5. HOITO

Linnun perushoitotoimenpiteet eivät ole kovin haastavia. Ne vaativat kuitenkin päivittäin aikaa ja huolellisuutta koko linnun eliniän ajan, joka voi lajista riippuen olla jopa vuosikymmeniä. Hyvä hoito rakentuu toimivan, lintuturvallisen kodin ja arjen ympärille. Nämä taataan sopivalla asumuksella, laadukkaalla ruoalla, puhtaalla vedellä ja ympäristöllä, virikkeillä, liikunnalla, hyvällä valaistuksella sekä positiivisilla koulutusmetodeilla.

Monissa ulkomaissa lintujenpito poikkeaa Suomesta, ja ulkomaisissa lähteissä voidaankin yhä edelleen suositella linnuille haitallisia hoitokeinoja, kuten liian pieniä häkkejä, yksin pitämistä tai siipisulkien leikkaamista. Tässä oppaan osiossa tutustut lemmikkilintujen eettisen ja ajantasaisen tiedon mukaisen hoidon perusteisiin.

Ruokinta ja veden vaihtaminen

Linnuille tulee päivittäin tarjota  lajityypillistä ravintoa. Yleensä linnunomistajan päivä alkaakin linnun ruokien valmistelulla. Ruokaa on oltava saatavilla koko linnun valveillaoloajan niiden nopean aineenvaihdunnan vuoksi.

Eri lemmikkilintulajeilla on erilaiset ruokavaliot. Tärkeintä on ruoan monipuolisuus. Lemmikkilinnut syövät tuoreruokaa, laadukkaita siemeniä, pellettejä, pähkinöitä, proteiinia sekä ravintolisiä. Lajista riippuen näiden määrä ruokavaliossa vaihtelee.

Tuoreruokaa on annettava linnuille päivittäin. Tuoreruoalla tarkoitetaan linnuille sopivia kasviksia, hedelmiä, marjoja ja yrttejä. Kesäisin on hyvä kerätä ja tarjota myös myrkyttömiä luonnosta kerättyjä kasveja. Lemmikkilintu pystyy syömään lähes kaikkia kasviksia, mitä ihminenkin. Varmista kuitenkin ruoan sopivuus linnulle ennen tarjoilua.  Tuoreruoka tulee vaihtaa vähintään päivittäin, sillä tuoreet kasvikset pilaantuvat kohtuullisen nopeasti. Kuivaruoka ei pilaannu, mutta sitä ei välttämättä kannata pitää tarjolla loputtomasti, vaan lisätä vähän päivässä. Muuten lintu saattaa syödä yksipuolisesti vain sitä. Siemeniä syövillä linnuilla on hyvä tarkistaa säännöllisesti että linnuilla todella on siemeniä ruokanaan, eikä kuppi ole täynnä pelkkiä vanhoja siementen kuoria.

Linnulla tulee olla aina saatavilla puhdasta juomavettä. Vesi pitää vaihtaa joka päivä vähintään yhden kerran tai tarvittaessa useamminkin. Jotkut linnut sotkevat vettä esimerkiksi uittamalla siellä ruokaa tai istumalla kupin reunalla ulostaen sinne, jolloin veden vaihtaminen tulee tarpeeseen useamman kerran päivässä. Varsinkin kesähelteellä raikas vesi on tärkeää. Osa linnuista saattaa kylpeä juomakupissa, jolloin vesikuppi saattaa tyhjentyä nopeasti lintujen roiskiessa.

Linnuille tarkoitettuja vitamiineja voi antaa tuotteen ohjeiden mukaan. Tarjolle kannattaa asettaa myös kalkkikivi tai seepiansuomu. Papukaijat eivät tarvitse ruoansulatushiekkaa: se voi olla papukaijoille jopa haitallista. Peipoille ja muille suoranokkaisille lajeille hiekkaa voi tarjota, mutta niilläkin hiekan kulutusta kannattaa tarkkailla.

Tietyt ruoat ovat linnuilta kiellettyjä. Avokado on yksi vaarallisimmista, eikä sitä saa koskaan tarjota linnulle. Vältä myös raparperia ja suolaisia ruokia.

Lue lisää ruokinnasta seuraavssa luvussa.

