Aratinga-suku eli viheraratit, puhekielessä myös aitoaratit, on kokenut vuosien saatoissa mullistuksia. Tällä hetkellä Aratinga-sukuun kuuluu kuusi lajia: amazonianaurinkoaratti, aurinkoaratti, harmaapääaratti, huppuaratti, kruunuaratti ja palmuaratti. Tämä lajiesittely kattaa kuitenkin näiden lisäksi myös muita, aikoinaan Aratinga-sukuun kuuluneita papukaijoja, jotka nykyisin on jaettu kuuluvaksi eri sukuihin. Näitä ovat mm. nykyisin persikka-arattien (Eupsittula) sukuun kuuluvat persikka-aratti ja savanniaratti, sekä arattien (Psittacara) sukuun kuuluva sinipääaratti, punapääaratti ja brasilianaratti. Vaikka nämä lajit katsotaan kuuluvaksi eri sukuihin, niiden luonteenpiirteet, hoito ja vaatimukset lemmikkinä ovat jokseenkin samankaltaisia. Myös kulta-aratti (Guarouba guarouba) on aiemmin kuulunut Aratinga-sukuun.
Kooltaan nämä aratit ovat keskikokoista papukaijaa pienempiä, pitkäpyrstöisiä lintuja, joiden koko vaihtelee noin 24 senttimetristä ja 70 grammasta noin 37 senttimetriin ja 180 grammaan.
Luonne:
Aratit ovat uteliaita ja rohkeita lintuja. Ne eivät ole kovin säikkyjä ja toipuvat yleensä nopeasti mahdollisista pelästymisestä. Aratit ovat aktiivisia ja tarvitsevat paljon virikkeitä, joita tuhota vahvalla nokallaan. Aratit ovat kovaäänisiä ja usea laji on äänessä paljon, monesta syystä: kirkumista kuuluu sekä ilosta että pelosta.
Hoito ja ravinto:
Kahdelle aitoaratille häkin minimikoko on n. 0,85 neliömetriä (0,75 neliötä yhdelle). Lajien koko vaihtelee hieman, joten tarkasta lajikohtainen minimisuosituskoko. Näillä linnuilla on kokoon suhteutettuna suuri nokka, ja ne pystyvät tekemään tuhoja hyvinkin nopeasti. Sen vuoksi näille lajeille suositellaan hankittavaksi teräshäkki: vaikka puusta rakentamalla saisikin helpommin rakennettua itse tilavan häkin, arattien vahva nokka pääsee nopeasti häkin puuosista läpi.
Leluiksi kannattaa antaa puisia palikoita eri kokoisina ja eri tavalla kiinnitettynä. Myös muu nokalla tuhottava luonnonmateriaali on leluihin sopiva materiaalia. Virikkeiden materiaalina kannattaa välttää kovaa muovia, simpukoita ja metallia, sillä nokka voi pahimmassa tapauksessa jopa rikkoutua niiden yrittäessä sinnikkäästi hajottaa liian vahvoja materiaaleja. Yleensä metalliketju tms. lelun tukirankana on vielä turvallinen osa. Häkin ulkopuolelle kannattaa laittaa tukevia oksia kiipeilyä varten ja niihin leluja ja muuta nakerreltavaa.
Arateille kannattaa tarjota mahdollisuus kylpemiseen muutaman kerran viikossa.
Erityispiirteet:
Aratit kommunikoivat parven kanssa luonnossa jatkuvasti. Niillä on tarve pitää yhteyttä myös ihmisiin huutamalla perään. Lemmikkioloissa kannattaa keskittyä vahvistamaan pienempää ääntelyä vastaamalla volyymiltään sopivan kuuloisiin ääntelyihin. Mikäli voimakkaalle huutamiselle tulee antaneeksi huomiota, arateilla on vaara oppia peräänhuutajiksi. Varsinkin aurinko-, palmu- ja huppuarattien ääni on niin voimakas ja läpitunkeva, että niistä voi koitua ongelmia naapureiden kanssa, mikäli lintu oppii huutamaan ihmisten perään.
Myös aratit nauttivat pienessä parvessa tai pareittain elämisestä. Siksi niitä tulisi hankkia vähintään kaksi. Ne viettävät kuitenkin hieman enemmän aikaa erillään kuin esim. suomuaratit. Kaksi koirasta menee hyvin keskenään, mikäli ei ole tarkoitus pesittää lintuja.
