, että lintuja koulutetaan vain hyvin hallituissa olosuhteissa: rauhallisissa kotioloissa. Täältä koulutus onkin hyvä aloittaa! Usein häiriöiden lisääntyessä lintu saattaa jäätyä täysin: temput eivät suju vieraiden läsnäollessa tai mökillä vieraassa paikassa matkahäkkiin meno äityy mahdottomaksi. Linnut ovat yleensä hieman parempia yleistämään kuin koirat, mutta niiden saaliseläimen vaistot tekevät niistä varovaisia. Täten temppujen tai käytöksen yleistämiseen kannattaa treenata esim. seuraavia: paikalla on enemmän ihmisiä, paikalla on vieraita, paikka vaihtuu hieman (esim. ensin vain muutamia metrejä kotona, sitten eri huoneeseen jne), TV on auki taustalla jne. Häiriöitä lisätään vain niin vähitellen, että temput vielä sujuvat.
Koulutuksen aloittaminen
Varsinaisissa koulutustilanteissa tulee ottaa huomioon monia asioita, jotta voidaan taata koulutuksen onnistuminen ja että hetket ovat mukavia linnulle.
Ympäristön tulisi tukea koulutusta ja keskittymistä. Ympäristö ei saa olla liian rauhaton tai siellä ei saa olla mitään sellaista, joka pelottaa, jännittää tai kiihdyttää lintua. Joskus kesytkin linnut ovat hermostuneita otuksia, jolloin jo vieraaseen huoneeseen vieminen saa linnun jäätymään. Koulutushetket kannattaa siis järjestää samassa tilassa, missä lintu normaalisti oleilee arjessa ja missä se pystyy olemaan rentona. Tämä koskee myös koulutuksessa käytettäviä välineitä, esim. jos linnun halutaan olevan koulutuksen aikana pöydällä, tulee pöydällä olonkin olla linnulle neutraalia tai mieluisaa, ei pelottavaa tai kiihdyttävää. Arjesta poikkeavat asiat, kuten vierailijat, voivat saada linnun jännittämään, kiihtymään tai uteliaalle tuulelle, jolloin koulutus ei yleensä suju niin hyvin. Joitain lintuja kiihtyttävät äänekkäät asiat, kuten imurointi, pauhaava TV tai riehuvat lapset, jolloin nämä voivat myös heikentää linnun keskittymistä. Lintua pelottava tai häiritsevä asia voi olla yllättäväkin, kuten väärän värinen paita, pelottavan värinen kynsilakka tai ihmisen päällä olevat, kiinnostavat korut, jotka vievät huomion pois koulutuksesta. Myös hormonaalisuus voi tulla esteeksi koulutukselle: jos linnun elinympäristössä on koloja, kolo-orientoitunut papukaija ei välttämättä näe muuta maailmaa kuin koloja.
Ajankohta koulutukselle kannattaa valita harkiten. Linnun tulisi olla motivoitunut työskentelemään palkkionsa eteen. Liian uninen tai väsynyt lintu (esim. päiväuniaikaan tai myöhään illlalla) ei ole yleensä ruokamotivoitunut, kuten ei myöskään ole lintu, joka on juuri syönyt. Uteliaalla ja pirteällä tuulella oleva lintu on yleensä valmis oppimaan. Ruokapalkkioita käyttäen koulutushetki kannattaa ajoittaa tapahtuvaksi ennen ruokinta-aikaa, mutta lintua ei tulisi pitää tarkoituksella nälässä suuremman motivaation saavuttaakseen. Yleensä vapaan pääsyn estäminen herkkuruoille riittää.
Linnulle tulee valita palkkio, jonka eteen lintu on valmis työskentelemään. Tämä riippuu linnusta. Ruoka- ja herkkupalkkiot ovat yleensä toimivia. Muita palkkiota voivat olla herkkujen ohella esim. tuhottava tai vain hieman kiinnostava lelu, jyrsittävä puun pala tai revittävä paperin pala. Näiden ei kuitenkaan tulisi olla niin kiinnostavia, että koulutushetki keskeytyy pitkäksi aikaa. Myös rapsutukset tai huomio käyvät palkkioksi. Aina huomio ei välttämättä riitä, koska koulutushetkessähän lintu on muutenkin huomion keskipisteessä. Palkkio ei myöskään saa olla lintua kiihdyttävä tai pelottava, esimerkiksi räväkkä ja äänekäs kehuhetki, jossa taputellaan ja tanssitaan, saattaa pelottaa jotain lintua, ja toisen saattaa kiihtyneeseen tilaan, josta palautuminen kestää aikansa.