Siivoaminen

Linnut ovat sotkuisia eläimiä. Ne sotkevat ruuallaan, ulosteillaan, höyhenillään ja pölyllään. Papukaijat silppuavat myös lelujaan. Lemmikkilinnuista irtoaa paljon erityisen hienoa pölyä, jota kutsutaan lintupölyksi. Se on suurissa määrissä ja pitkän ajan kuluessa erityisen vahingollista ihmisen keuhkoille, sillä pöly on hienompaa kuin mitä ihmisen hengityselimistö pystyy luontaisesti suodattamaan. Siivottomissa, pölyisissä oloissa myös linnut itse voivat kärsiä pölystään, ja osa lajeista on herkempiä pölylle kuin toiset.

Lintuharrastajan sekä itse linnun terveyttä – ja ohessa omistajan siivoustaakkaa – helpottamaan kannattaa hankkia hyvälaatuinen ilmanpuhdistin. Se ei kuitenkaan korvaa normaalia siivoamista, joten imuriin ja rättiin kannattaa tarttua ahkerammin kuin ennen lintujen hankkimista.

Linnut eivät ole luontaisesti sisäsiistejä ja niillä on nopea aineenvaihdunta, joten lintu voi pudottaa ulostepommin jopa vartin välein juuri sinne missä sattuu olemaan. Sisällä pidettävät lemmikkilinnut ovat normaalilla siivoamisrytmillä hyvin hajuttomia verrattuna moniin nisäkkäisiin tai vaikkapa kanoihin. Uloste on lähes hajutonta, mutta kuivuessaan ja murentuessaan huoneilmaan, se voi suurissa määrissä olla haitallista hengityselimistölle. Normaalilla siivoamisella kuitenkin yleensä pärjää hyvin. Häkin ja kiipeilypuun aluset vaihdetaan tarpeen mukaan lintujen koosta ja määrästä sekä häkin pinta-alasta riippuen. Päivittäin pohjamateriaalin siistiminen/vaihtaminen on normaalia, mutta isoissa tiloissa pohja pysyy siistissä kunnossa myös viikottaisella siivoamisella. Mitä suurempi parvi sitä suurempi sotku – ja sitä useammin täytyy siivota.

Linnut ovat myös yleensä tuhlailevia ruokailijoita, jotka pudottelevat ruoan osia surutta, ja heittelevät niitä seinille tai jopa kattoon! Siemensyöjät kuorivat siemenet, ja siemenenkuoret leijailevat keveinä helposti ympäriinsä levittäytyen laajalle. Osa lajeista, esimerkiksi beot (eli mainakottaraiset) ja lurit syövät erittäin pehmeää ruokaa, jolla ne sotkevat, ja ne sotkevat paljon myös ulosteillaan.

Linnut ovat sotkuisia lemmikkejä. Sotkua syntyy nopeasti ulosteita, lintupölystä, levitellystä ruoasta ja lelujen kappaleista. Kuva: Sanna Pitkäranta
Siivoaminen on osa linnunomistajan arkea. Isonkin häkin puhdistaminen on helppoa, kun sen sisään mahtuu siivoamaan.

Vapaana lentäminen ja häkkiin palaaminen

Lentäminen on tehokkainta mahdollista liikuntaa linnulle. Se vaikuttaa linnun fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin voimakkaasti ja on oleellinen tapa linnulle liikkua. Sekä eettisistä että terveydellisistä syistä johtuen on linnun siipisulkien leikkaaminen lentämisen rajoittamiseksi on Suomessa lailla kielletty.

Lemmikkilintujen tulee siis päivittäin päästä lentelemään niille turvalliseksi tehtyyn sisätilaan. Linnulle tulee tarjota huoneessa tai huoneistossa sille sopivia oleskelupaikkoja. Vaikka lintu lentäessään pääseekin myös sinne minne ihminen ei aina toivoisi linnun menevän, ei linnun hätyyttely ja pelottelu kielletystä paikasta kannata: tällainen stressaaminen tekee hallaa linnun ja omistajan suhteelle ja saa linnun ajan kanssa pelkäämään omistajaa. Sen sijaan linnut voi kouluttaa positiivista vahvistamista käyttäen viettämään aikaansa sallituissa paikoissa. Sallituissa paikoissa aikaansa viettävä lintu on myös omistajalleen helpompi lemmikki, joten linnulle sallittuihin paikkoihin kannattaa panostaa jo lintua hankkiessa.