Aratit saattavat nukkua erikoisissa asennoissa, jos niille on tarjottu tasainen paikka. Ne voivat nukkua esimerkiksi tason tai laudan päällä selällään jalat kohti kattoa. Vahvanokkaisille arateille kankaiset teltat eivät ole hyviä, koska ne voivat rikkoa teltan vaaralliseen kuntoon yhden päivän aikana. Niille voi tarjota nukkumapaikaksi esim. käsittelemättömästä puusta tehdyn pienen hyllyn, mikä voi laittaa häkin yläaosaan pinnoihin kiinni. Aitoaratit ovat harvoja lemmikkilintuja, jotka voivat nukkua turvallisesti teltassa tai majassa: monet muut papukaijalajit näkevät näissä virikkeissä nukkumapaikan sijaan pesäpaikan. Terveen suhtautumisen nukkumapaikkaan tunnistaa siitä, että lintu nukkuu siellä vain yöt, eikä hakeudu sinne päivisin nyhjäämään. Päiväunetkin nukutaan usein mökin ulkopuolella.
Lajit:
Aurinkoaratti, Aratinga solstitialis
30 cm / 125 g*
Keskikokoinen aratti. Väritys suurimmaksi osaksi keltainen oransseilla häivähdyksillä, siivissä vihreää kuviointia, järjet siniset, sinivihreä pyrstö. Nokka musta ja jalat vaaleat tai harmaat. Silmä tumma ja silmää ympäröivä iho lemmikeillä yleensä vaalea. Laji näyttää samankaltaiselta kuin palmuaratti, mutta palmuaratin värityksessä on vähemmän keltaista ja enemmän vihreää. Laji sekoitetaan joskus myös kulta-arattiin (Guarouba guarouba), joka on kuitenkin massiivisempi ja sillä on vaalea nokka. Lajista on vastikään erotettu omaksi lajikseen amazonianaurinkoaratti, jota ei kuitenkaan tavata lemmikkinä. Laji kuuluu CITES-säätelyn pariin II/B-liitteeseen, ja sen myyminen ja pesittäminen vaatii yksilöön yhdistettävän alkuperätodistuksen.
* Kokojen lähteenä World Parrot Trustin lajitietokanta.
Palmuaratti, Aratinga jandaya
30cm / 130 g
Palmuaratti on keltavihreä, keskikokoinen aratti. Se on päästään keltainen ja rinnastaan oranssi, ja selkäpuolelta vihreän vallitseva. Pyrstössä ja siipien kärjissä on sinistä. Nokka on tumma, samoin silmät. Silmiä ympäröivän ihon väri vaihtelee vaaleasta tumman harmaaseen alalajista ja UV-altistuksesta riippuen. Laji kuuluu CITES-säätelyn pariin II/B-liitteeseen, ja sen myyminen ja pesittäminen vaatii yksilöön yhdistettävän alkuperätodistuksen.
Kruunuaratti, Aratinga auricapillus
30 cm / 145 g
Kruunuaratti on keskikokoinen, vihreä aratti, jolla on nimensä mukaisesti ikäänkuin kruunu päässään. Keltaoranssi kruunu alkaa ylänokan päältä ja jatkuu silmien yli päälaelle. Alavatsassa on punaruskeaa väritystä, ja siipien ja pyrstön yläpinnat ovat sinertävät. Laji kuuluu CITES-säätelyn pariin II/B-liitteeseen, ja sen myyminen ja pesittäminen vaatii yksilöön yhdistettävän alkuperätodistuksen.
Huppuaratti, Aratinga nenday
30 cm / 140 g
Huppuaratti on välillä laskettu omaan Nandays-sukuunsa. Huppuaratti on keskikokoinen aratti, jonka nimi tulee lajin tummasta päästä. Sitä on myös kutsuttu nimellä kalottiaratti samasta syystä. Muuten laji on suurimmaksi osaksi vihreä: siipien ja pyrstön alapinnat ovat lähes mustat, ja yläpinnat taittavat siniseen. Rinnassa on turkoosi alue, ja jaloissa on pienet punaiset höyhennilkkurit. Nokka on musta ja koivet vaaleanpunaiset mustilla kynsillä. Laji kuuluu CITES-säätelyn pariin II/B-liitteeseen, ja sen myyminen ja pesittäminen vaatii yksilöön yhdistettävän alkuperätodistuksen.
Persikka-aratti, Eupsittula aurea
26 cm / 90 g
Laji kuului aiemmin Aratinga-sukuun. Pienehkö aratti, jolla on persikanoranssi otsa. Laji on muuten suurimmaksi osaksi vihreä, mutta sen päätä ja rintaa koristavat oranssit, siniset ja haaleanruskeat sulat. Nokka on musta ja jalat harmaat. Maailmalla huomattavan samannäköinen laji on termiittiaratti (Eupsittula canicularis), jonka ylänokka on kuitenkin vaalea.
Laji kuuluu CITES-säätelyn pariin II/B-liitteeseen, ja sen myyminen ja pesittäminen vaatii yksilöön yhdistettävän alkuperätodistuksen.