Ruokapalkkiokin kannattaa valita harkiten. Herkkupalkkioiden kannattaa olla helposti syötäviä, jotta lintu ei vetäydy pois syömään niitä. Kuorellisia siemeniä ei yleensä kannata käyttää, koska kuoriminen vie aikaa ja keskeyttää koulutushetken sujuvuuden. Herkun tulisi olla niin pieni, että papukaija voi syödä sen ilman että se nostaa sitä jalkaansa. Tärkeää on myös selvittää linnun suosimat herkut, jotta motivaation saa kohdalleen. Liian maukas herkku voi taas saada linnun sähläämään, esim. moni lintu pitää juustosta, joka voi saada linnun niin kierroksille, ettei se malta keskittyä oppimaansa. Lintu voi myös erikoisherkun houkuttelemana tehdä jotain, joka oikeasti ahdistaa sitä. Linnun ruokavalioon sopivia ja monelle linnulle mieluisia vaihtoehtoja ovat esim. hirssi, auringonkukansiemenet, erilaiset pähkinät, viinirypäleet tai banaani. Näitä herkkuja ei kannata tarjoilla linnulle muulloin, kuin koulutushetkien yhteydessä, jotta niiden arvo säilyy.
Vahviste tulee tarjota linnulle lintua pelästyttämättä. Saaliseläimenä lintu voi säikähtää yllättäviäkin asioita, myös sellaisia, jotka ihminen on tarkoittanut positiivisesti. Väärästä kulmasta, kuten yläviistosta lähestyvä palkkio voi pelästyttää linnun tai lintu voi säikähtää liian nopeasti kohti tulevaa, palkitsevaa kättä.
Uudet esineet ja tilat tulee esitellä linnulle varovasti. Jos koulutuksessa käytetään apuvälineitä, kuten target-keppiä, tulee se esitellä linnulle pelkoa sytyttämättä. Välineitä tulee myös käyttää koulutuksessa niin, ettei lintu niitä säikähdä, kuten liian nopeasti tai huonosta kulmasta lähestyvä koulutusväline. Jos lintu pääsee säikähtämään koulutusvälineitä varsinkin koulutuksen alussa, koulutus hidastuu huomattavasti.
Koulutushetket tulee pitää riittävän lyhyinä. On kannattavaa opetella, kauanko kyseinen lintuyksilö jaksaa keskittyä ja opetella tunnistamaan merkit, joista voi päätellä linnun menettävän mielenkiintoaan. Koulutustilanne on hyvä lopettaa kun kaikki vielä sujuu ja kaikki ovat hyvällä tuulella. Ennen mielenkiinnon menettämistä papukaija saattaa toistuvasti pyyhkiä nokkaansa orteen. Noin 1-5 minuutin koulutushetket ovat yleensä riittäviä. Parempi on pitää useampi koulutushetki päivässä, kuin yksi pitkä.
Etene vähitellen. Oli temppu mikä tahansa, kannattaa sitä edistää niin vähän kerrallaan, että lintu tuskin huomaa tekevänsä mitään eri tavalla edelliskertaan nähden. Liikaa vaatiminen turhauttaa epäonnistumisten kautta sekä omistajaa että lintua. Jos jokin etenemisen askel ei ota onnistuakseen, tulee palata askel tai pari taaksepäin, kunnes koulutus taas onnistuu siinä pisteessä.
Vähän koulutusta on parempi kuin ei ollenkaan koulutusta. Kukaan ei ole mestari yhden päivän jälkeen, ja joskus toivotun käytöksen saavuttaminen vaatii runsaasti pitkäjänteistä työskentelyä. On kuitenkin parempi kouluttaa joka päivä vähän, kuin luovuttaa kokonaan. Mitä enemmän koulutusta tekee, sen rutiinimpaa siitä tulee sekä omistajalle että linnulle, jolloin koulutuksen ja oppimisen tahti kiihtyy. Lintu siis myös oppii oppimaan! Päivittäinen minuutin koulutushetki on yli 350 minuuttia koulutusta vuoden aikana.
