Kauluskaija (Psittacula krameri) on alun perin Afrikan keskiosista ja Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva laji, jonka luonnonmuoto on helppo tunnistaa kokovihreästä ruumiista, punaisesta nokasta ja koirailla koko kaulan kiertävästä punamustasta kauluksesta. Utelias ja seurallinen luonne ja useat värimuunnokset ovat omiaan lisäämään lajin suosiota. Vieraslajina kauluskaija tunnetaankin jo hyvin laajalti, josta johtuen lintu meinasi joutua lemmikkinä kiellettyjen lajien listalle pidemmälle leviämisen ehkäisemiseksi. Tulevaisuus näyttää, millainen on lajin tulevaisuus EU:ssa.
Luonne:
Kauluskaija on vilkas ja utelias lintu josta lähtee paljon ääntä. Erilaisilla äänillä, kiljahduksilla ja vihellyksillä viestiviä lintuja on jopa saatu opetettua puhumaan, mutta on kuitenkin pidettävä mielessä ettei tämä päde kaikkiin yksilöihin. Kauluskaijan seurallisuuden vuoksi harrastajan on mahdollista puuhailla paljonkin yhdessä lintunsa kanssa ja opetella erilaisia temppuja, käytännöllisemmistä häkkiin meno -pyynnöistä viihteellisempiinkin temppuihin.
Kauluskaijoilla on suuri nokka ja suuri halu käyttää sitä. Linnuille onkin hyvä tarjota mahdollisimman paljon luvallista tuhottava ja virikkeitä.
Hoito ja ravinto:
Kauluskaijan vakituisen häkin tulee olla vähintään 1,50 neliömetriä paria kohden, ja 0,30 neliötä lisää jokaista uutta lintua kohden. Laji on aktiivinen ja vaatii runsaasti lentotilaa ja -aikaa häkin ulkopuolella. Paras ratkaisu kauluskaijoille olisikin niin suuri häkki kuin vain on mahdollista ottaa ja jossa myös lentely on mahdollista. Lajin ruokavalio koostuu laadukkaasta siemensekoituksesta ja pelleteistä, joiden lisäksi tarjotaan erilaista tuoreruokaa, kuten hedelmiä, vihanneksia ja marjoja. Kauluskaijat eivät yleensä ole kovin nirsoja ruokavalionsa suhteen joten harrastaja voi monipuolisesti kokeilla vaihtoehtoja laidasta laitaan. Siemen- ja tuoreruoan lisäksi laji tarvitsee ajoittain proteiinilisää kuten keitettyä kananmunaa tai voimaruokapateeta. Myös raikasta vettä on jatkuvasti oltava tarjolla.
Erityispiirteet:
Undulaattien jälkeen kauluskaijat ovat värimuunnoskirjoltaan laajimpia papukaijoja ja lajia onkin mahdollista löytää luonnonmuotovihreän lisäksi mm. sinisenä, keltaisena ja valkoisena värimuunnoksena. Pitkään on kuviteltu että koiraspuoliset kauluskaijat olisivat paremmin lemmikeiksi sopivia naaraisiin verrattuna, mutta näin ei tosiaankaan ole ja linnun alkuperä, poikasaika ja harrastajan toimet vaikuttavat siihen millaisen lemmikin itsellesi saat.
Muut Psittacula-suvun lajit:
Muut Psittacula-lajit ovat kauluskaijaa harvinaisempia lemmikkejä Suomessa. Lajien koko vaihtelee runsaasti liki 60-senttisestä isokauluskaijasta neitokakadua pienempään luumupääkaijaan. Lajien kotihäkkien minimisuosituksetkin täten vaihtelevat linnun koon mukaan.
Isokauluskaija, Psittacula eupatria
59 cm / 220–240 g*
Isokauluskaija on Psittacula-kaijoista suurin. Sitä on kutsuttu myös aleksanterinkaijaksi ja isoaleksanterinkaijaksi. Se on suurimmaksi osaksi vihreä. Kauluskaijasta sen erottaa helpoiten siivissä olevasta viininpunaisesta laikusta, joka on koirailla, naarailla ja poikasilla. Nuoret ovat naaraan värisiä, mutta tummin silmin. Aikuisena koiraat saavat musta-pinkin kaulanauhan (kuvassa). Joitain värimuotoja on jalostettu maailmalla. Laji kuuluu CITES-säätelyn pariin II/B-liitteeseen, ja sen myyminen ja pesittäminen vaatii yksilöön yhdistettävän alkuperätodistuksen.