Varsinkin ihmisten kanssa samoissa tiloissa lentelevien lintujen kanssa elämä käy jouhevammin, jos ne osaavat mennä joko pyynnöstä häkkiin, tai niiden rutiinit ovat niin tarkat, että ne osaavat mennä itse häkkiin illalla. Lintuja ei tulisi hätistellä häkkiin, eikä varsinkaan pyydystää kiinni ellei ole aivan ehdottoman pakko tai hätätilanne. Myöskin kesy lintu kannattaa opettaa menemään häkkiin itse, kädellä kantamisen sijaan, jolloin lintu menee sinne varmasti vapaaehtoisesti, eikä omistaja vahingossa esimerkiksi omalla kehollaan estä lintua väistämästä häkkiin laittamista. Häkin tulisi olla niin kookas ja viihtyisä, että lintu menee sinne mielellään ja jopa viihtyy siellä myös häkin oven ollessa auki.

Linnuille tulee tarjota mahdollisuus lentämiseen turvallisissa sisätiloissa joka päivä.

Virikkeiden tarjoaminen

Varsinkin papukaijat ovat erityisen älykkäitä, ja niille yhdeksi omistajan tehtävistä voisikin laskea ainaisen tekemisen keksimisen. Myöskin suoranokkaisia lintuja kannattaa virikkeellistää, mutta ne eivät voi esimerkiksi jyrsiä ilman voimakasta koukkunokkaa.

Virikkeitä voi tehdä linnuille itse lintuturvallisista materiaaleista, tai ostaa valmiina. On myös tärkeää vaihdella virikkeitä ja leluja säännöllisesti, etteivät linnut kyllästy niihin. Yksittäisen lelun voisi vaihtaa vaikka päivittäin. Joka vaihtoon ei tarvitse olla upouutta virikettä, vaan leluja voi myös kierrättää niin kauan kuin ne ovat säilyneet ehjinä.

Omistajan on valvottava lelujen kuntoa. Hyvien lelujen ei papukaijojen pureskelun ja tuhoamisen jälkeenkään tulisi muuttua vaarallisiksi, kuten jättää pitkiä naruja, joihin voisi sotkeutua. Loppuun kulutetut lelut on kuitenkin hyvä poistaa ja vaihtaa uusiin.

Kylvettäminen

Linnun höyhenpuku kaipaa kosteutta, joka taataan sopivilla kylvyillä. Osa lajeista nauttii suihkusta tai suihkupullosta, osa taas kylpee mieluummin lautasella tai jopa juoma-astiassaan, tai jopa märissä salaatinlehdissä. Linnusta riippuen kylpymahdollisuus voi olla koko ajan tarjolla, tai lintuja voi suihkuttaa noin kerran viikossa linnun mieltymyksistä riippuen. Kosteus auttaa linnun sulkapukua ja ihoa pysymään kunnossa. Linnun tulisi antaa ensisijaisesti kylpeä itse, sillä suihkuun voi olla sille stressaava kokemus. Osalla lajeista, kuten neitokakaduilla ja undulaateilla, kylpeminen voi nostattaa pesimävirettä, joka kannattaa ottaa huomioon: liian hormonaalisilla linnuilla kylpemistä voi tilapäisesti vähentää, tai jos tarkoituksena on pesintä, ilmankosteutta ja kylpyjen määrää voi nostaa.

Osa linnuista nauttii kylpemiseestä laakeassa astiassa, osa pitää mieluummin suihkuttelusta. Kokeilemalla opit omien lintujesi mieltymykset.

Sopivan valaistuksen ylläpito

Yksi erityispiirre linnuilla on niiden erityinen näkökyky. Toisin kuin ihmisillä, linnuilla on silmissään yksi tai kaksi ylimääräistä tappisolutyyppiä, joiden ansiosta linnut kykenevät näkemään lähiultravioletin, eli UVA:n aallonpituudet. Osa lajeista kykenee jopa erottamaan UVA- ja UVB- valojen tuottamat värit toisistaan. Toisin sanoen linnut kykenevät näkemään enemmän värejä kuin me.

Ultravioletin näkeminen vaikuttaa laajasti linnun elämään: ruokailuun, parinvalintaan, mielialaan, poikasten ruokintaan, näkemisen nopeuteen ja tehokkuuteen, jne. Luonnossa oikean valaistuksen tarjoaa aurinko, mutta auringon UV-säteily ei läpäise kotiemme ikkunoita. Oikean valaistuksen tarjoaminen on siis hyvin tärkeää.