Kannattaa aloittaa helposta. Selällään makoilu, valjaissa oleminen tai pyyhkeeseen kääriminen vapaaehtoisesti eläinlääkärissä voivat olla ihanan kuuloisia temppuja, mutta ne vaativat paljon treeniä. Jos omistaja on aloitteleva kouluttaja ja lintu aloitteleva oppija, kannattaa aloittaa helpoista tempuista. Näissä helpoissa tempuissa pieleen meneminen ei aiheuta linnulle epämiellyttävyyttä, pelkoa tai paniikkia. Lintu välttyy epämiellyttäviltä kokemuksilta ja omistaja puremilta ja turhautumiselta. Helppoja aloitustemppuja ovat esimerkiksi target-työskentely ja siitä johdetut temput kuten piruetin tekeminen ja pienten esineiden poimiminen ja kantaminen. Temput tulee valita myös linnun kesyysasteen mukaan: lintu, joka jännittää käsiä, ei ole vielä valmis temppuihin joissa sitä kosketaan käsin. Onneksi on monia hyödyllisiä ja hauskoja temppuja, jotka eivät vaadi linnun koskemista.
Harjoittele naksuttimen käyttöä hupitemppujen parissa. Hupitemppujen aikana harjoittelussa ei haittaa, jos menee vähän aluksi pieleen, mutta vakavampien temppujen kanssa naksuttimen käytön ja palkkion tarjoilun kannattaa olla jo hallussa. Lintu oppii helposti ”väärin” tai hitaasti, jos kouluttaja naksauttelee väärissä paikoissa.
Koulutuksessa tulisi tähdätä onnistumisiin ja poistaa esteet oppimisen tieltä. Jos tuntuu, että koulutushetki jumittaa ja lintu sählää, tulee jumin syy selvittää tai vain odottaa parempaan hetkeen. Jos kyse on kouluttajan epävarmuudesta, ehkä taitoja voisi treenata muualla kuin linnun kanssa. Hyvä ja riittävän rauhallinen ympäristö tukee oppimista. Jos lintu on orrella koulutuksen aikana, tulee orren olla linnulle sopivalla korkeudella, sopivan paksuinen, sopivaa materiaalia ja sopivan tukeva huomioiden linnun luonteen ja koulutettava asia niin, että koko järjestely tukee oppimista.
Lintujen kouluttaminen on oivaa tekemistä linnulle ja omistajalle, vahvistaa linnun ja ihmisen suhdetta ja hyvin koulutetun linnun kanssa myös arki on sujuvampaa!
Kesyttäminen
Kesy lintu on monen linnunomistajan tai linnusta haaveilevan toive. Kesyys ei usein tule itsekseen, vaan joillain linnuilla sen eteen on nähtävä paljon vaivaa ja sille on annettava paljon aikaa. Omistajan (ja koko talouden ihmisten) on oltava tietoisia siitä, että saaliseläimenä lintu voi pelätä myös pelkkää ihmisen läsnäoloa, hoitotoimenpiteitä tai muita ihmisen mielestä mitättömiä asioita, kuten häkin ohi kävelemistä. Moni kesymmänkin puoleinen lintu voi pelätä ihmisen käsiä, sillä kädet ovat usein läsnä niiden elämän pelottavimmissa tilanteissa: kiinniotossa ja hätistelyssä.
Ennen varsinaisen kesyttämisen aloittamista on elinympäristön ja arjen oltava sellaisia, että ne itsessään tukevat kesyyntymistä. Tähän sisältyvät esimerkiksi:
- Ihmisen arvojen tulee olla kohdillaan ja kunnioittaa saaliseläimen herkästi syttyvää pelkoa ja vapaaehtoisuuteen ja positiivisiin keinoihin pohjautuvaa vuorovaikutusta.
- Ihmisen mielialan tulee olla kärsivällinen ja suopea linnun arkuutta kohtaan, ja odotukset linnun kesyyntymisen tahdista ja lopullisen kesyyntymisen tasosta realistiset.
- Häkki, joka on riittävän korkea tai on aseteltu riittävän korkealle: useimmat lemmikkilinnut tuntevat olonsa turvalliseksi korkealla, ja niillä tulee olla pääsy ihmisen päätä korkeammalle. Viiriäiset taas löytävät suojaa maan tasan piiloista.
- Riittävän suuri häkki, jossa lintu voi ilman paniikkia väistää ihmisen toimia.
- Ihmisen herkkyys lukea tai opetella lukemaan linnun elekieltä pelon välttämiseksi.
- Kaikkien talouden ihmisten tulee sitoutua lintujen kesyttämisen arvoihin ja prosessiin: osa prosessista on passiivista (esim. miten häkin tai linnun läheisyydessä oleillaan), vaikka aktiiviseen prosessiin kaikki perheenjäsenet eivät osallistuisikaan.