Savanniaratti, Eupsittula pertinax
25 cm / 90 g
Laji kuului aiemmin Aratinga-sukuun. Savanniaratti on pienehkö aratti, joka on väritykseltään suurimmaksi osaksi vihreä. Sen päätä ja rintaa koristavat ruskean eri sävyt. Siitä on useita alalajeja, joilla pään väritys vaihtelee: osalla on päälaella sinistä, ja keltaoranssin värin määrä kasvoilla vaihtelee: osalla sitä ei ole lainkaan, kun taas osalla lähes koko pää on värin peitossa. Lemmikkinä tyypillisin on tyyppi, jolla keltaoranssia väritystä ei ole, ja päälaella on häivähdys sinistä. Nokka on yleensä musta ja jalat harmaat. Laji kuuluu CITES-säätelyn pariin II/B-liitteeseen, ja sen myyminen ja pesittäminen vaatii yksilöön yhdistettävän alkuperätodistuksen.
Sinipääaratti, Psittacara acuticaudatus
37 cm / 165 g
Laji laskettiin aiemmin Aratinga-sukuun, ja sittemmin omaan Thectocercus-sukuunsa. Suurehko aratti, jolla on nimensä mukaisesti sininen pää. Muuten suurimmaksi osaksi vihreä, paitsi pyrstön alapinta on punertava. Nokan väri ja sinisen pään intensiivisyys vaihtelevat alalajeittain, yleensä alanokka on musta ja ylänokka ihonvärinen. Jalat ovat vaaleat, ja silmää ympäröivä ihoalue lähes valkoinen. Laji kuuluu CITES-säätelyn pariin II/B-liitteeseen, ja sen myyminen ja pesittäminen vaatii yksilöön yhdistettävän alkuperätodistuksen.
Brasilianaratti, Psittacara leucophthalma
32 cm / 155 g
Laji kuului aiemmin Aratinga-sukuun. Lähes kokonaan vihreä, suurehko aratti. Punainen siipien alunen saattaa näkyä hieman linnun istuessa siivet supussa. Alalajista riippuen pään alueella saattaa olla yksittäisiä höyheniä punaista. Nokka haalean värinen ja jalat harmaat, silmiä ympäröivä ihoalue valkoinen. Sukufaktaa: Psittacara-sukuun kuuluu tulkinnasta riippuen noin 9-14 lajia, jotka ovat kaikki vihreitä eri määrällä punaista kirjailua (paitsi sinipääaratti). Laji kuuluu CITES-säätelyn pariin II/B-liitteeseen, ja sen myyminen ja pesittäminen vaatii yksilöön yhdistettävän alkuperätodistuksen.
Punapääaratti, Psittacara erythrogenys
33 cm / 180 g
Laji kuului aiemmin Aratinga-sukuun. Hyvin samanoloinen brasilianaratin kanssa, lukuunottamatta punapääaratin tunnusomaisinta tuntomerkkiä: kirkkaanpunaista päätä. Tälläkin lajilla on vaalea nokka, harmaat jalat ja valkoinen silmää ympäröivä iho. Laji kuuluu CITES-säätelyn pariin II/B-liitteeseen, ja sen myyminen ja pesittäminen vaatii yksilöön yhdistettävän alkuperätodistuksen.
Kulta-aratti, Guarouba guarouba
34 cm / 270 g
Kulta-aratti kuului aiemmin Aratinga-sukuun. Se on suurimmaksi osaksi keltainen, ja sillä on vihreät siipisulat. Aurinkoaratista sen erottaa vaalean nokan ja vaaleiden jalkojen väristä, myös pyrstö on eri värinen. Kulta-aratilla on aratiksi suuri nokka. Se on luultavasti läheisempää sukua joillekin aroille kuin Aratinga-arateille. Laji kuuluu CITES-säätelyn pariin I/A-liitteeseen, ja sen myyminen ja pesittäminen vaatii yksilöön yhdistettävän EU-todistuksen ja pysyvän tunnistemerkinnän.
Muita lajeja (ei tavata juurikaan tai lainkaan lemmikkinä Suomessa):
- Harmaapääaratti Aratinga weddellii (jokseenkin yleinen lemmikki USA:ssa)
- Viheraratti Psittacara holochlora
- Isoviheraratti Psittacara strenua
- Kallioaratti Psittacara wagleri
- Costaricanaratti Psittacara finschi
- Kuubanaratti Psittacara euops
- Haitinaratti Psittacara chloroptera
- Asteekkiaratti Eupsittula nana
- Termiittiaratti Eupsittula canicularis (jokseenkin yleinen lemmikki Etelä-Amerikassa)
- Kaktusaratti Eupsittula cactorum
Kiitos kuvista: Jarmo Tuutti, Netta Nikkanen, Laure Kurkela, Canva Pro -kuvapankki