Lintujen häkki ja tärkeät oleilupaikat tulee valaista hyvin lintulampuilla eli linnuille tarkoitetuilla UV-valaisimilla. Lisäksi tiloja voi valaista myös täyden spektrin lampuilla (eng. full-spectrum light) eli ns. päivävalolampuilla.  Molemmat lamput ovat linnuille sopivia. Päivänvalolamppua ostaessa tulee tarkistaa huolellisesti, että lamppu todella on täyden spektrin lamppu eli se tuottaa sekä UVA- että UVB-säteilyä. Myös lamppujen värilämpötila eli kelvin-luku on tärkeä tieto: linnuille sopivissa lampuissa kelvinit ovat noin 5700, eli samoissa lukemissa kuin auringon tuottama valkoinen valo. 

Hyvään lintujen hoitoon kuuluu tarvittavan valaistuksen järjestäminen lintujen tiloihin sekä valaistuksen ylläpito. Koska UV-säteilyn teho lampussa heikkenee, tulee lamput vaihtaa 6-12kk välein uusiin. 

Ympäristön lintuturvallisuuden valvominen

Tilojen, joissa lintu on vapaana, tulee olla linnulle turvalliseksi tehtyjä. On omistajan vastuulla huolehtia, että lintu ei pääse vahingoittamaan itseään.

Lentävän lemmikin kanssa tämä on tarkkaa puuhaa. Yksi tärkeimmistä turvallisuuden osa-alueista on karkaamisen estäminen. Omistajan on suunniteltava tilat niin, etteivät linnut pääse koskaan karkaamaan ulos esimerkiksi avonaisesta ikkunasta tai ovesta. Ehdottomasti kaikkein yleisimmät tilanteet karkaamiselle ovat ne, joissa lintu oli tarkoituksella vapaana kotona, mutta livahtaa ulos ovesta tai ikkunasta. Yleisiä ovat myös tilanteet, jossa lintu livahtaa oven raosta ulos, kun ihminen kulkee ovesta, ja kun ovi tai ikkuna oli vahingossa jäänyt raolleen. Tuuletusikkunat on suositeltava verkottaa. Perheen kesken täytyy huolella sopia, ettei ulko-ovista kuljeta, jos se on ainut este linnun ja ulkomaailman välillä. Parasta on, jos kodissa on esim. erillinen eteinen tai tuulikaappi, jossa sisemmän oven voi aina sulkea ennen ulomman avaamista.

Omistajan täytyy myös poistaa tai suojata linnun ulottuvissa olevat sähköjohdot. Likoavat tiskit, akvaario, vessanpönttö tai vedellä täytetty siivousämpäri tulee pitää linnuilta saavuttamattomissa, sillä niissä on linnulle hukkumisriski. Muita vaaran paikkoja ovat  myrkylliset kasvit, kynttilät, teflonpannujen höyryt, hajusteet ja tupakansavu. Myös lintuun tottumattomat muut kodin lemmikit kuten kissa ja koira saattavat aiheuttaa vaaratilanteita linnulle sekä häkissä että vapaana ollessaan. Omistajan on tehtävä tarpeelliset toimet ja huolehdittava siitä, että kaikki linnulle vaarallinen poistetaan sen ympäristöstä.

Kerran turvalliseksi tehtyjen tilojen turvallisuutta kannatta seurailla jatkossakin. Seuraa, että esimerkiksi linnun tuhoama lelu ei muutu vaaralliseksi: eihän häkissä ole roikkuvia naruja johon lintu voisi sotkeutua? Pitkät narut ja hapsut voivat olla takertumis- tai kuristumisriski. Hapsuisiksi kuluneet puuvillaköydet voivat olla tarkertumisriski kynsille, varpaille ja jaloille. Osa linnuista voi niellä köysikuitua ja kuidut voivat kasaantua kupuun kohtalokkaaksi kuputukokseksi. Jos käytät häkin pohjalla sanomalehteä, niitit kannattaa poistaa, sillä muutamat harrastajat ovat raportoineet niitin jääneen napakasti jumiin linnun nokkaan.

Vuorovaikutus ja koulutus

Kaikki vuorovaikutus linnun kanssa tulisi tapahtua linnun ehdoilla, oli lintu arka tai erittäin kesy. Yksi arjen osa on myös muistaa, että lintu on geneettisesti saaliseläin. Omistajan tulee kohdella lintujaan niitä turhaan stressaamatta ja pelottelematta. Varsinkin arkojen lintujen häkki kannattaa sijoittaa harkitusti niin, että ne eivät joudu pelkäämään päivittäistä liikettä samassa huoneessa, ja hoitaa hoitotoimenpiteet niin, että linnut eivät joudu pelkäämään.