Vältä näitä:
- Pieni tai liian matala häkki, tai rauhaton ympäristö, jossa lintu on jatkuvasti stressaantunut. Vain rauhallinen ja rento eläin on koulutukselle ja oppimiselle kunnolla altis.
- Ristiriitaiset signaalit: lintu oppii aina, ei vain koulutustilanteissa. On turhaa yrittää kesyttää lintua tarkoituksella, jos jokapäiväinen arki on sille pelottavaa. Esim. lintu voi pelätä häkin ohi kulkemistakin, ruokien vaihtoa tai häkin pohjan sohivaa siivousta.
- Liiallinen tungettelu: Lähestyvä herkkukin voi olla pelottava, jos lintu pelkää ihmisen kättä.
Kesyttämisessä linnulle tarjotaan neutraaleja ja positiivisia kokemuksia ihmisestä/ihmisistä. Tulee huomioida linnun saaliseläimen luonne, ja lintu voi myös pelätä ihmisen hyvää tarkoittavia eleitä. Lintua lähestytään niin, että pelko ei ikinä pääsisi syttymään. Jos lintu jännittää, tulee tilannetta helpottaa esimerkiksi tauolla tai poistumalla kauemmas. Jos lintu pelkää saati panikoi, on menty jo liian pitkälle.
Yleisin kesyttämisen ensiaskel aremmilla linnuilla on vain oleilla rauhallisesti häkin läheisyydessä, esim. lukemalla nojatuolissa tai lattialla lintuhäkin läheisyydessä. Herkkuja voi alkaa yhdistää ihmisten läsnäoloon. Jos lintu ei uskalla ottaa herkkuja kädestä suoraan, voi herkut tipauttaa kulhoon pinnojen läpi ja sitten ihminen peruuttaa kauemmas. Intensiivistä tuijotusta kannattaa välttää.
Linnun lempiherkun selvittäminen kannattaa. Näitä herkkuja voi tarjoilla linnuille sitten niin, että tarjoaminen itsessään ei pelota lintua. Esim pitkä hirssintähkä on siitä hyvä, että lintu pääsee syömään sitä tähkänmitan päästä ihmisen kädestä. Jos lintu pelkää käsiä, on tarve pitää kädet poissa linnun häkistä. Kalterit välissä voivat tuoda linnulle turvallisuuden tunnetta. Vähitellen käsiä aletaan tuoda häkkiin, ja vähitellen herkun kokoa vähennetään niin, että lintu tulee lähemmäs ja lähemmäs käsiä. Tämä saattaa olla silti linnun elekieltä lukien ja pelon syttymistä vältellen viikkojen, ei minuuttien prosessi.
Kun lintu on siihen selvästi valmis, voi herkkua pitää niin, että lintua kannustetaan astumaan sormelle tai kädelle. Lintua houkutellaan pienin askelin lähemmäs, eikä superherkun avulla ylittämään rajansa astumalla kädelle. Lintua palkitaan riittävän pienistä askeleista, eikä vedetä herkkua poispäin. Tämä on linnulle negatiivinen heikenne: lintuhan lähestyy kättä, mutta saa vastineeksi vain herkun poisvedon. Tällöin pettymyksen värittämänä käden lähestyminen teoriassa vähenee.
Käsi tai sormi kannattaa pitää ortta vasten, jolloin se on vakaa eikä käsi väsy. Jos lintu on epäileväinen, palataan askel taakse päin kesytyksessä. Liika kiirehtiminen on vain pahasta, ja linnun pelko käsiä kohtaan voi jopa vahvistua, jos se joutuu menemään omien rajojensa yli saadakseen herkkupalan käsien läheltä. Kun lintu ensikerran astuu sormelle, se on ilon päivä! Sormea ei kannata välittömästi nostaa orrelta, vaan ortta myöten sormelle astumista harjoitellaan sitäkin riittävän kauan. Linnulle voi olla järkytys, jos sormi liikkuu, joten sille pitää ensin tuottaa riittävästi hyviä kokemuksia vain paikoillaan olevasta sormesta. Ensimmäiset liikkeet kannattaa pitää erittäin pieninä, niin että niitä tuskin huomaa. Vähitellen liikettä lisätään, ja lisätään aikaa jonka käsi on orresta irrallaan. Kättä siirtäessä vältä linnun pyrstön osumista orteen: yleensä linnut eivät pidä siitä, että niiden pyrstö osuu mihinkään.
Liikaa ei kannata ahnehtia, ja pitäytyä pienissä onnistumisissa. Liian isot, kiirehdityt askeleet tuovat takapakkia. Pelästyessään lintu yhdistää negatiivisen kokemuksen aiemmin tapahtuneeseen, eli kädelle astumiseen. Tällöin kädelle astuminen tulevaisuudessa vähenee.