* Kokojen lähteenä World Parrot Trustin lajitietokanta.
Luumupääkaija, Psittacula cyanocephala
33 cm / 66-80 g
Luumupääkaija on pienemmän puoleinen Psittacula-kaija. Se on suurimmaksi osaksi vihreä. Aikuinen koiras ja naaras on helppo erottaa toisistaan: koiraalla on kirkkaan luumun värinen pää (kuvassa), naaraalla taas himmeän violetti. Koiraan kaulanauha on kirkasrajainen ja musta, naaraan leveämpi ja väriltään keltainen. Laji kuuluu CITES-säätelyn pariin II/B-liitteeseen, ja sen myyminen ja pesittäminen vaatii yksilöön yhdistettävän alkuperätodistuksen.
Punarintakaija, Psittacula alexandri
33 cm / 150-160 g
Punarintakaijalla on nimensä mukainen punainen rinta. Suurimmaksi osaksi se on vihreä, ja sillä siniharmaa pää, ja paksu musta laikku kaulalla, jonka vuoksi sen nimi on englanniksi Moustached parakeet – viiksekäs parakiitti. Aikuisen koiraan ja naaraan erottaa ylänokan väristä: naaraalla se on musta (kuvassa), koiraalla oranssi. Nuorilla nokan väri on tältä väliltä sukupuoleen katsomatta. Nuoret saavat punaisen värin rintaansa vasta aikuisuuden myötä. Laji kuuluu CITES-säätelyn pariin II/B-liitteeseen, ja sen myyminen ja pesittäminen vaatii yksilöön yhdistettävän alkuperätodistuksen.
Tiibetinkaija,Psittacula derbiana
50 cm / 320 g
Tiibetinkaija on Psittacula-kaijoista sinisävyisin. Se muistuttaa hieman punarintakaijaa, mutta tiibetinkaijan vatsapuoli on sinivioletti sävyltään. Sillä on paksu, musta partakuvio kurkullaan ja sininen pää. Selkäpuoli on vihreä. Aikuisen koiraan ja naaraan erottaa ylänokan väristä: naaraalla se on musta, koiraalla oranssi (kuvassa). Nuorilla nokan väri on tältä väliltä sukupuoleen katsomatta. Laji kuuluu CITES-säätelyn pariin II/B-liitteeseen, ja sen myyminen ja pesittäminen vaatii yksilöön yhdistettävän alkuperätodistuksen.
Muut lajit (ei tavata Suomessa lemmikkinä):
- Harmaapääkaija (Psittacula finschii)
- Himalajankaija (Psittacula himalayana)
- Indokiinankaija (Psittacula roseata) (Tavataan lemmikkinä EU:ssa)
- Keralankaija (Psittacula columboides) (Tavataan lemmikkinä EU:ssa)
- Mauritiuksenkaija (Psittacula eques)
- Nikobaarienkaija (Psittacula caniceps)
- Pitkäpyrstökaija (Psittacula longicauda)
- Rodriguezinkaija (Psittacula exsul)
- Seychellienkaija (Psittacula wardi)
- Srilankankaija (Psittacula calthorpae) (Tavataan lemmikkinä EU:ssa)
Birdlife International on jakanut Psittacula-suvun useampaan sukuun. Birdlife Suomi tunnustaa edelleen vain yhden suvun, ylläolevan listan mukaisesti. Birdlife Internationalin lajilistan mukaan suvut ja lajit jakautuvat seuraavalla tavalla:
- Himalayapsitta: harmaapääkaija, himalajankaija, luumupääkaija, indokiinankaija
- Psittacula: punarintakaija, tiibetinkaija, nikobaarienkaija
- Belocercus: pitkäpyrstökaija
- Alexandrinus: kauluskaija, mauritiuksenkaija
- Palaeornis: isokauluskaija, seychellienkaija
- Nicopsitta: keralankaija, srilankankaija
Lisää aiheen tiimoilta
Harrastajan opas: tarvikkeet
Kauluskaijojen ja sukulaislajien tilantarve on suuri, ja niitä pidetään lähes aina minimisuosituksia pienemmissä häkeissä.
Miksi lintu karkaa?
Vauhdikkaat kauluskaijat sukulaisineen voivat livahtaa ulkoilmaan karkuteille helposti. Miten ennaltaehkäistä vahinko?
Puhuva papukaija ei ole helppo lemmikki
Kauluskaijat loistavat nettivideoissa söpöillä puheenlahjoillaan. Matkimisen ei tule olla syynä linnun hankkimiseen.