Lemmikkilinnut ovat älykkäittä ja oppivaisia, joten niitä voi kouluttaa. Monet linnunomistajat kouluttavat linnuilleen arjessa hyödyllisä taitoja. Esimerkiksi häkkiin meneminen on linnulle erittäin hyödyllinen taito. Varsinkin papukaijojen kanssa puuhastelua voi jatkaa myös mitä erilaisimpien temppujen parissa, niin hyödyllisten (kuten kiipeilypuussa pysyminen kirjahyllyyn menemisen sijaan tai matkahäkkiin meneminen) kuin hupitemppujenkin kanssa (kuten esineiden noutaminen tai itsensä ympäri pyöriminen).

Turvaa lintujen häiriötön yöuni

Suurin osa lemmikkilintulajeista tarvitsee 12 tunnin rauhalliset yöunet. Omistaja voi panostaa tähän parilla tärkeällä hankinnalla: ajastimet voi laittaa sytyttämään ja sammuttamaan lintuvalot aina tiettyyn aikaan ja häkin ympärille lintuhuoneeseen laitettavat pimennysverhot tuovat tarvittavaa pimeyttä ja lisärauhaa. Erityisesti neitokakadut tuntuvat olevan herkempiä yöllisille säikähdyskohtauksille, joten osa harrastajista tarjoaa niille himmeän yövalon, jonka turvin orrelle takaisin löytäminen on helpompaa.

Hyvät iltarutiinit ohjaavat linnut nukkumaan omatoimisesti. Moni tarjoaa esimerkiksi maittavampaa iltaruokaa häkkiin hieman ennen valojen sammumista, jos linnut halutaan ohjata takaisin häkkiin iltapalalle ja unille. Kun linnut ovat menneet nukkumaan, lintujen ympäristö on rauhoitettava. Samassa huoneessa ei voi enää metelöidä tai pitää musiikkia tai televisiota kovalla. Omistajan tehtävänä on huolehtia, että linnut saavat rauhalliset yöunet.

Lomahoito ja omistajan poissaolo

Koska linnunhoidon päivittäisiin rutiineihin sisältyy kohtalaisen paljon työtä, ei lintua voi jättää yksin kotiin esimerkiksi viikonlopun ajaksi. Myös eläinten hyvinvointilaki määrää, että eläimen hyvinvointi ja pitopaikka on tarkistettava vähintään kerran päivässä. Omistajan on siis järjestettävä linnuilleen lomahoitaja. Lintu on kuitenkin helpompi jättää yksinään kuin vaikkapa koira, ja esimerkiksi valot ajastamalla, huolellisesti ruokkimalla ja juomaveden takaamalla lemmikkilinnut pärjäävät yhden yön yli myös keskenään.

Linnun hoitopaikka kannattaa järjestää ja sopia hyvissä ajoin. Linnulle voi hankkia hoitajan käymään kotonaan, jolloin lintua ei tarvitse siirtää. Jotkut vievät lintunsa hoitoon luotettavalle lintuharrastajalle tai sukulaiselle, kun taas jotkut eläinkaupat ja -hoitolat ottavat lintuja hoitoon paikanpäälle.

Yleensä lintu onkin häkissä hoitojakson ajan, ellei kyseessä ole linnuista kokemusta omaava hoitaja. Mikäli hoitajalla ei ole lintukokemusta, on linnulle turvallisempaa tällöin pysyä lomahoidon ajan häkissään. Kesyt ja varsinkin yksin elävät linnut kuitenkin yleensä kaipaavat ihmisen seuraa, ja hoitajan visiitti kannattaa sen vuoksi olla hieman pidempi kuin pikainen ruokintakierros. 

Linnut voi myös viedä hoitoon kodin ulkopuolelle. Pienten lintujen häkin saattaa voida siirtää, mutta isommat linnut yleensä matkaavat kotihäkkiään pienemmässä matkahäkissä. Täysin vieraassa paikassa varsinkaan arempien lintujen vapaaksi päästäminen ei ole kaikissa tapauksissa hyvä idea, sillä ne eivät välttämättä palaa kovin rutiininomaisesti häkkiin vieraassa paikassa. Osalle linnuista myös matkahäkkiin palaamiselle voi olla oma kynnyksensä, jos tätä toimintoa ei ole koulutettu kunnolla.

Anna lomahoitajalle aina riittävät ohjeet hoidosta linnun hyvän hoidon varmistamiseksi ja tee tarvittaessa kirjallinen hoitosopimus. Lue lisää Lintujen lomahoito -artikkelista.

Scroll to Top