Kesyttäminen vaatii kärsivällisyyttä, aikaa ja oikeanlaiset olosuhteet. Lue myös artikkeli Pelokkaan linnun kesytys.
Esimerkkitemppuja
Kaikki temput eivät ole sirkustemppuja. Arjessa höydyllisiä temppuja ovat esimerkiksi omaan häkkiin meneminen ja kielletystä paikasta poistuminen. Nämä ovat toimivan arjen kannalta tärkeitä temppuja, tärkeämpiä kuin hupitempuiksi laskettavat vilkuttaminen ja piruetti. Pienet hupitemput taas ovat helpompia ja nopeampia opettaa, ja nekin ovat oivaa virikettä: positiivisin keinoin toteutetut koulutushetket ovat linnulle hyvää aivotyötä ja yhdessä tekeminen vahvistaa linnun ja ihmisen sidettä.
Arjen kannalta hyödyllisiä temppuja:
- Häkkiin paluu vapaaehtoisesti ja pyynnöstä.
- Omalle paikalle meneminen häkin sisällä: häkistä ulos sinkoamisen ehkäisemiseksi esim. aamutoimilla tai hoitojaksolla, tai jos lintu aggressiivisesti puolustaa ruokakuppejaan.
- Kielletyistä paikoista poistuminen: vähemmän kieltämiseen perustuva, vaan mukavaan paikkaan pyynnöstä siirtyminen, esim. kiipeilypuuhun meno pyynnöstä.
- ”Irti”-pyyntö: kuin koiramaailmasta, lintu pudottaa nokastaan tavaran. Tulee tarpeeseen esim. jos lintu poimii vaarallisen esineen. Väkisin repiminen tai jahtaaminen pelottaa lintua, tai voi saada linnun pitämään esinettä arvokkaana.
- Matkahäkkiin meneminen vapaaehtoisesti.
Koulutuksellisesti hyödyllisiä taitoja:
- Naksuttimen ymmärtäminen: Kunnollisen sillan (bridge) ymmärtäminen ja toteuttaminen nopeuttaa oppimista.
- Target-kohteen seuraaminen: lintua voi siirtää kohteen avulla linnun seuratessa sitä. Toisaalta kohteen avulla voi treenata myös liikkumista vaativia temppuja.
Terveydenhuoltoon liittyviä temppuja:
- Vaa’alla käyminen: jo pienet muutokset linnun painossa voivat kieliä heikentyneestä yleisterveydestä.
- Kynsien lyhentäminen: Ei-käsikesynkin linnun voi opettaa pysymään paikoillaan häkin pinnoissa, jolloin kynnet voi leikata tai viilata pinnojen välistä. Kesympiä voi opettaa ojentamaan jalkansa pedikyyriä varten.
- Ruiskusta syöminen: Lääkkeet ja tukiruoka annostellaan ruiskusta. Jos linnulla on riittävästi hyviä kokemuksia ruiskusta syömiseen, se voi suostua syömään ruiskusta myös pahanmakuisia lääkkeitä. Ruiskuun tottumattomalle pelkkä ruiskukin voi olla kauhistus naamalle tungettuna.
- Pyyhkeeseen kääriminen: Tämä temppu sopii kesymmille linnuille. Pyyhkeeseen kääriminen tulee tarpeeseen joskus eläinlääkärissä.
- Linnun tunnustelu: Vaa’an lisäksi linnun kunnosta kertoo sen rintakehän lihasmassan tunnustelu.
Hupitemppuja:
- Esineiden noutaminen: Erilaisten esineiden noutaminen on laaja valikoima temppuja, joita voi jalostaa erilaisiksi.
- Pyöri/pirutetti: Lintu pyörii akselinsa ympäri, kuten piruetin seistessään joko orrella tai lattialla. Tämänkin voi opettaa molempiin suuntiin, myötä- ja vastapäivään.
- Vilkuta: Lintu nostaa jalan vilkuttaakseen. Lisää haastetta opettamalla molemmille jaloille erikseen.
- Siipien levittäminen levälleen.
- Esine toisen luokse: Tämä on pohja monenlaisille tempuille, kuten koripallolle (pallo koriin), esineideen lajitteluun värin perusteella (siniset pallot siniseen koriin), renkaiden kasaaminen tikkuun, rahan laittamiselle säästöpossuun, jopa maalaamiselle (sivellin kankaalle).
